Valoa Marraskuun pimeyteen

Loman jälkeen ehdin jo vähän odotella, että missä viipyy SNY:n paketti. Mutta sieltähän se tuli. Ihana SNY:ni oli jälleen ollut tarkkana ja huomioinut, että olen reissussa.

Ihanaa, ihanaa. Jotain hillittyä, mutta jotain silmiinsattuvan kirkasta myös.

Nuo neonväriset ovat ohutta tehostelankaa, jota on tarkoistus neuloa toisen langan kanssa. Vaikka saksankielinen ohjelehti ei ihan täysin aukeakaan minulle, niin inspiroiduin siitä jo valtavasti. Nuo neonvärit yhdsitettynä muuten niin tavalliseen harmaaseen, oih. Se on niin mua varten. Vähän jotain räväkkää, mutta silti asiallista. Voi kun sais jostain vain lisää tunteja vuorokauteen, että ehtisi kunnolla taas istua kutimen kanssa. Lokakuun sukista ei paljon puutu. Lähinnä siinä tihkaisee nyt se, että pelkään, että toisesta sukasta tulee lyhempi kuin ensimmäisestä. Pitäisi siis laskea kerroksia. Mikä siinäkin nyt muka on niin vaikeaa? Täytyy ottaa itseä niskasta kiinni, että saa seuraavan homman aluille. En tykkää tehdä montaa juttua päällekäin koska siitä tulee vain UFO:ja.

Käsityömessut vol 1

Taas kävi hassusti. Yhden päivän sisäänpääsy Käsityömessuille maksaa aikuiselta 12e ja kolmen päivän ranneke 20e. Niinpä ajattelin, että ostan rannekkeen, käyn perjantaina nopeasti pyörähtämässä messuilla ja sitten lauantaina tai sunnuntaina uudestaan oikein ajan kanssa.

Ostin rannekkeen ja "pyörähdin" messuilla perjantaina. Ongelma on vain se, että rahaa meni jo eilen enemmän kuin oli tarkoitus. Jotain joululahjoja täytyy kyllä vielä käydä ostamassa tänään tai huomenna. Ihanat messut, mutta olisiko ensin voinut osua joku lottovoitto kohdalle?

Kotona tajusin, etten voi kaikkia löytöjä edes esitellä täällä blogissa. Osa on menossa neuleystävälleni ja osa muuten vain lahjaksi. Ehdottomasti kallein heräteosto oli Ompelun Ihanuus -osastolta villasekoitekangasta pojalle tulevan kettulakin vuoriksi. Ei tarvi laittaa fleeceä vuoriksi, mutta ei myöskään tarvi huolitella reunoja. Ja tuota kangasta tuli nyt sellainen pala, että siitä riittää vielä moneen muuhunkin juttuun.

Ostin itselleni ihan ekat bambuiset puikot. Ja sormikaspuikotkin löytyi. Harmi kun noita sormikaspuikkoja oli vain noin ohuita (2 ½). Ymmärrän kyllä, ettei kukaan oikeita sormikkaita mistään paksusta langasta tee, mutta lapasten peukaloita silmällä pitäen paksummat puikot voisivat olla tarpeen. Roosa Nauha -lankaakin lähti lisää mukaan. Harmi, ettei ollut jäljellä kuin kolme väriä. Samaa mitä sain, tuota valkoista ja mikähän se kolmas olikaan... Olisiko käynyt niin, että eivät olleet osanneet varautua Roosa Nauha -langan suosioon. Tuon langan kanssa vähän hirvittää se miten ohutta se on. Jaksanko ikipäivänä tehdä sukkia 2½ puikoilla. Tosin ostin nuo toiset bambut tätä lankaa silmällä pitäen ja numero 3, sillä tapanani on tehdä aika tiukkaa. Sen vuoksi tiskiräteistäkin on tullut niin pieniä.

Olen täällä hihitellyt tuon taikakerästä tekemäni kirjoituksen kommenteille. Muilla tuntuu olevan hirvittävä kiire keriä taikakeränsä auki. Minä kiusaan itseäni ja silittelen kerää tuollaisenaan vielä hetken. Mikä voisi olla vielä tärkeämpää kuin saamansa kerän auki keriminen? No tietenkin oman taikakerän keriminen. Yöhön asti meni ja tuli katsottua Vain Elämääkin, vaikka tämän kauden tähdet eivät niin innostaneetkaan. Ja sitten plääh, perheenäidin pitää edes vähän huolehtia noista lapsukaisistakin. Eli nyt pyykinpesuun ja siivoukseen...

Tästä se alkaa!!!

Oon aivan innoissani ja onnessani, eikä sanoja löydy. Eilen tehtiin lasten kanssa varsin vaivalloinen matka lähipostiin. Pyörän takarengas oli melkein tyhjä enkä uskaltanut ajaa. Talutin pyörää koko matkan kun pienempi oli kyydissä. Huh. Onneksi hikinen reissu palkittiin ruhtinaallisesti. Postista kannettiin kotiin seuraavanlainen paketti.

Paketin sisältö se vasta hyvältä näyttikin. Nyt on SNY syksy saatu todella käyntiin.

