Laskiaispulla

Juurihan se laskiainen oli, että ei paljon myöhästynyt tämäkään virkkaus. Ensi vuotta ajatellen on hyvissä ajoin valmis.

Harvinainen lintu

Meidän pihassa lentelee taas leppälintuja. Tällä kertaa ei ole puupinoa mihin tehdä pesä. Toivottavasti löytävät suojaisan paikan, sillä niitä käkiäkin täällä todistetusti on.
Myös yksi toisenlainen lintu istui pienessä koivussa. Tämä muuttaa äidin luo. He voittivat jostain arpajaisista linnunpöntön, mutta heillä ei ole yhtään puuta mihin laittaa se. Tällä hetkellä se on sisällä ja lupasin tehdä siihen asukin.

Näyttää siltä, että on aivan päivistä kiinni koska meidän angervot puhkeavat täyteen kukkaan.

Ohi on!

Ainakin tämä pipourakka. Lupasin tehdä siskon poikakaverille Ohi on pipon kesäkuulle. Vähän tuossa pipon suunnitteluvaiheessa vielä epäilin, että haluaako hän nyt ihan varmasti 7 veljeksestä pipon kesälle, mutta ei kuulemma haittaa. Joten siitä se nyt sitten tuli kun sopivat värit löytyivät niin helposti. Pipon ohje on jostain kirjaston kirjasta alunperin. Siis tuo nurja/oikea raitaisen pohjan ohje. Kun olin vähän matkaa pipoa tehnyt aloin tuskailla, että mitenkäs tuohon nyt saa sen tärkeimmän kohdan tehtyä. Tuli sitten tehtyä ensimmäistä kertaa intarsiaa. Taitaa olla maaliskuun alkupuolta kun olen tätä pipoa aloittanut. Välillä oli totaalinen lamaannus näiden käsitöiden kanssa. Nyt kun on taas vähitellen innostus palannut, nuo kesken olevat työt eivät olisi maistuneet yhtään. Puoli väkisin kuitenkin tein tämänkin loppuun. Ja kyllä se loppua kohden alkoi jo maistuakin. Ihana tunne kun saa tällaisen kauan pöydällä seisseen ja mieltä vaivanneen työn valmiiksi asti.

Pipo on neulottu tasona, sileää oikeaa ja sileää nurjaa raitoina. "Kyltti" on neulottu sileää oikeaa pelkällä valkoisella ja kirjottu siihen tekstit. Suhteellisen siistiä intarsiaa ensikertaiselta eikö vain. :)

 

 Kun pipo oli muuten valmis, tuskailin tuon ylhäältä yhteen kuromisen kanssa. Vaikka tuota kuinka tiiviiksi yritti kuroa, päälle jäi kauhea reikä. Kesällä se tuskin olisi käyttäjää haitannut, mutta oli se aikamoisen ruma. Sitä peittämään piti tehdä tupsu. Kun antenni ei kelvannut. :)

 

 

Melkein kuin mikä tahansa pipo...

...mutta ei aivan.

PS. Kuvien lataaminen on takunnut huolella. Itse sain kuvat ladattua kun lähetin palautetta. Ensimmäisen palautteen laitoin ihan loppuun asti (oikeassa alareunassa on pieni nappula "Lähetä palautetta") ja sillä välin kuva olikin latautunut. Loput kuvat latasin painamalla tuota Lähetä palautetta, google analysoi sivun, sen jälkeen painoin peruuta ja kuvanlataus toimi. Parempi tämäkin kuin puhelimen kanssa kikkailu.

Hupsis, mihin hävisi huhtikuu?

Aivan hävettää. On aika iso kynnys näin pitkän hiljaisuuden jälkeen taas kirjoittaa. En tiedä mihin tuo aika on kulunut. Ainakin viimeisen viikon ja vähän ylikin olen ollut kipeänä. Ensin muuttui vasen silmämuna punaiseksi, sitten tuli kurkku kipeäksi jne... Tauti on kyllä ollut mitä merkillisin. Joka päivä on ollut ihan eri oireet. Yhtenä päivänä luulin kuolevani päänsärkyyn, joka teki aivan oksettavan olon. Viralliseksi syyksi paljastui molemminpuolinen poskiontelotulehdus ja korvatulehdus. Antibioottikuuri kummasti helpotti asiaa. Tosin silmämuna on edelleen punainen, eikä sille ole löytynyt syytä tai helpotusta.

Ennen sairastelua oli se kauan odotettu Tallinnan reissu. Harmi vain, että olimme lauantaina niin myöhään perillä, etten ehtinyt Karnaluksiin tai mihinkään muuhunkaan lankakauppaan, joita olin netin kautta onnistunut löytämään. Meillä oli vapaa-aikaa vasta sunnuntaina enkä onnistunut silloin löytämään yhtäkään lankakauppaa. :( Mutta keväinen Tallinna oli kyllä muuten upea ja jäi vähän nyt kaivelemaan ne lankaostokset, joten jos sitä kesälomalla suuntaisi taas Tallinnaan. Risteilyt nyt eivät kauan kestä eivätkä maksa paljon mitään. Eri asia on lähteä täältä Etelä-Pohjanmaalta ensin Helsinkiin. Reissu oli työpaikan virkistysmatka ja olimme katsomassa Eesti Rahvusballett:ssa Luikede järv eli Eestin kansallisbaletissa katsomassa Joutsenlampi. Kyllä oli mahtavaa. Se oli jotain niin mahtavaa, ettei sanat riitä kuvailemaan. Täydellinen kehonhallinta on jotain mitä kadehdin. Mutta sellaista ei kai saavuta kutimen kanssa pehmeän tuolin syvyyksissä?

