Mökin siivousta ja muuta

Sunnuntaina meillä oli omasta talosta näyttö ja piti taas keksiä jotain tekemistä siksi aikaa. Kauniit säät houkuttelivat minut pitkästä aikaa isäni mökille. Se on kuivan maan mummonmökki, jonne on matkaa vain n. 40 km. Lasten kanssa emme ole siellä montaa kertaa edes käyneet. Isä pyysi meiltä kahta "pientä palvelusta" kun mökille menisimme. Kun siellä nykyään niin harvoin käydään niin jääkaapin voisi sulattaa ja ottaa pois seinästä. Mökillä on myös kellari, joten kyllä siellä ruoat saa säilymään. Ja nurmikokin voisi leikata.

Kun käännyimme sille kylälle missä mökki sijaitsee, niin radiosta alkoi Apulannan Ilona? Tuli niin ne ajat mieleen kun kaverin kanssa melkein asuttiin mökillä ja entistä kovempi hinku päästä mökille.

Kun sitten saavuimme mökille oli näky aika karu. Heinä oli todella pitkää, joten kielsin lapsi menemästä puutarhaan ennen kuin nurmikko on niitetty. Tuolla alueella kun tunnetusti liikkuu paljon käärmeitä ja ruohikosta niitä ei näe. Sisällä mökissä oli kylmää, kolkkoa ja kosteaa. Kun etsin vaatekaapeista pyyheliinoja löysin yhdestä kaapista kauheat määrät hiirenpapanoita. Kylmät väreet kulkivat koko ajan ja mihinkään ei tehnyt mieli koskea.

Kummasti sitä on muuttunut muutamassa vuodessa (no ehkä 10-15 vuodessa). En tiedä onko se ikä, lapset vai se, ettei mökillä enää käydä niin paljon. Omat kaupunkilaiset lapsenikin huvittivat ja ärsyttivät. Lapset marisivat koko reissun, ettei heillä ole mitään tekemistä. Ei kai kun äiti koko ajan kielsi kaiken. Eikä pieni kävelylenkki hiekkatiellä oikein riittänyt viihdykkeeksi. Ennen päiväunia piti käydä vessassa. Esikoisen, 5v, sain suostuteltua hyysiin vaikka siellä oli hämähäkinseittejä. Pienempi, vajaa 3v, ei sinne suostunut. Hän kun ei muutenkaan käy pöntöllä. Otin sitten pikkuiselta housut pois ja käskin pissata maahan. Poika kyykistyi, mutta nousi ylös ja valitti, ettei voi pissata muurahaisten päälle. Lopulta pissa-asiat saatiin hoidettua saunan lattialle.

Päiväunille tein toiselle lapselle sängyn kahdesta nojatuolista ja toisen kanssa pötkötin sängyllä. Hetken jo mietin, että voisin lomalla mennä yöksikin lasten kanssa mökille. Mutta ei sentään. Sen verran säikky kaupunkilainen minusta on jo ehtinyt tulla, että jos yöllä heräisin johonkin ääniin niin alkaisin varmaan kiljumaan. Ajatella, että joskus olen siellä viettänyt syysloman kahdestaan koiran kanssa. Siis pimeillä ja synkillä syyskeleillä. Ja kuinka kaiket kesät kuljettiin paljain jaloin, nyt toivoin, että olisin ottanut kumpparit lapsille mukaan.

Mies siis niitti valtavaa heinikkoa puutarhassa ja hikoili kauheassa helteessä. Mies näki puutarhassa maamyyrän eli kontiaisen, mutta se kaveri katosi niin vikkelään, että kuvaa ei ehditty saamaan. En tiedä mahtoivatko ne pienet karvapötkylät, joita lasten kanssa nähtiin, olla sen myyrän poikasia vai mitä. Illalla kotona iski tietenkin paniikki myyräkuumeesta. Sitä levittää metsämyyrä eikä maamyyrä, mutta eiväthän ne toisiaan pois sulje. Nyt vain odotellaan kuukausi, että nouseeko kuume vai ei. Myyräkuumeesta lisää täältä.

Sillä välin kun mies hikoili ulkona, minä palelin sisällä. Mökille on tuotu jostain tosi vanha jääviileäkaappi, jossa on pakastelokerokin. Se on vähän rikki, joten pakastelokero kerää itseensä jäätä. Ja koska mökillä ei ole aikoihin käyty, niin sitä jäätähän sitten oli. Aluksi niin paljon, ettei pakastelokera saanut edes auki. Lämmitin vedenkeittimellä vettä ja onneksi löysin laatikosta tosi ison ruiskun, jonka avulla tuota kaappia on ennenkin sulatettu. Sinne sitten vain vettä liruttelemaan.

Ei se pakastelokero ihan umpijäässä ollutkaan. Saakohan löytäjä pitää?

Ikijäätä pakastimessa

Maanantaina vein lapset äitini kanssa asuntovaunulle ja menin vielä mökille jatkamaan siivousta. Tuli sitten siivottua sen hiirenpapanainen kaappikin, josta löytyikin hiirenpesä. Mutta ilman kaverin henkistä tukea en olisi sinne kaappiin uskaltanut mennä. Vähän tuli kyllä mieleen, että mahtaako se rintamamiestalo olla oikea projekti meille, kun kerran noin paljon ällötti tuolla mökillä. Ja sieltähän ei tiedä mitä seinistä ja muualta tulee vastaan.

Sillä välin kun olen siedättänyt itseäni mökillä, kotona liljat ovat viimeinkin avanneet kukkansa. Niihin tuli jo aikoja sitten todella pitkät varret ja olen odottanut kukkia. Ajattelin jo tekivät vain kiusaksi pitkät varret, mutta kukkia ei tulekaan.

Mansikkamaa on viimeinkin alkanut tuottaa oikein kunnon satoa. Ostettiin viime vuonna sellainen "perhemansikka"-pakkaus, jossa oli kolme tainta. Kaikki eri lajiketta, vähän eri aikaan kypsyviä. Taimet olivat sen kokoisia, että niistä piti tulla viime kesänä jo marjaa. Tulihan niistä. Yhteensä ehkä 10 koko kesänä. Rönsyjä tuli senkin edestä. Niin paljon, että niistä vähän laajennettiin mansikkamaata. Tänä kesänä on päästy syömään jogurttia omien marjojen kera. Ja yllärinä, meidän mansikalle tosi pahasti allerginen poika söi yhden mansikan, eikä siitä tullut mitään. Poika oli aivan naama mansikassa, eikä iho edes karhentunut (kun valmiista mansikkamehuista ja muista menee ihottuma verille asti). Mahtaa olla nuo kompostimullalla kasvatetut luomumansikat vähän parempia.

Ja vielä yksi iloinen yllätys eiliselle illalle. Kun tulin mökiltä kotiin auto täynnä hiirten tuhoamaa tavaraa roskiin vietäväksi ja samasta kaapista pyykkiä, en olisi voinut olla onnellisempi kun avasin päivän postin. Arkkikaupan Anne oli minua muistanut ihanalla kukkarolla ja parilla riipuksella. Ja voi kun nuo kortitkin uppos tällaiseen pöllöfaniin. Käykää muutenkin katsomassa Arkkikaupan blogia. Anne on tilannut ihania kankaita. Mä olen yrittänyt muutenkin vakuutella, ettei ihminen tarvi kuin yhden kukkaron, eli mun ei pitäisi käydä siellä Arkkikaupan blogissa ollenkaan.

Inspiraatiokuvia

Skannailin vanhoja valokuvia itselleni muistoksi ja silmiin pisti muutama käsityö, jotka olivat osa minun arkeani kun olin pieni. Mutta nyt vuosien jälkeen niistä saa ihan uudenlaista inspiraatiota. Ja ideat ovat ehkä jollekin muulle aivan uusia ja erilaisia.

I scanned some old photos to my computer and I found some nice things from the pictures. When I was little those were my everyday stuff but now I see them differently. I hope these inspires you too.

Isomumman tekemä virkattu päiväpeitto. My great-grandmother has made this bedspread.

Näitä pyöreitä koristetyynyjä meillä oli kotona ja mummolassakin. These round pillows we had many different kind.

Piparijoulukalenteri. Gingerbread advent calender.

Äidin tekemä pallohame. My mother has made this skirt.

Loma-arvonta

Tänään alkaneen neljän viikon loman kunniaksi laitetaan käyntiin taas arvonta. Tällä kertaa säännöt ovat vähän erilaiset. 

Jokainen saa yhden arvan kommentoimalla tähän kirjoitukseen. Toivoisin että kertoisit kommentissasi mitä haluaisit blogistani lukea tai täällä nähdä? Mikä saisi sinut tulemaan blogiini uudelleen?

Palkinnoksi voittaja saa valita kuvan macrame-käsikoruista ja pienistä virkatuista liinoista yhden. Palkintoja arvotaan 1 kpl jokaista 10 kommentoijaa kohden. Eli 10 kommentoijaa on yksi voittaja, 20 kommentoijaa on kaksi voittajaa jne. Arvonta suoritetaan ke 8.8.2012 iltasella.

Today started my and my kids summerholiday. That's why I'm having a little lottery on 8.8.2012. 

Everyone can get one lottery ticket by commenting to this post. I'd like you to tell what would you like to see or read from my blog? What would make you come again?

Winner can choose one of the prizes in picture. Macrame bracelet or little crochet lace. And I'm gonna draw one lot for every 10 comments. So 10 comments means one winner, 20 comments means two winners etc.

Maitotaidetta

No nyt se sitten on, lasten niin kovasti kaipaama loma. Kokonainen kuukausi pois hoidosta. Äitiä vähän hirvittää, miten me tästä selvitään, noiden loputtoman energisten lasten kanssa. Onneksi satuin löytämään paljon touhuja netistä tässä vähän aikaa sitten.

