Joulukuun ihana lahja

Syvät pahoittelut SNY:ni  Tiina, etten ole saanut joulukuun pakettia julkaistua. Olen kyllä sitä täällä kotona ihastellut ja edelleen huokaillut onnesta sen nähdessäni. Mutta tässä se nyt tulee:

Paketista löytyi ensimmäisenä iso kankainen pussukka. Ihanan värikäs ja muutenkin täydellinen. Ensin mietin, että saako tätä avata ennen joulua, mutta kuka nyt sinne asti olisi malttanut odottaa.

Tässä paketti kokonaisuudessaan. Lakut tuli syötyä ja hyvää oli. Yritin itsekin etsiä vastaavia paketteja lakuja ennen joulua, mutta täältäpä ei löytynyt kuin tavallisia pusseja. Harmi, lakut olisivat moneen paikkaan olleet parempi tuliainen kun suklaa.

Piparitaikinan ostin valmiin ja mahdollisimman pienen. Ihan vain, että lapset saavat vähän leipoa. Joten piparimauste on käyttämättä, mutta muotit olivat kyllä mieleiset lapsille. Jo koriste tuli käytettyä. Ostin myös valmiin koristelemattoman piparitalon ja amerikanpastilleja. Loppu sokerikoriste ruutattiin siihen piparitaloon.

Ja vironvilla. Oih. Minua niiiiiin harmitti viime keväänä kun olimme työpaikan virkistysmatkalla tallinnassa, että reissumme oli sellaiseen aikaan, etten ehtinyt yhteenkään lankakauppaan. Ja voi miten täydellinen väri tuossa vironvillassa onkaan. Miten tuota malttaa ikinä käyttää? Aivan täydellinen.

Noiden pyöröpuikkojen ansiosta ymmärrän nyt myös sen keskustelun pyöröjen laadusta. Noissahan tuo kaapeli on ihan erilainen kun esim. Novitan puikoissa! Edellisen postauksen huppukauluri muuten tuli tehtyä pyöröillä ja hyvinhän se onnistui. Ehkä nyt on se kynnys ylitetty ja uskallan yrittää muutankin pyöröillä. Joten varmasti nuo pyöröt tulevat käyttöön.

Ja tuo käsityöpussukka. Se on aina tarpeen. Välillä kyllä tuntuu, että sen lisäksi mukana saisi aina kulkea joku erillinen tarvikepussukka. Aina jotain olennaista jää kotiin. Amigurumejakin olisi kiva virkata reissun päällä, mutta kuka sitä täytettä jaksaa kuljetella mukana? Vähintäänkin kyllä hulluna pidetään kun kuljettaa vanupussia mukana.

Joulukuussa en oikeasti saanut mitään aikaan, siis käsitöitä, ja jotenkin on ollut sellainen olo, ettei huvita edes istua koko "käsityötuoliin", ettei vaan kukaan oleta minun tekevän mitään. Tällä viikolla otin pitkästä aikaa virkkuukoukun käteen ja hyvinhän se sujui, eikä edes tuntunut niin tuskalta ja pakkopullalta kun kuvittelin. Pikkuhiljaa takaisin käsitöiden pariin. Ja kohta taas tehdään niin, että sormet on hellänä ja unet jää vähiin... jos vanhat merkit paikkansa pitää.

Roosa Nauha -langasta aloitetut sukat on vähää vaille valmiit. Mutta ne ovat kesken siinä ärsyttyvimmässä kohdassa. Siinä, joka ratkaisee tuleeko niistä keskenään samaa- vai eriparia. Ufoksi ne eivät jää, sen lupaan. Mutta vähän täytyy itseä ottaa niskasta kiinni tässä joku kerta, että saan ne valmiiksi.

Joulun ajan käsillä tekeminen oli vähän toisenlaista. Joulupukki toi 1000 palan palapelin ja se tuli valmiiksi alle vuorokaudessa. Hintana oli se, että jaloissa oli jonkin sortin makuuhaavoja. Mutta nautin silti täysillä tuon tekemisestä. Edellisen palapelin olen tehnty joulun aikaan silloin kun odotin esikoista. Lapsia kiinnosti kyllä palapeli, mutta antoivat sen olla. Loppiaisviikonloppuna teimme yhdessä palapelejä. Minä toisen 1000 palan palapelin, josta en ole näköjään ottanut kuvaa ja lapset omia palapelejään. Eskarilainen sai tehtyä melkein yksin 100 palan palapelin (ja sai vain yhden kiukkukohtauksen sitä tehdessä) ja pienempikin istui pitkiä aikoja hiljaa muumi-palapelien kanssa. Harmitti vähän, ettei mies osallistunut millään lailla. Miehelle olisi pitänyt varmaan olla pienoismalli. ;)

Ja minä, anti-keittiöihminen, sain jostain päähäni tehdä appiukolle sopivia "konvehteja" jouluksi. Ostin aiemmin syksyllä ikeasta edulliset muotit. Tapaninpäivänä sulatimme Lidlin tummia suklaita mikrossa, suklaa muotteihin ja pakastimeen jähmettymään. Hyviä tuli. Meillä on pojallakin maitoallergia, joten on tullut jo aiemmin luettua, että suurimmassa osassa myös tummaa suklaata on maitoproteiinia. Lidlin tummissa suklaissa sitä ei ole. Appiukolla on lisäksi gluteeniton ruokavalio, joten tarkkana saa olla mitä tarjoaa. Herkut varsinkin on aika vähissä. Siksi halusin tehdä jotain mitä hänkin saa syödä.

Lämmikettä talveksi

Hengissä ollaan ja jotain on saatu aikaankin, vaikka täällä on taas hiljaisempaa ollutkin. Sairastelut on jatkuneet, mutta jospa ne nyt olis ohi tältä erää.

Tämä ei taatusti ole kaunein tekemäni käsityö, mutta jotain opin pojan kettuhuivista. Ensinnäkin ainaoikeinneule joustaa pituussuunnassa aika paljon. Varsinkin käytössä pojan huivi on löystynyt kravatiksi asti. Samalla se on vähän liian kapea peittämään kaulaa kunnolla. Tämä on nyt sitten lyhyt ja leveä. Kuvassa ei näy, mutta kyllä tällä kisulla korvatkin on. Silmät vähän harmittaa. Vaikka kaikenlaisia nappeja varastosta löytyykin, niin mitään mustan kissan hehkuvia silmiä ei löytynyt. Nämä ovat sitten vähän hehkuvat ruskeat. Ennen seuraavaa kisuhuivia täytyy löytää nappikauppa. Tämä on valmistunut aikoja sitten, mutta oli kauan viimeistelyä vailla. Yksi tätä ennen tehtykin on vielä viimeistelemättä. Ja mitäs tämän jälkeen on saatu aikaan?

 

Suuresta pinnastaan huolimatta tämä valmistui tosi äkkiä. Tämän kaverina on katsottu n. 5 jaksoa MadMen:ä ja pari sotaelokuvaa. Lanka on Novita Naava luonnonvalkoinen. Pitkästä aikaa tykästyin johonkin Novitan lankaan. Värit vaan on liian luonnonläheiset mulle. Mutta tulee tätä silti ihan varmasti käytettyä. Tajusin nimittäin, että ei voi sietää pipoa päässäni (ja ne olis niin kivoja ja nättejä), mutta rakastan huppuja. Heti kun löydän uuden kivan sopivan värisen langan, teen toisen tälläsen.

Totta se on, paksu lanka ja paksut puikot, niin tulee nopeammin valmista. Ja voi silti tulla sitä täydellisen tasaista neulepintaa mitä rakastan.

Oi voi, tätä kirjoitusta on aloitettu joskus joulukuun alussa. Näköjään en ole joulukuussa julkaissut yhtään mitään. Jotenkin on ollut todella lamaannuttava tämä talvi. Hassua, että noissa kuvissa on vähän luntakin. Ja muistan yhden sunnuntain kun mies teki lumitöitä ja lapset hiihti. Sen jälkeen on ollut pelkkää mustaa. Välillä on satanut ja välillä ollut pakkasta, mutta oikeaa lunta ei ole näkynyt. Tällä hetkellä ulkona on ohut kerros valkoista hahtuvaa, mutta ei sekään vielä mitään lunta ole.

Hupun ohje on salaiselta neuleystävältä välimuistamisena saadusta Novitan Helpot -lehdestä Neulottu huppukauluri. Lanka on eri kun ohjeessa ja sen vuoksi kaulurista ei tullut niin löysä kuin alkuperäisessä. Mutta tykkään tästä tosi paljon. Hupun voi esim. kaupassa laskea pois päästä, niin tule liian kuuma.

Välimuistaminen

Kun mietin, että mitä kirjoittaisin, tuli sellainen tunne, että me ollaan koko ajan kipeinä. Nytkin nimittäin itse olen ollut melkein kaksi viikkoa kauheassa taudissa. Muuten ei ole ollut mikään, mutta on pitänyt yskiä aivan hirveästi. Ja lapsilla tietenkin sama tauti. Tänne sairastuvalle saapui siis taas sopivasti SNY:n muistaminen.

Suklaata (Syöty on. Hyvää oli.), joulukalenterikortti (säästetään ensi kuulle) ja Novitan Helpot -lehti, josta ainakin yksi malli on kohta päätymässä puikoille. Kunhan päätän mistä langasta sen teen. Ja se tietää sitten sitä, että minä ainakin yritän sitä pyöröillä neulomista. Yritän siis enakkoluulottomasti uutta. Tällä hetkellä on viimeistelemättä kaksi työtä. Sairaslomapäiviä on mahdollisuuksien mukaan käytetty niiden tekemiseen. Luulisi, että olisi saanut enemmänkin aikaan. En vain tajua mihin tämä aika nykyään katoaa.

Joulukalenteriasioissa voisi joku vähän vinkata. Lapset toivoisivat kalliita Lego-kalentereita. Onhan ne ihania, mutta... jotenkin tuntuu turhan isolta. Viime joulunajan kalenterivaihto tuntui aivan liian työläältä tälle vuodelle. Ihan hyvä, etten lähtenyt siihen nyt mukaan. Meillä on tuolla ne mumman neulomat 24 pientä villasukkaa, mutta jotenkin tuntuu, etten jaksaisi niitäkään täyttää. Suklaakalenteri ei käy maitoallergiselle pojalle eikä kuvakalentereitakaan ole mistään saanut vielä tälle vuotta. Kertokaahan jo mitä te muut olette hankkineet/aiotte hankkia?

Valoa Marraskuun pimeyteen

Loman jälkeen ehdin jo vähän odotella, että missä viipyy SNY:n paketti. Mutta sieltähän se tuli. Ihana SNY:ni oli jälleen ollut tarkkana ja huomioinut, että olen reissussa.

Ihanaa, ihanaa. Jotain hillittyä, mutta jotain silmiinsattuvan kirkasta myös.