Värit olivat niiiiin mua. Kuva nyt ehkä hiukan vääristää, sillä tuo Vuorelman Veto (ihan uusi lanka minulle) on enemmän oranssia kuin punaista. Ja sehän sopii. Nimittäin juuri tuollaista ketun punaista olen etsinytkin. Ihan sattumalta sain pojalle ensi talveksi kokonaan ruskeat toppahaalarit. Ja niiden kaveriksi täytyy nyt tehdä Kettuja joita olen joskus bongaillut. Onneksi olen ne tänne blogiin linkittänyt, että vielä löydän ohjeet. Voi täydellisyys. Toivottavasti lanka riittää molempiin.

Reggae ombre on myös ihan uusi lanka ja huovuttaminenhan ei välttämättä ole minun lempiystäväni. Mutta kuka voisi vastustaa noita värejä?! Nuo on jotenkin niiiiin täydellisen värisiä keriä, että kai sitä jossain vaiheessa taas uskallettava sitä huovutusta yrittää. Toivotaan ettei täydellinen lanka mene pilalle.

Sain myös pirteän keltaisia isoja tuikkuja, lakut koko perheelle ja itselle vähän muita herkkuja. Spectra -huiviohjeeseenkin täytyy paneutua oikein ajan kanssa.

Rakas SNY-kierroksen emo, saanhan pitää tämän parin aina. Kiitos.

Nyt täytyy nopeasti tehdä edellinen projekti alta pois, jotta saan kettuja puikoille. Minun SNY -paketti on oikeastaan kokoamista vaille valmis eli hyvällä mallilla sekin. Puikot pitäisi inventoida, sillä ne ovat jotenkin kummasti lähteneet omille teilleen säilytyspussukasta.

Mikä ihmeen pääsiäinen?

Ei tunnu yhtään pääsiäiseltä. Viime torstaina mies sairastui ja lauantaina lapset. Jotain olen saanut näperreltyäkin kun olen kotona pyörittänyt sairastupaa. Nyt ei vain tunnu yhtään pääsiäiseltä. Täällä päin ei käydä palmusunnuntaina virpomassa ja viime sunnuntaina olin jokseenkin ihmeissäni kun kaikki hehkuttivat virpomista ja pääsiäiskarkkeja. Meillä pyöri yle areenasta Oktonautit lähes tauotta. Täällä päin on sen sijaan tapana käydä trullittamassa nyt tulevana lauantaina. Sitäkään en ole yhtään ehtinyt ajatella. No kai se pääsiäinen sieltä tulee sen kummempaa valmistelua ja stressiä.

Eilen lapset olivat ensimmäistä päivää vähän normaalimmassa kunnossa ja innostuin taas askartelemaan heidän kanssaan. Koskahan oikein opin, ettei lasten kanssa askarrella sillä tavalla spontaanisti "Äiti ajatteli, että voitais vähän askarrella" -tyylillä. Olisi taas ollut huomattavasti helpompaa ottaa vähän lävistäjällä sydämiä valmiiksi jne. Noh. Tulihan noista noinkin valmista ja saatiin samalla otettua viimeiset joulukoristeet pois. Hups.

 

 

Arvaatko mikä on kenenkin tekemä?

Piti laittaa kuvien ottamisen ajaksi sälekaihtimet kiinni ja silti ei meinannut saada kunnon kuvia otettua. Niin ihanasti on aurinko paistellut. Meillä on muutenkin vältetty pihalle katsomista, ettei tule paha mieli. Jos sitä sitten viikonloppuna uskaltaisi vähän ulkoillakin.

Maanantaina pääsin kyllä vähän karkaamaan täältä sairastuvalta hoitamaan asioita ja shoppailemaan. En edes muista koska viimeksi (jos koskaan) olen käynyt Hemtexillä. Nyt mentiin kaverin kanssa käymään. Muistin vasta siellä sisällä, että jossain blogeissa on kehuttu Hemtexille ilmestyneitä käsityöjuttuja. Ja positiivisesti olin yllättynyt minäkin. Erityisesti ihastuin Hemtexin minikeriin. Olen harmitellut (joskus ehkä täällä blogissakin) Novitan minikerien materiaalia. Vaikka niitä kovasti mainostetaan amigurumien tekemiseen, niin mielestäni ne eivät ole ollenkaan parasta lankaa siihen tarkoitukseen. Ja väreistäkin puuttuu valkoinen ja oranssi. Vaan Hemtexilläpä oli valinnanvaraa. Minikeriä oli akryyliä, puuvillaa ja villaa. Ja puuvillassa oli ihanat värit.

 

Vähän tuo pussi oli arvokkaampi kuin Novitan, mutta kyllä tykkäsin. Näistä on siis jotain jo tekeillä ja lanka tuntui ihanan pehmeältä ja helpostti virkattavalta. Vaikka olen vannonut, etten halua enempää minikeriä, niin näitä nyt taitaa tulla meille vielä lisääkin.

Rauhallista ja värikästä pääsiäistä kaikille!

 

Ihan ensimmäinen...

...ärräpaketti ja samalla ihan ensimmäinen SNY-paketti. Jee!

Hyvä kun olin saanu laatikon kannen auki, niin lapset huusi: jee, meille lakuja. Lakut oli jo syöty kun sain SNY:n kirjoittaman kirjeen luettua. Mutta onneksi menivät ihan oikeisiin suihin.

