Välimuistaminen

Kun mietin, että mitä kirjoittaisin, tuli sellainen tunne, että me ollaan koko ajan kipeinä. Nytkin nimittäin itse olen ollut melkein kaksi viikkoa kauheassa taudissa. Muuten ei ole ollut mikään, mutta on pitänyt yskiä aivan hirveästi. Ja lapsilla tietenkin sama tauti. Tänne sairastuvalle saapui siis taas sopivasti SNY:n muistaminen.

Suklaata (Syöty on. Hyvää oli.), joulukalenterikortti (säästetään ensi kuulle) ja Novitan Helpot -lehti, josta ainakin yksi malli on kohta päätymässä puikoille. Kunhan päätän mistä langasta sen teen. Ja se tietää sitten sitä, että minä ainakin yritän sitä pyöröillä neulomista. Yritän siis enakkoluulottomasti uutta. Tällä hetkellä on viimeistelemättä kaksi työtä. Sairaslomapäiviä on mahdollisuuksien mukaan käytetty niiden tekemiseen. Luulisi, että olisi saanut enemmänkin aikaan. En vain tajua mihin tämä aika nykyään katoaa.

Joulukalenteriasioissa voisi joku vähän vinkata. Lapset toivoisivat kalliita Lego-kalentereita. Onhan ne ihania, mutta... jotenkin tuntuu turhan isolta. Viime joulunajan kalenterivaihto tuntui aivan liian työläältä tälle vuodelle. Ihan hyvä, etten lähtenyt siihen nyt mukaan. Meillä on tuolla ne mumman neulomat 24 pientä villasukkaa, mutta jotenkin tuntuu, etten jaksaisi niitäkään täyttää. Suklaakalenteri ei käy maitoallergiselle pojalle eikä kuvakalentereitakaan ole mistään saanut vielä tälle vuotta. Kertokaahan jo mitä te muut olette hankkineet/aiotte hankkia?

Valoa Marraskuun pimeyteen

Loman jälkeen ehdin jo vähän odotella, että missä viipyy SNY:n paketti. Mutta sieltähän se tuli. Ihana SNY:ni oli jälleen ollut tarkkana ja huomioinut, että olen reissussa.

Ihanaa, ihanaa. Jotain hillittyä, mutta jotain silmiinsattuvan kirkasta myös.

Nuo neonväriset ovat ohutta tehostelankaa, jota on tarkoistus neuloa toisen langan kanssa. Vaikka saksankielinen ohjelehti ei ihan täysin aukeakaan minulle, niin inspiroiduin siitä jo valtavasti. Nuo neonvärit yhdsitettynä muuten niin tavalliseen harmaaseen, oih. Se on niin mua varten. Vähän jotain räväkkää, mutta silti asiallista. Voi kun sais jostain vain lisää tunteja vuorokauteen, että ehtisi kunnolla taas istua kutimen kanssa. Lokakuun sukista ei paljon puutu. Lähinnä siinä tihkaisee nyt se, että pelkään, että toisesta sukasta tulee lyhempi kuin ensimmäisestä. Pitäisi siis laskea kerroksia. Mikä siinäkin nyt muka on niin vaikeaa? Täytyy ottaa itseä niskasta kiinni, että saa seuraavan homman aluille. En tykkää tehdä montaa juttua päällekäin koska siitä tulee vain UFO:ja.

Blogihiljaisuutta

Viime viikon olin lomalla. Lomalla työpaikalta, mutta tulihan sitä tehtyä silti kaikenlaista. Reissattua lasten kanssa, shoppailtua, käveltyä enemmän kuin olisi voinut kuvitellakaan, vietettyä aikaa lasten kanssa tiiviissä symbioosissa, nukuttia siskonpedissä, ajettua autolla pitkää matkaa myrskyssä, tavattua ystäviä, naurettua, valvottua aamuun ...

...ja ennen kaikkea se miksi reissuun lähdettiin.

Tässä ihan tuoreeltaan meikäläisen eka tatuointi. Kaksi nappia käsivarressa.

Tässäkin aika tuoreena. Ensimmäisen pesun ja rasvauksen jälkeen. Tällä hetkellä tuo näyttää vähän vanhalta siirtokuvatatuoinnilta kun iho on rasvauksesta huolimatta kuiva ja hilseilee.

Ihana on. Ei tuntunut paljon miltään. Tai kai se siinä tehdessä joltain tuntui, mutta enemmän kyllä jännitti. Teipit kiristi kun oli kelmu päällä. Kun tuota tehtiin mietin kaikkia niitä asioita, jotka sattuvat enemmän. Niitä on aika paljon. Enää en osaa edes sanoa miltä se tuntui. Tänään on ainakin kutittanut aivan liikaa.

Kovimmalle taitaa ottaa kahden viikon saunatauko.

Miehen olkapäässä komeilee nyt Iron Maidenin maskotti Ed, Dance of Death -levyn kannesta...

...ja sisko on nyt ikuinen parturi. Sakset on aina mukana. Tämä oli meidän valmistujaislahja siskolle.

Blogihiljaisuus johtui oikeasti siitä, että olin melkein koko viikon ilman konetta, pelkän puhelimen varassa. Paikassa, jossa ei toimi 3G. Ja ei, emme olleet pohjoisessa. Nyt on palattu kotiin ja saatu jo vähän arjensyrjästä kiinni. Nyt jatkuu blogielämä, kommentointi, käsityöt, tatuoinnin rasvaaminen ja uuden suunnittelu... ;)