Hattu, huivi ja huonoja uutisia

Hattu

Minulla on kirjastosta lainassa edelleen se hattukirja. Jossain vaiheessa hatun tekoa tuli selväksi, ettei lanka ollut sellaista kun piti. Sen jälkeen hatun teko oli aikamoista pakkopullaa. Mutta tuli se vaan valmiiksi. Se on juuri nyt melko sopiva pojan päähän. Mutta eipä meillä taida juuri olla sille käyttöä. Lieri ei ihan asetu siihen tyyliin kun kirjan kuvassa. Johtuu varmaan tuosta langasta.

Toisessa kuvassa tulee paremmin esille tuo hatun ihana pinta vaikka malli näyttääkin vähän hassulta. Pallosilmukat olivat minulle uusi tuttavuus, mutta helppo ja kiva tehdä. Englanninkielisessä kirjassa se oli popcorn.

Huivi

Sitten huivi, jota on olen kaikessa hiljaisuudessa tehnyt...ööh... ehkä viikon. Löysin Prismasta lisää sitä Säde lankaa ja sain aikaseksi etsiä ihan oikeaa kolmiohuivin ohjetta. Garnstudiolta onneksi löytyi mieleinen ohje. Tuo osoittautui superhelpoksi. Alun jälkeen huivissa on vain kolmea erilaista kerrosta. Ne oppi nopeasti ulkoa. Tuolla ohjeella olisi voinut tehdä vaikka kuinka suuren huivin. Minä päädyin lopettamaan kun kuvioita oli 30 kerroksella. En olisi ikinä uskonut, että voin saada jotain noin "suurta" valmiiksi tuollaisessa ajassa. Aikamoinen pakkomielle tuo huivi lopussa olikin. Ihan samanlainen siitä ei tullut kuin tuossa kuvassa. Syytän taas lankaa. Mutta minulla lähtökohta oli nimenomaan tuo paljetteja sisältävä lanka.

Erin mahtaisi olla tyytyväinen jos tietäisi, että olen istunut tässä koneella takapuoli puuduksissa, katsonut Ruudusta Vain Elämää ja tehnyt samalla tuota huivia. Itse olen lopputulokseen tyytyväinen, vaikka tuo lanka ei ole mitään superpehmeää, enkä tiedä kuinka paljon tuo keinokuitu edes lämmittää sitten talvella. Ja nyt taitaa olla enemmän muodissa tuubihuivit, vai joko niidenkin aika meni?

Huivi kokonaisuudessaan. Tämä on taas näitä kuvia, jotka kone osaa kääntää oikein päin, mutta blogger ei.

Huivin kuvio lähempää

Tyttö pääsi taas kuvaamaan äitiä

Tänään pidin tätä sisällä kaulassa, mutta olen tehnyt tämän kyllä ulkokäyttöön. Ihana saada väriä mustien takkien ja mustan tukan kaveriksi.

Huonoja uutisia

Meidän haaveilemamme rintamamiestalo on ollut myynnissä sellaisen kiinteistövälitysfirman kautta, joka ei ota ollenkaan ehdollisia tarjouksia. Siis että kaupat tehdään sillä ehdolla, että saamme omamme ensin myytyä. Meidän ei siis oikeasti ole auttanut kuin kytätä ja kytätä sitä taloa. Kiinteistövälittäjä kuitenkin lupasi ilmoittaa meille jos muita kiinnostuneita ilmaantuu tai jos joku tekee siitä talosta tarjouksen. Vaan kuinka kävikään. Kolme viikkoa sitten talo katosi netistä ja lehti-ilmoituksista. Oletimme tämän olevan joku taktinen tauko ja pidimme käsiä kyynärpäitämyöden ristissä, että myyjä vaihtaisi kiinteistövälittäjää. Sunnuntaina olimme pitkästä aikaa katsomassa paria taloa (jotka olivat kyllä todellisuudessa purkukuntoisia, eivätkä edes mitenkään tavoiteltavilta paikoilta) ja saimme omasta kiinteistövälitysfirmasta vihiä, että meidän unelmatalomme on ehkä sittenkin myyty. Maanantaina keräsin ensin sisua ja sitten soitin sinne toiseen firmaan. Ja kyllä meidän "unelmatalo" on nyt myyty jollekin toiselle. Eivätkä ne todellakaan vaivautuneet ilmoittamaan meille yhtään mitään!! Ihan turhaan olemme olleet odottavalla mielellä viimeiset kolme viikkoa. 

