Ei ihan vedä vertoja edellisen kirjoituksen hämähäkinseitille. Mutta ainakin se tuli valmiiksi ja matkasi vanhaan pyyheliinaan käärittynä hääparille lahjaksi. Tiukille veti. Nimittäin hääjuhlan aamuna vasta sain sen pois pingotuksista. Vielä kauemmankin se olisi saanut olla, jos aikaa olisi riittänyt. Pääasia kuitenkin on, että tämä liina on nyt valmis ja voin virkata välillä jotain muuta. Keltainen lankakin loppui. Tein loput vaaleanpunaisella. Siistimpi olisi tullut jos koko tuon reunuksen olisi tehnyt vaaleanpunaisella, mutta en voinut enää siinä vaiheesssa purkaa ja tehdä uudelleen. Ainakin tämä on persoonallinen. Pingotuksen kanssakin meinaisi tihkaista. Kyllä taidan tästä eteenpäin tehdä vain ihan pikkuisia töitä. Tässä mukana myös nuo vanhat, jo kertaalleen julkaistut kuvat...
 |
| yksi pala. |
 |
| Vajaa puolet valmiina. |
 |
| Ohje on tuosta kirjasta. |
 |
| Tässä liina valmiina, vanhan räsymaton palan päällä, odottaa pingotusta. |
 |
| Pingotettuna. Haluatteko arvata montako nuppineulaa tähän meni. Ulkoreunoja en saanut niin kauniin suoraksi kuin mallikuvassa. Johtuu ehkä tuosta langasta. Tai sitten tekijästä. |
 |
| Valmis liina, vähän sinne päin kuvattuna, kun oli kiire saada se pakettiin. |
Wau! Kaunis liina! Mä yritin tässä hetki sitten kans tällasta pitsiliinaa tehdä, mutta yritykseksi jäi. Ja kun isäntä näki tekeleen se nauroi ääneen. Minen vaan käsitä miten niistä saa säännöllisiä ja kauniita! :/
VastaaPoistaPingotus on kaiken a ja o. Mulla noi pienemmätkin pitsit on välillä näyttäny, ettei niistä tuu mitään. Mutta kummasti vaan kun on pingottanu niin niistä onkin löytyny se muoto. Mä luulin olevani tosi viisas kun tein tämän paloista. Mutta siitä seuraskin vaan enemmän pääteltäviä lankoja! Seuraavan isommaan (mitä en ehkä koskaan tee) teen kyllä yhdestä palasta.
VastaaPoistaMahtavan kaunis,ihana liina.
VastaaPoistaOnpa todella kaunis
VastaaPoista