Voitteko uskoa, että Suomessa on vielä paikkoja joissa edes normaali kännykkäyhteys ei toimi, saati sitten 3G? Eikä tarvitse mennä edes mihinkään erämaahan. Vietimme joulua anoppilassa ihan Turun kupeessa ja olin aika hyvässä puhelin- ja nettivieroituksessa. Olisi siellä tietenkin heidän tietokoneeltaan päässyt nettiin, mutta eipä sitä kyläillessä niin paljon ehdi koneella istuakaan kuin kotona. Nyt siis joulukalenterin viimeiset luukut aika paljon jälkikäteen.
Luukku 22 avattiin vielä kotona, lähtötohinassa. Tohinaa siinä tosiaan riitti. Mukaan otettavat joululahjat piti piilottaa autoon muiden tavaroiden taakse ja alle. Lisäksi meillä kotona oli meidän joululomamme aikana kaksi näyttöä (se todellakin siitä joulutauosta), joten vielä lähtiessä piti siivota talo viimeisen päälle.
Siinä sivussa tuli pisteltyä Piitsu77:n lähettämä luukku.
Aatonaaton luukku olikin vähän ongelmallisempi. Kun tuota sukkajoulukalenteria emme voineet ottaa mukaan. Onneksi mummolassa sattui olemaan yksi kapaloitu nukke (jota oli käytetty Jeesus-vauvana seurakunnan joulunäytelmässä), niin tonttu jätti sitten pienen pussin vauvan vierelle. Oli hauska seurata kuinka lapset etsivät olohuoneesta aivan tohkeissaan pussia. Sieltä löytyi Phedran lähettämä kankainen pussukka, jossa oli nallekarkkeja. Kuva on surkeimmista surkein. Sen lisäksi, ettei tuolla maalla kuulu kännykkä, niin näemmä valokuvatkaan eivät onnistu.
Lapsille oli mukana vähän isommat yllätykset joulujännitystä lievittämään. Tyttö sai My Little Ponyn ja poika Puuha Peten kaivurin. Molemmat ostettu huokeaan hintaan kirpparilta. Tytön yllätys sopikin paremmin kun hyvin. Mummolassa kun on valmiiksi mieheni siskon vanha ponitalo.
Jouluaattona saman nuken kainalosta löytyi kirjekäärö itseltään Joulupukilta. Siinä joulupukki mm. kehotti nukkumaan päiväunet, vaikka kuinka jännittäisi ja kertoi jättäneensä osan lahjoista meille kotiin, jotta kaikkea ei tarvitsisi kuljettaa mukana. Tyttö etukäteen epäilikin, että meidän pitää ottaa peräkärryt mukaan, jotta saamme kaiken tuotua kotiin. Onneksi ei tarvinnut. Vaikka kirje lapsiin menikin täydestä, niin voitte arvata, että yksi väsynyt äiti sitä öiseen aikaan kirjoitteli.
Ja vielä, on ollut mukava huomata, että blogissa on silti ollut käyntejä, vaikka en ole mitään ehtinyt/pystynytkään postaamaan. Nyt taas tahti vähän tihenee kunhan tämä arki saadaan taas rullaamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti