Pallo-pöllö

Idea tuli täältä, ohjetta ei taaskaan ollut. Sorruin ostamaan pojalle kolikkokoneesta salama-auton ja käsiini jäi se tyhjä muovipallo. Nyt se on ihana pieni säilytysrasia omille aarteilleni.

Edit. Mä jo luulin olleeni todella näppärä ja saaneeni puhelimella kopioitua tuon linkin, mutta eihän se toimikaan. Nyt uus yritys.

Pöllö suu auki. Tuossa muovipallossa oli valmiina reiät niin ompelin pöllön siihen kiinni.

Mitähän aarteita pöllön sisään onkaan kätketty?

Kira-raffi

Reissun päällä syntyi afrikka-fanille kirahvi.

Matias

Miten mä olen voinut unohtaa tämän? Melkein unohtui julkaista, vaikka ensin aivan kihisin innostuksestsa tämän kanssa. Mutta nyt lahja on jo saajallaan eli tämän tohtii julkaista.

YO-koneistaja Matias

Puutarhaa

Pitää tämän anti-puutarhaihmisenkin vähän laittaa puutarhakuvia kun kaikki muutkin. Aurinkoisia kesäpäiviä kaikille!

Angervon ensimmäiset kukkaset ja leppäkerttu

Tällaisia kukkasia putkahti yllätyksenä siihen paikalle, jossa viime vuonna oli kasa kompostimultaa.

Vihdoinkin joku kasvi, joka viihtyy meidän paahteisella pihalla. Tytön auringonkukat itivät yli odotusten.

Ja näin upeaksi meidän Angervot ovat taas tulleet. Paria puskaa söi jänikset talvella, mutta eivät näytä nekään siitä vaivaantuneen.

Viikonlopun virkkaukset

Mistä tietää että on kesä?

Siitä että tälläisellä anti-puutarhaihmisellä on multaa kynsien alla. Vielä kun olisi pihkaa jalkapohjissa.
Ihan laiskana täällä ei ole makoiltu, vaikka enimmäkseen onkin ulkoiltu. Tällaisia kavereita on siellä ulkona sitten tupsahdellut. Ja tästä näkee mitä tulee kun tekee ilman ohjetta. Ei koskaan kahta samanlaista. Arvaatteko mistä puput ovat saaneet innoituksensa, vaikka eivät ihan täysin samanlaisilta näytäkään?
 

Puput ja pöllöt

Ensimmäinen blogihaasteeni

MiEiVi haastoi minut. Tämä on ensimmäinen blogihaasteeni ja kieltämättä aika vaikea toteuttaa. Minun täytyy vastata 11 haastajan esittämään kysymykseen ja haastaa 11 muuta vastaamaan minun tekemiini 11 kysymykseen. En viitsi tätä haastetta pyörittää kovin pienellä piirillä, joten ei minulla ole kovin montaa haastettavaa. No 2 nyt ainakin, siitä on hyvä lähteä. Jos joku muu satunnainen kulkija haluaa ottaa haasteen vastaan niin antaa palaa vain.

1.       Kuka opetti sinulle käsityön alkeet? Opetti luomaan silmukat tai tekemään ketjusilmukoita tai ompelemaan?

Kun olin pieni, äiti ompeli tosi usein. Olimme talon yläkerrassa kaksin. Äiti ompeli ja minä leikin. Kun olin vähän isompi, äiti teki kanavatöitä ja innosti minutkin kokeilemaan. Sen jälkeen olemme tehneet yhdessä ristipistoja ja neuloneet. Eli äiti on minun innostajani käsitöissä, ja äidille soitan aina kun jossakin käsityössä on pulmakohta. Koulussa inhosin käsitöitä. Kunnon käsityövaihde lähti päälle vasta talouskoulussa.

2.      Minkä taidon haluaisit oppia (käy mistä asiasta tahansa)?

Juuri nyt en oikein tiedä. Tuo kauan haaveilemani virkkaus alkaa olla hallussa (edes vähäsen) ja kreikankielen opintoja vuosi takana.

