Postia

Tänään tuli postissa kortti, jota olin ehtinyt jo vähän odottamaan. Olisi varmaan pitänyt huomauttaa meidän postinjakajalle, että tänä keväänä minulle tulee tärkeä postia. Mitään ei saa hukata eikä jakaa väärään laatikkoon. Meille on parhaimmillaan tullut kerralla 4 eri osoitteen postit ja joskus on laskut laatikossa vasta eräpäivän jälkeen.

Ihanan itsetehdyn kortin mukana kuoressa tuli purkkaa ja kortin sisällä lupailtiin jatkossa ehkä jotain makeampaakin. Slurps.

Kortti tuli kyllä tänään aivan sopivana päivänä. Kun menin hakemaan lapsia hoidosta, pienempi oli kuulemma itkenyt koko päivän ja valittanut korvaansa. Saimme yksityiseltä ajan parin tunnin päähän ja ehdimme siinä välissä käydä kotona lukemassa postit. Kyllä kannatti.

Särkylääkekin jo helpotti pojan oloa, mutta nyt on sitten tulehtuneeseen korvaan myös antibioottikuuri ja kotihoitoa. Mikä tarkoittanee sitä, että minun kirjoneulesukkaprojekti pääseekin etenemään vähän odotettua nopeammin. Ehkä. Tänään en saanutkaan tehtyä kuin yhden kerroksen kun joku oli vetänyt työstä yhden puikon pois. Ja kirjoneuleesta onkin kiva poimia silmukoita.

Huomiselle en lupaa mitään, mutta ehkä tällä viikolla ehdin laittaa vähän kuviakin tästä epätoivoisesta sukkaprojektista.

Tykkään, En tykkää...

Voi kääks. Nyt tämän yhteydessä täytyy varmaan laittaa tuo vanhentunut kuvauskin uusiksi. SNY pisti minut (ehkä osittain tietämättään) miettimään oikein kunnolla taas kerran sitä, että mistä tykkään ja mistä en. Ja samalla vähän sitäkin, että kuka minä oikein olenkaan.

Lempiväriä on tosi vaikea sanoa. Se riippuu niin tarkoituksesta. Uskokaa tai älkää niin meidän sisustuksen pääväri on harmaa. Ihan siksi, etten halunnut valkoisia seiniä. Enkä mitään beigejäkään... Aikaisemmin mun lempivärejä oli kaikki sellaiset beiget, hiekat, kamelit... (ja äiti luulee, että on vieläkin) nykyään ne vain tuntuu niin laimeilta, mitään sanomattomilta ja aika karmeilta. Nyt on suosiossa värit. Kaikki sellaiset kivat kirkkaat värit, jotka sopii esim. mustan kaveriksi. Itselle tehdyissä käsitöissä tumma pinkki on päässyt aika paljon puikoille ja koukulle.

Koruista kyllä tykkään, mutta töissä en saa käyttää mitään koruja, joten aika vähän niitä loppujen lopuksi tulee käytettyä. Korvisten kanssa on ollut ongelmia. Pidin vuosikausia samoja korviksia, kunnes ne jäivät syksyllä takin kaulukseen kiinni ja tausta katosi. Edelleen hakusessa on uudet luottokorvikset. Se tuli huomattua, että roikkuvia korviksia en osaa pitää yhtään. Ja ihanissa Arkkikaupasta ostetuissa pöllökorvikissa on yksi vika. Niiden kanssa ei voi saunoa. Ja kun ne saunaan mennessä ottaa pois, niin sitten meneekin monta päivää, ennen kuin muistan laittaa ne takaisin. Sormuksetkin lojuvat aina ties missä.

Meikkaaminen on aika satunnaista, mutta olen sentään yrittänyt opetella. :) Siskoni opiskelee viimeistä vuotta parturi-kampaajaksi ja heillekin kuuluu vähän meikkausta koulutukseen. Niin, että 12 vuotta nuorempi pikkusisko on sitten saanut minua opettaa. Aika noloa.