Eilen sen puhelun jälkeen olin aika lamaantunut. Tällä hetkellä myynnissä ei ole mitään meidän budjettiin sopivaa, mikä meitä kiinnostaisi. Lähinnä on näitä purkukuntoisia tai muuten liian paljon remonttia tai laajennusta vaativia. Ja liian kalliita. Niitä piisaa.

Nyt ei auta kuin lukea taas suurennuslasilla viikonlopun lehteä ja käydä varmuuden vuoksi netistä katsomassa joka päivä. Nyt ei kylläkään ole mikään paras mahdollinen aika talon myymiseen, joten taloja tulee myyntiinkin aika harvakseltaan.

Yllätysmattoja

Innostuin kokeilemaan virkattua mattoa. Kävin ostamassa trikookudetta. Päädyin trikookuteeseen, sillä myyjä sanoi, että ontelokude pitää kutistaa ensin. Muistelin netistä lukemiani kauhutarinoita takkuuntuneesta ontelokuteesta ja ajattelin, ettei se ole minun juttuni. Trikookuteesta kuulemma voisi aloittaa suoraan. Noh, ei se sitten ihan niin helposti mennytkään. Tuossa minun käsityötuolissani on se jalkatuki, joka kivasti niiaa alaspäin, jos siihen istuu. Niinpä meidän 5v oli vahingossa pudottanut toisen kudevyyhdin ja reippaana nostanut sen takaisin. Arvata saattaa kuinka kauan sen selvittelemiseen meni.

Mutta ehdinpä silti tehdä kaksi pientä mattoa eilen. Noista kyllä tuli vähän koekappaleita. Tuo paksumpi kude on vähän liian paksua ja jäykkää noihin "pitseihin". Mallit ovat muuten pienten liinojen ohjeilla tehtynä, tuosta uudesta lempikirjastani, joka on vieläkin kirjastosta lainassa.

Kivasti taas kuvat nurinpäin, mutta tässä kuitenkin ensimmäinen, isompi matto. Tämän halkaisija on n. 75cm. Tykkään tästä mallista sekä pikkuliinana, että mattona.

Ja pienempi, ihana prinsessamatto. Tämän halkaisija n. 65cm.

Häälahjaliina

Ei ihan vedä vertoja edellisen kirjoituksen hämähäkinseitille. Mutta ainakin se tuli valmiiksi ja matkasi vanhaan pyyheliinaan käärittynä hääparille lahjaksi. Tiukille veti. Nimittäin hääjuhlan aamuna vasta sain sen pois pingotuksista. Vielä kauemmankin se olisi saanut olla, jos aikaa olisi riittänyt. Pääasia kuitenkin on, että tämä liina on nyt valmis ja voin virkata välillä jotain muuta. Keltainen lankakin loppui. Tein loput vaaleanpunaisella. Siistimpi olisi tullut jos koko tuon reunuksen olisi tehnyt vaaleanpunaisella, mutta en voinut enää siinä vaiheesssa purkaa ja tehdä uudelleen. Ainakin tämä on persoonallinen. Pingotuksen kanssakin meinaisi tihkaista. Kyllä taidan tästä eteenpäin tehdä vain ihan pikkuisia töitä. Tässä mukana myös nuo vanhat, jo kertaalleen julkaistut kuvat...

yksi pala.

Vajaa puolet valmiina.

Ohje on tuosta kirjasta.

Tässä liina valmiina, vanhan räsymaton palan päällä, odottaa pingotusta.

Pingotettuna. Haluatteko arvata montako nuppineulaa tähän meni. Ulkoreunoja en saanut niin kauniin suoraksi kuin mallikuvassa. Johtuu ehkä tuosta langasta. Tai sitten tekijästä.

Valmis liina, vähän sinne päin kuvattuna, kun oli kiire saada se pakettiin.

Arvonnan tulos

8.8.2012 vähän yli 8 (tai oikeastaan 20) suoritettiin loma-arvonta. Kirjoitin huimat 4 arpaa, sekoitin niitä kannellisessa rasiassa koko sen ajan kun onnetar eli esikoinen pesi hampaitaan (eli sen vaaditut kaksi minuuttia). Aika hienosti osasi 5v vähän koitella lappuja ennen kuin nosti.

Eli voittaja on

ahle

Laitahan mulle sähköpostia tmk.tuominen (at) gmail.com

Toiveena oli nyt lähinnä pieniä virkkauksia. Niitä on ehkä luvassa ja vähän jotain muutakin. Olisi ainakin neljä projektia odottamassa toteutusta. Ja hyviä ideoita löytyy netistä koko ajan lisää. Oma tyttöni toivoo joka päivä sitä askartelua mitä Neppajymykerhossa tehdään. 

