Lankakauppa ja lintuja

Lankakauppa

MiEiVi oli tässä taannoin käynyt ensimmäistä kertaa lankakaupassa. Niinpä minäkin rohkaistuin. Saaliina uusi virkkuukoukku, yksi kerä Hjerte Garn Baby Trunte merinovillalankaa ja kolme eri väriä Schachenmayr Catania puuvillalankaa. En voi vielä paljastaa mitä näistä tulee (tai melkein valmis se jo on), sillä se menee lahjaksi. Ei pilata yllätystä.
Olin varsin yllättynyt lankojen suhteellisen edullisesta hinnasta. Sain kaiken tarvitsemani ja paljon halvemmalla kuin viereisestä "halpakaupasta". Ja palvelukin oli loistavaa. Tiedossa on siis lisää vierailuja lankakauppaan.

Kuvan kirja ei varsinaisesti liity näihin lankoihin, mutta tykkään siitä aina vain enemmän. Tänään nimittäin lapset lukivat sitä yhdessä. "Jos mä otan ton ponin niin minkä sä otat?" "Et sä voi sitä ottaa, mä otan sen. Sä voit ottaa tuon Herra Kukkosen." "Äiti tee mulle Ville Vauva, jooko."

 Lintuja

Tästä aiheesta ei valitettavasti ole mitään kuvaa, mutta hui kuinka on toimintaa riittänyt meidän pihassa.
Tarina alkaa noin kymmenen vuoden takaa kun vietin juhannusta yksin kotitalollani ja huomasin pienen todella kauniistilaulavan linnun, joka välillä katosi oudosti. Lintua tarkkailtuani huomasin, että yläkerran sivukkaassamme on linnunpesä. Piirsin linnusta hahmotelman, kirjasin siihen värit ja selailin lintukirjaa kunnes löysin leppälinnun. Kuten tuolla wikipediassakin kerrotaan, käki munii usein leppälinnun pesään. Kotonani olin onnellinen leppälinnun puolesta, sillä se oli löytänyt niin pienen sisäänkäynnin sivukkaaseen, ettei siitä käki olisi mahtunut.

Palataan sitten tähän hetkeen. Noin pari viikkoa sitten mieheni pinosi puuvajan vieressä olevaan, puurimoitettuun kehikkoon uusia polttopuita kuivumaan. Perjantai-iltana meidän televisionkatselua häiritsi, jokin viuhahtelu ikkunan takana. Tunnistin punertavan linnun leppälinnuksi ja arvasin sen etsivän pesäpaikkaa. Hetken kuluttua myös värittömämpi naaras ilmestyi pihaan. Linun sujahtelivat puurimojen välistä polttopuukasaan! Näin nämä linnut myös lauantaina joten arvasin, että nyt ne ovat tehneet pesän sinne puupinoon. Onneksi noita tuoreita puita ei tarvitse ihan heti ottaa käyttöön. Saavat linnut pesiä rauhassa. Vai saavatko?

Tänä iltana puukehikon rimojen väliin yritti KÄKI. Hyi kuinka ruma ja pelottava käki voikaan olla. Onneksi se ei rimojen välistä mahtunut ja mieheni kävi vähän huutelemassa, niin että käki palasi takaisin metsään. Hetken kuluttua kuitenkin huomasin, että käki yritti  puupinon päältä puiden väliin. Sitten olikin minun vuoroni käydä sitä hätistelemässä. Toivottavasti se pelkäsi minua yhtä paljon kuin minä sitä. Ainakaan kolmatta kertaa ei käkeä tänä iltana näkynyt.
Lintujen tarkkailu jatkuu. Nimittäin tuo puukehikko näkyy olohuoneen ikkunasta ja nyt kun tiedän lintujen olevan siellä, tulee sinne päin vilkuiltua ainakin mainostauoilla.

P.S.

MiEiVi vastaus haasteeseen on tulossa. Se vaatiin vain vähän työtä ja aikaa, joka tänään on mennyt noihin uusiin lankoihin.