Nuo neonväriset ovat ohutta tehostelankaa, jota on tarkoistus neuloa toisen langan kanssa. Vaikka saksankielinen ohjelehti ei ihan täysin aukeakaan minulle, niin inspiroiduin siitä jo valtavasti. Nuo neonvärit yhdsitettynä muuten niin tavalliseen harmaaseen, oih. Se on niin mua varten. Vähän jotain räväkkää, mutta silti asiallista. Voi kun sais jostain vain lisää tunteja vuorokauteen, että ehtisi kunnolla taas istua kutimen kanssa. Lokakuun sukista ei paljon puutu. Lähinnä siinä tihkaisee nyt se, että pelkään, että toisesta sukasta tulee lyhempi kuin ensimmäisestä. Pitäisi siis laskea kerroksia. Mikä siinäkin nyt muka on niin vaikeaa? Täytyy ottaa itseä niskasta kiinni, että saa seuraavan homman aluille. En tykkää tehdä montaa juttua päällekäin koska siitä tulee vain UFO:ja.

Oi ihana SNY...

Voi ei. Kirjoitin äsken ihanasti omasta SNY:stäni, mutta blogger sekoili. Samalla otsikolla oli pelkkä otsikko luonnoksena ja sitten koko postaus julkaistuna. Yritin poistaa sen turhan luonnoksen, niin mitä... lähtikin se julkaisu.

Eilen tulin iltavuorosta takaisin tänne sairastuvalle ja minua odotti pullea kirjekuori. Uskomattoman ihana SNY:ni oli osannut lähettää suklaata juuri oikealle päivälle.

Tuli siellä muutakin. Syksyn viimeinen kortti saapui aivan oikeana päivänä. Tänään satoi lunta. Ja maahan jäi ainakin sellainen kerros, että kengän jäljet näkyy pihassa. Heijastinlangasta sain nyt loistavan idean. Onneksi ostin sitä messuiltakin vähän. Voisinkin tehdä (ainakin) yhden heijastimen tässä välissä kun sukka ei oikein etene.

 Tässä vielä parempi kuva tuosta ihanasta kortista.

Mistähän sitä itse saisi näitä ajatustenlukukykyjä, että voisi olla itsekin yhtä ihana pari omalle neuleystävälle? Mulla ainakin on maailman paras SNY!

Yllätys, yllätys!

Kyllähän minä sen yllätyskerän olen jo auki kerinyt. Mutta kuten sanoin, halusin tehdä sen rauhassa ja nautiskellen. Ihanasti se oli keritty. Hyvin olivat yllätykset sisällä piilossa.

Ylhäällä vasen on lähtötilanne, jonka te jo olettekin nähneet. Oikealla ensimmäinen väliaikakuva. Tuon verran oli jo lankaa kerittynä, eikä vieläkään oikein näkynyt mitään uutta. Alhaalla jo pilkistelee vähän jotain, mutta edes suklaapatukka ei ole kerästä vielä irronnut.

Lähtihän se suklaapatukkakin viimein kerästä irti. Sen kaveriksi lähti aski Muumi-pastilleja ja muutama suloinen kissa-nappi. Mutta voi miten monta yllätystä tuo alhaalla oikealla oleva kerä vielä sisälsikään.

Ylhäällä vasemmalla on kuva, jossa keskellä vähän pilkotta jotain valkoista kerän sisältä. Taas siis joku uusi kulma. Miten paljon tavaraa tänne kerään oikein mahtuu? Ainakin lisää Muumi-karkkeja ja ihana pinkki kynsilakka.

Kerästä hyppäsi vielä yksi erilainen kisunappi ja viimeisenä oli kirje. Oikealla alhaalla koko lokakuun yllätyskeräpaketin sisältö.

Ja arvatkaapas mitä. Tuosta kerästä on sukka jo hyvällä mallilla. Roosa Nauha -ohjekirjasen kolmen kerän pitsisukka ei ole ollenkaan niin haasteellinen kuin tuo kolme kerää antaa ymmärtää. Hyvin voi tehdä tv:tä katsoessa. Silmäilin jo sitä ostamaani valkoistakin kerää ja yhtä ohjetta siitä. Kyllä on ihanaa kun on saanut näin ihanan inspiroivan neuleystävän ja jaksaa taas paneutua käsitöihin. En vaan tiedä kenelle noita sukkia teen. Tuntuu etten malta itse niitä pitää kuitenkaan, mutta en malttaisi antaa poiskaan. Voiskohan ne kehystää ja laittaa seinälle?

I-HA-NA SNY

Tänään on paistanut ihanasti aurinko. Harmi vain kun olin tänään sellaisessa työpisteessä mihin paistoi ihan suoraan se aurinko jopa sälekaihtimien läpi. Kun pääsin töistä alkoi pää olla jo aika kipeä. Minulle taitaa olla kehittymässä migreeni kun tänäänkin pää oli vasta vähän kipeä kun rupesi jo oksettamaan. Onneksi ei tarvinnut oksentaa. Kofeiinia, särkylääke ja pikkuiset tirsat. Päänsärky oli tiessään.

Lasten kanssa tehtiin "pikkuinen" kirpparikierros. Siitä tulossa oma postauksensa kunhan ehdin. Kotimatkalla haettiin postista mun lähetys, joka ei ollut mahtunut postilaatikkoon. Tai oikeasti kyse taitaa olla siitä, että postinkantajat ei jätä lukitsemattomaan laatikkoon tällaisia lähetyksiä. Parempi niin, eipä joudu muiden käsiin. Luulin olevani menossa hakemaan yhtä ihan toista juttua, mutta sehän olikin jo ihana SNY:ni joka oli minua muistanut lokakuun paketilla.

