Viimeiset sivut

Hei hei muistikirja maaliskuu. Mitähän sitä huomisesta alkaen taas iltaisin tekee? Tässä nämä viimeiset sivut.

Sutattu sivu. Minä suttasin vahavärien jämillä. Väritin suttupaperiin oikein paksun kerroksen vahaväriä ja hieroin siitä sotkua tuohon paperiin. Otin myös varovasti talteen ne kynän reunasta irronneet hituset ja tein niilläkin vähän suttua.

Sitten vuorossa oli kaksi sanontaa: ilostuttava ja vihastuttava. Saatte arvata kumpi on kumpi.

Eiliseen sivuun oli resepti eli sivulta piti löytyä tietyt elementit. Nuo epäonnistuneet mittanauha-leimat yrittävät olla pyöreitä. Eivät ole. Ja muutenkin tuli vähän suttua.

 

Ja viimeisenä...

 ...tyhjä sivu?

Ei vaiskaan. Tämä oli pakko toteuttaa sitten viimeiselle sivulle kun mihinkään muuhun en ehtinyt sitä vielä laittaa.

Siis tuollainen iso sivu, joka taitellaan kirjan sisään. Ja ihan tosi. Tässä kuussa olen oppinut hurjasti uusia askartelujuttuja. Ja jopa katsonut youtubesta ohje-videoita. Ei kyllä välttämättä uskoisi kun näitä mun sivujani katsoo. Myös lehdistä leikkaaminen on saanut aivan uusia ulottuvuuksia.

Olihan ihana muistikirjamaaliskuu. Toivottavasti joskus voi ottaa uusiksi.

Minimunat

Kovin on ollut pientä tämä pääsiäisen touhuaminen meillä. Perinteiden mukaisesti kävimme lankalauantaina lasten kanssa trullittamassa ja illalla kokolla. Siinä välissä minä ehdin kärsiä elämäni pahimman päänsäryn, joka onneksi meni ohi miehen migreenilääkkeellä. Jos yhdestä kirkkaasta päivästä (ulkona olin aurinkolasit päässä) tulee näin sairaaksi, en halua kesää tänne. Yleensä minun päänsärkyni menevät nukkumalla ohi. Tämä oli sitä laatua, että heräsin päänsärkyyn, enkä pystynyt enää nukkumaan.

No mutta se siitä. Jotain kuitenkin on tullut näperreltyä. Ensinnäkin tein joulukalenterivaihtoon näitä Happy Flowereita ja nyt vihdoin sain tehtyä meille kotiin oman. Tästä puuttuu vain se viimeinen häntä. Hemtexin minikerät olivat juuri sopivan värisiä tähän ja muuten on käytetty SNY:n lähettämiä helmiä.

Nyt en enää muista minkä blogin kautta löysin nämä suloistakin suloisemmat virkatut munat. Ohje kuitenkin löytyy täältä. Ohje on tosi helppo. Ensimmäisen munan tein tässä koneen äärellä ja seuraavat jo ulkomuistista. Kuten tuossa ohjeen kuvassakin näkyy, munat mahtuvat hienosti kämmenelle. Omassa kuvassani on virkkuukoukku luomassa sitä mittasuhdetta.

Ennen pääsiäistä innostuin taas tekemään yhden tiskirätin. Aikaisemmatkin tiskirättini (Novitan bambusta) ovat olleet aika pieniä, mutta tämä blend bamboosta tehty veti kyllä pohjat. Seuraava täytyy tehdä paaaaljon suuremmilla puikoilla kun en näemmä osaa löysää tehdä. Olen nimittäin nähnyt tästä samasta ohjeesta tehdyn ihan normaalin kokoisen tiskirätinkin. Ilmainen ohje löytyy täältä.Tämä kyllä jotenkin sopii noiden minikokoisten munien kaveriksi.

 

Ihanaa pääsiäisen jatkoa kaikille. Minä menen nyt tekemään viimeiset muistikirjan sivut valmiiksi, jotta ehdin ne julkaista maaliskuun puolella. Huhtikuulle pitäisi myös tehdä kalenterisivu. Onneksi ei ole jäänyt viime tippaan sekään. :)

Vielä on maaliskuu...

...ja vielä muutaman päivän jatkuu muistikirja maaliskuu -haaste. Nyt tuntuu, että äkkiäpäs tämä maaliskuu meni. Toistaiseksi on kaikki muut sivut tehtynä, paitsi tämän päiväinen. Eli ei nyt enää kannata antaa periksi. :)

Maanantaille oli rasti ruutuun -tehtävä. Se sopi sille kiireiselle ja tapahtumarikkaalle päivälle oikein hyvin. Hempeä kukkapaperi ei kyllä yhtään vastaa minun tuon päivän tunnelmia, mutta en halunnut levittää sitä ärsytystä, väsymystä, kiukkua ja muuta ikävää teille muille. Ja nyt kun olen päässyt jyvälle tuosta lehtien leikkelystä (ja on lehtiä mitä leikellä) niin tungen sitä joka paikkaan.