Blogger on taas tällä tuulella. No tiiratkaa sitten taas pää kallellaan. :)

Paketista paljastui lakujen lisäksi kolme kerää villa-bambu-lankaa ja yksi kerä kirjavaa puuvillalankaa. Ihanasti oli myös oivallettu helmikuusta helmet, joista saadaan sitten lasten kanssa tehdä jotain. Tiedän jo ainakin yhden jutun mitä noista helmistä tehdään. Piipunrassi on tosi kätevää noiden isompien puuhelmien "naruksi". Mä voin sitten yksin käyttää nuo pienemmät helmet ja vaijerit. Helmipussissa oli myös ihanasti itse tehty ohje vaijerin ja (käy lunttaamassa...) puristushelmien käyttöön. Se olikin ihan uusi tuttavuus. Suklaa oli mulle (ja ehkä vähän miehellekin) eli illalla herkutellaan.

Punaisille langoille keksin jo käyttötarkoituksen, mutta voih... mihin kohtaan tuota loputonta tehtävien listaa sen lisäisin? :) Värikäälle langalle en vielä tiedä käyttötarkoitusta, mutta se on ihanaa. Eli kyllä sillekin jotain keksitään. Kirje lämmitti erityisesti mieltä. Nyt sitten vaan odotellaan, että voi kun olis jo maaliskuu.

PS: Viikonloppu meni yksien tilaustöiden (!!!) kanssa ja sitten taas siinä loputtomassa sukkaprojektissa. Yritän tuosta sukkaprojektista saada jotain postausta aikaan, kunhan jaksan. Tiivistettynä se menee näin: neulo, pura, neulo, pura, neulo, pura...

Nikki Minaj -sukkia

Esittelyvuorossa ovat nyt parit hiljattain valmistuneet sukat.

Ensi ne, jotka tein loppuun kaverin synttäreillä. Ensin ajattelin lähettää ne ystävälle Coloradoon, mutta en ollut varma hänen koostaan. Olisi tylsä saada sellainen lahja, johon tietää toisen panostaneen ja sitten se ei sovikaan. Enkä myöskään halunnut kysyä sitä, etten paljasta liikaa.

Nämä päätyivät tänään Joulupuun alle. Eli varmasti tarpeeseen menivät.

Tosi kiva kun tämä blogger taas kääntelee kuvia mielensä mukaan. No näette nämä sukat näin nurin päin. Lanka on Keskiseltä ostettua Red Heart Lisa (1€/kerä). 100% Polyacryl Näihin meni suunnilleen puolitoista kerää. Malli on Novitan sukkalehden Piirakkasukat. Lanka meni yksi yhteen 7 veljekselle tehdyn ohjeen kanssa. Paitsi, että mielestäni siinä sukkalehden ohjeessa oli yksi virhe. Koon 38 ohjeessa käsketään sukan lapaa 22cm ja sen jälkeen alkaa kärkikavennukset. Oma jalkani on 38 ja koko jalan mitta on tuo 22cm eli jos olisi vain tuijottanut ohjetta niin jättisuuret olisi tullut. 

Kun vertaa siihen keinokuitulankaan, mistä tein ne omat joogasukat, tämä lanka oli huomattavasti mukavampaa. Aavistuksen luonnollisemman tuntuista kuin se toinen.

Näitä tehdessä ilmat kylmenivät ja aloin etsiä omiin jalkoihini villasukkia. Ensimmäisenä löytyi harmaat äidin tekemät sukat samalla mallilla.

Näitä oli kyllä tosi mukava tehdä (kuten äiti joskus aikaisemmin sanoikin). Kun keskittyy tuohon kuvioon, niin sukka tulee tehtyä ihan huomaamatta valmiiksi. Eli varmasti teen toisetkin tällä samalla mallilla. Tuota samaa lankaa olisi vielä oranssinakin, mutta en nyt ihan siitä taida tehdä.

First I tought to send these socks to my friend Shallyn to Colorado, USA. But I wasn't sure about her size. Instead I gave these to christmas fundraising. These are given to someone in need as a christmas present.

Sitten toiset neon-väriset sukat, joista tuli tuo Nikki Minaj mieleen. Nämä tein joulupakettiin yhdelle kivalle pikkuiselle tytölle, joka oli joulupukilta toivonut villasukkia ja lapasia. Aika ihanaa. Ja kun tuo oma tyttöni on niin skede-poika, niin oli mukava kerrankin tehdä jotain kunnolla tyttömäistä.

Varren alkuosan olen tehnyt kahdella langalla. Tuo pinkki pörrölanka jäi myös mukaan sieltä Keskisen reissulta. Ihan vain värinsä vuoksi. En vain voinut jättää sitä sinne. Olen harmitellut, kun monessa blogissa on kirjoitettu joistain kankaista, että "tämä kangas huusi minua" tai että "tämä aivan selvästi halusi tulla tunikaksi". Miksi ne kankaat eivät koskaan minulle huutele? Mutta nyt tajusin, että nuo langat kyllä huutelee. Osasyy tähän langan hamstraamiseen oli se, että kaveri osti kangasosastolta (tarpeeseen) vaikka mitä ja siinä sitten kesti. Kaveria odotellessa tuli lastattua kärryyn kerä toisensa jälkeen. Vähemmälläkin olisi varmasti pärjännyt.