Mitään säännöllistä liikuntaa en harrasta. Lähinnä hyötyliikuntaa. Nyt kun on sairasteltu (ja sairastelut ja sairaslomat senkun jatkuu) niin huomaa kummasti kaipaavansa pihalle.

Kohta tulee neljä vuotta täyteen tässä meidän rakentamassa talossa. Talo on kylläkin on ollut jo pidemmän aikaa myynnissä. Koko ajan on sellainen tunne, että "katsotaan sitten kun on muutettu". Vaikka meillä ei edelleenkään ole tietoa, minne ja koska olemme muuttamassa. Tuo epävarmuus asuinpaikasta vähän haittaa esim. puutarhatöitä. En ole kyllä mikään puutarhahullu, mutta kummasti sitä on omassa pihassa jaksanut kaikenlaista värkätä. Kierrätämme ja kompostoimme oikeastaan kaiken mitä voi. Viimeksi tänään kävin sulattamassa kompostia ja nyt siellä ollaan taas jo plussan puolella. Sitten kun niihin puutarhatöihin ryhdyn, niin sellainen kompostin möyhiminen ja mansikkamaan perkaaminen on minun juttuni. Ja nurmikonleikkuu radiokuulokkeet päässä. Tuo mahdollinen muutto kyllä sotkee näitä hommia sen verran, että mietinnässä on "välilaskeutumispaikaksi" mahdollisesti kerrostalo tai rivitalokin, jos ei sitä unelmien rintamamiestaloa tähän hätään löydy.

Näin 5v vie 3v:tä pyörän kyydillä. Ilman apupyöriä. Äitiä vähän pyörrytti.

Lasten suosikkihahmoja ovat tietysti Angry Birdsit. 3v pojalla on tällä hetkellä traktorit ja muut koneet ylitse muiden. Ja tietenkin Puuha Pete. Tyttö ei ole vähääkään tyttömäinen, vaan todella rämäpää ja kova urheilemaan. Tällä hetkellä hiihto ja lentopallo ovat aika ykkösiä. Lentopallo sen vuoksi kun telkkarissa pyörii Lentis-mestari -ohjelma. Joskus tuntuu, että se olenkin minä, joka niistä kaikista lastenohjelmista ja niiden hahmoista on enemmän innoissaan. Tykkään muumeista ja kaikenlaisista pöllöistä.

Minä olen kohta kaksi vuotta opiskellut kansalaisopistossa kreikan kieltä. Ja vähän alkeita jo sitä ennenkin. Meidän perheellä on kreikkalaisia ystäviä, joista yksi on tyttömme kummitäti. Jos Kreikan tilanne olisi vähän toinen, voisin kuvitella asuvanikin siellä. Viime keväänä meillä majoittui viikon verran kolme ulkolaista tyttöä, jotka kiersivät maailmaa Up With People kiertueella. Yksi oli Coloradosta USA:sta, toinen Espanjasta ja kolmas Belgiasta. Ennen kun he tulivat ajattelin, että he helpottaisivat meidän perheen matkakuumetta, mutta toisin kävi. Matkakuume sen kun lisääntyi. Harmi vain, ettei tuota rahaa ole. Täytyy tyytyä nojatuolimatkoihin. Toisaalta vieraista kulttuureista olevien ihmisten seurassa se oma kulttuuri jotenkin korostuu ja sitä kautta on herännytkin halu ottaa selvää ja pitää yllä omia tapoja. Ja varsinkin käsitöissä. Tykkään sekoitella vanhaa ja uutta. Esim. vanha sukkamalli uusilla väreillä.

