Kuinka pidetään hullua jännityksessä?

Kerrotaan vasta huomenna.

Eilinen päivä meni ihanan voimauttavissa merkeissä, joten en sitten ehtinyt postailemaan kuvia tänne. Nyt niitä on tulossa. Näette, mitä siitä neulearvuutuksesta tuli. Vaikka kyllähän se vihjeen avulla tuli se oikea vastauskin. Nämä kuvat ovat kyllä luokattoman huonoja. Omia jalkoja on tosi vaikea kuvata ja tällä kertaa tuo pikkuapuri ei ollut ollenkaan sillä tuulella, että kuvauksesta olisi tullut mitään. Eli saatte nyt sitten vain näitä huonoja kuvia.

Langat vielä päättelemättä

Eli joogasukathan niistä tuli. Varsi on Novitan sukkalehden ryppyvarsisukan ohjeella. Tosin tein tuon pituuden vain sellaiseen mittaan kuin itse halusin, mutta malli on tuosta ohjeesta. Muuten nämä on tehty ihan omasta päästä.

Apurin ottama suttuinen kuva

Nyt kun oman vuosikymmenen vaihtumiseen on vain muutama päivä, olen huomannut, että hormonitoiminta on selvästi muuttunut. Ennen pidin aina villasukkia. Kesällä, yöllä, kengissä... siis ihan aina. Yhdet villasukat tuli kulutettua puhki nopeammin kuin mitä niiden tekemiseen meni. Parsiminenkin on siis tullut tutuksi.

Mutta nyt vain hiki virtaa. Ensin putosi yösukat ja nyt en edes tiedä, missä omat villasukat mahtaa olla. Joogasukat on kevennetty versio villasukista. Että voi saunan jälkeen kiskaista edes hetkeksi jotain jalkaan.

varret rypyssä

varret pitkänä

 

Tasapuolisuuden nimissä jotain aiheeseen liittyvää on lähdössä

Annelle

Mielille

MiEiVille

kunhan laitatte mulle osoitteen sähköpostilla tmk.tuominen ( a) gmail.com

 Noiden kanssa oli vain lankaongelmia. Tällä hetkellä kirkasta pinkkiä ei taida saada mistään. Siksi näiden langaksi valikoitui marketin ale-korista Novitan Milla, 100% akryyli. Neulominen oli mukavaa ja lanka tuntui kivan pehmeältä. Mutta jalassa nuo eivät ole ihan parhaat mahdolliset. Ehkä siksi, että tiedän, että nuo ovat keinokuitua, ne myös tuntuvat keinokuidulta. Joten ihmeellisen sähköisiltä ja... noh omituisilta.

Nyt on hakusessa täydellinen sukkalanka.

Ei kuitenkaan kovin paksu. Mietin, että uskaltaisinko tehdä Woolista itselleni toiset joogasukat? Vai meneekö ne heti puhki?

Toinen sukkalanka ongelma liittyy erääseen ihmiseen, joka ei voi pitää lampaanvillaisia sukkia ollenkaan allergian takia, mutta hän sitten taas tarvisi paksut, lämpimät ja kulutusta kestävät sukat. Oman parin päivän kokemuksen mukaan, en laittaisi keinokuituisia sukkia kenkiin koko päiväksi. En myöskään tiedä ovatko lammas ja alpakka niin lähellä toisiaan, että alpakanvilla aiheuttaisi saman reaktion. Mahtaako bambulanka kestää kulutusta tarpeeksi hyvin?

Tällaisia sukkamietteitä täällä tällä kertaa on. 

 

Nopeasti arvaamaan

Vielä tänään ehtii jättää oman arvauksensa neulearvuutukseen.Täysin oikeaa vastausta siellä ei vieläkään ole, joten voitto voi osua kohdalle. Itse työ on jo valmis. 

Ja sitten pieni vinkki: Ajattelin, pitäisikö lakata varpaankynnet kuvia varten.