Lanka on siis King cole Moments 100% polyester

Tuota oli kyllä aika kaamea neuloa, mutta oli se sen arvoista. Tuon langan väri on luonnossa juuri noin hohtava kuin tuossa kuvassa. Melkein silmiä särkee, kun tuota kerää katsoo. Ja arvatkaa vain lähteekö tuosta noita pinkkejä hötyviä?

Toisena lankana noissa sukissa on turkoosi 7 veljestä. Alkuperäinen suunnitelma oli tehdä valkoisella langalla tuo muu sukka, mutta sitä ei nyt tähän hätään omista varastoista löytynyt. Ja jotenkin vaan omatunto kolkutti sen verran, etten lähtenyt sitä varta vasten ostamaan. Ja tuosta väriyhdistelmästä tuli kyllä jotenkin ärtsyn makee. Ihanan purkkainen. Juuri sellainen Nikki Minaj.

Mallina näissä on ihan perus villasukka. Tuo varren alku vain on tehty kahdella langalla.

Mukava on ollut huomata, että neulominenkin taas sujuu. Nyt ei ole edes kädet kipeät, vaikka olen pitkästä aikaa neulonut. Ainakin kaksi neuleprojektia on tässä nyt työn/suunnittelun alla ja muutama virkkauskirja pitää palauttaa jouluksi eli jotain voisi yrittää virkatakin. Jos vain ehtii.

These other socks I made for one little girl who wrote to santa that she would like to get socks and mittens as a christmas present. These are made with two different yarn. That pink one is so neon pink that it seems to glow. I love it. Pink and turquoise together reminds me about Nikki Minaj.

Salaisuuksia ja sairastelua

Nyt taas käsityöt ovat enemmänkin olleet niitä tämän vuodenajan salaisia juttuja, joita julkaistaan sitten myöhemmin jos muistetaan. Lisäksi kiva pikku mahatauti kävi koko perheen läpi. Kun lapset sairastivat sain jopa jotain tehtyä, mutta oli kamala olla itse niin huonossa kunnossa, ettei pystynyt edes ajattelemaan käsitöitä. Uskomatonta, että se ilta oli eilen. Onneksi nyt on olo jo aika normaali.

Pyysin tässä vähän aikaa sitten kaverilta lastenruokapurkkeja ihan muuhun tarkoitukseen. Mutta kirppariostos nappipussin vuoksi niille tulikin nyt yllättävää käyttöä. Lajittelin napit noin suunnilleen värin mukaan purkkeihin. Niitä on ihana ihan vain ihastella purkeissa, mutta myös jonkin tietynlaisen napin etsiminen on helpompaa. Nappeja lajitellessa huomasin taas sen jännän hajun mikä napeissa on. En tiedä mistä se haju tulee, mutta muistan sen lapsuudestani. Se on oikeastaan vähän paha haju, mutta minulle siitä tulee mieleen lapsuu; äidin ompeluhuone yläkerrassa ja minä leikkimässä viereisessä huoneessa. Ja se äidin vihreä ompelutarvikelaatikko, joka oli lähes pyhä. Sinne kun olis joskus päässyt vähän sekaamaan.

Lasten sairastellessa otin käsiini Seinäjoen käsityömessuilta ostetun ihanan langan. Olipas tämä nyt omituinen kun en onnistunut googlettamaan kuvaa mistään. Lanka on kuitenkin Gründl - Lisa uni.  Vaikka se onkin keinokuitua, niin aika ihanan tuntuinen lanka silti. Ja värissä on vähän vitsiäkin liittyen teinivuosiini. Tästä väristä oli pakko saada joku kiva asuste. Mutta pieni. Isona pintana olen tästä väristä saanut tarpeekseni. Niin syntyi hanskat ilman ohjetta. Siis taas niitä omasta päästä vedettyjä. Hanskoja en osaa tehdä muille, sillä teen ne ihan pelkän sovituksen perusteella. Tai no jos jollain sattuisi olemaan juuri saman kokoinen ja muotoinen käsi kuin minulla niin sitten. Ajattelin tähän päälle vielä jotain mustia pitsisiä kämmekkäitä. Pitää vaan etsiä joku kiva pitsiohje. Jos ne vähän veisi tuota neonvärin kirkkautta piiloon. Ja voihan näitä pitää tavallisten lapasten sisällä sitten kun on oikea talvi.

Näistä tuli todella lyhytvartiset, oikeastaan varrettomat. Ulkotakissani on pitkät resorit hihoissa ja olen huomannut, että se on perinteisten lapasten kanssa vähän hankala. Normaalisti olen kyllä superpitkävartisten lapasten ystävä, mutta nyt hihat korvaa hanskojen varren.

Ette ikinä usko mitä mieheni sanoi kun näki nämä valmiina. "Voisitko tehdä mulle samanlaiset?" Eikä se ollut edes mikään vitsi. Tarkensin sitten, ettei tällaiset hanskat ole mitkään työhanskat eli vaikka nämä tosi hienosti sointuisivat huomioväristen työvaatteiden kanssa, niin niiden kanssa näitä ei voi pitää. Taidan siis joutua tosi työlääseen sovitushommaan. En tiedä kuinkahan kauan toisten hanskojen tekeminen ottaa kun ei voi koko aikaa sovittaa.