Laulamme lasten kanssa paljon. Mutta ei pelkästään lastenlauluja, vaan ihan mitä mieleen tulee. Meillä alkaa kyllä kaikilla olla komea laulukirja pääkopassa. Minä kuuntelen autossa radiota ja muuten musiikkimakuni on aika raskas. Ja miehen vielä raskaampi. Juuri tässä varaamme lippuja (jälleen kerran) ensi kesän Iron Maidenin keikalle. Levyllä kuitenkin soi joulupukin tuoma Mumford and sons. Ja se on ihana.

Ja mistä sitten en tykkää? No ainakaan kahvista. Pastelliväreistä. En tykkää toistaa samaa ohjetta monta kertaa peräkkäin. Hmmm... miksi tämä on niin vaikeaa. Varmaan siksi, että innostun aina kaikesta uudesta.

Poika on allerginen maitoproteiinille ja mansikalle, joten hänelle karkeista lakut ovat ainut varma vaihtoehto. Olen kyllä aika huono antamaan lapsilleni karkkia, tai hyvähän se vain on. Itse kyllä pistelen parempiin suihin vaikka mitä herkkuja.

Niin ja palmikkopuikkojakin löytyy jo. Joskus on tullut Envy-huivia väännettyä.

Vuosi vaihtui...

...jos ette vielä huomanneet. :)

Meillä on oman kalenterin teko ollut vähän vaiheessa. Mutta ei silti haluttu jättää tammikuuta väliin. Tammikuuhun oli oikeastaan kaikki jo valmiina. Vielä se ei ole seinällä, mutta eiköhän se tämän kuun puolella ehdi.

Siinä se nyt on. Lapset piirsivät mustille papereille ilotulituksia uutena vuotena. Kirjoitimme kullan värisellä kimalteella TAMMIKUU 2013 ja hopeisella teimme "lumisadetta". Siis matkimme sitä miten lumi kimaltaa pakkasessa. Ja näemmä tammikuusta on pakko tehdä tumma ja sininen. Kimalteille kuitenkin sattui pieni vahinko. Kalenterin sivu laitettiin olohuoneen pöydälle kuivumaan ja kielsin koskemasta siihen. Pikkuiseni kuitenkin päätti istua sen päälle. No nyt on ainakin persoonallinen kalenteri kaikin puolin. En tiedä ketä sen pyllähdyksen jälkeen harmitti eniten. Tyttö karjui, että kalenteri on pilalla, poika huusi säikähdyksestä ja minä mistä lie syystä. Nyt hävettää.

Viime vuonna minulla oli selvä visio tammikuusta ja helmikuun kanssa löikin sitten ihan tyhjää. Tänä vuonna on jo monta kuukautta mietittynä valmiiksi ideoita. Helmikuun teemana on ystävänpäivä. Varmasti tuolla SNY-kierroksellakin on tämän kanssa tekemistä. Nyt on nimittäin jo katseltu kaikkea ystävänpäivä mielessä. Aika vaikeaa oikeastaan aloittaa ystävänpäivästä, kun ei tunne toista yhtään. Hmm... vaikka itse en silti osaa kuvitella mitään sellaista asiaa, mitä voisin itse saada ja mikä olisi täysi katastrofi. Ehkä kahvi, kun en sitä itse juo, mutta kyllä sekin sitten vieraille juotettaisiin. :)

Ystävänpäivä näyttää sitten tältä. Ettäs tiedätte. Minun visionani oli erilaiset sydämet. Tässä ne on pääosin tytön toteuttamina. Yksi pikkuinen virkattu sydän on minun tekemäni. Kukkakimppuun oli pakko taipua kun poika halusi tehdä vaaleanpunaisella kukkia. Rusetti tuli kyllä vähän nurin niskoin.

En tiedä miten edes päädyin askartelemaan näitä lasten kanssa. Viime vuonna nautin niin täysin siemauksin kun sain tehdä näitä yksin. Ehkä näillä on sitten lapsillekin enemmän merkitystä kun ovat saaneet olla tekemässä. Yhden aion kuitenkin tehdä tänäkin vuonna yksin. Kuvaa, väriä, kuukautta tai teemaa en vielä tiedä, mutta tekniikka on selvä. Kyllä se nyt vain on niin Hanne (eilen tein -blogista), että kyllä minunkin on ne hama-helmet taas kaivettava esille. Mutta aion kyllä tehdä sen salaa lapsilta.