3.      Onko jokin unelma toteutumatta - jos, niin mikä?

Kyllä on. Meillä viikon verran asustelleet Up With People –nuoret jättivät jälkeensä valtavan kaipuun reissuun. Silloin kun olin sen ikäinen, en kaivannut yhtään Interrailille. Nyt sitten haaveillaan aikuisten interrailista miehen tai ehkä koko perheen kanssa.

4.      Paras kesämuistosi 

Vaikea sanoa mikä olisi parasta, mutta ehdottomasti minun parhaisiin kesämuistoihin liittyy mökki ja pyörä. Teini-ikäisinä vietimme kaverini kanssa joka kesä useamman viikon mökillä kahdestaan. Matkat kuljimme pyörillä, yleensä yöllä. Parhaimpina päivinä kilometrejä taisi kertyä mittariin yli 100. Yhden kerran saunoimme yöpyöräilyn päälle kuudelta aamulla ja saunan jälkeen katselimme aurinkoa, joka oli jo aika korkealla taivaalla.

5.      Kamalin kesämuistosi

Varmaan sitten se kun meinasin Norjassa jäädä huoltoasemalle. Olimme autoreissussa pohjoisessa ja huoltoasemalla meitä kiellettiin nousemasta autosta. Nousin kuitenkin ja menin äidin perässä huoltoasemalle sisälle. Onneksi ehdin nähdä vilaukselta auton perän ja juuri samalla hetkellä vanhempani tajusivat minun puuttuvan kyydistä. Isäni on naureskellut monet kerrat, etten ole tainnut sen jälkeen niin lujaa juosta koskaan.

6.      Mikä saa sinut tulistumaan?

Melkein mikä vain. Olen tosi herkkä hermostumaan.

7.      Entä leppymään?

Aika. Ja vain aika. Jos minua yrittää liian aikaisin lepytellä, suutun vielä enemmän.

8.     Mielestäsi turhin julkkis

Kaikki ne viidakon tähtöset. Ketä ne edes on?

9.      Lempi musiikkisi

Ei tälläsiä saa kysyä! Ennen olin ehdoton hevari ja hyvin tarkka siitä etten edes vahingossa kuunnellut mitään muuta. Nykyisin kuuntelen paljon yleX:ää radiosta eli uutta musiikkia tulee kuunneltua. Silti ehdoton suosikki on IRON MAIDEN. Ja Avenged Sevenfold.

10.  Paras vuodenaika

Syksy. Johtuu ehkä siitä että olen syntynyt syksyllä. En tiedä mikä siinä viehättää.

11.  Miksi bloggaat?

Toivoisin, että nuo pikkuiset virkkaamani kaverit toisivat iloa muillekin kuin minulle. Ja joku voi mahdollisesti löytää tätä kautta uuden kodinkin.

Haasteen saavat nyt Anne ja Krista ja tässä tulevat kinkkiset kysymykset:

1.   Mikä teki sinut onnelliseksi/iloiseksi tänään?

2.   Millä tavoin olet viimeksi ilostuttanut jotakuta muuta?

3.   Mikä sinusta piti tulla kun olit pieni?

4.  Tuliko?

5.   Mitä sellaista sinulle on tapahtunut, josta olet aiemmin sanonut ”ei koskaan”?

6.   Mieluisin käsityö/askartelu?

7.  Turhauttavin tekeminen?

  8.   Pahe, josta haluaisit päästä eroon?

     9.  Mistä asiasta/taidosta/teosta olet itsessäsi ylpeä?

10. Paras kesämuistosi viime kesältä?

11. Mitä odotat tulevalta kesältä?

Koville otti, mutta siinä se nyt on.

Mari ja bunny

Tänään Miia-tyttönen ja leijona matkasivat uuteen kotiin. Mutta ei hätää, uudet kaverit valtaavat meillä jo paikkoja. Pääosin eilen virkattu ja tänään kasattu kahvila-bunny. Tämä pupu sai viimeistelynsä kahvilassa.

