Lisää hyviä hetkiä

Tässä valtavassa myllerryksessä täytyy yrittää ajatella vain niitä hyviä hetkiä. Nyt on myllertänyt niin, että virkkauksetkin on vähän jääneet. Eilen taas virkkasin. Purkasin, virkkasin, purkasin, virkkasin, mutta sain vaan valmiiksi sen palasen. Purkamisesta huolimatta nautin suuresti siitä, että sain pitkästä aikaa istua tuolla sinisen tuolin syvyyksissä käsityön kanssa. Taustalla pyöri Foxilta elokuva, josta en tajunnut mitään. Silti loppu piti ottaa boksille. Pääsin ehkä siinä kahden tunnin kohdalla vähän jyvälle, enkä voinut jättää loppua näkemättä, vaikka pitikin jo mennä nukkumaan. Virkkausprojektista myöhemmin lisää. Nyt niitä hyviä hetkiä viimeisen parin viikon ajalta.

Lapset olivat innoissaan tästä "karvamadosta". Minkähän perhosen toukka se mahtaa olla?

Aika suuri toukka se oli vaikka olen nähnyt suuremmankin.

Kun muut juhlivat huvilakauden päättäjäisiä, meidän kadulla pidettiin järjestyksessään toiset katujuhlat. Kuvassa juhlapaikka siinä vaiheessa kun vieraita vasta odoteltiin. Itse en ole illan kuluessa ehtinyt ottamaan kuvia, sillä siitä asti kun vieraita alkoi saapumaan, vilske oli melkoinen. Ohjelmassa oli ruokailua nyyttäriperiaatteella, ongintaa lapsille ja leikkimielinen tietovisa. Kun pienimmät oli peitelty, osa juhlijoista vielä jatkoi pitkälle aamuyöhön. Meidän lapset tohisivat katujuhlista pitkään etukäteen ja itse juhlat olivat sitten unelmien täyttymys lapsille. Lapset alkoivat heti haaveilemaan ensi vuoden katujuhlista. En hennonnut sanoa, että ensi vuonna emme varmaankaan enää asu täällä, eli meitä tänne kadulle juhliin kutsuta.

Katujuhlat 2012

Meidän tähtisilmä katujuhlatunnelmissa

Mahtaakohan joku tietää tästä kukasta jotain? Itse nappasin nämä naapurin maakasasta ihan vain siksi, että ne näyttivät kauniilta. Jonkinlainen rikkakasvi tämä varmaan on kun tuollaisessa maakasassa itsekseen kasvaa. Mutta kaunis silti. Kuvassa lehdet ovat jo vähän käpristyneet, kun unohtui laittaa sisällä veteen.

Mysteerikukka

Äitienpäiväksi saatu salkoruusu päätti ruveta kukkimaan. Tällä hetkellä kukat näyttävät paremmilta kuin koko kesänä. Harmi vain, että jokin ötökkä tai tauti on tehnyt huonoa lehdille. Mutta kaunis se silti on.

 

Samaan aikaan kun ruusu aloitti taas kukinnan, vaahtera tekee jo syksyä. Toinen vaahtera on vielä kokonaan vihreä, mutta tämä alkaa jo näyttää sitä puolta vaahterasta, josta itse pidän.

Vielä yksi auringonkukkakuva.

Sitten muutama kuva meidän chileistä. Näiden kasvatuksessa ei ole käytetty mitään vippaskonsteja. Ja satoa on tänä vuonna tulossa ihan reilusti. Ensin nuo idätettiin sisällä. Kun oli aika siirtyä isompiin purkkeihin, chilit muuttivat puutarhavajaan ja siellä niillä oli ihan tavallisia lamppuja kaverina. Onneksi sieltä puutarhavajasta ei näy mihinkään naapuriin päin. Muuten olisivat varmaan epäilykset heränneet, että mitä siellä kasvatetaan. Lajikkeiden nimet näistä on jo hukassa, kun moneen kertaan on vaihdeltu purkista toiseen ja siirrelty. Jonkun pitäisi olla paprika, mutta ei noista mikään paprikalta näytä. Nyt täytyy jo olla tarkkana, että missä vaiheessa nämä muuttavat terassilta takaisin puutarhavajaan suojaan kylmältä.

Siellä jo vähän punottaa...

Sitten meidän aivan uskomattoman ihana kirjasto. Paljon puhetta ja kiistelyä aiheuttanut uusi kirjasto. Nyt on se on vihdoin avattu. Olemme ehtineet käydä lasten kanssa siellä jo kaksi kertaa. Aikaisemmin käytimme paljon kirjastoautoa, joka tulee tähän samalle asuntoalueelle. Mutta luulen, että jatkossa pakkaamme kirjaston kirjat jo aamulla mukaan ja käymme hoitopäivän jälkeen oikein kirjastossa. Ilman kirjojakin uusi kirjasto on ihana elämys. Voi kun voisi itse olla vielä pieni lapsi ja seikkailla tuolla. *huokaus*

Taidan joku kerta käydä kirjastossa yksin, napata aikuisten puolelta kirjan ja mennä itsekin pötköttämään tuonne lastenosaston ihaniin lukupaikkoihin. Noita kuutioita on tuolla enemmänkin ja kaikissa erilainen sisusta. Mutta eihän noiden kahden vilpertin kanssa ehdi mitään kuvia ottaa.

Sitten yksi virkkausaiheinen kuvakin. Olen minä ehkä jotain sitten ehtinyt virkata, vaikka ei siltä tunnukaan. Tein tilauksesta kaksi samanlaista hiusnauha-pinni yhdistelmään mikä itselläni on käytössä. Minulla on pinkki ja nyt tuli sitten tehtyä oranssi ja vihreä. Nauha ja kukka ovat sen vuoksi erikseen, että niitä voi käyttää monipuolisemmin. Yhdessä tai erikseen ja kukan paikkaakin voi vaihtaa kampauksen mukaan. Nämä ovat nopeita ja helppoja tehdä ja mukava käyttää. En ole tehnyt noihin mitään erillistä napinläpeä. Nauha on pylväitä ja olen valinnut sopivan pienen napin, jonka voi pujottaa läpi sopivasta kohdasta silmukoiden välistä.

Hiusnauhat

Tällaisia hirvityksiä me lasten kanssa tuolla ulkona ihmetellään.

Eilinen virkkaa-purkaa-virkkaa-purkaa-projektikin on pian päätymässä tänne. 

Toivottavasti ainakin.