Tytön lomatoiveet olivat uima-allas (joka on jo laitettu ja siellä pari kertaa polskittu), yö teltassa ja karkkipäivä. Lupasin toteuttaa kaikki, jos vain säät sallivat tuon teltassa nukkumisen.

Heti kun viimeisenä hoitopäivänä päästiin kotiin aloitettiin lomatouhut. Tehtiin maitotaidetta, johon idean sain täältä. Taisin itse olla innostuneempi kuin lapset.

Punaista maitoa ja elintarvikeväriä pesuvadissa.

Muutama tippa tiskiainetta sekaan...

Aamulla aikaisin kävin tarkistamassa tärkkäykset. Onnistuivat paremmin kuin hyvin. Ei tullut frisbeetä, mutta pitävät muotonsa tosi hyvin. Sen huomaa parhaiten noista pienistä vihreistä virkkauslangasta tehdyistä pitseistä.

Kruunujen kanssa oli vähän ongelmia. Laitoin ne tyhjien limsapullojen päälle, mutta vaaleanpunainen isompi kruunu ei pingottunut kunnolla, eikä tärkkikään oikein tuntunut siihen tarttuvan. Pienempi vaaleansininen on tehty Novitan minikerä akryylilangasta ja se ei oikein tuntunut tykkäävän tärkistä. Lanka pörröttyi kun sitä kasteli ja siitä kruunusta tuli sellainen kivikova. No kruunussa se ei onneksi haittaa.

Mutta o-ou miltä meidän silityslauta näytti tuon nuppineulaamisen jälkeen. Taidan joutua ostaa uuden päällisen siihen ennen talon myymistä. Se on nimittäin integroitu tuonne kodinhoitohuoneen kaapistoon ja kangas on nyt täynnä reikiä. Täytyy keksiä joku muu alusta pingottamiseen ja tärkkäämiseen. Se styrox olisi hyvä.

Niin ja luinhan minä aamulla mukavia uutisiakin. Onnetar oli suosinut minua Arkkikaupan haasteen arvonnassa. Uusi haaste on julkaistu taas täällä. Odotan jännityksellä mitä kivaa posti minulle tuo.

Pitsiä, pitsiä, pitsiä

Syy parin päivän blogi-hiljaisuuteen on yllättäen iskenyt pitsihulluus. Vaikka tuon edellisen kirjoituksen kruunu olikin jotenkin hermoja raastava tehdä, jäin silti koukkuun vähän koristeellisempaan virkkaukseen. Juuri nyt amigurumit tuntuvat aika tylsiltä ja yksitoikkoisilta. Alkuun ne tosin olivat helppoa tekemistä. Samoilla perusohjeilla pystyi varioimaan monenlaisia hahmoja. Mutta nyt on pitsien aika.

Tein heti perään toisen kruunun, melkein ulkomuistista. Vain kaksi kertaa täytyi luntata ohjetta. Ensimmäistä kruunua tehdessä iloitsin tuosta älypuhelimestani. Voin katsoa ohjetta suoraan netistä tuolla omassa löhö-käsityötuolissani. Ei se sitten niin kätevää ollutkaan. Pienen ruudun kanssa menee helposti rivit sekaisin.

Alkuviikosta meidän piti olla kotoa pois talon näytön ajan. Suuntasin pitkästä aikaa kirjastoon ja tulin kahden (vain kahden) virkkauskirjan kanssa kotiin. Ensimmäinen on Mary Oljen kirja, joka kotona osoittautui kaikkea muuta kuin aloittelijan kirjaksi. Minun mielessäni Mary Olki vain linkittyy vahvasti perinteisiin käsitöihin, sillä meillä kotona oli paljon hänen kirjojaan. Mary Olki saa siis levätä vielä hetken. Nimittäin tämä toinen löytö osoittautui paljon mielenkiintoisemmaksi, vaikka ei olekaan suomenkielinen.

Pitsiä vasta-alkajille

Kyllä noista sisäsivujen kaaviokuvista hyvin saa selvän. Ja kirjan alussa on tosi selkeät kuvalliset ohjeet perussilmukoiden virkkaamiseen.

Ohjesivu. Blogger ei nyt haluaisi ladata kuvia ollenkaan, joten on tyytyminen tähän nurinpäin olevaan kuvaan, kun muutakaan ei saa.

Pari ongelmaa on tullut matkalla vastaan. Ensimmäinen on tärkkääminen. Kyllähän noita virkkaisi, jos joku tärkkäisi. Toinen ongelma on se, että vaikka saisinkin ne tärkättyä, en silti tiedä mitä niillä teen. Ideoita otetaan vastaan. Ja lasinalusiksi en noita halua, koska meillä ei sellaisia käytetä. Tuota isoa vaaleanpunaista ajattelin yhteen laukkuprojektiin, mutta sekin on vasta suunnitelma-asteella.