Kirjoja ja blogilöytöjä

Tänään olemme viettäneet lasten kanssa laatuaikaa. Silti olen ehtinyt myös tehdä valtavasti ihania löytöjä. Kävimme lasten kanssa kirjastossa. Vähän harmitti palauttaa jo myöhässä ollut pitsikirja, josta tuli virkattua vaikka kuinka monta kivaa juttua. Samaten palautukseen meni viimeksi lainattu amigurumikirja, jota vain ihailin. Nyt jäi ne ötökät tekemättä. Nyt ei kuitenkaan tuntunut olevan ötököiden aika, niinpä palautin kirjan.

Ei se sitten niin paljon haitannut, kun tein kirjastosta uusia löytöjä.

200 virkattua ruutua. Tämä kirja olisi ehdottomasti saatava omaksi. Eihän kuukausi kirjastosta riitä mihinkään näin upean kirjan kanssa. Kirjassa (niinkuin oikeastaan kaikissa virkkauskirjoissa) on myös perussilmukat ja vaaditut tekniikat esitelty selvin kuvin.

 Joulupukki, vink vink.

Virkkaa värikästä 25 pikku peittoa ja liinaa. Ihania värikkäitä kuvia, mutta luulen, että tämän kirjan jutut ovat minulle liian vaativia. Ainakin ihan sellaisenaan toteutettaviksi. En oikein vielä osaa kuvitella, että saisin tehtyä tuollaisen "pikku" peiton.

Get your crochet on! Hip hats & cool caps. Vaikka kirja on englanninkielinen, eikä siinä ole mitään kaavioita, niin uskon silti selviäväni ainakin yhdestä ohjeesta. Sen verran tätä kirjaa ehdin kirjastossa katselemaan myös sisältä, sillä välin kun lapset valloittivat piilomaata. Yksi hattu on täältä siis jo katsottuna. Saa nähdä kuinka paljon innostun, ehkä voisin tehdä toisenkin. Tästä kirjasta löytyi myös jotain todella paljon ihanampaa kuin yksikään virkkausohje...

...mistähän tuollaisen koukun saisi? Ei taida ihan kuulua markettien valikoimiin.

Ja vaikka kuinka olen näistä nyt inspiroitunut, niin neulearvuutus on ensin hoidettava loppuun. Se etenee, aika työläästi, mutta ei siitä paljon enää puutu. Sen rinnalla voin vähän valmistella seuraavaa hommaa. Eli valita mitä seuraavaksi tekisin, valita langan jne. Pääsen sitten heti aloittamaan kun arvuutuksen langat on päätelty. Käykäähän vielä arvailemassa, napakymppiä ei ole tullut. Näillä näkymin kaksi on arvannut yhtä lähelle eli lähdössä olisi kaksi pientä palkintoa.

Sitten niihin blogilöytöihin. Aivan kaikkiin löytämiini blogeihin en ole liittynyt lukijaksi, aika moniin kuitenkin, kuten ehkä tuosta sivusta huomaatte. Mutta se on vain niin helppo tapa löytää kivaan blogiin uudelleen. Käyn muuten lähes päivittäin katsomassa uusimmat postaukset tuosta listastani, eli vaikka en kommenttia jättäisikään, niin voitte olla varmoja, että lukemassa käyn. Avaan selaimeeni rinnakkaisiin välilehtiin useita sivuja yhtä aikaa ja käyn niitä sitten katselemassa järjestyksessä. Sillä tavoin on helppo klikkailla auki esim.  kivojen ideoiden lähdelinkit.

Nyt en enää muista kenen blogista oikeastaan päädyin tuonne Salaiseen neuleystävään. Harmi kun löysin tämän vähän liian myöhään. En siis tähän syksyyn voi enää osallistua, mutta ehkä sitten seuraavaan.