Minä onneksi saan halauksia ihan joka päivä. Jos en muilta, niin tuolta pikkuiselta halipojaltani. <3

Ja Ä niinkuin ärsytyskin osui aivan oikealle päivälle. Maanantain vastoinkäymiset kytivät mielessäni koko tiistaipäivän. Joten tässä nyt sitten sitä ärsyyntymisen aihetta.

Tämän tyylisen, mutta vielä hieman pelkistetymmän kartan olen kerran piirtänyt ihan oikeasti. Siskoni entinen poikaystävä ei voinut lähteä käymään grillillä ja hakea meille kaikille ruokaa, vaikka olisin tarjonnut heidänkin ruokansa. Hän epäili, ettei osaa meille takaisin. Sutaisin ruutupaperille kuulakärkikynällä tuollaisen epämääräisen siilin. Jos on meillä käynyt niin tietää kyllä, että tämä on ihan pätevä kartta.

Alun perin ajattelin, että tuo meidän 5v varmaan tykkäisi myös tällaisesta muistikirjajutusta. Mutta en sitten aloittanut tytölle omaa muistikirjaa, sillä alkukuusta oli tosi kiireisiä iltoja muutenkin eli en olisi hänen kanssaan ehtinyt askartelemaan. En myöskään voinut etukäteen tietää, miten lapsille sopivia aiheita oli tulossa. Tyttö on sitten tyytynyt ihastelemaan minun muistikirjaani. Eilen (kun tein muistikirjaa kerrankin päivällä ja lapset olivat kotona) tyttö olisi halunnut leikellä minun muistikirjaani kuvia lehdistä. En antanut lupaa. Sanoin tekeväni karttaa ja tyttö halusi myös tehdä kartan. Loppujen lopuksi myös poika halusi piirtää kartan -aarrekartan. Tässä nyt sitten tulee meidän lasten aarrekartat.

Tytön kartassa voitte nähdä hurjan seikkailun, jonka matkalta löytyy suuria vuoria, pelottava joki, jonka yli johtaa romahtamaisillaan oleva silta, metsä, myrsky, ukkosta ja myös aurinko pilvien takaa.

Pojan aarrekartassa on ainakin vettä ja köysi, josta voi helposti pudota sinne veteen. Ja jos sitä köyttä yrittää kiivetä, niin se katkeaa. Että olkaas varovaisia.

Ps: Näitä omia sivuja kun katsoo niin kyllä nyt taidettu mennä taas siitä mistä aita on matalin. :)

Mikä ihmeen pääsiäinen?

Ei tunnu yhtään pääsiäiseltä. Viime torstaina mies sairastui ja lauantaina lapset. Jotain olen saanut näperreltyäkin kun olen kotona pyörittänyt sairastupaa. Nyt ei vain tunnu yhtään pääsiäiseltä. Täällä päin ei käydä palmusunnuntaina virpomassa ja viime sunnuntaina olin jokseenkin ihmeissäni kun kaikki hehkuttivat virpomista ja pääsiäiskarkkeja. Meillä pyöri yle areenasta Oktonautit lähes tauotta. Täällä päin on sen sijaan tapana käydä trullittamassa nyt tulevana lauantaina. Sitäkään en ole yhtään ehtinyt ajatella. No kai se pääsiäinen sieltä tulee sen kummempaa valmistelua ja stressiä.

Eilen lapset olivat ensimmäistä päivää vähän normaalimmassa kunnossa ja innostuin taas askartelemaan heidän kanssaan. Koskahan oikein opin, ettei lasten kanssa askarrella sillä tavalla spontaanisti "Äiti ajatteli, että voitais vähän askarrella" -tyylillä. Olisi taas ollut huomattavasti helpompaa ottaa vähän lävistäjällä sydämiä valmiiksi jne. Noh. Tulihan noista noinkin valmista ja saatiin samalla otettua viimeiset joulukoristeet pois. Hups.

 

 

Arvaatko mikä on kenenkin tekemä?

Piti laittaa kuvien ottamisen ajaksi sälekaihtimet kiinni ja silti ei meinannut saada kunnon kuvia otettua. Niin ihanasti on aurinko paistellut. Meillä on muutenkin vältetty pihalle katsomista, ettei tule paha mieli. Jos sitä sitten viikonloppuna uskaltaisi vähän ulkoillakin.