Nyt sitten kuitenkin esittelen vähän sitä keskeneräistä, mitä ei pitänyt esitellä. Rupesin tekemään ensimmäistä vähän isompaa liinaa. Pelaan kuitenkin varman päälle ja valitsin mallin, joka koostuu paloista. Se sopii mulle hyvin. Joka paljon kohdalla tulee se tunne, että on saanut jotain valmista aikaan. Ja jos en tällä tiukalla aikataululla saakaan sitä valmiiksi, tai kaverilta saatu lanka ei riitä, niin palat voi sitten käyttää johonkin muuhun.

Oli aika yllättävää kuinka nopeasti opin ulkoa tuon mallin. Toiseen palaan vielä vähän lunttasin silmuikoiden määriä, mutta nyt teen jo ulkomuistista. Se tuntuu mukavalta kun ei koko ajan tarvi pitää kirjaa sylissä.

Yksittäinen palakin on aika nätti.

Tähän mennessä valmistuneet palat. Yhteensä noita pitäisi tulla 7 ja niiden väliin tulee pienet kukkaset kun ne kiinnitetään. Lisäksi ympärille tulee vähän "verkkoa".

Uusi pala koukulla. Ohje on tuosta kirjasta.

Tänään kävin hakemassa lahjoituspurkkeja yhtä toista projektia varten. Jos huomenna ei sada niin voisin vaikka tehdä välillä muuta kuin virkata tai istua koneella. Vaikka tuo liina nyt kyllä kaipaisi mun huomiota vielä hetken.

Maitotaidetta

No nyt se sitten on, lasten niin kovasti kaipaama loma. Kokonainen kuukausi pois hoidosta. Äitiä vähän hirvittää, miten me tästä selvitään, noiden loputtoman energisten lasten kanssa. Onneksi satuin löytämään paljon touhuja netistä tässä vähän aikaa sitten.

Tytön lomatoiveet olivat uima-allas (joka on jo laitettu ja siellä pari kertaa polskittu), yö teltassa ja karkkipäivä. Lupasin toteuttaa kaikki, jos vain säät sallivat tuon teltassa nukkumisen.

Heti kun viimeisenä hoitopäivänä päästiin kotiin aloitettiin lomatouhut. Tehtiin maitotaidetta, johon idean sain täältä. Taisin itse olla innostuneempi kuin lapset.

Punaista maitoa ja elintarvikeväriä pesuvadissa.

Muutama tippa tiskiainetta sekaan...

Aamulla aikaisin kävin tarkistamassa tärkkäykset. Onnistuivat paremmin kuin hyvin. Ei tullut frisbeetä, mutta pitävät muotonsa tosi hyvin. Sen huomaa parhaiten noista pienistä vihreistä virkkauslangasta tehdyistä pitseistä.

Kruunujen kanssa oli vähän ongelmia. Laitoin ne tyhjien limsapullojen päälle, mutta vaaleanpunainen isompi kruunu ei pingottunut kunnolla, eikä tärkkikään oikein tuntunut siihen tarttuvan. Pienempi vaaleansininen on tehty Novitan minikerä akryylilangasta ja se ei oikein tuntunut tykkäävän tärkistä. Lanka pörröttyi kun sitä kasteli ja siitä kruunusta tuli sellainen kivikova. No kruunussa se ei onneksi haittaa.

Mutta o-ou miltä meidän silityslauta näytti tuon nuppineulaamisen jälkeen. Taidan joutua ostaa uuden päällisen siihen ennen talon myymistä. Se on nimittäin integroitu tuonne kodinhoitohuoneen kaapistoon ja kangas on nyt täynnä reikiä. Täytyy keksiä joku muu alusta pingottamiseen ja tärkkäämiseen. Se styrox olisi hyvä.

Niin ja luinhan minä aamulla mukavia uutisiakin. Onnetar oli suosinut minua Arkkikaupan haasteen arvonnassa. Uusi haaste on julkaistu taas täällä. Odotan jännityksellä mitä kivaa posti minulle tuo.

