Arvaa kuka?

Tein tänään todella surkean reissun peräkonttikirppikselle. Myyntiä ei tullut juuri mitään, mutta ei se niin haitannu. Kun saavuin paikalle ja sain takaluukun auki, koijarit hyökkäsivät kuin haaskalle haistelemaan mitä mahtaa löytyä. Ei minua oikeastaan kiinnosta se, että suurin osa tänään myymästäni tavarasta on aivan varmasti myynnissä siellä ensi viikonloppuna, mutta eri autosta. Minua ärsyttää tapa jolla tungettiin siihen viattoman oloisena katselemaan ja kyselemään ja samaan aikaan euron kuvat paistoivat silmistä.

Virkkasin jo siellä kirppiksellä, sen mitä siellä nyt pystyi virkkaamaan. Kotona oli taas tosi paha mieli ja päätin sitten vain virkata, ettei tarvi ajatella mitään. Ja kas kummaa, aikamoista terapiaa tuo virkkaaminen taitaa olla. Nimittäin ei kaikkia pieniä piiperryksiä virkatessa ehdi murehtia turhia.

Arvaattekos mikä näistä irtonaisista osista on tulossa? Tämä on taas yksi niistä jutuista, jotka olen toteuttanut omasta päästä ja piirretyn hahmon perusteella.

Irtonaisia osia. Ja kiva kun tämä bloggeri haluaa välttämättä pitää tämän kuvan näin päin.

Muutenkin olen aikamoinen iltavirkku ja varsinkin käsitöiden kanssa tuppaa käymään niin, että vain virkistyn yötä kohti, enkä malttaisi millään lopettaa. Tässä kuitenkin kuva siitä kohtaa mihin tänään päätin lopettaa. Jätetään jotain huomisellekin. Voihan sitä aina kuvitella, että nousee lasten kanssa ja virkkaa samalla kun lapset katsoo aamupiirrettyjä.

Vielä vähän puuttuu.

Toissaöisen idean seurauksena syntyi tällainen luonnos lasten kerrossängystä. Kun yhtään ei vielä tiedä mihin me tästä päädymme ja koska, niin täytyy varautua myös siihen, että joudumme sijoittamaan lapset yhteen pieneen huoneeseen. Ihan perus, halpiskerrossängyt, eivät oikein sytytä ja ihanat ja inspiroivat sängyt ovat aivan liian kalliita. Eihän tuon tekeminenkään mitään ilmaista ole, mutta olisi se ihana kun kerrankin meilläkin olisi jotain ihanaa ja uniikkia. Ja saahan sitä ainakin haaveilla, eikö vain?

Kerrossängyn luonnos.

Ai niin, tulihan sitä tehtyä tänään muutakin kuin virkattua. Vietin laatuaikaa tytön kanssa sillä välin kun poika vielä nukkui päiväunia. Testailin uutta kirpparilöytöä eli piirustuslevyjä. Selvästi näillä olisi helpompi piirtää tusseilla. Vaikka puuvärit kuinka teroitti teräväksi niin silti jäi jotakin pieniä koloja, joita piti viimeistellä. Varsinkin tuossa perhosessa. Mutta ihan mukava oli vain väritellä ja jutustella tytön kanssa kaksin. Aika harvoin meillä sellaista yhteistä aikaa on.

Tunnettekos näitä?

Ja mitähän jos nyt jätettäisiin tämä pöllö valvomaan ja minä yrittäisin mennä nukkumaan? Taitaisi olla hyvä ratkaisu.

Hyvää yötä!