Tässä meidän viime vuoden kalenteri:

Ja pssst. SNY:ni. perehdyn niihin kysymyksiin huomenna. Ja ehkä siihenkin kuka olen ja mitä haluan.

Ihastus ja harmistus

Mikäs päivä se olikaan kun pääsin täältä sairastuvalta karkaamaan hetkeksi muuallekin kuin töihin... no kuitenkin käväisin parissa kaupassa. Silmiini osui pari Iittalan uutta Sarjaton -mukia. Toisen nimi näyttää olevan letti ja toisen tikki. Mutta tuo letti on minusta aivan selvästi neulepinta. Ja tuo vanharoosa on aika ihana väri. Tikki taas tuo mieleen ristipistot.
Harmi vain, että meidän (eikä varmaan kenenkään muunkaan) kaappiin ei mahdu enää yhtään mukia. Ei varsinkaan mitään sarjatonta. Ihanne olisi, että kaikki mukit jollain tavalla liittyisivät toisiinsa, mutta eiväthän ne liity. Ylimääräiset täysin parittomat ja tunnearvottomat olen kuitenkin yrittänyt myydä kirpparilla eteenpäin.

Toinen harmistus on tämä ihana auringonpaisteinen ilma. Koko syksyn, joka ikinen aurinkoinen päivä, meillä on ollut näyttö tulossa ja minä olen siivonnut sisällä. Ja sama näyttää jatkuvat. Lisäksi tosiaan olemme vielä kipeänäkin. Ensin aloitti tyttö kuumeilun, sitten poika perässä. Nyt olen minäkin kuumeessa. Ja aivan joka paikkaa särkee, päätä myös. Niin, että pitääkö sen auringonpaisteen mennä tässä hukkaan. Särkevä pää ei kestä tuota kirkasta paistetta, joten meillä pidetään verhot ja sälekaihtimet kiinni ja kuvitellaan, että pihalla sataa räntää.

Eilen olin niin kipeä, että en jaksanut edes tehdä käsitöitä. Tänään jaksoin sentään vähän virkata.

Työ seisoo

Eilen ajattelin, että on se harmi kun pitää nyt miettiä vähän tarkemmin mitä julkaisee, ettei paljastu ennen aikojaan. Siis salaiselle neuleystävälle.
No nyt sitten kaikki käsityöt seisoo kun minulle iski kuume. Alkuviikosta lapset ovat olleet samassa taudissa. Nyt se sitten kaatoi minutkin. Ja olen kyllä todella huonossa kunnossa kun en jaksa edes käsitöitä tehdä.

Mukavaa tiedossa

Tässä patalappuinnostuksessa on tullut tehtyä yksi ylimääräinen lappupari. Niinpä ajattelin olla mukava ja pistää sen jakoon. Nyt on siis tulossa ARVONTA.

Ja koska perinteinen arvontakaava tuntuu nyt vähän tylsältä, niin päätin keksiä muuta. Jokainen osallistuja saa vain yhden arvan eli kaikki ovat samalla viivalla. Arvan saa kun kommentoi tähän kirjoitukseen. Jos kommentoit anonyyminä, niin laitathan viestiin jotain josta tunnistan sinut, jos voitto osuu kohdallesi.

Kommentissa toivoisin sinun kertovan mitä itse tehtyä sinun kotoasi tai muusta ympäristöstäsi löytyy. Sen ei tarvitse olla sinun itse tekemääsi, vaan lahjaksi saadut käsityöt kelpaavat myös.

Arvontaan voi osallistua Su 3.2.2013 eli Valon päivään asti. Suoritan arvonnan viimeistään 4.2.