 

Kun luin noita ohjeita kauhistuin ensin hintaa. 15e/kk. Mutta sitten mietin järkevästi (pikku matemaatikko sisälläni heräsi), eihän se tee kuin 50 senttiä päivässä. Tällä hetkellä tulee syötyä karkkia ja muita herkkuja aivan luvattoman paljon. Ja se alkaa näkyä vaatekoossa ja muutenkin. Aivan ahdistaa kun mietin sitä herkkujen määrää mitä päivittäin tulee syötyä, ei ole ihme että vaatteet kinnaa. Ja miten tämä syöminen liittyy neuleystävään. Noh, ajattelin, että jos tässä jouluun mennessä yrittäisin päästä noista herkuista eroon. Ensin vähentämällä ja tavoitteena olisi erilliset herkkupäivät, ei jokapäiväinen popsiminen. Säästyneillä rahoilla osallistuisi helposti salaiseen neuleystävään. Siinä siis hyvä houkutin tähän herkkulakkoon.

Ennen seuraavan ystäväkierroksen alkua, minulla onkin hyvää aikaa tutustua kaikkiin noihin ihaniin bloggareihin, joita tuolta löytyy aivan liikaa. Älkää siis ihmetelkö jos tuo blogilista räjähtää lähiaikoina.

Tuosta salaisesta neuleystävästä tuli mieleen myös Prusiluska, joka taannoin muisti minua pienellä arvonnan yllätyspalkinnolla. Prusiluska oli selvästi tehnyt hyvän taustatyön tätä pientäkin palkintoa varten (tai sitten osuis todella nappiin muuten vain). Palkinto oli siis suoraan kuin tehty minulle ja todella mieluinen. Harmi kun en siinä vaiheessa (innostuksissani) muistanut ottaa kuvaa kun paketti tuli. Sieltä kuitenkin paljastui suklaata (itse en tummasta niin piittaa, mutta maitoallerginen lapseni kylläkin), teetä, jonka suurkulutusaika on taas alkamassa ja ihana kirjanmerkki. Täytyy käydä tuolla Prusiluskan blogissa uudestaan katsomassa mistä langasta tuo kirjanmerkki on tehty. On nimittäin ihanan pehmeä ja silkkinen.

 

Donnan baarikarhu-paita

Sain tässä taannoin yhden "tilaustyön". Isäni morsian pyysi minua tuunaamaan isäni vanhasta t-paidasta heidän koiralleen Donnalle paidan. Donna on kiinanharjakoira, karvatonta mallia. Sain kuluneen t-paidan ja vielä kuluneemman koiran paidan mukaani. Vanha koiran paita tuli kaavoiksi. Leikkasin sen kylmästi saumoista auki, mitä sitä purkamaan, ei mun hermot olisi kestäneet.

Nyt en taas tajua, miksi ihmeessä kuva ei suostu tulemaan muuta kuin näin päin. Mutta tässä ollaan leikkuuvaiheessa. Hyvältä näyttää ja vähän epäilyttävältäkin.

Mulla on kyllä aikamoinen dilemma tuon ompelukoneeni kanssa. Se on ihan hyvä Bernetan peruskone. Ompelukoneliikkeessä kyllä suositeltiin, että jos ompelee vaatteita alusta alkaen itse, niin kalliimpi malli olisi kyllä parempi. Mutta, että 400e ompelukoneesta. Kun enhän mä ompele kun pari kertaa vuodessa. Toisaalta, mä en ompele sen useammin, juuri siksi, että aina tulee jotain takkua koneen kanssa. Niinkun nyt, kun kone ei suostunut vaihtamaan ommelta. Tulisikohan sitä ommeltua useammin, jos voisi olla varma, että kone toimii aina? Nykyinen koneeni on siis huollettu juuri, joten ei siinä pitäisi mitään vikaa olla. Nykyisessä konkurssissa on kyllä tyytyminen siihen mitä on, mutta lupaan, että jos voitan joskus isomman summan arvalla (siis oikein suuren) niin ompelukone on kyllä hankintalistalla. Ja saumuri.

Onneksi tuo nykyinen kone suostui viimein myös vaihtamaan ommelta ja sain jousto-ompeleenkin kerrankin toimimaan. Aika ihana paita siitä Donnalle sitten tulikin. Vähän mietin tuota kaula-aukkoa, että saisiko se olla pienempi. Sovituksessa selvisi, että hyvin pysyy päällä noinkin. Vähän voisin kuitenkin kaavaa muokata.

