Joulupukin töissä

Me ollaan joulupukin töissä, joulupukin töissä, joulupukin töissä täällä jokainen.

Kun minä olin pieni tyttönen, löysin vahingossa äidin laukusta ihania erivärisiä nallen muotoisia kylpyvaahtopakkauksia. Pettymys oli suuri kun äiti sanoi, etteivät ne olleet minulle. Äiti sanoi, että joulupukilla on niin paljon tehtävää ennen joulua, että hän pyytää apua vanhemmilta. Vanhempien on ostettava tai tehtävä lahjoja, paketoitava ne ja jätettävä tontuille. Ja joulupukki sitten päättää kuka mitäkin saa lahjaksi. Eli ei ollut ollenkaan varmaa, että äidin laukusta löytyneet kylpyvaahdot tulivat minulle. Se oli pitkä joulun odotus. Mitä jos joulupukki veisikin ne jollekin toiselle. Onneksi joulupukki toikin ne sitten minulle.

Tätä samaa tarinaa olen käyttänyt omien lasten kanssa. He eivät varsinaisesti ole nähneet mitään lahjoja, mutta tämän tarinan ansiosta olen saanut tehdä käsitöitä ihan rauhassa. Viime viikolla ompelin pitkästä aikaa. Lapset touhusivat kiltisti omiaan, kun kerroin, että teen jotain mitä joulupukki on minulta tilannut. Totta kai he odottavat joulua, esittävät lahjatoiveita ja miettivät tuoko pukki sitä mitä he toivovat. Mutta lapset ovat tottuneet siihen, että istun jonkun kutimen kanssa koko ajan. Ja yleensä ne ovat jotain niin käsittämättömän tylsää, ettei heitä jaksa kiinnostaa. Siitä on suuri hyöty nyt. Saan tehdä noita lasten juttujakin melkein julkisesti.

Vielä toinen, kun minä olin pieni -tarina. Tai oikeastaan tämä tarina alkaa sieltä kun äitini oli pieni. Äitini leikki paperinukeilla, suunnitteli niille vaatteita ja piirsi paljon. Myöhemmin äitini leikki barbeilla, eli siis siirtyi piirtämisestä ompelemiseen. (ja ensimmäiseltä ammatiltaan äitini onkin ompelija) Äidin tekemiä barbin vaatteita oli paljon minullakin leikeissä. Ja yksi ihana sänky. Aika samanlainen kuin tuo yllä olevassa kuvassa. Peitto vain oli kirkkaan punainen ja olisikohan siinä kankaassa ollut valkoisia pilkkuja. Tyynynliinassa ainakin oli pitsit molemmissa reunoissa. Se äitini leikeistä periytynyt sänky on minulla vieläkin tallessa. Mutta eihän yhdellä sängyllä vielä pitkälle pötkitä. Niinpä tein toisen melkein samanlaisen. Malli on siis vain muistin varassa ja tämän mittoihin on käytetty barbia.

Tytölle on hänen tietämättään tekeillä barbien talo. Tällä hetkellä talo on suunnitteilla Ikean Expedit -hyllyyn, jossa on neljä lokeroa. Jos jostain löytyisi yhtä edullinen, saman kokoinen ja tyylinen ovellinen hylly, se olisi tietenkin vielä parempi. Expedit on siitä huono, että se on tehty kennolevystä, eli siihen on vähän huono itse lisätä ovea. Ehkä jonkinlaisen oviverhon voisi laittaa. Sellaisen, jonka takana leikit saavat levätä herättämättä liikaa huomiota. Joka tapauksessa tarkoitus on tehdä talo niin, että kun barbileikit eivät enää innosta, hyllyä voi käyttää muuhun. Olen löytäny kirppareilta kivoja pikkutavaroita barbin asumukseen. Sisustustekstiilit voin tietenkin tehdä itse. Sohvakalustoakin suunnittelimme miehen kanssa yhteistyössä. Muuten tuntuu, että barbeille on aika huonosti tarjolla kalusteita. Vai olenko vain etsinyt vääristä paikoista? Ja miksi joka kalustepaketin mukana tulee nykyään uusi barbi? Kirppareilla ehjät barbin kalusteet liikkuvat vähän liiankin nopeasti. Onneksi itseltäni on jotain jäänyt talteen. Mutta kunnollinen keittiö ainakin puuttuu.

Tyyny ja liina ovat erikseen. Tietenkin.

Aina kaikki käsityöt ei onnistu. Tarkoitus oli tehdä mustat pitsikämmekkäät niiden ärtsyn väristen hanskojen päälle. En päässyt alkua pidemmälle kun totesin, ettei valitsemallani langalla voinut tehdä pitsiä. Se oli aivan liian kovaa siihen ja minulla kuivista käsistä nahka rullalla. Nopea suunnitelman muutos, ja niin sai barbi uuden hamosen.