Lähikaupan postissa näytti virkailijakin olevan vähän kateellinen näin sädehtivästä paketista.

Ja voi mitä ajatuksenlukua SNY:ltäni jälleen. Ihan uskomatonta. Eilen, kun tämä yllätyskerä on ollut jo matkalla meille, näin näistä Taito-yhdistyksen Roosa Nauha sukkalangasta ja ohjevihosta kuvan facebookissa ja jaoinkin sen. Ajattelin, että pitää muistaa käydä Rustoopuorissa tai jospa näitä olisi myynnissä viikonlopun käsityömessuilla.

Kerästä pilkistävän suklaan lisäksi kerä rapisee kun sitä heiluttaa ja muhkurainenkin se on. Tänään en ehdi muuta kuin rapistella kerää ja huomenna alkaakin jo ne käsityömessut... voi että. Pitäisi saada lisää tunteja vuorokauteen. Tästä kerästä tulossa siis ainakin toinen postaus vielä.

Tällä hetkellä puikoilla on kettulakki pojalle kettuhuivin kaveriksi. Suunnittelin vuorittavani sen, jotta menisi talvellakin. Mutta mitä vuoriksi? Ensin ajattelin ohutta fleeceä. Mutta en haluaisi "pilata" ihanaa villalakkia fleecellä. Mitä oli ennen fleeceä? Huopaa? Joustofrotee voisi muuten olla hyvä, mutta se ei taida pitää tuulta yhtään. Saa nähdä keksinkö messuilla jonkun ratkaisun vai joudunko taipumaan fleeceen. Heitelkääs nyt ideoita kehiin te muutkin.

Ei kyllä olisi tuossa pahimmassa päänsärkyvaiheessa voinut arvata miten hyvä päivä tästä vielä tuleekaan.

Tässä vielä kettuhuivi in action. Meillä on tontin nurkalla tuollainen iso kivi, minkä lapset ovat nimenneet tarkkailukiveksi. Sieltä on hyvä tarkkailla naapureita. :)

Syntymäpäivä

Syntymäpäiväni oli tällä viikolla. Ensimmäisenä ehti muistamaan Salainen Neuleystäväni. Olin niin innokas, että avasin lahjan jo edellisenä iltana, eli heti kun sen sain. SNY jo vihjailikin, että jotain on tulossa. Arvasin, että se liittyy syntymäpäivääni, mutta odotin lähinnä korttia tai jotain ihan pientä.

Kuvat ovat toooodella surkeita, illan pimeydessä puhelimella otettuja. Mutta paketti oli silti ihana...

...ja niin oli sisältökin. Aivan kertakaikkisen ihana pieni pussukka. Ja senkin sisällä tuntui vielä jotain...

Tässä siis koko sisältö. Ihana pikkuinen kortti, muumiteetä, suklaanaamio ja tietty muutama karkki.

Oikein iso kiitos SNY:lleni. Juuri muuta lahjaa en ole saanutkaan. Mies on tilannut jotain, mutta se ei ole vielä tullut, eikä tiedä koska tuleekaan. Kokemuksesta viisastuneena en vielä hihku. Yhtenä vuotena mies ilmoitti juhlallisesti ostaneensa minulle hääpäivälahjan. Aivan hämmästyin, että mies muisti hääpäivämme. Ja vielä lahjakin... No, se lahja oli sitten mattotamppari keskuspölynimuriin. :/ Onneksi facebook muistaa muistuttaa ystäviäni. Siellä ainakin tuli hurjasti onnitteluja.

Minä olen syntynyt äidille syntymäpäivälahjaksi, joten huomenna menemme juhlistamaan äidin synttäreitä.

Omat käsityötkin ovat taas edistyneet. Tein aivan ihanan pienen jutun eilen illalla ihan yks kaks, mutta sitä en voi esitellä, sillä aion kääriä sen omalle neuleystävälleni yllätyskerän sisään. Kettukaulahuivikin on melkein valmis. Kovasti ovat hoidossa toivoneet pojalle kaulahuivia kun säät ovat näin kylmenneet. Josko maanantaiksi...

kortti ystävältä

Salaiselta ystävältä tuli ihanan syksyinen e-kortti. Itsekin olen ollut aivan hurmoksessa kun olen suunnitellut lähetettävää yllätyskerää. Ai niin, mähän saan itsekin sellaisen. Ja juu-u, tämäkin meillä menee ihan yksiin. Loppukuu on ihan täynnä. Tällekin viikolle joka illalle jotain ohjelmaa. Tälle illalle ei ollut, mutta niin vain sitä ilta vierähti lasten kanssa parissa kaupassa.

Tästä se alkaa!!!

Oon aivan innoissani ja onnessani, eikä sanoja löydy. Eilen tehtiin lasten kanssa varsin vaivalloinen matka lähipostiin. Pyörän takarengas oli melkein tyhjä enkä uskaltanut ajaa. Talutin pyörää koko matkan kun pienempi oli kyydissä. Huh. Onneksi hikinen reissu palkittiin ruhtinaallisesti. Postista kannettiin kotiin seuraavanlainen paketti.

Paketin sisältö se vasta hyvältä näyttikin. Nyt on SNY syksy saatu todella käyntiin.

Värit olivat niiiiin mua. Kuva nyt ehkä hiukan vääristää, sillä tuo Vuorelman Veto (ihan uusi lanka minulle) on enemmän oranssia kuin punaista. Ja sehän sopii. Nimittäin juuri tuollaista ketun punaista olen etsinytkin. Ihan sattumalta sain pojalle ensi talveksi kokonaan ruskeat toppahaalarit. Ja niiden kaveriksi täytyy nyt tehdä Kettuja joita olen joskus bongaillut. Onneksi olen ne tänne blogiin linkittänyt, että vielä löydän ohjeet. Voi täydellisyys. Toivottavasti lanka riittää molempiin.