Nyt on kuitenkin ensimmäinen tärkkäysyritys meneillään. Mielialat eivät ole kovin korkealla. Niin elävästi muistan sen äitini tärkkäämän frisbeen. Vaikka siitäkin selvittiin kun liina pestiin eli loppujen lopuksi ei käynyt kuinkaan. Styrox vain olisi ollut paljon parempi alusta noiden kiinnittämiseen. Kaikki meidän ylimääräiset styrox-levyt vain on tainneet mennä tässä siivotessa jäteasemalle. Mutta sai tuon silityslaudan kanssakin jotain näkyvää aikaan. Laitoin liinojen alle yhden harson, mutta luulen, että joudun vielä pestä tuon silityslaudan suojakankaankin, ettei tule vaatteisiin mitään tahmeita yllätyksiä. Nyt ei sitten auta muu kuin yrittää malttaa aamuun. 

Ihanat pienet pitsiliinat...

...pingotettuna nurja puoli ylöspäin.

Ja onhan täällä jokunen muukin syy ollut, ettei olla koneelle ehditty. Eilen sain todella poikkeuksellisen energiapuuskan ja järjestin kaikki tärkeät paperit. Edellisen kerran olen vastaavan urakan tehnyt marraskuussa. Sen jälkeen minulla on ollut toimiston pöydän alla laatikko, johon olen laittanut kaikki ”tärkeät” paperit, omat ja lasten. Nyt ne ovat kaikki omissa mapeissaan ja mapeissa on jopa välilehdet. Siitä onkin helppo aloittaa kelan-tätien ilahduttaminen. Mutta tänään en vielä jaksanut sitä. 

Poppana siivoaa

Ihana aurinko ja lämpö käytettiin johonkin paljon parempaan. Nimittäin tähän…

Saa nähdä saanko tätä kirjoitusta kuvineen ikinä valmiiksi. Blogger ainakin yrittää kaikkensa estää. Puhelimen blogger meni jo aivan sekaisin.

Seuraavalla kerralla arvontaa tarjolla, ehkä.

Kuninkaallista

Katsoin eilen illalla telkkarista Nuori Victoria -elokuvan, joka kertoo Ison-Britannian kuningatar Victorian lapsuudesta ja nuoruudesta. Ihana elokuva. Traaginen, jännittävä, mutta kuitenkin niin lämminhenkinen ja mukava.

Mikä olisikaan ollut parempaa puuhaa elokuvaa katsellessa, kuin viimeistellä tämä virkattu kruunu? Elokuva oli kyllä niin mukaansatempaava, että uutta virkkausta en voinut aloittaa siinä samalla.

Ohje löytyy Tyttö Kylmän Maan -blogista täältä. Ei ollut todellakaan helpoimmasta päästä tämä kruunu tehdä. Mutta tuli se vain valmiiksi ja suht siedettäväkin on. Vaikka taisin tehdä liian pienellä koukulla. Noiden amigurumien kanssa olen oppinut siihen, että pienempi koukku on parempi, mutta tässä koukun ja langan koko eivät oikein istuneet yhteen. Lanka on Novitan Minikerät pussista. Kun en missään nimessä halunnut tehdä vaaleanpunaista tästä kruunusta. Tuo hempeä sininen istuu minun silmääni paremmin.

Tärkätä tuo kruunu vielä täytyy. Aika hyvin sain sen kuvaan aseteltua, mutta jos vähänkin heilahtaa niin nuo kruunun sakarat lörpsähtävät alaspäin. Tärkkäämisestä on aika huonoja kokemuksia. Tai en muista koskaan itse tärkänneeni mitään, mutta tärkkäämisestä tulee aina mieleen yksi äidin tekemä pitsiliina, jonka hän tärkkäsi sokeritärkillä. Siitä tuli frisbee.

Tässä näitä elokuvan loputtua, yön hämyssä, otettuja kuvia.

Osallistun tällä myös Arkkikaupan haasteeseen #30. Se melkein pääsi unohtumaan. Mutta eikös tämäkin nyt jonkin sortin pitsiä ole?

Kirpparikierros

Tänään oli sellainen päivä kun oli vähän pakko (erään hoidettavan asian takia) ajella Vaasaan. Ja koska lapset ovat mummolassa, niin päätin sitten viettää koko päivän Vaasassa. Otin siskon matkalta mukaan live-navigaattoriksi.

Koko päivä meni eikä ehditty kiertämään kuin kolme kirpparia. Ja vähän eksyttiin alennusmyynteihinkin.
Ostin alennusmyynnistä kirkkaan keltaisen neuletakin. Ihanan ohuen ja pitkän (peittää takapuolenkin). Mies risti sen heti banaaninkuoreksi. Aion pitää sitä siitä huolimatta, sillä se on päällä supermukava. Olisin ostanut mustan, mutta ei ollut.

Today I had to drive to Vaasa (small city in west coast of Finland). I decided to spend whole day there, because my kids are now with their grandmother. I took my sister with me. She knows that city better than me and she was my live-navigator by telling me where to go. We took tour in second hand shops (which are quite popular here in Finland) and were also in sales.
I bought nice yellow cardican from sale. When my husband saw that, he said that it's like banana. But I'm still gonna wear it because it feels so comfy.

