Nyt taas käsityöt ovat enemmänkin olleet niitä tämän vuodenajan salaisia juttuja, joita julkaistaan sitten myöhemmin jos muistetaan. Lisäksi kiva pikku mahatauti kävi koko perheen läpi. Kun lapset sairastivat sain jopa jotain tehtyä, mutta oli kamala olla itse niin huonossa kunnossa, ettei pystynyt edes ajattelemaan käsitöitä. Uskomatonta, että se ilta oli eilen. Onneksi nyt on olo jo aika normaali.
Pyysin tässä vähän aikaa sitten kaverilta lastenruokapurkkeja ihan muuhun tarkoitukseen. Mutta kirppariostos nappipussin vuoksi niille tulikin nyt yllättävää käyttöä. Lajittelin napit noin suunnilleen värin mukaan purkkeihin. Niitä on ihana ihan vain ihastella purkeissa, mutta myös jonkin tietynlaisen napin etsiminen on helpompaa. Nappeja lajitellessa huomasin taas sen jännän hajun mikä napeissa on. En tiedä mistä se haju tulee, mutta muistan sen lapsuudestani. Se on oikeastaan vähän paha haju, mutta minulle siitä tulee mieleen lapsuu; äidin ompeluhuone yläkerrassa ja minä leikkimässä viereisessä huoneessa. Ja se äidin vihreä ompelutarvikelaatikko, joka oli lähes pyhä. Sinne kun olis joskus päässyt vähän sekaamaan.
Lasten sairastellessa otin käsiini Seinäjoen käsityömessuilta ostetun ihanan langan. Olipas tämä nyt omituinen kun en onnistunut googlettamaan kuvaa mistään. Lanka on kuitenkin Gründl - Lisa uni. Vaikka se onkin keinokuitua, niin aika ihanan tuntuinen lanka silti. Ja värissä on vähän vitsiäkin liittyen teinivuosiini. Tästä väristä oli pakko saada joku kiva asuste. Mutta pieni. Isona pintana olen tästä väristä saanut tarpeekseni. Niin syntyi hanskat ilman ohjetta. Siis taas niitä omasta päästä vedettyjä. Hanskoja en osaa tehdä muille, sillä teen ne ihan pelkän sovituksen perusteella. Tai no jos jollain sattuisi olemaan juuri saman kokoinen ja muotoinen käsi kuin minulla niin sitten. Ajattelin tähän päälle vielä jotain mustia pitsisiä kämmekkäitä. Pitää vaan etsiä joku kiva pitsiohje. Jos ne vähän veisi tuota neonvärin kirkkautta piiloon. Ja voihan näitä pitää tavallisten lapasten sisällä sitten kun on oikea talvi.
Näistä tuli todella lyhytvartiset, oikeastaan varrettomat. Ulkotakissani on pitkät resorit hihoissa ja olen huomannut, että se on perinteisten lapasten kanssa vähän hankala. Normaalisti olen kyllä superpitkävartisten lapasten ystävä, mutta nyt hihat korvaa hanskojen varren.
Ette ikinä usko mitä mieheni sanoi kun näki nämä valmiina. "Voisitko tehdä mulle samanlaiset?" Eikä se ollut edes mikään vitsi. Tarkensin sitten, ettei tällaiset hanskat ole mitkään työhanskat eli vaikka nämä tosi hienosti sointuisivat huomioväristen työvaatteiden kanssa, niin niiden kanssa näitä ei voi pitää. Taidan siis joutua tosi työlääseen sovitushommaan. En tiedä kuinkahan kauan toisten hanskojen tekeminen ottaa kun ei voi koko aikaa sovittaa.
Talostakin on nyt sen verran parempia uutisia, että saatiin yksi tarjous omasta. Harmi vain, että se tarjous oli ihan naurettavan pieni. Ei siis mene läpi. Onnistuimme käymään parissa näytössä sinä päivänä kun kukaan ei oksentanut. Ja nyt on vähän positiivisempi mieli taas noiden talojen suhteen. Kai nämä asiat jotenkin järjestyy.
Mukavaa isänpäivää kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti