Ensin varoitus kaikille niille, jotka haluavat säilyttää joulun salaisuudet viimeiseen saakka: TÄÄLLÄ PALJASTETAAN SALAISUUKSIA.
Äitiyden ajan joulut ovat jotain paljon parempaa, kuin lapsuuden joulut. Aivan tosi. Nyt äitinä pääsen jo paljon ennen joulua salaa rapistelemaan paketteja ja lahjapapereita kun lapset nukkuvat. Ja voi sitä jouluaattoa. Silloin pääsen järjestelemään salaa paketit pusseihin niin, että joulupukin on ne helppo tuoda. Pääsen hypistelemään jokaista pakettia etukäteen, arvailemaan keneltä se on ja mitä siellä mahtaa olla.
Tämän blogi-joulukalenterin tekeminen on tosi ihanaa. Viis minä siitä, mitä minun tai lasten paketeistani löytyy (noh, olisi se kiva, että siellä olisi jotain kivaa), mutta se pienten luukkujen tekeminen. On aivan ihanaa päästä ostamaan ja tekemään pieniä yllätyksiä ihmisille, joita ei tunne. Vain pienten vihjeiden varassa. Ja kun on itsellä se tunne, että nyt osuu nappiin. Ihan sama osuuko vai ei, kunhan se tunne tulee itselle.
Erään facebookin inspiraatiosivun perusteella innostuin nyt myös koristelemaan luukkuja. Ei ehkä niin jouluisesti, mutta.
Nautin todella tällaisesta alkukantaisesta askartelusta. Piirrä, leikkaa, liimaa, väritä. Ja tässä askartelun huumassa erehdyin piirtämään muutakin kuin ääriviivoja. Hups.
Sitten niitä kurkistuksia. Jos et halua nähdä, niin nyt pois täältä...
 |
| 10 pistettä ja lintumerkki sille, joka tunnistaa... |
Psst... Jos ihastuit luukkuihin, niin kalenterissa on vielä tilaa. Blogittomillekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti