maanantai 24. kesäkuuta 2013

Ennen Provinssia ja mönkään mennyt sukkaprojekti

Uskokaa tai älkää, niin jotain täällä on tapahtunut, vaikka en ole juuri bloggaamaan ehtinyt. Kaikissa käsityöjutuissa tuntui olevan dead line ennen Provinssirockia. Nyt on Provinssi ja myös juhannus takana päin. Nyt pää lyö ihan tyhjää, mihin seuraavaksi tarttuisi. Olisi kiva jotain näpertää, mutta se pitäisi ehdottomasti olla jotain sellaista missä ei tarvitse ajatella samalla. :D

Sukkaprojekti


Ensimmäinen juttu, jonka dead line oli Provinssi oli se sukkaprojekti johon olen monesti täällä viitannut. No se meni nyt niin ala-arvoisesti, että ehkä (siis EHKÄ) ensi provinssiin. Tarkoitus oli tehdä meidän vakio vieraille eli the Karvapäille villasukat. Eikä mitkä tahansa villasukat, vaan jotkut persoonalliset. Niinpä, olisko se ollut tammikuuta vai jopa aikaisemmin, kun aloitin facebookista kuvien katselun. Tai ihan ensin taisin kyllä törmätä tähän pääkallokuvioon ja aloin innoissani tekemään sukkaa. Kun varsi oli valmis, pyysin miestäni sovittamaan sukkaa. Hups, kantapää ei mahtunut varresta läpi vaikka olisi kuinka kiskonut.




 Työ lepäsi laakereillaan ties miten kauan. Ei vain olisi huvittanut purkaa, mutta mitä tekisin pelkällä varrella, joka ei sopisi ja lankakaan ei riittäisi jos en purkaisi. Niinpä se varsi sitten vain oli purettava.
Sen jälkeen istuin ainakin yhden illan koneella, katselin karvapään kuvaa facebookista ja piirsin ruutupiirrosta hänen tatuoinnistaan.


Sitten on ollut ties mitä takapakkeja. Vääränlainen kantapää, vääränlainen lapa jne. Tämä on ollut todella neulo, pura, laske, neulo, pura työ. Tuloksena on tällä hetkellä yksi melkein valmis villasukka. Sovitin sitä nyt saajalleen ja hyvin istui. Siitä tuli hyvä mieli. Ehkä nämä vielä valmistuvat joskus.

Toiseen sukkaan on myös tatuoinnin (ja sen taustalla olevan tarinan) perusteella idea valmiina. Ja SNY:n lähettämä sukkakirja tuli siihen juttuun enemmän kuin tarpeeseen. Nimittäin olin sen idean jo kirjoneuleena haudannut, mutta oikein-nurin kuviona se saattaa jopa toimia. Ja tästäkin tatuoinnista olisi saanut sillä systeemillä paremman. Mutta enää en pura tätä sukkaa. Se on varma!




Kahteen sukkapariin puuttu vielä ideakin kokonaan, mutta eiköhän se siihen mennessä ole valmis kun niiden sukkien vuoro tulee. Tällä vauhdilla. Onhan se ihanaa ilahduttaa ystäviä aivan oikeasti persoonallisilla lahjoilla, mutta ken sille tielle lähtee, varoitan: se on pitkä ja kivinen.


Sisustusjutut


Äiti toi minulle saksankielisen virkkauslehden. Tosi kiva. Kuuntelen saksaa suht sujuvasti dekkareista kun aina voi vilkaista tekstitystä, että menikö sinne päinkään. Eli tuon lehden teksteistä en ymmärrä yhtään mitään. Toisaalta, virkkauksessa hyvät kuvalliset ohjeet onkin usein paremmat käytössä kuin teksti. Äidillä oli tietenkin jotain taka-ajatuksia tuon lehden kanssa. Siinä oli jotain sopivia ruutuvirkkausmalleja hänen makuunsa ja hän lupasi lainata lehteä jossain vaiheessa. Minulta hän halusi tilata kirjovirkkaussisustusjuttuja. Lehdessä oli virkattu maljakon ympärille musta-valkoisia kuvioita. Juuri samanlaista maljakkoa ei tietenkään löytynyt mistään. Joten lehdestä tähän työhön on otettu lähinnä idea.

Kuvassa myös äidin taittelema paperikukka ja isän tekemä pikkuinen jakkara.

Edustustoppi


Kolmas työ, jota tehtiinkin aivan sormet puuduksissa viimeiseen asti, oli toppi, jonka tein yhteen edustustilaisuuteen (siitä myöhemmin oma postaus).
Koko ajan tätä tehdessä oli kirjastosta lainattu kirja auki ohjeen kohdalta, mutta en kyllä tiedä mikä osa tässä on ohjeen mukaan tehty. Lanka on ihan erilaista ja eri paksuista. Alkuperäisessä ohjeessa oli tehty erikseen etukappale ja kaksi takakappaletta. Minä tein ne yhtenä kappaleena. Siis vain yksi iso osa, rintojen kohta erikseen ja olkaimet. Ohjeessa toppi oli myös huoliteltu reunoilta nirkoilla, ne jätin pois. Eli niin, hmm... mikä osa tässä olikaan ohjeesta?



Ohjeessa toppi oli kiinnitetty takaa vain kahdella napilla. Itse tunsin itseni vähän alastomaksi koko topissa. Sen vuoksi piti vielä käydä ostamassa musta toppi tuonne alle. Ja reikärivien ansiosta kiinnitys hoitui kätevästi nauhalla. Nyt kun virkkaus on jo vähän löystynyt tarkoitus olisi pujottaa samaa nauhaa myös tuohon ylimmäiseen reikäriviin. Se pitäisi toppia vähän paremmin paikoillaan. Lanka ja etenkin väri on kyllä ehdoton suosikkini. Vaikka yleensä en keinokuiduista tykkää niin Novitan Puro Batik on kyllä jotenkin ihanaa. Ja toki tällä värityksellä on osansa ihastuksessa.

Kylläpäs taas tulikin pitkä kirjoitus. Koitan päästä taas pian koneelle niin saan kerrottua tuosta edustustilaisuudesta, josta piti etukäteen olla hys hys. Ja jotain muutakin on tullut luvattua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti