Viikonloppuna tehtiin polttopuita talven varalle. Tai ei nuo taida edes talveen asti riittää kun joka päivä lämmitetään sauna. Koivut olivat jo mukavan kuivia muutenkin. Niitä ei tarvitse kauan edes kuivatella. Männyt on kerätty paikasta, johon on rakennettu teollisuushalli ja puut on "kaadettu" kaivinkoneella kun hallin paikkaa on raivattu. Ne olivat muutenkin märkiä ja ällöttäviä. JA niiden sisältä löytyi vielä ällöttävämpi yllätys, TOUKKIA!
Ei mistään kuoren alta pikkuisia matosia vaan oikein syvältä sydänpuusta isoja toukkia, jotka jättivät jälkeensä vähintään sormenvahvuisia käytäviä.
Kerättiin niitä tuohon kukkalaatikon reunalle ihan siksi, etteivät ne jää puiden sisään ja kulkeennu aikanaan sisälle puiden mukana. Osa meni siinä halkoja pilkkoessa jo liiskaksi.
Joko pieni masokisti sisälläni heräsi ja pakko oli tutkailla näitä kavereita tarkemmin. Nuo toukat näyttivät jotenkin limaisilta, mutta olivat pinnaltaan tosi kovia. Kun niitä yritti jollain pienillä tikuilla nostaa pois, ne eivät tarttuneet tikkuun vaan jähmettyivät kovaksi ja varmaankin leikkivät kuollutta.
Aika komeat leuat on toukalla. Vaikka täytyy ollakin kun syö puuta. Illalla googletimme miehen kanssa molemmat noita ötököitä. Mies löysi jostain, että ovat jonkinsortin jäärien toukkia, mutta niitä ei voi ulkonäön perusteella erottaa toisistaan. Toukat erotetaan kuulemma vain niiden tekemien tuhojen perusteella. Minä taas löysin muutaman kuvan tupajumin toukasta ja niiden perusteella sanoisin, ettei tämä ainakaan sitä ole. Lähimmäksi löytämistäni kuvista osui papintappaja. Jonkinsortin sarvijaakkoja näistä isona olisi kuitenkin tullut.
Seuraavana aamuna aikaiset linnut olivat taatusti saaneet mahansa täyteen. Jopa kuolleet toukat oli viety pois siitä, mihin keräsimme niitä. Iltapäivällä vielä harakka kävi etsimässä jämiä puupinosta.
