Joulupukin töissä

Me ollaan joulupukin töissä, joulupukin töissä, joulupukin töissä täällä jokainen.

Kun minä olin pieni tyttönen, löysin vahingossa äidin laukusta ihania erivärisiä nallen muotoisia kylpyvaahtopakkauksia. Pettymys oli suuri kun äiti sanoi, etteivät ne olleet minulle. Äiti sanoi, että joulupukilla on niin paljon tehtävää ennen joulua, että hän pyytää apua vanhemmilta. Vanhempien on ostettava tai tehtävä lahjoja, paketoitava ne ja jätettävä tontuille. Ja joulupukki sitten päättää kuka mitäkin saa lahjaksi. Eli ei ollut ollenkaan varmaa, että äidin laukusta löytyneet kylpyvaahdot tulivat minulle. Se oli pitkä joulun odotus. Mitä jos joulupukki veisikin ne jollekin toiselle. Onneksi joulupukki toikin ne sitten minulle.

Tätä samaa tarinaa olen käyttänyt omien lasten kanssa. He eivät varsinaisesti ole nähneet mitään lahjoja, mutta tämän tarinan ansiosta olen saanut tehdä käsitöitä ihan rauhassa. Viime viikolla ompelin pitkästä aikaa. Lapset touhusivat kiltisti omiaan, kun kerroin, että teen jotain mitä joulupukki on minulta tilannut. Totta kai he odottavat joulua, esittävät lahjatoiveita ja miettivät tuoko pukki sitä mitä he toivovat. Mutta lapset ovat tottuneet siihen, että istun jonkun kutimen kanssa koko ajan. Ja yleensä ne ovat jotain niin käsittämättömän tylsää, ettei heitä jaksa kiinnostaa. Siitä on suuri hyöty nyt. Saan tehdä noita lasten juttujakin melkein julkisesti.

Vielä toinen, kun minä olin pieni -tarina. Tai oikeastaan tämä tarina alkaa sieltä kun äitini oli pieni. Äitini leikki paperinukeilla, suunnitteli niille vaatteita ja piirsi paljon. Myöhemmin äitini leikki barbeilla, eli siis siirtyi piirtämisestä ompelemiseen. (ja ensimmäiseltä ammatiltaan äitini onkin ompelija) Äidin tekemiä barbin vaatteita oli paljon minullakin leikeissä. Ja yksi ihana sänky. Aika samanlainen kuin tuo yllä olevassa kuvassa. Peitto vain oli kirkkaan punainen ja olisikohan siinä kankaassa ollut valkoisia pilkkuja. Tyynynliinassa ainakin oli pitsit molemmissa reunoissa. Se äitini leikeistä periytynyt sänky on minulla vieläkin tallessa. Mutta eihän yhdellä sängyllä vielä pitkälle pötkitä. Niinpä tein toisen melkein samanlaisen. Malli on siis vain muistin varassa ja tämän mittoihin on käytetty barbia.

Tytölle on hänen tietämättään tekeillä barbien talo. Tällä hetkellä talo on suunnitteilla Ikean Expedit -hyllyyn, jossa on neljä lokeroa. Jos jostain löytyisi yhtä edullinen, saman kokoinen ja tyylinen ovellinen hylly, se olisi tietenkin vielä parempi. Expedit on siitä huono, että se on tehty kennolevystä, eli siihen on vähän huono itse lisätä ovea. Ehkä jonkinlaisen oviverhon voisi laittaa. Sellaisen, jonka takana leikit saavat levätä herättämättä liikaa huomiota. Joka tapauksessa tarkoitus on tehdä talo niin, että kun barbileikit eivät enää innosta, hyllyä voi käyttää muuhun. Olen löytäny kirppareilta kivoja pikkutavaroita barbin asumukseen. Sisustustekstiilit voin tietenkin tehdä itse. Sohvakalustoakin suunnittelimme miehen kanssa yhteistyössä. Muuten tuntuu, että barbeille on aika huonosti tarjolla kalusteita. Vai olenko vain etsinyt vääristä paikoista? Ja miksi joka kalustepaketin mukana tulee nykyään uusi barbi? Kirppareilla ehjät barbin kalusteet liikkuvat vähän liiankin nopeasti. Onneksi itseltäni on jotain jäänyt talteen. Mutta kunnollinen keittiö ainakin puuttuu.

Tyyny ja liina ovat erikseen. Tietenkin.

Aina kaikki käsityöt ei onnistu. Tarkoitus oli tehdä mustat pitsikämmekkäät niiden ärtsyn väristen hanskojen päälle. En päässyt alkua pidemmälle kun totesin, ettei valitsemallani langalla voinut tehdä pitsiä. Se oli aivan liian kovaa siihen ja minulla kuivista käsistä nahka rullalla. Nopea suunnitelman muutos, ja niin sai barbi uuden hamosen.

Donnan baarikarhu-paita

Sain tässä taannoin yhden "tilaustyön". Isäni morsian pyysi minua tuunaamaan isäni vanhasta t-paidasta heidän koiralleen Donnalle paidan. Donna on kiinanharjakoira, karvatonta mallia. Sain kuluneen t-paidan ja vielä kuluneemman koiran paidan mukaani. Vanha koiran paita tuli kaavoiksi. Leikkasin sen kylmästi saumoista auki, mitä sitä purkamaan, ei mun hermot olisi kestäneet.