Kahvila-Bunny

Ja toinen tänään valmistunut kaveri on Sairaanhoitaja Mari. Työkaverit ymmärtävät kyllä tämän nimen vitsin. Harmillisesti tuo päähän käytetty villalanka on monisävyistä ja sävyn vaihtuminen osui keskelle otsaa. En viitsinyt purkaakaan, vaikka vähän tuo kyllä häiritsee. Ja vahingossa muistin ottaa vaakakuvankin.

Sairaanhoitaja Mari

Leijona

Kolmas pikkuinen leijona. Tämä ehkä muuttaa jo huomenna.

Niin ja en taaskaan muistanut ottaa vaakakuvaa.

Tilaustypy Miia

Nyt on valtava draivi päällä eli koukko koko ajan kädessä. Tämä ei ole edes ainut mitä olen tänään tehnyt, mutta ainut joka tuli valmiiksi. Niin ja sitten viimeistelin sen lahjan, jota en voi vielä julkaista. Vaikka niin mieli tekisi. Olen tosi ylpeä sekä siitä lahjasta että tästä. Tyttöni antoi tälle virkatulle tytölle nimeksi Miia. Tämä tilattiin minulta aamulla ja jos ei tilaajalle kelpaa niin pidän sitten itse. Miia on muuten syntynyt aivan "omasta päästä", mutta mekon helma on hieman muokattu erään kirjan ohjeesta. Sekään ei siis aivan suoraan ole sama kuin kirjassa. Ja kuinka paljon näissä palloissa, soikioissa ja päärynöissä oikeastaan voi keksiä itse? Mutta ainakaan tarkoituksella en ole kenenkään omaa kopioinut.

Ajattelin, että tämä blogger on kätevä kun voin ladata suoraan puhelimesta kuvia, mutta ei tämä niin hyvältä näytä. Puhelimesta suoraan ladatut kuvat ovat tuollaisia kumman pikseliruudullisia, vaikka muuten eivät koneella siltä näytä. Ja näemmä niitä ei saa käännettyä. Blogger tukee vain vaakakuvia. Höh. No kallistelkaa sitten päätä niin kauan, että minä keksin paremman tavan hoitaa tätä blogia.

Tässä kuvassa Miialla on jo kroppa, pää ja jalat valmiina. Osat on alustavasti neulattu yhteen. Nämä osat on tehty ulkona lasten leikkiessä.

Miian tukka valmistumassa. Tukasta meinasi tulla ongelma kun en ole aikaisemmin tällaista tukkaa tehnyt. Facebookryhmässä ei osattu auttaa, mutta onneksi Käspaikka on aina yhtä luotettava ja sieltä löysin sopivan linkin. Tässä vaiheessa en ollut vielä varma hajoaisiko koko tukka käsiin.

Tällaista pitkää irokeesia tilaaja tuskin tarkoitti. Mutta ainakaan tuo tukkaviritelmä ei heti hajonnut.

Tässä hän sitten on. Duplo-pupu antaa vähän vinkkiä koosta. Miian istumakorkeus on alle 9cm.

 

Lankakauppa ja lintuja

Lankakauppa

MiEiVi oli tässä taannoin käynyt ensimmäistä kertaa lankakaupassa. Niinpä minäkin rohkaistuin. Saaliina uusi virkkuukoukku, yksi kerä Hjerte Garn Baby Trunte merinovillalankaa ja kolme eri väriä Schachenmayr Catania puuvillalankaa. En voi vielä paljastaa mitä näistä tulee (tai melkein valmis se jo on), sillä se menee lahjaksi. Ei pilata yllätystä.
Olin varsin yllättynyt lankojen suhteellisen edullisesta hinnasta. Sain kaiken tarvitsemani ja paljon halvemmalla kuin viereisestä "halpakaupasta". Ja palvelukin oli loistavaa. Tiedossa on siis lisää vierailuja lankakauppaan.