Maanantaina pääsin kyllä vähän karkaamaan täältä sairastuvalta hoitamaan asioita ja shoppailemaan. En edes muista koska viimeksi (jos koskaan) olen käynyt Hemtexillä. Nyt mentiin kaverin kanssa käymään. Muistin vasta siellä sisällä, että jossain blogeissa on kehuttu Hemtexille ilmestyneitä käsityöjuttuja. Ja positiivisesti olin yllättynyt minäkin. Erityisesti ihastuin Hemtexin minikeriin. Olen harmitellut (joskus ehkä täällä blogissakin) Novitan minikerien materiaalia. Vaikka niitä kovasti mainostetaan amigurumien tekemiseen, niin mielestäni ne eivät ole ollenkaan parasta lankaa siihen tarkoitukseen. Ja väreistäkin puuttuu valkoinen ja oranssi. Vaan Hemtexilläpä oli valinnanvaraa. Minikeriä oli akryyliä, puuvillaa ja villaa. Ja puuvillassa oli ihanat värit.

 

Vähän tuo pussi oli arvokkaampi kuin Novitan, mutta kyllä tykkäsin. Näistä on siis jotain jo tekeillä ja lanka tuntui ihanan pehmeältä ja helpostti virkattavalta. Vaikka olen vannonut, etten halua enempää minikeriä, niin näitä nyt taitaa tulla meille vielä lisääkin.

Rauhallista ja värikästä pääsiäistä kaikille!

 

Sivuja

Tarviiko näitä sivuja aina niin selitellä? Nyt kotona kaikki muut influenssassa, paitsi minä. Oon saanu rokotuksen. Tämä päivä on ollut kaikkea, laidasta laitaan.
Tässä teille pari valmistunutta sivua bloggerin haluamassa järjestyksessä. Olkaa hyvät.

Jalat

Jalat on tämän päivän muistikirja-aiheena. Ja tässä niitä. Tähän kuvaan on piilotettu myös mun varvas.

Onneksi en ehtinyt noita hömppälehtiä heittää vielä pois. Ajattelin, ettei niissä ole mitään sopivaa saksittavaa mun askarteluihin, mutta oli vain. Olen joka aamu katsonut päivän aiheen jo sängyssä puhelimen kautta. Tänään oli aivan tuskaa lähteä töihin kun olisi vain tehnyt mieli jäädä leikkaamaan jalkoja lehdistä. Omituisuutensa kullakin. Ja huomaatteko, nyt taas tuli sivu ihan oikeana päivänä.

Tiedän, ettei päivän aiheella oikeastaan ollut mitään tekemistä sen kanssa, mutta nyt on kyllä tosi hyvä aika aloittaa jalkojen hoito kesää silmällä pitäen. Vielä ehtii hoitaa kynsisienenkin ennen kesää pois. ;)

Jihuu! Muistikirja taas ajan tasalla

Tulipas taas kirittyä aikaa kiinni tuon muistikirjan kanssa. Ja tällä kertaa olen kohtuu tyytyväinen tekeleisiini kiireistä huolimatta. Nyt on ollut mukavia aiheita. On saanut keskittyä enemmän tekemiseen kuin keksimiseen.

Tuo ei taida yksinään olla sellainen pyydetty tunnustus tai paljastus. Mutta halusin kirjoittaa tuohon jotain tetrikseen liittyvää. Ja tosiaan minulla oli VAIN sellainen halpispelikonsoli, jolla pystyi kyllä pelaamaan Nintendon pelejä. Hoidin (oman koiran lisäksi) yhden naapurin koiraa ja säästin rahaa, jotta sain ostettua Super Mario 3:n. Voi sitä onnen päivää. Joku feikki-tetris kuului konsolin vakio pelivaikoimaan. Eli sitäkin on tullut tahkottua aika paljon.

Ja voi kuinka mukavaa kun tämä kuva tuli näin nurin päin eikä sitä saa käännettyä. Siinä nyt kuitenkin on ihan omatekoinen ompelukuvatalo. Mies muisteli, että on joskus ala-asteella tehnyt koulussa ompelukuvia ja tyttö suuttui kun ei saanut äitin ompelukuvaan piirrellä omiaan. Lupasin, että tehdään vielä yhdessäkin ompelukuvia. Ja aihehan oli Plussat ja Miinukset. Minun plussat ja miinukset ovat tästä meidän talosta ja asuinpaikasta. Kun noita asioita on paljon tullut pyöriteltyä sitten viime kesän jälkeen. Että mikä painaisi eniten vaakakupissa, se ettei tarvi tehdä remonttia vai se, että pääsee tarvittaessa kulkemaan myös ilman autoa. Hmmm... vaikeita asioita.