Nyt en taas tajua, miksi ihmeessä kuva ei suostu tulemaan muuta kuin näin päin. Mutta tässä ollaan leikkuuvaiheessa. Hyvältä näyttää ja vähän epäilyttävältäkin.

Mulla on kyllä aikamoinen dilemma tuon ompelukoneeni kanssa. Se on ihan hyvä Bernetan peruskone. Ompelukoneliikkeessä kyllä suositeltiin, että jos ompelee vaatteita alusta alkaen itse, niin kalliimpi malli olisi kyllä parempi. Mutta, että 400e ompelukoneesta. Kun enhän mä ompele kun pari kertaa vuodessa. Toisaalta, mä en ompele sen useammin, juuri siksi, että aina tulee jotain takkua koneen kanssa. Niinkun nyt, kun kone ei suostunut vaihtamaan ommelta. Tulisikohan sitä ommeltua useammin, jos voisi olla varma, että kone toimii aina? Nykyinen koneeni on siis huollettu juuri, joten ei siinä pitäisi mitään vikaa olla. Nykyisessä konkurssissa on kyllä tyytyminen siihen mitä on, mutta lupaan, että jos voitan joskus isomman summan arvalla (siis oikein suuren) niin ompelukone on kyllä hankintalistalla. Ja saumuri.

Onneksi tuo nykyinen kone suostui viimein myös vaihtamaan ommelta ja sain jousto-ompeleenkin kerrankin toimimaan. Aika ihana paita siitä Donnalle sitten tulikin. Vähän mietin tuota kaula-aukkoa, että saisiko se olla pienempi. Sovituksessa selvisi, että hyvin pysyy päällä noinkin. Vähän voisin kuitenkin kaavaa muokata.

Donna kyllä tykkäsi uudesta paidasta, mutta valokuvaamisesta ei. Se poseerasi vaikka kuinka hienosti muuten, mutta kun otin kännykän esiin kuvaa varten, se lähti pakoon tai luimuili. Noh, paitaahan tässä kuvattiinkin, mutta olisi se ollut kiva saada koirastakin edustava kuva.

Niin ja se baarikarhu... näin nimesivät lapseni tuon keltaisen hahmon, jonka moni on tölkin kyljessä nähnyt.

Kaikenlaisia käsitöitä

Tällä viikolla olen kärsinyt niin infernaalisesta hammassärystä (ja käynyt kaksi kertaa hammaslääkärissä), ettei kovin paljon valmista ole tullut. Jotain kuitenkin ja tänään ainakin  koko viikon edestä. 

Pojalla oli kolmessa turkoosissa paidassa, toisessa hihassa, useampi pieni reikä. Ostin jokin aika sitten Me&I:n siilipaidan juuri tätä paikkausprojektia varten. Tässä paidassa oli niin monta reikää ettei yksi siili riittänyt sitä paikkaamaan. Niinpä tähän tuli uudet hihanpätkät. Vielä pitäis saumurilangat huolitella piiloon. Ja muut paidat odottaa edelleen paikkausta.

Turkoosin paidan elämää jatkettiin Me&I siilipaidan paloilla.

Ainut tällä viikolla valmiiksi asti tehty amigurumi. Yrittää olla ukkeli leijonapuvussa. Jotenkin en nyt ole tyytyväinen näihin huppuhahmoihin, vaikka muiden tekeminä ne näyttävät kaikista söpöimmiltä. Höh.

Ja näistä kiitos äidilleni. En löytänyt pojalle sopivia kesähousuja mistään. Pienille pojille näyttää olevan myynnissä vain sortseja ja farkkuja. Tytöille on legginssit, mutta pojille ei mitään siihen tilalle. Ostin sitten tuon ruskean neuloksen ajatuksena jos jaksaisin jossain vaiheessa niistä pojalle housut ommella. Tänään äiti tuli käymään. Laitoin hänet ensin vain piirtämään kaavat, sitten leikkasimme kankaat. Ja koska oli kerrankin lapsenvahti paikalla ja tavarat jo valmiiksi levällä, niin tuli sitten ommeltua kahdet banaanisuklaajoogahousut. Kaava on 4/2007 Ottobresta. Pojalla on käytössä 98-104 cm kokoisia vaatteita. Näistä housuista suurin koko oli 92 cm ja alkuperäisessä kaavassa ei ollut noita pitkiä resoreita. Ajattelin että hoikalle pojalle tulee noiden resorien avulla ihan sopivat housut. Ja niin tulikin. Olisi itse asiassa olleet ihan hyvät ilman resoreitakin! Mutta nyt menee tosi pitkään kun vyötäröltä ja lahkeista saa tarvittaessa käännettyä lisää mittaa.
Housujen tarve on tällä hetkellä todella suuri, kun poika opettelee kuivaksi. Näistä housuistakin on vielä saumurilangat siistimättä. Poika sovitti toisia housuja ja kas kummaa, heti tuli pissa. No siihenhän nämä tehtiin.
 

Banaanisuklaajoogahousut