Donna kyllä tykkäsi uudesta paidasta, mutta valokuvaamisesta ei. Se poseerasi vaikka kuinka hienosti muuten, mutta kun otin kännykän esiin kuvaa varten, se lähti pakoon tai luimuili. Noh, paitaahan tässä kuvattiinkin, mutta olisi se ollut kiva saada koirastakin edustava kuva.

Niin ja se baarikarhu... näin nimesivät lapseni tuon keltaisen hahmon, jonka moni on tölkin kyljessä nähnyt.

Arvailu jatkuu

Neulearvuutuksen ensimmäinen osa on tehtynä. Ja miten se onkin niin vaikeaa aina näiden parillisten kanssa aloittaa sitä toista? Monta muuta hommaa jo kutkuttaa mieltä, mutta kyllä tuo neulearvuutus pitää ensin tehdä loppuun. Annan ensi viikon perjantaihin asti aikaa käydä arvailemassa. Samalla asetan itselleni dead linen, että työ on oltava esittelykunnossa viimeistään lauantaina 22.9. Vielä ei ole täysin oikeaa arvausta tullut, joten käykäähän arvailemassa.

Vink vink, mieheni on nähnyt tämän ensimmäisen valmistuneen, eikä vieläkään tiedä mikä se on. Ja aion pitää häntä yhtä kauan jännityksessä kuin teitäkin.

Paras lahja

Viime viikonloppuna juhlittiin meidän nuorimmaisen synttäreitä. Eikä ole enää kovinkaan kauaa siihen kun itsellä pyörähtää ihan uusi kymmen mittariin. Mumma toi jo lapsen synttäreille minullekin "lahjan". Hänelle tarpeettomaksi jääneitä ohuenohuita virkkauslankoja. Aivan ihanaa.  Hän vähätteli noita lankoja, että heitä vaikka roskiin, jos et niistä kehtaa mitään tehdä. En kyllä varmana heitä. kyllähän noista tekee vaikka mitä. Pari ihan aloittamatontakin isoa kerää tuossa oli. Harmittelin aikaisemmin, että ostamani novitan virkkauslanka osoittautui aika valjuksi väriksi. Vähän sellaiseksi, mikä ei käy oikein minkään kanssa. Nyt on vähän valinnanvaraa jo. Mumma ei enää jaksa tuollaisista ohuista langoista mitään tehdä. Mutta nyt tulivat kyllä ihan oikeaan osoitteeseen. Ette arvaa kuinka huvittaisi jättää tuo neulearvuutuksen työ kesken ja virkata taas pitsiä. Neulearvuutukseen kannattaa vielä käydä jättämässä oma arvaus, sillä täydellisen oikeaa vastausta ei vielä ole tullut, vaikka lähellä pyöritäänkin. Ja kyllä se varmaan täytyy ensin loppuun tehdä kun tarpeeseen tulee.

Muovipussillinen houkuttelevia lankoja

Neulearvuutus

Arkkikaupan haasteessa #32 aiheena oli lakuvärit. Osallistuin jo haasteeseen Geishalla, joka aivan sattumalta sisälsi noita lakuvärejä. Mutta niin kuin kävi pitsinkin kanssa, niin myös tämä lakuväri-haaste inspiroi minua enemmänkin. Mielessäni on ollut eräs työ jo pidemmän aikaa ja nyt valitsin siihenkin lakuvärit. Sopivan langan löytäminen ei ollut ihan helppoa. Nyt näkyy (ainakin novitalla) olevan kovasti pinnalla luonnonläheiset värit. Minä olisin kaivannut kirkasta pinkkiä. Mikään kovin kirkas tuo ostamani lanka ei ole. Ihan vain siksi, että oli tyydyttävä siihen mitä oli tarjolla. Lankakauppaan asti en tällä kertaa päässyt.

Nyt pääsette sitten arvuuttelemaan.

Mitähän tuosta kuvan alusta mahtaakaan tulla?