Reggae ombre on myös ihan uusi lanka ja huovuttaminenhan ei välttämättä ole minun lempiystäväni. Mutta kuka voisi vastustaa noita värejä?! Nuo on jotenkin niiiiin täydellisen värisiä keriä, että kai sitä jossain vaiheessa taas uskallettava sitä huovutusta yrittää. Toivotaan ettei täydellinen lanka mene pilalle.

Sain myös pirteän keltaisia isoja tuikkuja, lakut koko perheelle ja itselle vähän muita herkkuja. Spectra -huiviohjeeseenkin täytyy paneutua oikein ajan kanssa.

Rakas SNY-kierroksen emo, saanhan pitää tämän parin aina. Kiitos.

Nyt täytyy nopeasti tehdä edellinen projekti alta pois, jotta saan kettuja puikoille. Minun SNY -paketti on oikeastaan kokoamista vaille valmis eli hyvällä mallilla sekin. Puikot pitäisi inventoida, sillä ne ovat jotenkin kummasti lähteneet omille teilleen säilytyspussukasta.

Postipäivä

Perjantaina uus SNY:ni muisti minua ensimmäisellä kortilla. Voi juku mä niiiin odotan tämän syksyn etenemistä.

Salainen ystäväni kirjoittaa, että on tainnut pariarpajaisissa saada sukulaissielun. Minut siis. Lempiväri ja moni muukin juttu kuulemma osuu yksiin. Ihanaa. 

Omakin kortti on jo matkalla ja myös minä olen saanut kivan parin. Ainakin tuntuu siltä. Toivottavasti osaan koota kivoja paketteja.

SNY syksy 2013

Tuli sitten ilmoittauduttua. Käykäähän muutkin. Ihanaa paketin kokoamista ja oman odottelua taas syksyllä tiedossa. Ahminkohan itselleni liikaa hommia syksyksi?

Hupsis, mihin hävisi huhtikuu?

Aivan hävettää. On aika iso kynnys näin pitkän hiljaisuuden jälkeen taas kirjoittaa. En tiedä mihin tuo aika on kulunut. Ainakin viimeisen viikon ja vähän ylikin olen ollut kipeänä. Ensin muuttui vasen silmämuna punaiseksi, sitten tuli kurkku kipeäksi jne... Tauti on kyllä ollut mitä merkillisin. Joka päivä on ollut ihan eri oireet. Yhtenä päivänä luulin kuolevani päänsärkyyn, joka teki aivan oksettavan olon. Viralliseksi syyksi paljastui molemminpuolinen poskiontelotulehdus ja korvatulehdus. Antibioottikuuri kummasti helpotti asiaa. Tosin silmämuna on edelleen punainen, eikä sille ole löytynyt syytä tai helpotusta.

Ennen sairastelua oli se kauan odotettu Tallinnan reissu. Harmi vain, että olimme lauantaina niin myöhään perillä, etten ehtinyt Karnaluksiin tai mihinkään muuhunkaan lankakauppaan, joita olin netin kautta onnistunut löytämään. Meillä oli vapaa-aikaa vasta sunnuntaina enkä onnistunut silloin löytämään yhtäkään lankakauppaa. :( Mutta keväinen Tallinna oli kyllä muuten upea ja jäi vähän nyt kaivelemaan ne lankaostokset, joten jos sitä kesälomalla suuntaisi taas Tallinnaan. Risteilyt nyt eivät kauan kestä eivätkä maksa paljon mitään. Eri asia on lähteä täältä Etelä-Pohjanmaalta ensin Helsinkiin. Reissu oli työpaikan virkistysmatka ja olimme katsomassa Eesti Rahvusballett:ssa Luikede järv eli Eestin kansallisbaletissa katsomassa Joutsenlampi. Kyllä oli mahtavaa. Se oli jotain niin mahtavaa, ettei sanat riitä kuvailemaan. Täydellinen kehonhallinta on jotain mitä kadehdin. Mutta sellaista ei kai saavuta kutimen kanssa pehmeän tuolin syvyyksissä?

Yksi aikarosvo on ollut miehen firmalleen hankkima tablettitietokone. Toistaiseksi se on ollut vain pelikäytössä. Nyt täytyy oikein tietoisesti vähentää pelaamista ja ottaa mielummin kudin käteen. Jotain askartelua sentään olen saanut aikaan. Lapsilla oli vappuna hoidossa vappujuhlat. Hoitajat olivat järjestäneet sirkuksen ja pukeutuivat itse esiintyjiksi (pelle, leijona, leijonan kesyttäjä jne...) ja lapset saivat pukeutua mielensä mukaan. Tyttö päätti heti kun asiasta ilmoitettiin, että hän on sitten hevisaurus. Hoitajakin luulivat, että meillä on jo joku hevisaurus-puku. Ei ollut, mutta nyt on. Ja taatusti parempi kuin kenelläkään muulla. Kaverini on innostuneempi ompelemisesta kuin minä, joten ompeluutin hänellä mekon, kävin konsultoimassa serkkuani Tiimarissa, tilasin netistä niittejä ja vähän askartelin... Niin muuttui meidän neiti Milli-Pilliksi. Meidän Milli-Pilliä jännitti niin, ettei saatu oikein kunnon asennetta poseerauksiin.