Huomatkaa myös ihka-uudet tarrakirjoitintarrat. Mies on hamstrannut tämän meidän toimiston täyteen ties mitä laitteita ja minä sain "lahjaksi" tarrakirjoittimen. Ihanaa.

Tässä lehtijutussa ei juurikaan tekstiä ole, mutta oli ihan pakko saada edes yksi tuollainen upea kuva. Itsekin satuimme olemaan ulkona kun se ihana revontulishow alkoi. Käytiin myös hakemassa lapset sängystä katsomaan revontulia. Lapset olivat ulkona (aika kovassa pakkasessa) yövaatteissa ja vilttiin käärittynä meidän vanhempien sylissä. Ihania olivat nuo revontulet ja täällä tosi harvinaisia. En muista olenko itsekään koskaan ihan oikeita revontulia nähnyt. Puhelimen kameralla ei tehnyt yhtään mitään noiden kanssa. Nyt on puhelimessa muutama musta ruutu kun en ole ehtinyt poistaakaan. Onneksi lehdessä oli parempia kuvia.

Elisistä näkemisistä ehdottomasti parhaiten jäi mieleen kaivuri, joka lastasi lunta kuorma-autojen kyytiin ja autot kärräsivät sitä pois keskustasta. Poika tietenkin oli aivan haltioissaan ja heilutteli kaikille kuskeille. Yksi "tuttu" rakennustarkastajakin näytti käyneen jossain ulkomailla. Sattui siinä vahtimaan sitä lumen lastaamista ja erottui kyllä joukosta.

Poika oli hyvällä tuulella noista koneista ja tyttö ansaitsemastaan puolen tunnin nettiajasta.

Eilen olin iltavuorossa töissä ja kun tulin kotiin niin mikä täällä odottikaan. Mies (kuten jo aiemmin mainitsin, on kerännyt kaikenlaista sälää meille) oli vaihtanut kummankin koneeseen jättisuuret näytöt. Nyt emme oikeasti enää näe toisiamme vaikka istumme saman työpöydän ääressä. Tutut naureskelevat tai kauhistelevat kun kuulevat meidän tavoistamme. Kun lapset ovat sängyissään istumme aika usein tässä tietokoneilla. Kummallakin on isot kuulokkeet päässä. Ennen saattoi sentään saada toisen huomion heiluttamalla näytön yli, nyt sekään ei enää onnistu. Kaikista toimivimmaksi on todettu mielenkiintoisen asian linkittäminen facebookin keskustelun kautta.

Ja tämän päivän sivun vuoksi päässä soi: ...kirjoita postikortti...

Pääsiäskoristusta SNY:n paketista

Näin nopeasti tulee valmista kun jostain oikein innostuu. Pari iltaa ja paperinaruvirkkaus on valmis. Vähän käsille tuo otti kun tuo paperi naru on tosi karheaa. Rautalankarengas olisi saanut olla aavistuksen pienempi, mutta hyvin se noinkin menee. Katsokaa mikä ihana auringonpaiste täällä on.

Olin kahden vaiheilla tuon koristelun kanssa. Vähän olisi tehnyt mieleni laittaa samassa paketissa tulleet höyhenet tuohon kranssiin. Mutta en tiennyt millä olisin kiinnittänyt ne. Ja mieskin oli sitä mieltä, että pysytään hillitymmällä linjalla. Niinpä kranssiin päätyi ties mistä säästynyt rusetti ja SNY:n paketista tulleet helmet. Kaikki on kiinnitetty vaalealla virkkaukseen tarkoitetulla langalla. Mutta halusin nuo koristeet sellaisiksi, että ne voi halutessaan irrottaa ja vaihtaa. Jos vaikka sittenkin haluaisin laittaa ne höyhenet.

 

Lopullinen paikka on vielä hakusessa. Toistaiseksi tuo roikkuu takan pellissä. Ja näin nopeasti aloin myös haikailemaan sen luonnonvalkoisen tai pellavanvärisen paperinarun perään. Tiedän nimittäin yhden ihmisen, jonka tyyliin se sopisi täydellisesti. Eli voipi olla, että suuntaan askartelukauppaan ensi viikolla.

Linkki kranssin ohjeeseen löytyy edellisestä postauksesta.

