Voitto kotiin!

Voitin tässä taannoin Mimmukan blogissa arvonnan. Olin aivan tyystin unohtanutkin koko arvonnan kun tieto tuli. Sitten odotin saavani vain tuon huivin. Siitäkin olin jo aivan onnessani. En ole ikinä voittanut mitään näin ihanaa. Maanantaina odotti postilaatikossa pakettikortti. Hmm... Postissa ihmettelin, että miten suuri se huivi oikein on kun se on pakattu näin isoon laatikkoon. Hups. Sieltä tuli aika paljon muutakin kuin vain huivi. Olin kyllä niin positiivisesti yllättynyt.

Paketista löytyi huivi, kaksi ihanan muhkeaa kerää lankaa, kaksi itsetehtyä saippuaa (oletan kun ei niissä sydänlankojakaan ollut), suklaata ja kortti.

Kyllä nyt on ollut aivan joulu kun on tullut itse tehtyä kaikenlaisia löytöjä ja sitten vielä saa näin mahtavan paketin. Huivi on aivan täydellinen. Ihanan värinen ja sopivan ohut näille keleille kun iltapäivisin on taas ollut aika lämmin. Huivin malli on tosi kaunis. Yksinkertainen (tosin minä en osaisi tehdä tuotakaan), mutta silti siinä on se jokin juju.

Huivista puheen ollen, en osaa neuloa pyöröpuikoilla. Siis edes tasona. Teen sen verran tiukkaa, että kun silmukat siirtyvät kaapelille, niitä ei saa sieltä enää pois. En tiedä miten noilla pyöröillä kuuluisi neuloa, että silmukat pysyisivät tasaisen kokoisena ja helposti käsiteltävinä. En tiedä auttaako pyöröjen kanssa edes isommat puikot, kun kaapelit on kaikissa kuitenkin pienemmät kuin itse puikko.

PS: Yritin ottaa huivista kuvia käytössä (koska tietysti se pääsi heti käyttöön), mutta tuo uusi kamera piirtää mulle kamalat silmäpussit. En tunnusta, että mulla sellaisia olis, mutta jotenkin mulle kuviin sellaiset tulee. Varsinkin jos vähänkään yrittää käyttää jotain mustavalkokuvaa tai muuta kikkailua.