Oli kyllä tosi hyvä juttu lähteä kirpparille muuallekin, kuin aina näihin samoihin missä tulee käytyä. Ensinnäkin Vaasassa taitaa olla paljon enemmän kilpailua kirppareiden kesken ja niin paljon kaikkea tarjolla, että jos tavarastaan haluaa päästä eroon, niin hinnat pitää olla sitä myöden. Täällä kun on tottunut siihen, että uuden saisi kaupasta samalla hinnalla. Vaasassa oli hyvälaatuista tavaraa ja kunnon kirpparihinnat. Tein siis löytöjä. Lastenvaatteiden koot eivät tällä kertaa osuneet meidän lasten tarpeisiin, mutta hintataso yllätti kyllä iloisesti. Talvihaalareita, toppatakkeja ja -housuja, välikausivaatteita oli tarjolla paljonkin ja pääasiassa hinnat olivat alle 10€. Edulliset kengät löysin kummallekin. Tytölle lenkkarit ja pojalle kuomat talveksi. Sitten oli pari riskiostosta, jotka onneksi kotona paljastuivat riskin arvoiseksi. Kaksi kiinni teipattua Hello Kitty -taloa. Sisällä kilisi kivasti kummassakin, mutta mistä oikeasti voi olla varma mitä siellä on? Oli siis vain otettava se riski.

It seemed to be good idea to go see second hand shops also to another city. I allready know what I can find from my own town. Here many things cost the same in market (new) what they cost in second hand shop (used). But in Vaasa quality was much better and price low.

I took a little risk and bought two Hello Kitty -houses that were closed with tape. How can you be sure what's inside. Well, that risk was worth it.

Hello Kitty talo ja minimaailma

Sekä talo, että tuo minimaailma olivat täynnä tavaraa. Ja sitä tavaraa mitä sinne kuuluikin. Tuon laukun ulkopinta toimii alustana kaikille noille tavaroille, mitä sen sisällä on.

Both, the house and purse, were full of stuff, stuff that belongs in there. My little girl is gonna be so happy whe she comes home.

Tosi erikoista Vaasan kirpputoreilla olivat "vesivauvat". Ensimmäisellä kirpparilla ihmettelimme ja taivastelimme niitä. Mutta vielä ennen kotiinlähtöä viimeisellä kirpparilla, niitä oli ihan pakko ostaa. Missään muualla en ole tuollaisia älyttömyyksiä nähnyt.

Vesivauvat ovat kuivana pienten helmien näköisiä kovia pallukoita. Mutta kun ne laittaa veteen 3-4 tunnin kuluessa ne turpoavat kuin pieniksi limaisiksi helmiksi. Niitä oli saatavana kirjavana sekoituksena ja yksivärisinä pussukoina. Ihan älytöntä, mutta niin vain me kaksi aikuista ihmistäkin niistä innostuimme. Mitähän mahtavat lapset sanoa, kun tulevat kotiin?

We found one very weird thing from those second hand shops in Vaasa. "Waterbabies". First those are dry and very tiny, like little beads. When you put in the water, in 3-4 hours they will turn bigger. Like slimy pearls. That's so weird and we haven't ever seen anything like that. First it felt a bit ugly, but before we left the last SHS we just "had to" by those. Do you think kids will like those?

Alku, begin

Tunnin jälkeen, after one hour

Parin tunnin jälkeen, after couple of hours

 

Eivät näyttäneet vielä valmiilta, joten laitoin ne vielä takaisin veteen. Kaikkea sitä aikuinen ihminen konhottaa.

They don't look ready yet, so I put them back to water. How silly can I be?

Giveaway

Gleeful Things blogissa on meneillään paljasjalkasandaaleiden arvonta. En saanut vastausta lähetetäänkö palkinto Suomeen, jos voittaja sattuu siellä asumaan, mutta yrittänyttä ei laiteta.

Here is nice giveaway in Gleeful Things blog.

Turkoosia vettä

Kylläpäs on ollut yllättävän ja ihanan erilaiset kaksi päivää.

Eilisen päivän nautin auringosta meidän katetulla terassilla ja solmin lisää macrameta. Niitä tehdessä oli mielessä turkoosi vesi, jollaisessa en ole koskaan oikeasti uinut. Ja näitä saisi kyllä "muutaman" väkertää, jos näiden voimalla oikeasti haluaisi turkooseihin vesiin päästä. Mutta hyvin se päivä niissä haavekuvissa kului. Näiden tekemiseen on käytetty miniecon ohjetta. Lisäsin vain sopivin välein keskimmäisiin lankoihin hama-helmiä. Näemmä se näiden(kin) kanssa on niin harjoittelun avulla rupeaa sujumaan ja tulee tasaisempaa jälkeä.

Now I start, for the first time, post something also with english. I'm sorry about my grammar and writing. While I was using these macrame, I was dreaming about turquose water, which we don't have here in Finland at all. And I have never been in that kind of beach. I'm just dreaming about it.
These are made by using minieco tutorial, you can find it from here. I just added some hama-beads on it.