Kuvan kirja ei varsinaisesti liity näihin lankoihin, mutta tykkään siitä aina vain enemmän. Tänään nimittäin lapset lukivat sitä yhdessä. "Jos mä otan ton ponin niin minkä sä otat?" "Et sä voi sitä ottaa, mä otan sen. Sä voit ottaa tuon Herra Kukkosen." "Äiti tee mulle Ville Vauva, jooko."

 Lintuja

Tästä aiheesta ei valitettavasti ole mitään kuvaa, mutta hui kuinka on toimintaa riittänyt meidän pihassa.
Tarina alkaa noin kymmenen vuoden takaa kun vietin juhannusta yksin kotitalollani ja huomasin pienen todella kauniistilaulavan linnun, joka välillä katosi oudosti. Lintua tarkkailtuani huomasin, että yläkerran sivukkaassamme on linnunpesä. Piirsin linnusta hahmotelman, kirjasin siihen värit ja selailin lintukirjaa kunnes löysin leppälinnun. Kuten tuolla wikipediassakin kerrotaan, käki munii usein leppälinnun pesään. Kotonani olin onnellinen leppälinnun puolesta, sillä se oli löytänyt niin pienen sisäänkäynnin sivukkaaseen, ettei siitä käki olisi mahtunut.

Palataan sitten tähän hetkeen. Noin pari viikkoa sitten mieheni pinosi puuvajan vieressä olevaan, puurimoitettuun kehikkoon uusia polttopuita kuivumaan. Perjantai-iltana meidän televisionkatselua häiritsi, jokin viuhahtelu ikkunan takana. Tunnistin punertavan linnun leppälinnuksi ja arvasin sen etsivän pesäpaikkaa. Hetken kuluttua myös värittömämpi naaras ilmestyi pihaan. Linun sujahtelivat puurimojen välistä polttopuukasaan! Näin nämä linnut myös lauantaina joten arvasin, että nyt ne ovat tehneet pesän sinne puupinoon. Onneksi noita tuoreita puita ei tarvitse ihan heti ottaa käyttöön. Saavat linnut pesiä rauhassa. Vai saavatko?

Tänä iltana puukehikon rimojen väliin yritti KÄKI. Hyi kuinka ruma ja pelottava käki voikaan olla. Onneksi se ei rimojen välistä mahtunut ja mieheni kävi vähän huutelemassa, niin että käki palasi takaisin metsään. Hetken kuluttua kuitenkin huomasin, että käki yritti  puupinon päältä puiden väliin. Sitten olikin minun vuoroni käydä sitä hätistelemässä. Toivottavasti se pelkäsi minua yhtä paljon kuin minä sitä. Ainakaan kolmatta kertaa ei käkeä tänä iltana näkynyt.
Lintujen tarkkailu jatkuu. Nimittäin tuo puukehikko näkyy olohuoneen ikkunasta ja nyt kun tiedän lintujen olevan siellä, tulee sinne päin vilkuiltua ainakin mainostauoilla.

P.S.

MiEiVi vastaus haasteeseen on tulossa. Se vaatiin vain vähän työtä ja aikaa, joka tänään on mennyt noihin uusiin lankoihin.

Katsastusinsinöörihiiri

Tällainen hiiri syntyi katsauskonttorilla jonottaessa. Ja viimeistelynsä se sai veripalvelussa minun luovutettua verta.

Pususammakko

Tämä ei kyllä yhtään näytä esikuvaltaan. Ihan kaamea tuli. Ja oli sellastakin vääntämistä että toista en tee. Mutta ilkkukaa rauhassa tälle.

