Siivouksen vastapainoa

Voi mitä itsensä kanssa painiskelua taas. Periaatteessa olen sitä mieltä, ettei askarteluun tarvita mitään erityisiä välineitä tai materiaaleja. Kaikilta löytyy, jotain mitä voi käyttää. Mutta käytännössä taas... minullakin on yksi kokonainen sängynaluslaatikko ja vähän enemmänkin askartelujuttuja. Ja ne ovat minun "aikuisten askartelujuttuja", joihin lapsilla ei ole lupa koskea. Joskus sieltä voidaan jotain ottaa lasten kanssa askarteluunkin, mutta muuten heillä on ihan omat jutut.

Sitten kuitenkin kun innostuin tänään kortteja tekemään, niin koko ajan on sellainen olo, että voi kun olisi sitä ja voi kun olisi tätä. Vaikka edes leimaisinkirjaimet, paperileikkuri, jotain hienoja korttipohjia...
Oikeasti enemmän tarpeen olisi itseluottamus, kannustus ja ohjaus. Olisi superhienoa päästä yhdessä askartelemaan sellaisten kanssa, jotka enemmän ovat tehneet. Kansalaisopiston korttikurssi kyllä taitaa olla mun listalla tälle syksylle.

Neljä korttia tuli tänään väsättyä ja jokaisen kortin kohdalla tuli sellainen olo, että jotain tämä vielä on vailla, en vain tiedä mitä. Ja nyt on sellainen olo, että kannattaako tällaista roskaa julkaista ollenkaan.

Sininen vauvakortti

Punainen vauvakortti

Pojan onnittelukortti

Tytön onnittelukortti