Pitsiä, pitsiä, pitsiä

Syy parin päivän blogi-hiljaisuuteen on yllättäen iskenyt pitsihulluus. Vaikka tuon edellisen kirjoituksen kruunu olikin jotenkin hermoja raastava tehdä, jäin silti koukkuun vähän koristeellisempaan virkkaukseen. Juuri nyt amigurumit tuntuvat aika tylsiltä ja yksitoikkoisilta. Alkuun ne tosin olivat helppoa tekemistä. Samoilla perusohjeilla pystyi varioimaan monenlaisia hahmoja. Mutta nyt on pitsien aika.

Tein heti perään toisen kruunun, melkein ulkomuistista. Vain kaksi kertaa täytyi luntata ohjetta. Ensimmäistä kruunua tehdessä iloitsin tuosta älypuhelimestani. Voin katsoa ohjetta suoraan netistä tuolla omassa löhö-käsityötuolissani. Ei se sitten niin kätevää ollutkaan. Pienen ruudun kanssa menee helposti rivit sekaisin.

Alkuviikosta meidän piti olla kotoa pois talon näytön ajan. Suuntasin pitkästä aikaa kirjastoon ja tulin kahden (vain kahden) virkkauskirjan kanssa kotiin. Ensimmäinen on Mary Oljen kirja, joka kotona osoittautui kaikkea muuta kuin aloittelijan kirjaksi. Minun mielessäni Mary Olki vain linkittyy vahvasti perinteisiin käsitöihin, sillä meillä kotona oli paljon hänen kirjojaan. Mary Olki saa siis levätä vielä hetken. Nimittäin tämä toinen löytö osoittautui paljon mielenkiintoisemmaksi, vaikka ei olekaan suomenkielinen.

Pitsiä vasta-alkajille

Kyllä noista sisäsivujen kaaviokuvista hyvin saa selvän. Ja kirjan alussa on tosi selkeät kuvalliset ohjeet perussilmukoiden virkkaamiseen.

Ohjesivu. Blogger ei nyt haluaisi ladata kuvia ollenkaan, joten on tyytyminen tähän nurinpäin olevaan kuvaan, kun muutakaan ei saa.

Pari ongelmaa on tullut matkalla vastaan. Ensimmäinen on tärkkääminen. Kyllähän noita virkkaisi, jos joku tärkkäisi. Toinen ongelma on se, että vaikka saisinkin ne tärkättyä, en silti tiedä mitä niillä teen. Ideoita otetaan vastaan. Ja lasinalusiksi en noita halua, koska meillä ei sellaisia käytetä. Tuota isoa vaaleanpunaista ajattelin yhteen laukkuprojektiin, mutta sekin on vasta suunnitelma-asteella.

Nyt on kuitenkin ensimmäinen tärkkäysyritys meneillään. Mielialat eivät ole kovin korkealla. Niin elävästi muistan sen äitini tärkkäämän frisbeen. Vaikka siitäkin selvittiin kun liina pestiin eli loppujen lopuksi ei käynyt kuinkaan. Styrox vain olisi ollut paljon parempi alusta noiden kiinnittämiseen. Kaikki meidän ylimääräiset styrox-levyt vain on tainneet mennä tässä siivotessa jäteasemalle. Mutta sai tuon silityslaudan kanssakin jotain näkyvää aikaan. Laitoin liinojen alle yhden harson, mutta luulen, että joudun vielä pestä tuon silityslaudan suojakankaankin, ettei tule vaatteisiin mitään tahmeita yllätyksiä. Nyt ei sitten auta muu kuin yrittää malttaa aamuun. 

Ihanat pienet pitsiliinat...

...pingotettuna nurja puoli ylöspäin.

Ja onhan täällä jokunen muukin syy ollut, ettei olla koneelle ehditty. Eilen sain todella poikkeuksellisen energiapuuskan ja järjestin kaikki tärkeät paperit. Edellisen kerran olen vastaavan urakan tehnyt marraskuussa. Sen jälkeen minulla on ollut toimiston pöydän alla laatikko, johon olen laittanut kaikki ”tärkeät” paperit, omat ja lasten. Nyt ne ovat kaikki omissa mapeissaan ja mapeissa on jopa välilehdet. Siitä onkin helppo aloittaa kelan-tätien ilahduttaminen. Mutta tänään en vielä jaksanut sitä. 

Poppana siivoaa

Ihana aurinko ja lämpö käytettiin johonkin paljon parempaan. Nimittäin tähän…

Saa nähdä saanko tätä kirjoitusta kuvineen ikinä valmiiksi. Blogger ainakin yrittää kaikkensa estää. Puhelimen blogger meni jo aivan sekaisin.

Seuraavalla kerralla arvontaa tarjolla, ehkä.