Toinen paketti

Kuten tuossa viikolla jo vähän vihjailin, toinen SNY-paketti on saapunut. Ehdin kuin ehdinkin hakea sen jo keskiviikkona ja avaamaan ja ihmettelemään sitä jo illalla. Sitten tulikin vaikea valinta kun olisin heti halunnut käydä paketin sisältöön kiinni, mutta muistikirja oli pahasti kesken ja nukkuakin täytyy joskus.

Paketista löytyi: Pari pussia kaakao-jauhetta (enemmän kuin sopiva näihin keleihin), Kinder-muna, helmiä, höyheniä (super-hyvä, koska itse en muista niitä koskaan ostaa ja mitä lähemmäs pääsiäistä mennään, sitä varmemmin ne ovat kaupoista loppu), yksi kerä pinkkiä Isoveli-lankaa (kyllä SNY, tämä on mun lempiväri) ja vyyhti keltaista paperinarua (tämä se vasta mun väri onkin). Kirjeestä löytyi myös pari osoitetta, mistä löytyy ohjeet virkattuun ja neulottuun paperinarukranssiin. Valtisin virkkauksen, vaikka mulla ohjeesta poiketen onkin nro 10 koukku, mutta tuskin haittaa. Aivan kuten matonkude-vyyhdin kanssa, onnistuin myös tuon paperinaruvyyhdin sotkemaan. Eilen illalla lapset saivat kuulla kunniansa, jos eksyivät liian lähelle mun narunselvitystä. Mutta nyt tuo koko naru on kerällä ja Voice of Finlandin aikana kranssikin pääsi jo pitkälle. Kävin myös ostamassa jo sellaisen metallirinkulan, joten pian saan varmasti esitellä valmista kranssia täällä.

Ja parasta on se, että kuten toivoinkin, niin pääsen aina tutustumaan johonkin uuteen. Paperinarusta minulla ei ole mitään kokemuksia. Ja varmasti sellainen perus luonnonvalkoinen tai pellavanvärinen paperinaru olisi jäänyt koskemattomana vyyhtiin, mutta kun värit ovat kohdallaan, minä teen mitä vain. :D

Tässä vielä linkit teillekin, jos kranssi kiinnostaa:

Virkattu

Neulottu

Muistikirja maaliskuun superpostaus

Viime viikonloppuna olin tyytyväinen siihen kuinka olin saanut kirittyä muistikirja maaliskuussa taas ajan tasalle. 

Sunnuntai oli 10. päivä ja sen aiheeksi tuli top 10 -lista. Ensin ei tullut mieleen mistään aiheesta 10 asiaa. Sitten kun sen keksin lähdin taas suuruudenhullulle toteutukselle, joka tietenkin jäi vähän puolitiehen. Muutenhan tämä sivu ei olisi valmistunut koko maaliskuun aikana. Mutta yrittäkää nyt nauttia edes niistä parista huolella tehdystä, vaikka muut onkin vain sutaistu. Tätä sivua on siis tehty kokonainen viikko. Ja viikon kaikki muut sivut siinä sivussa. Sen lisäksi meillä on ollut muutenkin toimelias viikko. Ihan liikaa kaikkea. Jospa tämä tästä helpottuisi.

Nämä bändit eivät ole missään paremmuusjärjestyksessä. Lähinnä siinä järjestyksessä kun olen jaksanut niitä tehdä tai on tullut mieleen.

Ja sitten yksi making of -kuva tästä sivusta. Olin "vähän" lyijykynässä.

11. päivä aiheena oli se mitä päivän aikana söi. Meillä sattui olemaan työkaverin tarjoamaa täytekakkua, aamupalaksi syön (melkein) joka aamu kaurapuuroa. Muuten meidän talon ruokailutottumuksista ei ehkä kannatakaan puhua julkisesti. Niin retuperällä ne ovat. Tiedän sen, mutta nyt on muutakin meneillään (esim. askartelua ja käsitöitä :) ), niin en vain jaksa nyt perehtyä tuohon syömiseen. Muutenkin olen sellainen ihminen, että tuskin söisin ollenkaan, jos ei olisi pakko.

12. päivän haaste oli kyllä ajatuksena kaikista helpoin tähän mennessä. Mieleisesi lainaus. Minä, jonka korvaan on tarttunut lähes kaikki Muumien vuorosanat ja aika paljon lauseita muistakin ohjelmista. Kirjoitettuna niistä kyllä vähän katoaa jotain, sillä aika monessa lainauksessa on kyse myös siitä tavasta sanoa asia. Tällä kertaa vaikeus oli valita minkä lempi-lainauksen laittaisin.

