Jihuu! Muistikirja taas ajan tasalla

Tulipas taas kirittyä aikaa kiinni tuon muistikirjan kanssa. Ja tällä kertaa olen kohtuu tyytyväinen tekeleisiini kiireistä huolimatta. Nyt on ollut mukavia aiheita. On saanut keskittyä enemmän tekemiseen kuin keksimiseen.

Tuo ei taida yksinään olla sellainen pyydetty tunnustus tai paljastus. Mutta halusin kirjoittaa tuohon jotain tetrikseen liittyvää. Ja tosiaan minulla oli VAIN sellainen halpispelikonsoli, jolla pystyi kyllä pelaamaan Nintendon pelejä. Hoidin (oman koiran lisäksi) yhden naapurin koiraa ja säästin rahaa, jotta sain ostettua Super Mario 3:n. Voi sitä onnen päivää. Joku feikki-tetris kuului konsolin vakio pelivaikoimaan. Eli sitäkin on tullut tahkottua aika paljon.

Ja voi kuinka mukavaa kun tämä kuva tuli näin nurin päin eikä sitä saa käännettyä. Siinä nyt kuitenkin on ihan omatekoinen ompelukuvatalo. Mies muisteli, että on joskus ala-asteella tehnyt koulussa ompelukuvia ja tyttö suuttui kun ei saanut äitin ompelukuvaan piirrellä omiaan. Lupasin, että tehdään vielä yhdessäkin ompelukuvia. Ja aihehan oli Plussat ja Miinukset. Minun plussat ja miinukset ovat tästä meidän talosta ja asuinpaikasta. Kun noita asioita on paljon tullut pyöriteltyä sitten viime kesän jälkeen. Että mikä painaisi eniten vaakakupissa, se ettei tarvi tehdä remonttia vai se, että pääsee tarvittaessa kulkemaan myös ilman autoa. Hmmm... vaikeita asioita.

Huomatkaa myös ihka-uudet tarrakirjoitintarrat. Mies on hamstrannut tämän meidän toimiston täyteen ties mitä laitteita ja minä sain "lahjaksi" tarrakirjoittimen. Ihanaa.

Tässä lehtijutussa ei juurikaan tekstiä ole, mutta oli ihan pakko saada edes yksi tuollainen upea kuva. Itsekin satuimme olemaan ulkona kun se ihana revontulishow alkoi. Käytiin myös hakemassa lapset sängystä katsomaan revontulia. Lapset olivat ulkona (aika kovassa pakkasessa) yövaatteissa ja vilttiin käärittynä meidän vanhempien sylissä. Ihania olivat nuo revontulet ja täällä tosi harvinaisia. En muista olenko itsekään koskaan ihan oikeita revontulia nähnyt. Puhelimen kameralla ei tehnyt yhtään mitään noiden kanssa. Nyt on puhelimessa muutama musta ruutu kun en ole ehtinyt poistaakaan. Onneksi lehdessä oli parempia kuvia.

Elisistä näkemisistä ehdottomasti parhaiten jäi mieleen kaivuri, joka lastasi lunta kuorma-autojen kyytiin ja autot kärräsivät sitä pois keskustasta. Poika tietenkin oli aivan haltioissaan ja heilutteli kaikille kuskeille. Yksi "tuttu" rakennustarkastajakin näytti käyneen jossain ulkomailla. Sattui siinä vahtimaan sitä lumen lastaamista ja erottui kyllä joukosta.

Poika oli hyvällä tuulella noista koneista ja tyttö ansaitsemastaan puolen tunnin nettiajasta.

Eilen olin iltavuorossa töissä ja kun tulin kotiin niin mikä täällä odottikaan. Mies (kuten jo aiemmin mainitsin, on kerännyt kaikenlaista sälää meille) oli vaihtanut kummankin koneeseen jättisuuret näytöt. Nyt emme oikeasti enää näe toisiamme vaikka istumme saman työpöydän ääressä. Tutut naureskelevat tai kauhistelevat kun kuulevat meidän tavoistamme. Kun lapset ovat sängyissään istumme aika usein tässä tietokoneilla. Kummallakin on isot kuulokkeet päässä. Ennen saattoi sentään saada toisen huomion heiluttamalla näytön yli, nyt sekään ei enää onnistu. Kaikista toimivimmaksi on todettu mielenkiintoisen asian linkittäminen facebookin keskustelun kautta.

Ja tämän päivän sivun vuoksi päässä soi: ...kirjoita postikortti...