Talostakin on nyt sen verran parempia uutisia, että saatiin yksi tarjous omasta. Harmi vain, että se tarjous oli ihan naurettavan pieni. Ei siis mene läpi. Onnistuimme käymään parissa näytössä sinä päivänä kun kukaan ei oksentanut. Ja nyt on vähän positiivisempi mieli taas noiden talojen suhteen. Kai nämä asiat jotenkin järjestyy.

Mukavaa isänpäivää kaikille!

Pehmeitä herkkuja

On aivan totta, mitä olen muista blogeista lukenut. Näihin ihaniin herkkuihin jää koukkuun.

 

 Muut kesken olevat käsityöt ovat nyt vähän jumikohdassa. Ei oikein jaksaisi. Aloitin virkkaamaan itselleni huivia Novitan Säde langasta. Sopivan huiviohjeen uupuessa päätin tehdä ihanan ruutukirjan ohjeilla muutamia ruutuja. Nyt ruutuja on 8kpl valmiina, mutta en ole tyytyväinen. Tekisi mieli tehdä noista ruuduista joku tyynynpäällinen ja tehdä huivista ihan tykkänään toisenlainen. Tykkäsin kyllä valtavasti tuosta langasta, vaikka se ei ihan helpointa olekaan, eikä taida olla edes virkkaamiseen tarkoitettu. Ensimmäisen kerän sisältä tuli useampi lyhyt takkuinen pätkä lankaa ja ajattelin jo, ettei tästä tule yhtään mitään. Mutta ei se nyt niin hankalaa ollutkaan. Vaikka langan säikeet tuossa yhdessä kerässä kulkevatkin vähän eri tahtia ja niitä täytyy silotella koko ajan. Taitaa olla se kerä joku maanantaikappale. Kaksi muuta kerää toimivat vallan mainiosti.

Viime viikolla oli Prismassa Novitan langat tarjouksessa ja arvatkaa harmittiko kun muistin sen vasta sitten kun olin päässyt lasten kanssa kassata läpi ja tavarat oli pakattuna kasseihin. Ei tullut kuuloonkaan, että olisin lasten kanssa enää palannut lankaosastolle. Ne tarjouslangat jäi siis sinne. Tuo Säde näyttää muutenkin olevan jotain kausilankaa tai jotain, kun sitä ei Novitan sivuilta edes löydy. Jos joku tietää, mistä sitä vielä voi ostaa tai on valmis luopumaan omista pinkeistä ja violeteista keristään, ilmoitelkaa. Kaipaan väriä mustan syystakkini kaveriksi. Eikä kimalluskaan pahitteksi ole. Vaikka niitä ihania pikku paljetteja löytyykin ympäri taloa kun tuon langan kanssa touhuaa.

Toinen jumissa oleva työ on hatun virkkaaminen. Hattu on melkein valmis, MUTTA... huomasin, että lanka on täysin väärää ja siitä tulee hyvä jos lasten kokoinen. Ja ilmatkin kylmenivät melko yllättäen, eli ei sitä tähän aikaan voisi pitää edes meidän pikkuinen herra, vaikka siitä hänen kokoinen tulisikin. Ei siis paljon innosta.

Sitten viimeinkin päästään niihin herkkuihin. Meillä on lelujen kanssa sellainen periaate, että aina osa leluista on varastossa. Kun laitoimme talon myyntiin, varastoon meni tavallistakin enemmän leluja. Olimme naapurissa kylässä ja voi kuinka lapset innostuivatkaan taas kokkaamaan kun oma keittiö ja astiat ovat olleet varastossa jo jonkin aikaa. Kävimme lasten kanssa neuvotteluja siitä, mitä leluja laitetaan varastoon, jotta keittiötarvikkeet voidaan tuoda takaisin. Ja niin se keittiö sitten palasi. Ja iiiso laatikollinen astioita ja ruokia.

Lasten kokkailuista ja kahvikutsuista innostuin minäkin ja kysyin lapsilta mitä ruokia he haluaisivat leikkeihinsä lisäksi. Lasten toiveet olivat kylläkin porkkana, peruna, tomaatti... mutta minä halusin tehdä jotain ihanaa. Ja kyllä niistä jo ihanat kahvikutsut saatiinkin aikaan.

Ihan ensimmäisenä tein Donitsin Fannyn talossa -blogista löytyneen ohjeen mukaan. Minulla oli lankana Novitan minikerät ja 2,5 koukku, joten ensin tuntui, että dontsista tulee tosi pikkuinen. Mutta oikeastaan, siitä tuli tosi sopiva. En kylläkään ymmärrä kenen idea tuo minikerien lanka on ollut. Idea on ihana, mutta lanka täysin vääränlaista. Säikeet erottuvat liian helposti ja varsinkin näitä pieniä nikerrellessä tulee ikävä kunnon puuvillalankaa. Mutta sitä puuvillalankaa vain ei viitsisi ostaa kaikkia mahdollisia eri sävyjä. Vaikka ehkä pitäisi. Kyllä niille ainakin käyttöä löytyisi.

Donitsin ohjeen löysin googlettamalla ja samalla tuon ihanan Fannyn talossa -blogin, josta löytyy pieneen keittiöön paljon muitakin herkkuja. Meidän donitsi ehti olla jo hukassakin, ennen kuin viimeiset koristeet siihen saatiin kiinnitettyä.

