Pehmeitä herkkuja

On aivan totta, mitä olen muista blogeista lukenut. Näihin ihaniin herkkuihin jää koukkuun.

 

 Muut kesken olevat käsityöt ovat nyt vähän jumikohdassa. Ei oikein jaksaisi. Aloitin virkkaamaan itselleni huivia Novitan Säde langasta. Sopivan huiviohjeen uupuessa päätin tehdä ihanan ruutukirjan ohjeilla muutamia ruutuja. Nyt ruutuja on 8kpl valmiina, mutta en ole tyytyväinen. Tekisi mieli tehdä noista ruuduista joku tyynynpäällinen ja tehdä huivista ihan tykkänään toisenlainen. Tykkäsin kyllä valtavasti tuosta langasta, vaikka se ei ihan helpointa olekaan, eikä taida olla edes virkkaamiseen tarkoitettu. Ensimmäisen kerän sisältä tuli useampi lyhyt takkuinen pätkä lankaa ja ajattelin jo, ettei tästä tule yhtään mitään. Mutta ei se nyt niin hankalaa ollutkaan. Vaikka langan säikeet tuossa yhdessä kerässä kulkevatkin vähän eri tahtia ja niitä täytyy silotella koko ajan. Taitaa olla se kerä joku maanantaikappale. Kaksi muuta kerää toimivat vallan mainiosti.

Viime viikolla oli Prismassa Novitan langat tarjouksessa ja arvatkaa harmittiko kun muistin sen vasta sitten kun olin päässyt lasten kanssa kassata läpi ja tavarat oli pakattuna kasseihin. Ei tullut kuuloonkaan, että olisin lasten kanssa enää palannut lankaosastolle. Ne tarjouslangat jäi siis sinne. Tuo Säde näyttää muutenkin olevan jotain kausilankaa tai jotain, kun sitä ei Novitan sivuilta edes löydy. Jos joku tietää, mistä sitä vielä voi ostaa tai on valmis luopumaan omista pinkeistä ja violeteista keristään, ilmoitelkaa. Kaipaan väriä mustan syystakkini kaveriksi. Eikä kimalluskaan pahitteksi ole. Vaikka niitä ihania pikku paljetteja löytyykin ympäri taloa kun tuon langan kanssa touhuaa.

Toinen jumissa oleva työ on hatun virkkaaminen. Hattu on melkein valmis, MUTTA... huomasin, että lanka on täysin väärää ja siitä tulee hyvä jos lasten kokoinen. Ja ilmatkin kylmenivät melko yllättäen, eli ei sitä tähän aikaan voisi pitää edes meidän pikkuinen herra, vaikka siitä hänen kokoinen tulisikin. Ei siis paljon innosta.

Sitten viimeinkin päästään niihin herkkuihin. Meillä on lelujen kanssa sellainen periaate, että aina osa leluista on varastossa. Kun laitoimme talon myyntiin, varastoon meni tavallistakin enemmän leluja. Olimme naapurissa kylässä ja voi kuinka lapset innostuivatkaan taas kokkaamaan kun oma keittiö ja astiat ovat olleet varastossa jo jonkin aikaa. Kävimme lasten kanssa neuvotteluja siitä, mitä leluja laitetaan varastoon, jotta keittiötarvikkeet voidaan tuoda takaisin. Ja niin se keittiö sitten palasi. Ja iiiso laatikollinen astioita ja ruokia.

Lasten kokkailuista ja kahvikutsuista innostuin minäkin ja kysyin lapsilta mitä ruokia he haluaisivat leikkeihinsä lisäksi. Lasten toiveet olivat kylläkin porkkana, peruna, tomaatti... mutta minä halusin tehdä jotain ihanaa. Ja kyllä niistä jo ihanat kahvikutsut saatiinkin aikaan.

Ihan ensimmäisenä tein Donitsin Fannyn talossa -blogista löytyneen ohjeen mukaan. Minulla oli lankana Novitan minikerät ja 2,5 koukku, joten ensin tuntui, että dontsista tulee tosi pikkuinen. Mutta oikeastaan, siitä tuli tosi sopiva. En kylläkään ymmärrä kenen idea tuo minikerien lanka on ollut. Idea on ihana, mutta lanka täysin vääränlaista. Säikeet erottuvat liian helposti ja varsinkin näitä pieniä nikerrellessä tulee ikävä kunnon puuvillalankaa. Mutta sitä puuvillalankaa vain ei viitsisi ostaa kaikkia mahdollisia eri sävyjä. Vaikka ehkä pitäisi. Kyllä niille ainakin käyttöä löytyisi.

Donitsin ohjeen löysin googlettamalla ja samalla tuon ihanan Fannyn talossa -blogin, josta löytyy pieneen keittiöön paljon muitakin herkkuja. Meidän donitsi ehti olla jo hukassakin, ennen kuin viimeiset koristeet siihen saatiin kiinnitettyä.

Donitsin jälkeen vuorossa oli kakkupalat. Ensin ajattelin, että teen noita sen verran, että niistä saa kokonaisen kakun, mutta saa nyt nähdä. Noiden kahden palan jälkeen ei ainakaan näyt siltä, että noista saisi pyöreätä kakkua millään. Ja lisäksi kokonainen kakku on liian suuri tuohon minun vanhaan Tupperwaren kakkukupuun. Kakkupalojen ohje on SK 2/2011. Kakkupalojen muut värit ovat minikeristä, mutta valkoinen on jotain jämä puuvillalankaa. Kerroksia on muokattu lasten toiveiden mukaan. Samaan kakkuun piti laittaa sekä kermavaatoa, että kuorrute. Ensin meinasin väittää vastaan, ettei niin voi tehdä. Onneksi tajusin antaa periksi. Jos allerginen lapsemme voi syödä leikeissä kakkua, jossa on kermavaahtoa ja mansikkahilloa, niin miksi sitten en tekisi sellaista?

Viimeisimpänä valmistui muffini tai cupcake, kumpana sitä haluaakin ajatella. Luulin, että tähän on helppo löytää ohje, sillä tuntuu, että nämä ovat kaikista suosituimpia. Mutta en löytänyt mieleistäni ohjetta mistään. Samassa SK-lehdessä tuon kakkupalan kanssa oli myös muffini-ohje, mutta se ei miellyttänyt silmääni yhtään. Ja googlettamalla löytyneet ohjeet olivat lähinnä perus palloja eri väreillä. Niinpä sitten tein tämänkin sieltä kuuluisasta "omasta päästä". Voin tähän kirjoittaa ohjeenkin, jos joku sitä kaipaa. Itse ainakin tykkäsin, kun tähän tuli vähän enemmän muotoa ja ilmettä.

Koristeita kiinnitettäessä sattui jotain hauskaa. Lapset saivat itse valita nuo helmet minun ikivanhoista kokoelmista. Poika halusi tähän "banaanirakeita". Kun olin kiinnittämässä ompelulankaa, poika suuttui: "Mä halusin niitä banaanirakeita, enkä mitään karvoja!".

Tulipa taas oikein magapostaus. Mutta herkullinen sellainen.

ps. Eikös Kelan hakemuksia täytetäkin täällä bloggerissa ;)