Itse mietin tätä paljon ennen kuin tein tuon aikaisemmin julkaisemani kilpailuvideon. Läheskään kaikki kivat asiat eivät siihen kolmen minuutin videoon mahtuneet. Aika paljon jonkun käsin tekemiä asioita ympäriltäni löytyy ja huomasin kasvaneeni käsitöiden ja niiden tekijöiden keskellä.

Arpaonnea kaikille!!

Ja mitäs mukavaa minulle on tiedossa? Osallistuin ensimmäistä kertaa SNY kierrokselle. Siis kevät 2013 kierrokselle. Pääsen kokoamaan omalle salaiselle neuleystävälleni ihania ystävänpäivä- ja keväisiä paketteja. Ja joku toinen puolestaa muistaa sitten minua. Parit on jaettu ja mukava kevät voi alkaa. Postia odotellessa.

Patalaput lisääntyy...

Patalaput lisääntyy meillä melkein itsestään. No ei nyt ihan. Mutta tuo joulupukin tuoma kirja on vain niin kiva. Ja nuo on aika sopivan kokoisia mun käsitöiksi. Taisin jo täällä mainitakin, että osallistuin facebookissa yhdenlaiseen käsityöhaasteeseen ja lupasin viidelle ihmiselle antaa jotain itsetehtyä tämän vuoden aikana. Ajattelin nyt sitten noita patalappuja. Ensimmäinen suoritus on siitä haasteesta jo toteutettukin.

Tällaiset hamoset vein tänään työkaverille. Hänen toiveenaan keittiöön oli pinkkiä ja se oli ainut väritoive minkä pystyin suoraan toteuttamaan. Tykästyin itse etenkin tuohon valkoiseen. Joku ajatusvirhe tässä nyt tuli kun huomasin näitä kuvatessa, että ovat kuitenkin eri kokoiset.

Virkkasin tuon valkoisen ketjusilmukkapätkän yhtä toista juttua varten, mutta en sitten saanutkaan sitä tehtyä. En viitsinyt sitä purkamaan ruveta ja ajattelin, että kyllä sille vielä käyttöä löytyy. Käytin sen nyt sitten näiden "lahjanaruna". Aika ihana paketti. Tällainen olisi kyllä ihana saada itsellekin. Tosin patalappuja en nyt taida tarvita. :)

Yhden patalappuparin jo kaverille tein (ihan summissa) ja sitten juteltiin hänen keittiön väreistä ja totesin, että metsään, että rytisi. Niinpä tein uuden väritoiveiden mukaan.

Tässä siis kaverin häälahja. Mitähän kivaa tähän keksisi vielä kylkeen. Joku astia tai keittokirja? Nämä pitäisi vielä paketoida ja laittaa postiin. Kaveri kun oli mennyt pienellä porukalla ilman hälyä naimisiin jo viime vuoden puolella.

Yllytyshullun käsityövideo

Voi Norsis minkä teit. Laitoit linkin tällaiseen videokilpailuun. Minuahan ei varsinaisesti mikään elokuvan tekeminen kiinnosta. Mutta toisen esimerkistä on ihan pakko kokeilla itsekin. Ja hetken kypsyteltyäni löysin puhelimestani Videotyökalun, jolla sai kivasti tehtyä juuri sitä editointia, mitä en muka osaa. Sitten vain lapset hiljaa leikkimään suljettujen ovien taakse, käsityöt levälleen lattialle ja... otto 75... Kyllä siellä vieläkin on aika paljon takeltelua ja kummallisia sanavalintoja, mutta ne nyt vaan jaksa hioa sitä enää enempää. Osasin siis suunnitella, kuvata, editoida ja jopa ladata YouTubeen. Katsotaan osaanko laittaa sen tännekin.

Palkintojen perässä tässä en ole. Mutta kun näin tuon Norsiksen videon aloin katsella ympärilleni ja näin käsitöitä ja niihin viittaavia juttuja joka puolella. Ja tuossa ei edes ompeluksia ja ristipistoja kovin paljon näy. Huh. 3 minuuttia on aika lyhyt aika.