 

Ensimmäisestä tuli vähän lastenmittainen. Ja siihen tuli virhekin. Mutta loppua kohti alkoi jo sujumaan hyvin.

Tänään ehdin testata yhtä toista miniecon ohjetta. Paperitimantteja. Valitsin vain vähän huono materiaalin, askartelukartongin. Siihen tuppaa näemmä tulemaan vähän ylimääräisiä taitoskohtia, kun noin pieniä taitoksia ei voi kaikkia tehdä viivottimen kanssa. Paperi taitaa olla vähän joustavampaa.

Today I was trying another minieco tutorial. 3D paper diamonds. I took little bit too thick paper. Next time I know better.

Lähtötilanne. Huom tyttösen ihanat prinsessa-sakset.

Tein vähän eri tavalla. Tulostin mallin valkoiselle paperille ja käytin ohjeessa olleen neulan sijasta tuota askarteluluuta. Se on tosi kätevä monenlaisessa askartelujutussa. Eli asetin mallikuvan tuon vaaleanpunaisen kartongin päälle ja "piirsin" kuvion viivottimen ja luun avulla kartonkiin. Näin ei tarvi tulostaa joka paperille erikseen. Tuota samaa mallia voi käyttää monta kertaa uudestaan. Sitten vain leikkasin kuvion irti kartongista ja taittelin varovasti. Lyhyet kohdat pelkillä sormilla (aikamoista näpertelyä) ja pidemmät viivat viivottimen avulla.

In my variation, I used that white "bone" instead of needle. I printed template to white paper. I put template on that pink paper and "draw" those lines with ruler and bone. Then I just cut that picture of the paper.

Näin hyvin näkyy luulla piirretty jälki.

Ei muuta kun taittelemaan.

Valmis. Tämä on parempi puoli.

En oikein tykännyt tuosta "pyrstöstä", tuli vähän hassu. Mutta paperi varmasti asettuu paremmin.

Tähän taitaa päteä sama kuin macramehen, harjoitus tekee mestarin. Ihka ensimmäiseksi paperitimantiksi siitä tuli kuitenkin ihan timantin näköinen.

I think I need more practise with this too, to make perfect one. But I think it's nice for my very first diamond.

Sisustusarvonta

Ja koska edellisessä kirjoituksessani totesin, että sisustusblogit pitäisi minulta kieltää, mutta kukaan ei ole minua täällä vahtimassa, olen tietenkin löytänyt tieni niihin.

Ja löysinpä sitten arvonnankin. Ei muuta kun muutkin osallistumaan.

Edit: Heti perään löytyi toinenkin sisustusarvonta. Sinne myös muutkin kurkkimaan.

Taustoja ja vahinko

Viime aikoina on tuntunut, että en osaa varjella omaa yksityisyyttäni millään. Talo on myynnissä, joten osoite, pohjapiirustus ja valokuvat ovat netissä kaikkien nähtävillä. Facebook-kirppareiden uskomattoman vilkkauden kautta on myös tullut jaeltua puhelinnumeroa sinne sun tänne. Ja aina vain jatkan paljastelua ihan vapaaehtoisesti täällä.

Aika vähän olen perheestä tai meidän asumisesta täällä kirjoitellut. Lähinnä kirjoitteluni ovat olleet noita virkkauksia. Mutta nyt tuntuu, että elämme sellaisessa myllerryksessä, että jotain on kerrottava, jotta näissä postauksissa olisi edes hitunen järkeä.

Kaikki tämä hullutus alkoi joskus 2007-2008. Vanhempani erosivat ja siinä ero tiimellyksessä oman kotitaloni kohtalo oli täysin avoin. Se talo on melkein kotikaupunkini keskustassa, mutta kuitenkin suojaisassa, alunperin lähes metsäisessä, paikassa. 1920-luvulla rakennettu rautatieläisten hirsitalo. Yläkerta on tehty sodan jälkeen, sisävessa oli pelkkä pönttö ja seinät eteisen nurkassa jne. Me olimme mieheni kanssa kihloissa ja tyttömme oli pieni vauva.

Tuohon aikaan meidän suunnitelmamme oli ostaa kotitaloni, PURKAA SE, myydä hirsirunko pois ja rakentaa tontille uusi talo. Selvitimme kaupungilta rakennusoikeuden ja kaavan. Kaava oli niin vanha, ettei se rajoittanut juuri mitään. Julkisivukin kuulemma määräytyisi vähän sen mukaan, mitä alueella ennestään oli. No toisella puolella on terijokihuvila ja toisella puolella 80-luvun tiilinen paritalo. Eli juuri mitään rajoituksia ei olisi ollut. Onneksi isäni, meidän harmiksi, tuli järkiinsä ja päätti pitää talon. Siinä meillä sitten oli piirustukset taloa varten ja into ruveta rakentamaan, mutta ei tonttia.