Mikäs sitten sai minut vaivautumaan koneen äären pitkästä aikaa? No, ne valtavat onnen ja ilon kyyneleet ja lämmön tunne, jotka SNY:ni eli Päivi Helmien Kimallusta -blogista sai aikaan lauantaina. Perjantaina, vaikka olin vielä aika huonossa kunnossa, oli pakko tehdä koko illan kestävä kauppakierros (ruokakauppa, puutarhakauppa jne.). Sinä aikana Päivi oli käynyt katsomassa, josko olisin kotona. Toisaalta harmittaa tosi paljon, etten ollut. Miten ihanan haastava ja täysillä mukana ollut SNY minulla onkaan tänä keväänä ollut. Olisi ollut mukava tavata. Toisaalta siinä kunnossa, ennen antibioottikuurin alkua, yritin välttää kovin läheistä kontaktia kehenkään. Joten parempi vain, etten tartuttanut tätä tautia. Lauantaina mieheni kävi hakemassa aamun lehden ja toi minulle sänkyyn valkoisen kirjekuoren. Luulin ensin, että naapuri on tipauttanut yhden kuvaston meidän laatikkoon. Kuori tuntui kyllä aika painavalta ollakseen kuvasto. Ja voi mitä sieltä paljastuikaan... Aivan upea kirja. Suloisimmat Sukat Uusia innostavia neuleohjeita. Mitä muuta tuosta kirjasta voisi sanoa kuin IHANA, IHANA, I-HA-NA! Tuon kirjan parissa vierähtää varmasti tovi jos toinenkin. Teoriaosuutta olen jo iltalukemisena ihmetellyt. Tämä kirja kyllä totisesti haastaa minua vielä piiiiitkän aikaa. Mutta todella innostavalta kuitenkin vaikuttaa. Ei siis lainkaan lannistavalta. (Ai niin, oli siellä kuoressa myös mikro-pop corn-pussi, mutta se joutui jo johonkin hukkaan ennen kuvan ottoa ;) )

Koska kaikessa tässä lamaannuksessa se sukkaprojekti on päässyt aivan hautautumaan jonnekin päätin, että nyt kyllä esittelen sen, jotta saisin teiltä lukijoilta tsemppiä siihen ja sukat ajoissa valmiiksi. Tämä kirjakin tuli juuri sopivasti sitä ajatellen. Olen nimittäin yhtä ideaa pyöritellyt päässäni ja yrittänyt hahmotella kirjoneuletta siitä. Mutta noilla silmukkakuvioilla siitä tulee täydellinen. (Tai siis jonkun muun tekemänä se varmasti olisi täydellinen :) ).

Nyt siis lupaan taas päivittää tätä vähän useammin ja laittaa pystyyn myös luvatun kilpailun jne. Paljon on ideoita ja nyt on aika alkaa toteuttaa niitä. On muuten ihana huomata, että vaikka nyt en ole paljon blogissa edes käynyt enkä lukenut tai kommentoinut muiden blogeja, täällä on silti joku käynyt kurkkimassa. Joku lukee blogiani, olen siis olemassa?

Toukokuun SNY-paketti

Keväinen Tallinna

Mill-Pilli

 

PS: Kuvat on kuinka sattuu kun piti lisätä ne puhelimella jälkikäteen. Kone ei nyt suostunut yhteistyöhön. 

Huhtikuun paketti

Voi kuinka ihanaa. Tämä paketti tuli kyllä aivan oikeaan aikaan. Tämä viikko on ollut jotenkin pitkä ja väsyttävä, vaikka samaan aikaan aika meneekin aivan liian nopeasti. Joka illalle on ollut jotain ohjelmaa ja vaikka olisi ollut kivaakin tekemistä, niin väsyy sitä silti.

Maanantaina tyttö oli kylässä kaverinsa luona ja me kävimme pojan kanssa kahdestaan kirjastossa. Hamstrasin monta ihanaa käsityökirjaa kun kerrankin sai vähän paremmin katseltua niitä. Yksi työ on jo aloitettukin, mutta siitä sitten joskus toiste. Ja taas vaan "to do"-lista kasvaa.

Eilen tuli viesti, että postissa odottaa paketti. Mitäs sitä enempää odottelemaan. Kurvasin heti lähikaupan kautta, mutta myöhään illalla vasta pääsin pakettia avaamaan.

Ja totta tosiaan SNY:ni on osannut kuukauden teeman mukaisesti haastaa minut. Nimittäin huovuttamisesta minulla on aika onnettomia kokemuksia. Mutta jos noita huopatossuja tulisi kuitenkin koitettua. Nimittäin ne voisivat olla kivat käytössä.

Huopasesta lankana minulla ei kyllä ole kokemusta. Jospa sen huopuminen on jotenkin vähän hallitumpaa kuin Puron, jota on olen joskus huovuttanut. Vaikka huovutin Purosta tehdyt jutut 30 asteen pikaohjelmassa muun pyykin kanssa, tulos oli todella yllättävä. Tarkoitukseni oli tehdä imetysaikana rinnanlämmittimet. Neuloin todella ylisuuret pyörylät. Pyykkikoneen jäljiltä ne olivat yli sentin vahvuiset ja halkaisijaltaan sellaiset, että päätyivät lasten leikkiastioiden kaveriksi pannunalusiksi. :)

Toinen kokeilu samassa koneellisessa oli pikkukukkaro. Siitäkin tuli todella minimaalinen. Kun olin venyttänyt sitä kaikin voimin, sain siitä sen kokoisen, että sinne mahtuisi ehkä yksi euron kolikko. Ja tältä se näytti kun otin sen pesukoneesta:

Harsin kukkaron sisään hienosti palan muovipussia, joka oli koneessa menettänyt värinsä ja ompeleetkin olivat purkautuneet.