Oikein/lähimmäksi arvanneelle lähtee pieni palkinto.

Olihan outoa piiiitkästä aikaa tarttua puikkoihin. Neulominen tuntuu virkkaamisen jälkeen jotenkin hitaalta, kädet ovat kipeät aivan oudosta kohdasta ja oikean käden sivussa oleva kovettumakin alkoi taas vihoitella. Jos nyt tämän rutistaa valmiiksi ja sitten taas virkkaa.

Kännykkäpussi kummitytölle

Koulunsa aloittanut kummityttö on ehtinyt yhden kännykkäpussin jo kuluttaa loppuun ja oli nyt vailla uutta. Fb-kirpparin kautta löysin lähes käyttämättömän aidon gollan edulliseen hintaan. Sitten kun sain pussin käsiini, en malttanut pysyä siitä erossa. "Ihan vähän vain" tuollainen farkku kaipasi koristusta. En tiedä kuinka kauan nuo koristeet pysyy, kun on paremman puutteessa liimalla kiinni. No kestää mitä kestää. On ainakin hetken ihan uniikki käynnykkäpussi. Kummitädin tuunaama.

Geisha

Pitkästä aikaa pääsin virkkaamaan amigurumia ilman ohjetta ja purkamiseksihan se meni useammankin kerran. Mutta on se silti jotenkin mukavaa touhua. Tekele ei ole ihan yhtä suloinen kuin esikuvansa, mutta ihan kiva kuitenkin.

Uutta ja vanhaa geishaa

Lisää hyviä hetkiä

Tässä valtavassa myllerryksessä täytyy yrittää ajatella vain niitä hyviä hetkiä. Nyt on myllertänyt niin, että virkkauksetkin on vähän jääneet. Eilen taas virkkasin. Purkasin, virkkasin, purkasin, virkkasin, mutta sain vaan valmiiksi sen palasen. Purkamisesta huolimatta nautin suuresti siitä, että sain pitkästä aikaa istua tuolla sinisen tuolin syvyyksissä käsityön kanssa. Taustalla pyöri Foxilta elokuva, josta en tajunnut mitään. Silti loppu piti ottaa boksille. Pääsin ehkä siinä kahden tunnin kohdalla vähän jyvälle, enkä voinut jättää loppua näkemättä, vaikka pitikin jo mennä nukkumaan. Virkkausprojektista myöhemmin lisää. Nyt niitä hyviä hetkiä viimeisen parin viikon ajalta.

Lapset olivat innoissaan tästä "karvamadosta". Minkähän perhosen toukka se mahtaa olla?

Aika suuri toukka se oli vaikka olen nähnyt suuremmankin.

Kun muut juhlivat huvilakauden päättäjäisiä, meidän kadulla pidettiin järjestyksessään toiset katujuhlat. Kuvassa juhlapaikka siinä vaiheessa kun vieraita vasta odoteltiin. Itse en ole illan kuluessa ehtinyt ottamaan kuvia, sillä siitä asti kun vieraita alkoi saapumaan, vilske oli melkoinen. Ohjelmassa oli ruokailua nyyttäriperiaatteella, ongintaa lapsille ja leikkimielinen tietovisa. Kun pienimmät oli peitelty, osa juhlijoista vielä jatkoi pitkälle aamuyöhön. Meidän lapset tohisivat katujuhlista pitkään etukäteen ja itse juhlat olivat sitten unelmien täyttymys lapsille. Lapset alkoivat heti haaveilemaan ensi vuoden katujuhlista. En hennonnut sanoa, että ensi vuonna emme varmaankaan enää asu täällä, eli meitä tänne kadulle juhliin kutsuta.

Katujuhlat 2012

Meidän tähtisilmä katujuhlatunnelmissa

Mahtaakohan joku tietää tästä kukasta jotain? Itse nappasin nämä naapurin maakasasta ihan vain siksi, että ne näyttivät kauniilta. Jonkinlainen rikkakasvi tämä varmaan on kun tuollaisessa maakasassa itsekseen kasvaa. Mutta kaunis silti. Kuvassa lehdet ovat jo vähän käpristyneet, kun unohtui laittaa sisällä veteen.