Elokuvasta Muumipeikko ja pyrstötähti

Muita listalle päässeitä lainauksia ovat mm.
"Pikku-kisu yksin metsässä. Tule tänne Nipsu antaa sinulle palan kakkua." -Nipsu-
"Ohhoh, millaiseksi kakku on mennyt!" -Nipsu- (Tässä käytetään meillä kotona kakun tilalla milloin mitäkin sanaa)
"Näkymätön. Ei voi siis nähdä." -Muumien poliisimestari-
"Anteeksi. Anteeksi taas." -Nipsu-
"Tykkääköhän hän läskistä?" -Uuno Turhapuro-
"Avatkaa ovi. Minulla on vain kaksi kättä ja kumpikin on varattu." -Nipsu-

Minulla ja siskollani on 12 vuotta ikäeroa. Minä olen tainnut kotona istua alakerrassa tietokoneella kun siskoni on katsonut muumia (ja Joulupukki ja Noitarumpu -elokuvaa). En ole oikeasti "nähnyt" kaikkia muumeja, mutta kuullut olen suurimman osan. Näemmä lempilainaukseni ovat Nipsulta, vaikka en oikeastaan edes tykkää koko Nipsusta. Kai Nipsu sitten vain puhuu tarpeeksi hassuja.

13. päivä piti tehdä itselleen mitali tai kunniamerkki, jostain aiheesta, mistä on ansainnut sellaisen. Anti-siivousihmisenä 8kk talon myymistä ja näyttö vähintään kerran viikossa on ollut kyllä aikamoista siivoamista. Siitä olen taatusti ansainnut kunniamerkin. Tällä hetkellä meidän taloasiat ovat aika monimutkaiset. Olimme irtisanovinamme sopimuksen kiinteistövälityksen kanssa, mutta niin ei sitten käynytkään. Se taitaa tarkoittaa sitä, että olemme väkisinkin naimisissa tuon kiinteistövälityksen kanssa heinäkuulle asti. En jaksa edes ajatella mitä se tarkoittaa. Mutta juuri nyt ei näyttöjä ole sovittuna, enkä kovin helposti anna sellaista nyt järjestääkään. Meillä ei tällä hetkellä ole tästä talosta kiire minnekään. Kiitos pankin, jossa meitä ymmärretään.

 

Kuvatessa piti vähän temppuilla kun tuo nauha ei pysynyt suorana millään. Ja ihanan kiiltävästä kunniamerkistäni peilaa hienot puhelimen Chiquita-kuoret.

14.3. piti tehdä sivu, siitä mistä nyt juuri pitää. Tiistaisen lumimyrskyn (jossa satoi päivän ja yön aikana yhteensä n. 50cm lunta) jälkeen alkoi mahtavat auringonpaisteet. Aivan parhaat kelit kun lunta on reilusti ja aurinko paistaa. Jopa aamulla on valoisaa kun lähtee töihin. Paljettilangasta virkatusta hiuvistani aurinko peilasi pieniä pinkkejä pisteitä pitkin autoa. Tähän myös pari tunnelmakuvaa meidän pihasta.

Tuosta roskiskatoksen ja valopylvään takaa maa lähtee oikeasti viettämään alaspäin. Eli tuossa kuvassa on paljon suuremmat kasat kuin miltä ne näin näyttävät.

Perjantain sivu oli todella helppo ja hyvin perjantaihin sopiva. Meillä nimittäin perjantaina on perinteisesti kauppapäivä ja kauppalista on todella oleellinen osa sitä. Ilman listaa ei kaupasta tuli ostettua mitään. Kaikista helpointa on viivailla listasta yli kaupassa, mitä on jo kärryssä.

Jaksoikohan kukaan lukea tänne asti?

Väliaikatietoja

Paketti on saapunut. Nyt vaan on ollut niin pitkiä päiviä, etten ole ehtinyt koneella istumaan. Eikä ajatus oikein tahdo luistaa tuon muistikirjankaan kanssa. Mutta juttua paketin sisällöstä ja muistikirjamaaliskuusta tulossa viimeistään viikonloppuna.

Viikonlopun muistelua

Kylläpä oli mukavaa viettää lauantaina ihan oikea kalsaripäivä. Poika oli ihan kauhuissaan kun huomasi, että olen viettänyt koko päivän yöpaidassa. :) Siinä päällä minulla oli toki Hello Kitty -velourasu. Ei siis todellakaan mitkään edustusvaatteet. Vaikka valvoin lauantai-iltana myöhään, nousin ylös kun lapset ensimmäisen kerran kävivät jotain sängyn vieressä höpöttämässä. Se on tosi harvinaista minulta. Niinpä sain heti aamusta tehtyä paljon rästiin jääneitä kotitöitä. Kovan pakkasen vuoksi tein heti aamusta tulen takkaan ja lähdin sen jälkeen pihalle pilkkomaan lisää puita. Kyllä oli rentouttavaa. Astianpesukone hoiteli enemmän likaisia astioita kuin koko viikolla. Lähes 30 astetta hiponut pakkanenkin lauhtui 10 asteeseen ja mies ja lapset häädettiin ulos siivouksen tieltä. Kaikkein tylsin homma taisi olla puhtaiden pyykkien laitto. Toivottavasti nämä aurinkoiset kelit jatkuvat. Minua ei ainakaan pakkanenkaan haittaa. Mukavampaa se pakkanen on kuin harmaat kurakelit.