Yksi aikarosvo on ollut miehen firmalleen hankkima tablettitietokone. Toistaiseksi se on ollut vain pelikäytössä. Nyt täytyy oikein tietoisesti vähentää pelaamista ja ottaa mielummin kudin käteen. Jotain askartelua sentään olen saanut aikaan. Lapsilla oli vappuna hoidossa vappujuhlat. Hoitajat olivat järjestäneet sirkuksen ja pukeutuivat itse esiintyjiksi (pelle, leijona, leijonan kesyttäjä jne...) ja lapset saivat pukeutua mielensä mukaan. Tyttö päätti heti kun asiasta ilmoitettiin, että hän on sitten hevisaurus. Hoitajakin luulivat, että meillä on jo joku hevisaurus-puku. Ei ollut, mutta nyt on. Ja taatusti parempi kuin kenelläkään muulla. Kaverini on innostuneempi ompelemisesta kuin minä, joten ompeluutin hänellä mekon, kävin konsultoimassa serkkuani Tiimarissa, tilasin netistä niittejä ja vähän askartelin... Niin muuttui meidän neiti Milli-Pilliksi. Meidän Milli-Pilliä jännitti niin, ettei saatu oikein kunnon asennetta poseerauksiin.

Mikäs sitten sai minut vaivautumaan koneen äären pitkästä aikaa? No, ne valtavat onnen ja ilon kyyneleet ja lämmön tunne, jotka SNY:ni eli Päivi Helmien Kimallusta -blogista sai aikaan lauantaina. Perjantaina, vaikka olin vielä aika huonossa kunnossa, oli pakko tehdä koko illan kestävä kauppakierros (ruokakauppa, puutarhakauppa jne.). Sinä aikana Päivi oli käynyt katsomassa, josko olisin kotona. Toisaalta harmittaa tosi paljon, etten ollut. Miten ihanan haastava ja täysillä mukana ollut SNY minulla onkaan tänä keväänä ollut. Olisi ollut mukava tavata. Toisaalta siinä kunnossa, ennen antibioottikuurin alkua, yritin välttää kovin läheistä kontaktia kehenkään. Joten parempi vain, etten tartuttanut tätä tautia. Lauantaina mieheni kävi hakemassa aamun lehden ja toi minulle sänkyyn valkoisen kirjekuoren. Luulin ensin, että naapuri on tipauttanut yhden kuvaston meidän laatikkoon. Kuori tuntui kyllä aika painavalta ollakseen kuvasto. Ja voi mitä sieltä paljastuikaan... Aivan upea kirja. Suloisimmat Sukat Uusia innostavia neuleohjeita. Mitä muuta tuosta kirjasta voisi sanoa kuin IHANA, IHANA, I-HA-NA! Tuon kirjan parissa vierähtää varmasti tovi jos toinenkin. Teoriaosuutta olen jo iltalukemisena ihmetellyt. Tämä kirja kyllä totisesti haastaa minua vielä piiiiitkän aikaa. Mutta todella innostavalta kuitenkin vaikuttaa. Ei siis lainkaan lannistavalta. (Ai niin, oli siellä kuoressa myös mikro-pop corn-pussi, mutta se joutui jo johonkin hukkaan ennen kuvan ottoa ;) )

Koska kaikessa tässä lamaannuksessa se sukkaprojekti on päässyt aivan hautautumaan jonnekin päätin, että nyt kyllä esittelen sen, jotta saisin teiltä lukijoilta tsemppiä siihen ja sukat ajoissa valmiiksi. Tämä kirjakin tuli juuri sopivasti sitä ajatellen. Olen nimittäin yhtä ideaa pyöritellyt päässäni ja yrittänyt hahmotella kirjoneuletta siitä. Mutta noilla silmukkakuvioilla siitä tulee täydellinen. (Tai siis jonkun muun tekemänä se varmasti olisi täydellinen :) ).

Nyt siis lupaan taas päivittää tätä vähän useammin ja laittaa pystyyn myös luvatun kilpailun jne. Paljon on ideoita ja nyt on aika alkaa toteuttaa niitä. On muuten ihana huomata, että vaikka nyt en ole paljon blogissa edes käynyt enkä lukenut tai kommentoinut muiden blogeja, täällä on silti joku käynyt kurkkimassa. Joku lukee blogiani, olen siis olemassa?

Toukokuun SNY-paketti

Keväinen Tallinna

Mill-Pilli

 

PS: Kuvat on kuinka sattuu kun piti lisätä ne puhelimella jälkikäteen. Kone ei nyt suostunut yhteistyöhön.