Mysteerikukka

Äitienpäiväksi saatu salkoruusu päätti ruveta kukkimaan. Tällä hetkellä kukat näyttävät paremmilta kuin koko kesänä. Harmi vain, että jokin ötökkä tai tauti on tehnyt huonoa lehdille. Mutta kaunis se silti on.

 

Samaan aikaan kun ruusu aloitti taas kukinnan, vaahtera tekee jo syksyä. Toinen vaahtera on vielä kokonaan vihreä, mutta tämä alkaa jo näyttää sitä puolta vaahterasta, josta itse pidän.

Vielä yksi auringonkukkakuva.

Sitten muutama kuva meidän chileistä. Näiden kasvatuksessa ei ole käytetty mitään vippaskonsteja. Ja satoa on tänä vuonna tulossa ihan reilusti. Ensin nuo idätettiin sisällä. Kun oli aika siirtyä isompiin purkkeihin, chilit muuttivat puutarhavajaan ja siellä niillä oli ihan tavallisia lamppuja kaverina. Onneksi sieltä puutarhavajasta ei näy mihinkään naapuriin päin. Muuten olisivat varmaan epäilykset heränneet, että mitä siellä kasvatetaan. Lajikkeiden nimet näistä on jo hukassa, kun moneen kertaan on vaihdeltu purkista toiseen ja siirrelty. Jonkun pitäisi olla paprika, mutta ei noista mikään paprikalta näytä. Nyt täytyy jo olla tarkkana, että missä vaiheessa nämä muuttavat terassilta takaisin puutarhavajaan suojaan kylmältä.

Siellä jo vähän punottaa...

Sitten meidän aivan uskomattoman ihana kirjasto. Paljon puhetta ja kiistelyä aiheuttanut uusi kirjasto. Nyt on se on vihdoin avattu. Olemme ehtineet käydä lasten kanssa siellä jo kaksi kertaa. Aikaisemmin käytimme paljon kirjastoautoa, joka tulee tähän samalle asuntoalueelle. Mutta luulen, että jatkossa pakkaamme kirjaston kirjat jo aamulla mukaan ja käymme hoitopäivän jälkeen oikein kirjastossa. Ilman kirjojakin uusi kirjasto on ihana elämys. Voi kun voisi itse olla vielä pieni lapsi ja seikkailla tuolla. *huokaus*

Taidan joku kerta käydä kirjastossa yksin, napata aikuisten puolelta kirjan ja mennä itsekin pötköttämään tuonne lastenosaston ihaniin lukupaikkoihin. Noita kuutioita on tuolla enemmänkin ja kaikissa erilainen sisusta. Mutta eihän noiden kahden vilpertin kanssa ehdi mitään kuvia ottaa.

Sitten yksi virkkausaiheinen kuvakin. Olen minä ehkä jotain sitten ehtinyt virkata, vaikka ei siltä tunnukaan. Tein tilauksesta kaksi samanlaista hiusnauha-pinni yhdistelmään mikä itselläni on käytössä. Minulla on pinkki ja nyt tuli sitten tehtyä oranssi ja vihreä. Nauha ja kukka ovat sen vuoksi erikseen, että niitä voi käyttää monipuolisemmin. Yhdessä tai erikseen ja kukan paikkaakin voi vaihtaa kampauksen mukaan. Nämä ovat nopeita ja helppoja tehdä ja mukava käyttää. En ole tehnyt noihin mitään erillistä napinläpeä. Nauha on pylväitä ja olen valinnut sopivan pienen napin, jonka voi pujottaa läpi sopivasta kohdasta silmukoiden välistä.

Hiusnauhat

Tällaisia hirvityksiä me lasten kanssa tuolla ulkona ihmetellään.

Eilinen virkkaa-purkaa-virkkaa-purkaa-projektikin on pian päätymässä tänne. 

Toivottavasti ainakin.