Donitsin jälkeen vuorossa oli kakkupalat. Ensin ajattelin, että teen noita sen verran, että niistä saa kokonaisen kakun, mutta saa nyt nähdä. Noiden kahden palan jälkeen ei ainakaan näyt siltä, että noista saisi pyöreätä kakkua millään. Ja lisäksi kokonainen kakku on liian suuri tuohon minun vanhaan Tupperwaren kakkukupuun. Kakkupalojen ohje on SK 2/2011. Kakkupalojen muut värit ovat minikeristä, mutta valkoinen on jotain jämä puuvillalankaa. Kerroksia on muokattu lasten toiveiden mukaan. Samaan kakkuun piti laittaa sekä kermavaatoa, että kuorrute. Ensin meinasin väittää vastaan, ettei niin voi tehdä. Onneksi tajusin antaa periksi. Jos allerginen lapsemme voi syödä leikeissä kakkua, jossa on kermavaahtoa ja mansikkahilloa, niin miksi sitten en tekisi sellaista?

Viimeisimpänä valmistui muffini tai cupcake, kumpana sitä haluaakin ajatella. Luulin, että tähän on helppo löytää ohje, sillä tuntuu, että nämä ovat kaikista suosituimpia. Mutta en löytänyt mieleistäni ohjetta mistään. Samassa SK-lehdessä tuon kakkupalan kanssa oli myös muffini-ohje, mutta se ei miellyttänyt silmääni yhtään. Ja googlettamalla löytyneet ohjeet olivat lähinnä perus palloja eri väreillä. Niinpä sitten tein tämänkin sieltä kuuluisasta "omasta päästä". Voin tähän kirjoittaa ohjeenkin, jos joku sitä kaipaa. Itse ainakin tykkäsin, kun tähän tuli vähän enemmän muotoa ja ilmettä.

Koristeita kiinnitettäessä sattui jotain hauskaa. Lapset saivat itse valita nuo helmet minun ikivanhoista kokoelmista. Poika halusi tähän "banaanirakeita". Kun olin kiinnittämässä ompelulankaa, poika suuttui: "Mä halusin niitä banaanirakeita, enkä mitään karvoja!".

Tulipa taas oikein magapostaus. Mutta herkullinen sellainen.

ps. Eikös Kelan hakemuksia täytetäkin täällä bloggerissa ;)

Kuinka pidetään hullua jännityksessä?

Kerrotaan vasta huomenna.

Eilinen päivä meni ihanan voimauttavissa merkeissä, joten en sitten ehtinyt postailemaan kuvia tänne. Nyt niitä on tulossa. Näette, mitä siitä neulearvuutuksesta tuli. Vaikka kyllähän se vihjeen avulla tuli se oikea vastauskin. Nämä kuvat ovat kyllä luokattoman huonoja. Omia jalkoja on tosi vaikea kuvata ja tällä kertaa tuo pikkuapuri ei ollut ollenkaan sillä tuulella, että kuvauksesta olisi tullut mitään. Eli saatte nyt sitten vain näitä huonoja kuvia.

Langat vielä päättelemättä

Eli joogasukathan niistä tuli. Varsi on Novitan sukkalehden ryppyvarsisukan ohjeella. Tosin tein tuon pituuden vain sellaiseen mittaan kuin itse halusin, mutta malli on tuosta ohjeesta. Muuten nämä on tehty ihan omasta päästä.

Apurin ottama suttuinen kuva

Nyt kun oman vuosikymmenen vaihtumiseen on vain muutama päivä, olen huomannut, että hormonitoiminta on selvästi muuttunut. Ennen pidin aina villasukkia. Kesällä, yöllä, kengissä... siis ihan aina. Yhdet villasukat tuli kulutettua puhki nopeammin kuin mitä niiden tekemiseen meni. Parsiminenkin on siis tullut tutuksi.

Mutta nyt vain hiki virtaa. Ensin putosi yösukat ja nyt en edes tiedä, missä omat villasukat mahtaa olla. Joogasukat on kevennetty versio villasukista. Että voi saunan jälkeen kiskaista edes hetkeksi jotain jalkaan.

varret rypyssä

varret pitkänä

 

Tasapuolisuuden nimissä jotain aiheeseen liittyvää on lähdössä

Annelle

Mielille

MiEiVille

kunhan laitatte mulle osoitteen sähköpostilla tmk.tuominen ( a) gmail.com

 Noiden kanssa oli vain lankaongelmia. Tällä hetkellä kirkasta pinkkiä ei taida saada mistään. Siksi näiden langaksi valikoitui marketin ale-korista Novitan Milla, 100% akryyli. Neulominen oli mukavaa ja lanka tuntui kivan pehmeältä. Mutta jalassa nuo eivät ole ihan parhaat mahdolliset. Ehkä siksi, että tiedän, että nuo ovat keinokuitua, ne myös tuntuvat keinokuidulta. Joten ihmeellisen sähköisiltä ja... noh omituisilta.

Nyt on hakusessa täydellinen sukkalanka.

Ei kuitenkaan kovin paksu. Mietin, että uskaltaisinko tehdä Woolista itselleni toiset joogasukat? Vai meneekö ne heti puhki?