Olisipa kiva nähdä muidenkin videoita.

DIY: Barbin vaatekaappi

Ennen kuin päästiin tänään kokoamaan Ikean hyllyä, tytön täpistessä vieressä sain ajatuksen vaatekaapista. Ja niin vain sitten askarreltiin sellainen tyhjästä konvehtirasiasta. 

Tuollainen ihan perus kahden kerroksen rasia on paras. (Jos ostat tätä varten uuden rasian, ensin pitää syödä suklaat sisältä pois).

Painoin puisella grillivartaalla pienet reiät tuonne sisäpuolelle ja katkaisin vartaasta sopivan mittaisen...

Näin saatiin tanko henkareita varten ja kaapin sisäpuoli alkaa näyttää hyvältä.

Itse olisin vain päällystänyt kaapin oven ulkopuolelta kivalla paperilla, mutta tytön mielestä konvehtien kuvia ei voinut jättää sisäpuolelle näkyviin. "Ne barbithan voi sitten luulla, ettei se ole oikea vaatekaappi". Niinpä juoksin liimapurkki kädessä keittiön laatikolle ja hain foliota. Folio on liimattu kirkas puoli ylöspäin. Ja onneksi tämä idea tuli tähän kohtaan. Kyllä tästä tulikin paljon parempi kun oven sisäpuolella on peili eikä suklaan kuvia.

Tämän kuvan ottamisen jälkeen tajusin, ettei tuo liimaannu kunnolla noin ja laitoin kannen/oven vähän parempaan painoon.

 Kyllä nyt barbien kelpaa kun on uusi ihana vaatekaappi. Halutessaan tuon voi päällystää joka puolelta jollain muulla paperilla. Meille riitti tuo oven päällystäminen. Itse vielä mietin jotain helmeä tai nappia tuohon vetimeksi ulkopuolelle. Saa nähdä mitä neiti siihen sanoo. Foliopeilistäkin tuli tosi hyvä kun liimausvaiheessa maltoin hyvin, mutta hellästi silotella folion.

Itse olen innoissani ensinnäkin tästä ideasta, mutta myös siitä, että se tuli toteutettua näinkin kivuttomasti. Vielä jokin aika sitten ei ollut mikään itsestään selvyys, että meillä tehdään yhtään mitään hetken päähän pistosta. Toivon, että tästä jää tytölle mukava muisto, kuinka äiti oli kiinnostunut hänen leikeistään ja askarreltiin yhdessä.

Tuon paperin valinnassa tyttö on kyllä tullut mummaansa. Minä en ehkä olisi valinnut ruskeaa. Olen tainnut saada siitä yliannostuksen.

 

Barbitalo

Vihdoinkin se kauan haaveiltu ja suunniteltu barbitalo on valmis. Tai siis ainakin leikittävässä kunnossa. Sisustamista vielä riittää.

Alun perin ihastuin Kotomon Sylvanian perheen kotiin. Siitä sitten aloin kehittelemään omaa ideaa. Lopulta päädyin Ikean Expedit-hyllyyn 2x2. Se käytiin joulureissulla ostamassa, mutta jostain syystä se ei mahtunut meidän kuormaan kun tulimme joululomalta kotiin. Onneksi miehellä oli työreissu näin nopeasti, niin saimme hyllyn kotiin.

Joulupukki toi tytölle mm. jääkaapin, lasten parvisängyn ja siivousvälineitä tätä taloa ennakoiden. Miehen kanssa meillä on kesken yhteinen olohuoneen huonekaluprojekti autotallissa. Siitä tyttö ei vielä tiedä mitään.