Maaliskuu jatkuu

Perjantain tehtävänä oli kirjoittaa kolme satunnaista sitaattia blogeista, joita oli sinä päivänä lukenut. Tästä sivusta tuli juuri sen näköinen kuin kaikki minun vihkoni olivat vielä lukiossakin. Tai no lukioaikoina aiheet taisivat olla jo vähän synkempiä, mutta muistan kuitenkin, että tämä tuhatjalkainen on ollut suosikkini tällaisissa jutuissa.

 

Ja erilaiset "fontit" olivat myös suosiossa. Ennen kuin perheellämekään oli ensimmäistäkään tietokonetta, piti tehdä käsin jos aikoin jotain ilmettä juttuihinsa saada. Varsinkin siis kirjevihkojen (meillä oli lukiossa porukan kesken kiertävä vihko) sivut koristeltiin ja kirjoitettiin jotenkin hienosti, ei vain sillä omalla tavallisella käsialalla. Mutta kyllä noita kaikenlaisia koukeroita löytyi myös ihan kouluvihoista.

Ja vihdoin taidan taas saada kiinni tämän haasteen. Eli oikeasti tämän päivän tehtävänä oli jakaa joku lempiresepti tai joku sellainen resepti mitä haluaisi kokeilla. Minä olen niin anti-keittiöihminen kuin olla voi. Osaan kyllä laittaa ruokaa ja leipoa, olenhan käynyt talouskoulunkin. En vain tykkää siitä. En myöskään ole mikään kulinaristi. En ymmärrä hienojen ruokalajien päälle. En ehkä söisi ollenkaan, jos ei olisi pakko pysyäkseen hengissä.

Lapseni on allerginen maitoproteiinille eli oikeasti missään ruoassa ei saa olla mitään maitoa tai maidosta tehtyä. Myös mansikka on kiellettyjen listalla. Aika pientähän tuo on monien muiden allergikkojen elämään verrattuna, mutta minulle se tuntuu olevan jo liikaa. Kun en muutenkaan tykkäisi laittaa ruokaa. Appiukko on nyt gluteenittomalla ruokavaliolla ja erästä viikonloppuvierailua suunnitellessa löysin tämän reseptin Tyttö kylmän maan -blogista (jota ei muuten taida olla enää olemassakaan enää, ainakaan en enää pääse sinne). Kerran olen kokeillut ja hyvää tuli.

 

 

 

Ja vielä video, että tuo sivun idea tulee selväksi...

PS: Tämä oli tämän päivän kolmas postaus, joten kurkkaathan muutkin. :)

Maaliskuun 5.-7.

Muistikirja-maaliskuu lähti takkuamaan siinä kohdin kun 5. päivä piti tehdä viesti lehdistä leikatuilla kirjaimilla. Ensin ei ollut lehtiä mitä leikellä, sitten kun löysin ne, piti lähteä töihin. Sitten en keksinytkään mitään järkevää viestiä. Loppujen lopuksi (selattuani n+1 cd:n kansilehdet ja hylättyäni kaikki biisien sanat liian pitkinä) päädyin viestiin: Tänään on hyvä päivä. Vaikka oikeasti tuo tiistai ei todellakaan ollut mikään hyvä päivä. Mutta se onkin sellainen "Note to myself", että jokainen päivä voi olla hyvä päivä.