Toivotaan siis, ettei noista huopatossuista tule ihan tuollaisia. Jos jollakulla on vinkkiä huovuttamiseen, niin antaa tulla vain.

Huhtikuu

Ihan pikainen kirjoitus. Onneksi se muistikirjamaaliskuukin jo loppui. Ei olisi taas ehtinytkään askartelemaan. :) Mutta kyllä siitä jäi sellainen krooninen askartelutarvikkeiden silmäily päälle. Tuli sitten ostettua supersuloisia teippejä ja kokeiltua niitä heti kalenteriin. Ja kuvasta huomasin, että joku teipin reuna siellä on jo pystyssäkin.

Ja onneksi tuo SNY kyseli perään. Muuten olisin aivan unohtanut, että SAIN PÄÄSIÄISKORTIN. Lapset saivat pääsiäiseksi postia mummolta. Siinä meidän pääsiäiskortit sitten olivatkin. Mutta en ole aiemmin tainnut saadakaan pääsiäiskorttia. Kiitos SNY, lämmitti mieltä.

Tänään kävin passikuvassa ja tilaamassa passin. Nyt on Tallinnan-reissu taas askeleen lähempänä. Kuvasta tuli kyllä kamala, mutta pääasia, että se täyttää ne kauheat vaatimukset mitä passikuville nykyään on.

Voi kuinka on tullut käveltyäkin parin päivän aikana. Kun kiireessä yrittää hoitaa asioita, tulee ottaneeksi paljon enemmän askelia kun jos vähän tarkemmin miettisi mihin on seuraavaksi menossa. Pääasia kai lienee, että asiat tuli hoidetuksi.

Oh, anteeksi nämä illalla pimeässä otetut kuvat. Pitääkin ladata kameran akku ja tyhjätä muisti, ennen reissua.

Minimunat

Kovin on ollut pientä tämä pääsiäisen touhuaminen meillä. Perinteiden mukaisesti kävimme lankalauantaina lasten kanssa trullittamassa ja illalla kokolla. Siinä välissä minä ehdin kärsiä elämäni pahimman päänsäryn, joka onneksi meni ohi miehen migreenilääkkeellä. Jos yhdestä kirkkaasta päivästä (ulkona olin aurinkolasit päässä) tulee näin sairaaksi, en halua kesää tänne. Yleensä minun päänsärkyni menevät nukkumalla ohi. Tämä oli sitä laatua, että heräsin päänsärkyyn, enkä pystynyt enää nukkumaan.

No mutta se siitä. Jotain kuitenkin on tullut näperreltyä. Ensinnäkin tein joulukalenterivaihtoon näitä Happy Flowereita ja nyt vihdoin sain tehtyä meille kotiin oman. Tästä puuttuu vain se viimeinen häntä. Hemtexin minikerät olivat juuri sopivan värisiä tähän ja muuten on käytetty SNY:n lähettämiä helmiä.

Nyt en enää muista minkä blogin kautta löysin nämä suloistakin suloisemmat virkatut munat. Ohje kuitenkin löytyy täältä. Ohje on tosi helppo. Ensimmäisen munan tein tässä koneen äärellä ja seuraavat jo ulkomuistista. Kuten tuossa ohjeen kuvassakin näkyy, munat mahtuvat hienosti kämmenelle. Omassa kuvassani on virkkuukoukku luomassa sitä mittasuhdetta.

Ennen pääsiäistä innostuin taas tekemään yhden tiskirätin. Aikaisemmatkin tiskirättini (Novitan bambusta) ovat olleet aika pieniä, mutta tämä blend bamboosta tehty veti kyllä pohjat. Seuraava täytyy tehdä paaaaljon suuremmilla puikoilla kun en näemmä osaa löysää tehdä. Olen nimittäin nähnyt tästä samasta ohjeesta tehdyn ihan normaalin kokoisen tiskirätinkin. Ilmainen ohje löytyy täältä.Tämä kyllä jotenkin sopii noiden minikokoisten munien kaveriksi.

 

Ihanaa pääsiäisen jatkoa kaikille. Minä menen nyt tekemään viimeiset muistikirjan sivut valmiiksi, jotta ehdin ne julkaista maaliskuun puolella. Huhtikuulle pitäisi myös tehdä kalenterisivu. Onneksi ei ole jäänyt viime tippaan sekään. :)

Pääsiäskoristusta SNY:n paketista

Näin nopeasti tulee valmista kun jostain oikein innostuu. Pari iltaa ja paperinaruvirkkaus on valmis. Vähän käsille tuo otti kun tuo paperi naru on tosi karheaa. Rautalankarengas olisi saanut olla aavistuksen pienempi, mutta hyvin se noinkin menee. Katsokaa mikä ihana auringonpaiste täällä on.

Olin kahden vaiheilla tuon koristelun kanssa. Vähän olisi tehnyt mieleni laittaa samassa paketissa tulleet höyhenet tuohon kranssiin. Mutta en tiennyt millä olisin kiinnittänyt ne. Ja mieskin oli sitä mieltä, että pysytään hillitymmällä linjalla. Niinpä kranssiin päätyi ties mistä säästynyt rusetti ja SNY:n paketista tulleet helmet. Kaikki on kiinnitetty vaalealla virkkaukseen tarkoitetulla langalla. Mutta halusin nuo koristeet sellaisiksi, että ne voi halutessaan irrottaa ja vaihtaa. Jos vaikka sittenkin haluaisin laittaa ne höyhenet.