Minulla on itselläni ollut nuorempana (juuri ennen teini-iän goottivaihetta) Cassy tai Cassie nimisiä nukkeja. Vähän barbia pienempiä, jotka myytiin sellaisissa muovisissa rasioissa, joista sai avattua huoneen. Minulla oli balleriina ja ratsastaja, joten omat huoneeni olivat tanssisali ja tallihuone. Nuket näistä on pikkusiskoni myötä hävinneet, mutta huoneet on säästyneet. Kun tyttöni oli vielä pieni vauva löysin samanlaisia huoneita ilman nukkeja kirpputorilta. Onneksi ostin ne silloin. Kyllä niistä ollaan nyt niin iloisia oltu. Kirpparin maalarinteippihintalaput olivat vielä paikoillaan. Olin näemmä maksanut noista huoneista 0,10e/kpl. Ihan uskomatonta, että joku tuollaisista aarteista malttoi siihen hintaan luopua. No mä olenkin vähän tällainen hamsteri.

lastenhuone

Näitä Evi-lapsia meidän neidillä on enemmäkin. Joulupukki toi yhden uuden, jolla oli mukanaan tuo parvisänky ja vaatekaappi. Toinen sänky on niistä kirppariostoista ja sen saa nostettua seinälle pystyyn. Osassa seinäkoristeista on käytetty alkuperäisiä muovisia "kasetteja" joihin nuo kuvat on laitettu. Jotkut on vain sinitarralla seinässä kiinni. Ne C -nukkejen kotelot olivat kaikki jostain kohtaa rikki niin vain osa seinistä säästettiin. Kaikki seinien kuvitukset kylläkin.

vanhempien makuuhuone

Vanhempien makuuhuoneessa on tällä hetkellä vain joulupukin tuoma sänky ja meidän tuunaama vaatekaappi (siitä on tulossa oma postaus). Tarkoitus olisi vielä askarrella jonkinlainen kampaus/pukeutumispöytä. Ja voi sitä joulupukkia kun toi noin kapean sängyn. Ken ei ole vielä tähän taloon päässyt muuttamaan.

keittiö

Keittiössä on vielä aika ankeaa. Vain koirien ruokakuppeja, pari hyllyä ja jääkaappihökötys. Kaikki kivat pienet ruokajutut on nyt jemmattuna jääkaapin sisään kun pöytiä ei vielä ole.

"olohuone"

terassi

Yksi huone jäi vielä melkein tyhjäksi. Tuosta olisi tarkoitus tulla olohuone. Kunhan ehdimme miehen kanssa verhoilemaan sohvakaluston. Tuosta keltaisesta ikean säilytysrasiasta tulee siivouskaappi. Tällä hetkellä siellä on vielä koruja ja muuta sälää imurin lisäksi. Mattojakin äiti taitaa joutua nyt virkkaamaan urakalla. Myös muutaman peiton ja tyynyn voisi vielä ommella. Ja ehdin jo miettimään, että osaisinkohan virkata jotain kasveja tuonne. Tulisi vähän kotoisampi tunnelma. Terassikin on aika ankea. Mutta onpa silti hieno kattoterassi hyllyn päällä.

Tämän sisustaminen on kyllä ollut mahtavaa laatuaikaa tytön kanssa. Ja ihana huomata kuinka itselläkin taas ideat alkaa virtaamaan.

Patalappuja

Montako patalappua yksi perhe tarvitsee? Toivottavasti kaikki tutut ja sukulaiset tarvivat niitä myös, sillä täältä niitä nyt tulee!!

Joulupukki toi minulle kirjan Patalappuja à la Carte. Ihania patalappuja. Voisin tehdä vaikka kaikki, kaikissa mahdollisissa väreissä ja väriyhdistelmissä. Voi kuinka koukuttavaa. Eli tänä vuonna varmasti uudistetaan yhden jos toisenkin keittiötä.

Keittiöprinsessa valmistui tuossa tuokiossa kerällisestä Novitan Puroa. Värinä takkatuli, joten tämä lappu päätyy meidän takan läheisyyteen entisen joulupukin ja sittemmin opiskeluaikaisen halpis-patalapun tilalle. Takan luukut kun tuppaavat olemaan aika kuumat siinä lämmityksen loppuvaiheessa.