Tiistaina olin iltavuorossa töissä. Kotona minua odotti pieni katastrofi, johon koko perhe taisi olla yhtä syyllinen. Minä olin edellisenä iltana unohtanut vahavärit (oikein kunnon, ei mitkään muovikynät) lasten ulottuville, mies oli tekemässä lumitöitä ja lapset katsoivat telkkaria... vai katsoivatko. No eivät. Lapset (lähinnä pienempi) oli väritellyt vahaväreillä kaikki lempikirjansa. Olisi edes olleet sellaisia vanhoja pahvisivuisia kirjoja, joita ei juurikaan enää lueta, niin olisin nakannut ne suoraan roskiin. Mutta ei, kaikki väritellyt kirjat olivat niitä tämän hetken suosikkeja, sellaisia kirjoja joista itsekin tykkään ja joita olen kirppareilta metsästänyt, että olisi samaa sarjaa useampi kiva kirja. Pahiten oli väritelty paperisivuinen Kassu Nikkaroi, joka on aivan ihastuttava kirja ja todellakin pojan lemppari. Sitä oli enää mahdoton pelastaa ja kirjaa on myyty mäkkärissä viikon leluna, joten sen saatavuudetakaan ei ollut mitään takeita. Onneksi yksi tuttu on mäkkärissä töissä ja oli onnistunut löytämään varastosta minulle uuden tilalle. Ensimmäinen ajatus noiden muiden kirjojen pelastamiseksi oli kumittaminen. Osa kirjojen kansista on kuvissa jo kumitettukin. Mutta kaverini antoi facebookissa hyvän vihjeen. Suurin osa kirjoista siivottiin voidemaisella silmämeikinpoistoaineella. Se oli tosi tehokasta, mutta ei liian märkää, kun oli voidemaista. Onneksi olin ostanut sitä tarjouksesta, niin ei niin harmittanut tuhlata sitä noiden kirjojen pelastamiseen.

6.3. muistikirjamaaliskuussa oli aiheena Jos raha ja tila eivät olisi esteenä, mitä keräilisit. Helpoin vaihtoehto olisi teitenkin ollut sanoa lankoja. Mutta niitä tuntuu kerääntyvän, vaikka raha onkin esteenä. Jostain sitä rahaa tuntuu noihin lankoihin löytyvän. Sitten tuli mieleeni jotain muuta. Sellaista, mitä jatkuvasti ihailen netistä, mutta harvemmin voin oikeasti ostaa. Ja jos ostankin, niin lapsille, enkä itselle. Mutta jos todella voisin keräillä, niin keräilisin ihan itselle. Nimittäin LELUJA.

Mieheni on kotoisin Turun lähistöltä ja käymme muutaman kerran vuodessa hänen vanhemmillaan kylässä. Lapset eivät ole koskaan käyneet Turussa lelukaupassa, me miehen kanssa olemme. Joka reissulla. Harvoin voimme oikeasti ostaa mitään, mutta on ihanaa käydä katsomassa mitä on tarjolla, hypistellä, ihastella, vertailla, haaveilla... Ihan ensimmäinen hankita ja suurin haave olisi Disneyn animators collection Prinsessa-nukke. Kateellisena olen käynyt monissa blogeissa ihastelemassa näitä prinsessoja. Toisaalta olen yrittänyt järjellä miettiä, että voisihan sitä nytkin tehdä barbeille ja nukeille vaatteita, vaan en tee. Että tulisiko sitä sille prinsessalle tehtyä. En tiedä. Mutta silti haluaisin prinsessan. Unohdin sen tuolta Mä Haluun- sivulta. Legot ovat minun ja miehen yhteinen intohimo. Suurin osa kummankin vanhoista legoista on koottuna joko miehen kotona tai meidän varastossa laatikoissa. Siis KOOTTUNA. Ja voi miten ihania nuo uudet legot ovatkaan. Jos rahaa olisi, meillä olisi ihan kaikki Littlest Pet Shop-hahmot. Minulla, ei lapsilla.

Viimeisimmällä lelukauppareissulla löysin vähän toisenlaisia disneyn prinsessa-nukkeja. Melkein jo ostin yhden, vaikka rahaa ei ollutkaan. Uskoisin, että tämä on hyvin saman kokoinen kuin nuo animators-nuket.

Näiden kahden sivun tekemiseen olisi kyllä voinut panostaa enemmänkin, mutta myöhään illalla telkkaria katsoessa ei oikein enää säteillyt.

7. päivä muistikirjaan tuli kertoa maaliskuusta vuosi sitten. Siitä ei ole paljon kerrottavaa. Yli vuosi tästä taaksepäin on ollut todella rankkaa ja sellaista aikaa, josta en mielelläni puhu, saati julkaise sitä netissä. Vaikka oikeastaan vaikeista asioista on ollut paljon helpompi kertoa täysin vierailla ihmisille, joilla ei ole ennakkokäsityksiä minusta, kuin tutuille. Se siitä. Oikeasti en ole näin synkkä ihminen. Tästä sivusta tuli kyllä juuri hyvä. Todella tumma ja repaleinen, mutta välistä pilkottaa vähän valoakin. Tykkään lopputuloksesta, vaikka aihe minun kohdallani oli aika ahdistava.

Ps: katsotaan osaanko ajastaa...