Satuimme saamaan kaupungilta loistavan tontin uudelta asuntoalueelta. Kadun päätytontti, joka rajoittuu kahdelta sivulta puistoon, siis metsään. Niin alkoi rakennus. Ai niin, naimisiin menimme keväällä 2008 salaa. Siis vain parin todistajan läsnäollessa. Se oli minun ehtoni talon rakentamiselle. 2009 keväällä muutimme uuteen taloon, syksyllä syntyi "uuden tuvan jussi". Olisiko elämä voinut olla täydellisempää?

Olisi. Sillä tällä kiiltokuvalla on kääntöpuoli. Tällä hetkellä molemmat lapsemme ovat omalla tavallaan erityislapsia. Kulunut vuosi on ollut todella rankkaa, tavalla, jonka vain toiset erityislasten vanhemmat tietävät.

Kesän kuluessa päädyimme sitten siihen, että myymme tämän talon. Mies oli sitä ajatellut jo kauemman, minä pistin vastaan. Messusin siitä, ettei saa antaa periksi ja pitää katsoa pidemmälle kuin ensi kuuhun tai vuoden päähän. Kunnes istuimme laskukoneen kanssa keittiön pöydän ääreen. Sitä konetta minäkin sitten uskoin.

Nyt on talo myynnissä, eikä mitään tietoa minne tai koska tästä lähdetään. Olemme käyneet katsomassa jos jonkinlaista mörskää ja vähän mökkiä. Halvempaa, eli vanhempaa kuin tämä. Kuitenkin pääasiassa 70-90 -luvuilla rakennettuja taloja.

Ja sitten se otsikon vahinko. Mieheni oli jostain käsittämättömästä syystä varannut näytön rintamamiestaloon, joka sijaitsee ihanalla alueella, melko lähellä keskustaa. Menin näyttöön vähän vastentahtoisesti, mutta kuinka kävikään. Rakastuin. Hups.

Nyt ystäväni yrittävät kilpaa vakuuttaa, että tuossa talossa on liikaa laittamista, kauhea sotku, hirveää asua remontin keskellä lasten kanssa jne... Mutta ei sille mitään voi. Yllättävintä kaikessa oli se, että myös mies tuntui tykkäävän. Vaikka 80-90 -luvun taloissa on hänen mielestään ollut liikaa laittamista, niin tässä hän näki vain mahdollisuuksia.
Nyt minulta olisi ehdottomasti kiellettävä pääsy sisustusblogeihin ja pidettävä televisio kiinni, etten vahingossakaan näe mitään "mörskästä unelma" -päiväohjelmia.

Juuri nyt vain tuntuu siltä, että ehkä tämä uusi talo on liian siisti ja ihan vääränlainen meille. Ehkä meillä kuuluukin olla talo, jonka "sisustuksessa" ei tarvi olla päätä eikä häntää. Itse tehtyä saa olla joka paikassa, eikä kaiken tarvi näyttää täydelliseltä. Saisi vähän rönsyillä ja retroilla.

Huokaus.

Macrame

Viime yönä meinasi (taas) käydä niin etten pääse ollenkaan nukkumaan. Osa löydöistä piti nopeasti vain linkata facebookiin jotta löydän ne taas aamulla. Mutta vähällä oli etten ruvennut yöllä askartelemaan.

Jos jonkun mielestä facebook on koukuttava, niin blogit ne vasta onkin. Ne muodostavat loputtoman verkoston. Aina jostain kivasta blogista löytyy linkki seuraavaan kivaan blogiin ja ihania ideoita on huumaavan paljon.

Eilisen varmaankin paras löytö oli minieco. Kohdasta tutorials löytyy kuvallisia ohjeita vaikka mihin. Parasta on juurikin nuo kuvat. Tällainen heppoisemmallakin kielitaidolla varustettu pärjää. Ja ainakin inspiroiva tuo sivusto on. Tästä eteenpäin kun lapset valittavat, ettei ole tekemistä, niin tuolta taatusti löytyy jotain sopivaa kokeiltavaa. Eikä kaikesta aina tarvitse jäädä mitään pysyvää hyllyntäytettä.

Täältä löytyy the 36th Avenuen keräämä lista lasten askarteluista ja tekemisistä. 

Riisin värjääminen kuulostaa vähän liian sotkuiselta meille. (Tai sitten tämä aikuisen rajoittunut mielikuvitus näkee vain sen sotkun mikä tuosta seuraa. Ei sitä iloa minkä tuo touhu voi tuottaa.) 

Mutta maitotaidetta on ehdottomasti kokeiltava kun lapset palaavat kotiin. Jotain elintarvikevärejä meillä jo onkin, purkki maitoa ei paljon maksa ja fairyakin löytyy. Ei muuta kuin ihailemaan.

Sitten siihen otsikon macramehen. Miniecon sivuilta löytyi helppo kuvallinen ohje macrame-rannekorun solmimiseen. Aika helppoa se oli, mutta kyllä siinä vähän voi kompastuakin, jos on tällainen hätähousu.