Silmäniloksi tuli tehtyä jo kahtena eri versiona. Lankana Muskat ja kumpaakin väriä meni yksi kerä.

Voihan blogger

Minulla olisi kaksikin postausta odottamassa, mutta en saa kuvia lisättyä mitenkään. Tietokoneen kautta näyttää vain tyhjää valkoista ikkunaa kun yrittää kuvaa lisätä. Ja puhelimen blogger on vielä enemmän sekaisin. Se näyttää listassa vain elo-lokakuun kirjoituksia eikä sitä saa päivitettyä mitenkään. :(

Viimeiset joulukalenterin luukut

Voitteko uskoa, että Suomessa on vielä paikkoja joissa edes normaali kännykkäyhteys ei toimi, saati sitten 3G? Eikä tarvitse mennä edes mihinkään erämaahan. Vietimme joulua anoppilassa ihan Turun kupeessa ja olin aika hyvässä puhelin- ja nettivieroituksessa. Olisi siellä tietenkin heidän tietokoneeltaan päässyt nettiin, mutta eipä sitä kyläillessä niin paljon ehdi koneella istuakaan kuin kotona. Nyt siis joulukalenterin viimeiset luukut aika paljon jälkikäteen.

Luukku 22 avattiin vielä kotona, lähtötohinassa. Tohinaa siinä tosiaan riitti. Mukaan otettavat joululahjat piti piilottaa autoon muiden tavaroiden taakse ja alle. Lisäksi meillä kotona oli meidän joululomamme aikana kaksi näyttöä (se todellakin siitä joulutauosta), joten vielä lähtiessä piti siivota talo viimeisen päälle.

Siinä sivussa tuli pisteltyä Piitsu77:n lähettämä luukku.

Aatonaaton luukku olikin vähän ongelmallisempi. Kun tuota sukkajoulukalenteria emme voineet ottaa mukaan. Onneksi mummolassa sattui olemaan yksi kapaloitu nukke (jota oli käytetty Jeesus-vauvana seurakunnan joulunäytelmässä), niin tonttu jätti sitten pienen pussin vauvan vierelle. Oli hauska seurata kuinka lapset etsivät olohuoneesta aivan tohkeissaan pussia. Sieltä löytyi Phedran lähettämä kankainen pussukka, jossa oli nallekarkkeja. Kuva on surkeimmista surkein. Sen lisäksi, ettei tuolla maalla kuulu kännykkä, niin näemmä valokuvatkaan eivät onnistu.

 Lapsille oli mukana vähän isommat yllätykset joulujännitystä lievittämään. Tyttö sai My Little Ponyn ja poika Puuha Peten kaivurin. Molemmat ostettu huokeaan hintaan kirpparilta. Tytön yllätys sopikin paremmin kun hyvin. Mummolassa kun on valmiiksi mieheni siskon vanha ponitalo.

Jouluaattona saman nuken kainalosta löytyi kirjekäärö itseltään Joulupukilta. Siinä joulupukki mm. kehotti nukkumaan päiväunet, vaikka kuinka jännittäisi ja kertoi jättäneensä osan lahjoista meille kotiin, jotta kaikkea ei tarvitsisi kuljettaa mukana. Tyttö etukäteen epäilikin, että meidän pitää ottaa peräkärryt mukaan, jotta saamme kaiken tuotua kotiin. Onneksi ei tarvinnut. Vaikka kirje lapsiin menikin täydestä, niin voitte arvata, että yksi väsynyt äiti sitä öiseen aikaan kirjoitteli.

Ja vielä, on ollut mukava huomata, että blogissa on silti ollut käyntejä, vaikka en ole mitään ehtinyt/pystynytkään postaamaan. Nyt taas tahti vähän tihenee kunhan tämä arki saadaan taas rullaamaan.