Toinen sukkalanka ongelma liittyy erääseen ihmiseen, joka ei voi pitää lampaanvillaisia sukkia ollenkaan allergian takia, mutta hän sitten taas tarvisi paksut, lämpimät ja kulutusta kestävät sukat. Oman parin päivän kokemuksen mukaan, en laittaisi keinokuituisia sukkia kenkiin koko päiväksi. En myöskään tiedä ovatko lammas ja alpakka niin lähellä toisiaan, että alpakanvilla aiheuttaisi saman reaktion. Mahtaako bambulanka kestää kulutusta tarpeeksi hyvin?

Tällaisia sukkamietteitä täällä tällä kertaa on. 

 

Paras lahja

Viime viikonloppuna juhlittiin meidän nuorimmaisen synttäreitä. Eikä ole enää kovinkaan kauaa siihen kun itsellä pyörähtää ihan uusi kymmen mittariin. Mumma toi jo lapsen synttäreille minullekin "lahjan". Hänelle tarpeettomaksi jääneitä ohuenohuita virkkauslankoja. Aivan ihanaa.  Hän vähätteli noita lankoja, että heitä vaikka roskiin, jos et niistä kehtaa mitään tehdä. En kyllä varmana heitä. kyllähän noista tekee vaikka mitä. Pari ihan aloittamatontakin isoa kerää tuossa oli. Harmittelin aikaisemmin, että ostamani novitan virkkauslanka osoittautui aika valjuksi väriksi. Vähän sellaiseksi, mikä ei käy oikein minkään kanssa. Nyt on vähän valinnanvaraa jo. Mumma ei enää jaksa tuollaisista ohuista langoista mitään tehdä. Mutta nyt tulivat kyllä ihan oikeaan osoitteeseen. Ette arvaa kuinka huvittaisi jättää tuo neulearvuutuksen työ kesken ja virkata taas pitsiä. Neulearvuutukseen kannattaa vielä käydä jättämässä oma arvaus, sillä täydellisen oikeaa vastausta ei vielä ole tullut, vaikka lähellä pyöritäänkin. Ja kyllä se varmaan täytyy ensin loppuun tehdä kun tarpeeseen tulee.

Muovipussillinen houkuttelevia lankoja

Yllätyslaatikko

Vähän aikaa sitten löysin erään blogin kautta toisenkin ihanan boxin. Ensimmäinen oli se Indie gift box ja tämä toinen on Umba box. Samalla idealla toimivat molemmat. Paitsi, että Indie gift box pitää käsittääkseni tilata joka kuukausi erikseen ja umba boxista voi tehdä kestotilauksen.

Kertokaa ihmeessä, jos Suomessa on jo tällänen toiminnassa. Mua nimittäin innostais tämä oikeinkin kovasti. Meillä on kotona ollut kaikki niin myllerryksessä, että olen miettinyt alan vaihtoa tai edes sivutoimista yrittäjyyttä.

Mietin vain, että jaksaisiko tuollaista pyörittää yksin? Ainakaan joka kuukausi en uutta boxia jaksaisi väsätä, ehkä 4 vuodessa. Ja sitä ennen pitäisi luoda valtavat verkostot eri käsityöläisiin ja haalia jostain niitä boxeista kiinnostuneita ostajiakin. Mutta mikä voisi olla ihanampaa kuin hypistellä kaikkia ihanuuksia ja pakata niitä? Käsitöitä, askartelujuttuja, käsin tehtyjä saippuoita jne. *huokaus*

Ehkä sitten, jos me saadaan joskus sellainen rintamamiestalo missä on kellari. Voisin tehdä sinne kellariin oman kolon.

Loma-arvonta näyttää jäävän aikamoiseksi pettymykseksi. Näillä näkymin ei tarvi edes arpoa mitään. Siellä on vain yksi kommentti. Kaksi päivää aikaa. Jos ei lisää kommentteja tule, niin kyseinen kommentoija saa valita yhden pienen palkinnon itselleen.

Omia käsitöitä ei juuri nyt ole esiteltäväksi asti. Sain kaverilta hänen vanhan keskeneräisen virkkauksen ja loput langat. Purin sen 10 vuotta vanhan tekeleen ja otin langan uudelleen käyttöön. Kerissä ei ole enää mitään vyötettä tallella, joten langasta tai sen ominaisuuksista ei ole mitään tietoa. Mutta mukava sitä on virkata. Siitä onkin tekeillä yksi isompi juttu. Esittelen sen sitten jos siitä tulee sellainen kuin ajattelin.

Bamse

Tsadaa, sieltä se alkaa hahmottua. Jouduin tekemään kaksi hattua kun hetken katseltuani totesin, että ensimmäinen on liian pieni. Toisesta tuli parempi.

Muutama sananen näistä langoista. Molemmat ovat Novitan. Ruskea on minikerä-pussista ja sinen Pehmo vauva -nimistä lankaa, jota on ollut myynnissä ainakin Tokmannilla. Tuo pehmovauva on ihan karmeaa lankaa. Kerällä tuntuu ihanan pehmeältä ja mukavalta, MUTTA heti kun siitä yrittää tehdä jotain, se muuttu pörröisen ja nukkaisen näköiseksi. Näissä amigurumien virkkauksessa se ei niin haittaa. Yhden pipon olen siitä langasta tehnyt ja se oli heti uutena sen näköinen kun olisi käynyt monta kertaa pesussa. Eikä tätäkään kovin helppo ollut virkata. Mutta kun tuo sattui olemaan ainut sopivan värinen lanka, mitä valmiiksi oli. Sekin viikon takaisen siivouksen jäljiltä varaston perukoilla.