Karoliina Kani

Tämän pupun nikersin tuossa lastenohjelmien aikana. Esikuva oli tuossa aiemmin mainitussa kirjassa Pauliina Pupu, mutta tästä tuli vähän erilainen. Tästä tuli niin poikamaisen näköinen, että päätin tehdä hameen. Ja nyt sitten koneella ihmettelen, että miksi ihmeessä kaikki nämä puhelimella otetut kuvat näkyvät koneella tuollaisina ruudullisina? Voisiko puhelimen kameran linssissä oleva tahmainen sormenjälki olla osasyyllinen? Kenties. Tuo kirja inspiroi niin paljon että tekisi vielä mieli tänään virkata. Vaan ei taida sormet eikä selkä kestää.

Pois muuttaneet kaverit

Tässä joitakin meiltä eteenpäin lähteneistä maskoteista.
Koira meni kreikankielenopettajalle kun kurssi keväällä loppui.
Luurankopariskunnan tein siskolle.
Lurppakorvakani meni siskon poikaystävälle.
Hello Kitty kiertää maailmaa meillä majoittuneen up with people -nuoren matkassa ja päätyy toivottavasti hänen mukanaan Belgiaan.

Vanhat virkkaukset

Tällaista väkeä meidän ikkunalaudalla jo istuu. Osa on lapsilla leikeissä, osa on muuttanut uuteen kotiin ja joku uusi on jo koukulla.
Tästä kuvasta erityisesti voisin mainita nuo me&i lastenvaatteista inspiroidut sammakot, pöllöt ja sirkusleijona.

Sadepäivän sokerihiiri

Meidän menot tältä päivältä peruuntuivat sateen takia. Suunnitteilla oli kevään ensimmäinen pyöräkärryreissu peräkonttikirppikselle. Eiliseltä kirjastoreissulta jäi matkaan taas yksi virkkauskirja. Nicki Trench: Supersöpöt maskotit. Yli 35 valloittavaa virkkuuohjetta. Luettiin sitä lasten kanssa. Mua ei oikein sytyttänyt kirjassa olevat kuvaukset kunkin hahmon luonteesta ja tavoista. Lapset taas ihastui niihin. Ja olihan se kiva, että kerrankin voin jotain virkkauskirjaa oikeasti lukea lapsille. Nyt sitten sormet syyhyää useammankin hahmon kohdalla.

Tämä pikkuinen sadepäivän sokerihiiri valmistui sillä välin kun odotin lasten nukahtavan päiväunille. Mitähän tässä päiväunien aikana ehtiikään vielä tehdä?

Uusi alku

Selailin tuossa yhtenä iltana askartelublogeja ja tuli sellainen olo että mitäs jos sitä itsekin rupeais taas julkaisemaan jotain. Edellinen julkaisu vanhassa blogissa näkyi olevan ajalta ennen kuopuksen syntymää. Ja muistelisin etten sitä blogia kovinkaan paljoa muokkaillut. Nyt yritin tehdä tästä vähän persoonallisemman. Löysin kivan taustankin aiheeseen liittyen. Sillä mun virkkailut on tähän mennessä olleet amigurumeita. Kaikenlaisia pieniä kivoja hahmoja.

Opettelin alkuvuodesta virkkaamaan Viivin virkkausnetin avulla. Ensin poljin jalkaa ja tuskastuin kun en vaan tajunnut. Sitten päätin etten anna periksi yhtä helpolla kun omat lapseni. Tajusin viimein mitä olen aina tehnyt väärin yrittäessäni virkata. Olen luullut piilosilmukkaa kiinteäksi silmukaksi. Nyt yritin tehdä kirjastosta lainassa olleen kirjan ohjeen avulla taikaympyrää eikä siitä tullut mitään. Kunnes tajusin sen. Ja sitten aloin tajuta koko virkkauksen idean! Muodot ovat vieläkin hakusessa. Peruspallot menee jo ilman ohjetta ja vähän osaan varioida, mutta myös purkaminen on tullut tutuksi.

Tervetuloa seuraamaan minkälaisia kavereita sinisessä nojatuolissa oikein syntyy tulevaisuudessa.