 

Lopullinen paikka on vielä hakusessa. Toistaiseksi tuo roikkuu takan pellissä. Ja näin nopeasti aloin myös haikailemaan sen luonnonvalkoisen tai pellavanvärisen paperinarun perään. Tiedän nimittäin yhden ihmisen, jonka tyyliin se sopisi täydellisesti. Eli voipi olla, että suuntaan askartelukauppaan ensi viikolla.

Linkki kranssin ohjeeseen löytyy edellisestä postauksesta.

Toinen paketti

Kuten tuossa viikolla jo vähän vihjailin, toinen SNY-paketti on saapunut. Ehdin kuin ehdinkin hakea sen jo keskiviikkona ja avaamaan ja ihmettelemään sitä jo illalla. Sitten tulikin vaikea valinta kun olisin heti halunnut käydä paketin sisältöön kiinni, mutta muistikirja oli pahasti kesken ja nukkuakin täytyy joskus.

Paketista löytyi: Pari pussia kaakao-jauhetta (enemmän kuin sopiva näihin keleihin), Kinder-muna, helmiä, höyheniä (super-hyvä, koska itse en muista niitä koskaan ostaa ja mitä lähemmäs pääsiäistä mennään, sitä varmemmin ne ovat kaupoista loppu), yksi kerä pinkkiä Isoveli-lankaa (kyllä SNY, tämä on mun lempiväri) ja vyyhti keltaista paperinarua (tämä se vasta mun väri onkin). Kirjeestä löytyi myös pari osoitetta, mistä löytyy ohjeet virkattuun ja neulottuun paperinarukranssiin. Valtisin virkkauksen, vaikka mulla ohjeesta poiketen onkin nro 10 koukku, mutta tuskin haittaa. Aivan kuten matonkude-vyyhdin kanssa, onnistuin myös tuon paperinaruvyyhdin sotkemaan. Eilen illalla lapset saivat kuulla kunniansa, jos eksyivät liian lähelle mun narunselvitystä. Mutta nyt tuo koko naru on kerällä ja Voice of Finlandin aikana kranssikin pääsi jo pitkälle. Kävin myös ostamassa jo sellaisen metallirinkulan, joten pian saan varmasti esitellä valmista kranssia täällä.

Ja parasta on se, että kuten toivoinkin, niin pääsen aina tutustumaan johonkin uuteen. Paperinarusta minulla ei ole mitään kokemuksia. Ja varmasti sellainen perus luonnonvalkoinen tai pellavanvärinen paperinaru olisi jäänyt koskemattomana vyyhtiin, mutta kun värit ovat kohdallaan, minä teen mitä vain. :D

Tässä vielä linkit teillekin, jos kranssi kiinnostaa:

Virkattu

Neulottu

Väliaikatietoja

Paketti on saapunut. Nyt vaan on ollut niin pitkiä päiviä, etten ole ehtinyt koneella istumaan. Eikä ajatus oikein tahdo luistaa tuon muistikirjankaan kanssa. Mutta juttua paketin sisällöstä ja muistikirjamaaliskuusta tulossa viimeistään viikonloppuna.

Postiuutisia

Hengissä ollaan. Niukin naukin. On ollut aika rankka viikko. Joka päivä jotain ylimääräistä ja nyt tuntuu, että tämä vauhti jatkuukin. Hyvä kun olen iltaisin ehtinyt muistikirjaan vähän askartelemaan, muita käsitöitä ei nyt ole ehtinyt edes ajattelemaan. Toisaalta olisi kiva kun ehtisi rauhassa suunnitella, innostua ja sitten istua tuolla käsityötuolin uumenissa. Mutta sellaista ei nyt ole näköpiirissä.

Ihana SNY:ni oli lähettänyt viikolopputoivotukset e-kortin muodossa. Se piristi kummasti. Ja varsinkin lupaus siitä, että ärräpaketti on jo matkalla!! Saisiko jostain pikatoimituksena myös vapaa-aikaa?

Näin ihana siili meille marssi kukkien kanssa piristämään viikonloppua.

Kuvienlatausongelmia on edelleen. Yritin tässä viikolla siirtää yhtää kappaletta tietokoneelta puhelimeen soittoääneksi. Siinä sitten kaksi jääräpäätä löivät päitä yhteen (minä ja tietokone). Jossain vaiheessa Kies!-ohjelma yritti muodostaa yhteyttä minun usb-hiireen. Keskiyön paikkeilla se viimein onnistui, mutta kaiken sen säätämisen seurauksena puhelmeni on aivan sekaisin. Sähköpostit eivät enää päivity puhelimeen automaattisesti. (Jotain blogiin tulleita kommentteja on saattanut mennä ohi, olen pahoillani siitä ja koitan nyt vähän katsella täältä blogin puolelta niitä.) Osa valokuvista on aivan sekaisin puhelimessa ja jotain muutakin häikkää on ollut. Koittakaa olla kärsivällisiä. En millään haluaisi ottaa läppäriä käyttööni, sillä tykkään tästä pöytäkoneesta. Se on jotekin turvallisemman tuntuinen. Ja tämä (mun ihan eka ikioma) näppis on paljon parempi kuin mikään muu. Inhoan puhelimen kautta kirjoittelua enkä voisi kuvitellakaan käyttäväni mitään tablettia. Pitää nyt katsoa miten tämän kuviensiirto-ongelman saisi ratkaistua helpoiten. Koneiden määrästä se ei ainakaan ole kiinni. Tällä hetkellä tämä meidän toimistohuone on täynnä myyntiin meneviä tietokoneita... :D