Tämä on ensimmäinen työ jota varten ostin huopaa ja tein silmät ja muita yksityiskohtia huovasta. Vähän meinasi hermo mennä. Nimittäin se perus askarteluliima ei aluksi tehnyt muuta kuin sotki. Ompelin sitten joka osaan vähän lisää yksityiskohtia niin pysyvät ainakin naamassa kiinni, mutta silti tuntui, että nenä meni vinoon jne. Onneksi nyt kauppareissun jälkeen näytti liima ottaneen ihan hyvin kiinni. Taisin siis olla vain liian kärsimätön.

No näyttääkö se yhtään Bamselta? Tämä taitaa suurin virkkaamani hahmo tähän mennessä. Korkeus hatun yläreunaan on 20cm. Otin päätä varten vähän liian pienen koukun (sen toistaiseksi ainoan pehmustetun) ja ensin näytti, että päästä tulee liian pieni. Sitten taisin keskittyä enemmän televisioon kun virkkaamiseen, mutta en viitsinyt suurta päätä purkaakaan. Tein sitten muun nallen siihen sopivaksi. Ja oikeastaan aika hyvän kokoinen tuosta tulikin.

Bamse edestä

Bamse takaa

Lankakauppa ja lintuja

Lankakauppa

MiEiVi oli tässä taannoin käynyt ensimmäistä kertaa lankakaupassa. Niinpä minäkin rohkaistuin. Saaliina uusi virkkuukoukku, yksi kerä Hjerte Garn Baby Trunte merinovillalankaa ja kolme eri väriä Schachenmayr Catania puuvillalankaa. En voi vielä paljastaa mitä näistä tulee (tai melkein valmis se jo on), sillä se menee lahjaksi. Ei pilata yllätystä.
Olin varsin yllättynyt lankojen suhteellisen edullisesta hinnasta. Sain kaiken tarvitsemani ja paljon halvemmalla kuin viereisestä "halpakaupasta". Ja palvelukin oli loistavaa. Tiedossa on siis lisää vierailuja lankakauppaan.

Kuvan kirja ei varsinaisesti liity näihin lankoihin, mutta tykkään siitä aina vain enemmän. Tänään nimittäin lapset lukivat sitä yhdessä. "Jos mä otan ton ponin niin minkä sä otat?" "Et sä voi sitä ottaa, mä otan sen. Sä voit ottaa tuon Herra Kukkosen." "Äiti tee mulle Ville Vauva, jooko."

 Lintuja

Tästä aiheesta ei valitettavasti ole mitään kuvaa, mutta hui kuinka on toimintaa riittänyt meidän pihassa.
Tarina alkaa noin kymmenen vuoden takaa kun vietin juhannusta yksin kotitalollani ja huomasin pienen todella kauniistilaulavan linnun, joka välillä katosi oudosti. Lintua tarkkailtuani huomasin, että yläkerran sivukkaassamme on linnunpesä. Piirsin linnusta hahmotelman, kirjasin siihen värit ja selailin lintukirjaa kunnes löysin leppälinnun. Kuten tuolla wikipediassakin kerrotaan, käki munii usein leppälinnun pesään. Kotonani olin onnellinen leppälinnun puolesta, sillä se oli löytänyt niin pienen sisäänkäynnin sivukkaaseen, ettei siitä käki olisi mahtunut.

Palataan sitten tähän hetkeen. Noin pari viikkoa sitten mieheni pinosi puuvajan vieressä olevaan, puurimoitettuun kehikkoon uusia polttopuita kuivumaan. Perjantai-iltana meidän televisionkatselua häiritsi, jokin viuhahtelu ikkunan takana. Tunnistin punertavan linnun leppälinnuksi ja arvasin sen etsivän pesäpaikkaa. Hetken kuluttua myös värittömämpi naaras ilmestyi pihaan. Linun sujahtelivat puurimojen välistä polttopuukasaan! Näin nämä linnut myös lauantaina joten arvasin, että nyt ne ovat tehneet pesän sinne puupinoon. Onneksi noita tuoreita puita ei tarvitse ihan heti ottaa käyttöön. Saavat linnut pesiä rauhassa. Vai saavatko?

Tänä iltana puukehikon rimojen väliin yritti KÄKI. Hyi kuinka ruma ja pelottava käki voikaan olla. Onneksi se ei rimojen välistä mahtunut ja mieheni kävi vähän huutelemassa, niin että käki palasi takaisin metsään. Hetken kuluttua kuitenkin huomasin, että käki yritti  puupinon päältä puiden väliin. Sitten olikin minun vuoroni käydä sitä hätistelemässä. Toivottavasti se pelkäsi minua yhtä paljon kuin minä sitä. Ainakaan kolmatta kertaa ei käkeä tänä iltana näkynyt.
Lintujen tarkkailu jatkuu. Nimittäin tuo puukehikko näkyy olohuoneen ikkunasta ja nyt kun tiedän lintujen olevan siellä, tulee sinne päin vilkuiltua ainakin mainostauoilla.

P.S.

MiEiVi vastaus haasteeseen on tulossa. Se vaatiin vain vähän työtä ja aikaa, joka tänään on mennyt noihin uusiin lankoihin.