Ihka ensimmäisen macramen aloitus tietokonepöytään teipattuna niin että näkee samalla seurata ohjetta netistä.

Ei siitä ihan sellainen sileä ja hieno tullut. Ihmeellisen helposti sain tuollaisia ylimääräisiä klumppuja siihen syntymään. Aika nopeasti myös huomasin, ettei sitä aloitussolmua kannata tehdä keskelle lankaa. Nimittäin vain reunimmaisia lankoja käytetään tuohon punontaan ja keksimmäiset kulkevat suoraan. Johonkin tämänkin mitta saattaisi silti riittää.

Ei tainnut ihan rannekorua tulla tästä.

Nappi lisäksi ja tytön barbie sai uuden vyön.

Barbietkin on aika paljon parempia poseeraamaan nykyisin.

No ei muuta kun uutta matoa koukkuun. Siirryin ulos tekemään ja ensimmäinen virhe siellä oli tuo pöytä. Vaikka se on hienosti valokatteen alla säältä suojassa, niin siitepölyltä sitä ei kyllä suojaa mikään. Olisi siis pitänyt putsata pöytä kunnolla ennen työn aloittamista. Tällä kertaa tein aloitussolmun n. 1/3 kohtaan langan pituudesta.

Uusi aloitus

Hyvältä näyttää

Viimeistelyjä vaille valmis

Autotallista miehen sekalaisesta kiposta mutteri ja prikka

Ei tästä toisestakaan tullut ihan tasainen, mutta parempi jo. Ja hyvin sopii kesäisen kukkamekkoni kanssa. Tämän kuvan ottamisesta asti se on tuossa kädessä ollut ja nyt huomasin että parhaiten pysyy "kiinni" kun lankalenkki on tuossa mutterin ja prikan välissä.

Valmis

Aivan erityisesti eilisen surffailun tuloksena ihastuin erilaisiin blogilistoihin ja tuollaisiin bloggauksiin, joissa on kerätty eri blogeista ideoita ja etenkin ohjeita jonkun teeman ympärille. The 36th Avenuella on lahjaideoita, paketointi-ideoita, alle 5 dollarin lahjaideoita, lasten kanssa touhuamista ja ties mitä muuta. Menkäähän muutkin inspiroitumaan.

Kokeilemisen arvoinen idea

Olen nähnyt vanhoista lusikoiden peristä tehtyjä korviksia, mutta tähän törmäsin ensimmäistä kertaa. Lusikanvarresta taivutettuihin sormuksiin. Ihana, ihana, ihana.
Ohjeen löydät täältä.
Nyt vanhat hiihtokilpailulusikat parempaan käyttöön.

Bamse

Tsadaa, sieltä se alkaa hahmottua. Jouduin tekemään kaksi hattua kun hetken katseltuani totesin, että ensimmäinen on liian pieni. Toisesta tuli parempi.

Muutama sananen näistä langoista. Molemmat ovat Novitan. Ruskea on minikerä-pussista ja sinen Pehmo vauva -nimistä lankaa, jota on ollut myynnissä ainakin Tokmannilla. Tuo pehmovauva on ihan karmeaa lankaa. Kerällä tuntuu ihanan pehmeältä ja mukavalta, MUTTA heti kun siitä yrittää tehdä jotain, se muuttu pörröisen ja nukkaisen näköiseksi. Näissä amigurumien virkkauksessa se ei niin haittaa. Yhden pipon olen siitä langasta tehnyt ja se oli heti uutena sen näköinen kun olisi käynyt monta kertaa pesussa. Eikä tätäkään kovin helppo ollut virkata. Mutta kun tuo sattui olemaan ainut sopivan värinen lanka, mitä valmiiksi oli. Sekin viikon takaisen siivouksen jäljiltä varaston perukoilla.

Tämä on ensimmäinen työ jota varten ostin huopaa ja tein silmät ja muita yksityiskohtia huovasta. Vähän meinasi hermo mennä. Nimittäin se perus askarteluliima ei aluksi tehnyt muuta kuin sotki. Ompelin sitten joka osaan vähän lisää yksityiskohtia niin pysyvät ainakin naamassa kiinni, mutta silti tuntui, että nenä meni vinoon jne. Onneksi nyt kauppareissun jälkeen näytti liima ottaneen ihan hyvin kiinni. Taisin siis olla vain liian kärsimätön.

No näyttääkö se yhtään Bamselta? Tämä taitaa suurin virkkaamani hahmo tähän mennessä. Korkeus hatun yläreunaan on 20cm. Otin päätä varten vähän liian pienen koukun (sen toistaiseksi ainoan pehmustetun) ja ensin näytti, että päästä tulee liian pieni. Sitten taisin keskittyä enemmän televisioon kun virkkaamiseen, mutta en viitsinyt suurta päätä purkaakaan. Tein sitten muun nallen siihen sopivaksi. Ja oikeastaan aika hyvän kokoinen tuosta tulikin.

Bamse edestä

Bamse takaa