Pitkästä aikaa kortti

19 vuotta sitten tänä päivänä menin ensimmäistä päivää kuudennelle luokalle. Koulun jälkeen pyöräilimme kaverin kanssa meille. Vanhemmat tulivat kotikadulla vastaan kaahaten aikamoista vauhtia. Ihmettelin mihin he oikein lähtivät kun koirakin oli jätetty kotiin. Ketään ei kuulunut takaisin kotiin, niinpä me kaverin kanssa leikimme kaikessa rauhassa, keitimme makaroonia, söimme...

Sitten isä tuli kotiin ja ilmoitti, että minulle on syntynyt pikkusisko ja nyt lähdetään sitä sairaalaan katsomaan. Niin pikkuinen sitä voi kuudesluokkalainenkin olla. Ei tullut meillä kaverin kanssa mieleenkään, että äiti oli lähtenyt synnyttämään.

Tänään se pikkuinen käärö siis täytti 19 vuotta ja vietti syntymäpäiväänsä töissä parturi-kampaajana. Kävin viemässä siskolle töihin kortin.

Vastaisen varalle täytyisi hankkia joku parturi-aiheinen leimasin (parturi, joku joka istuu kampaajalla, sakset tms.). Tähän hätään sellaista ei nyt löytynyt ja se tuli niin myöhään mieleen, ettei netistä ehtinyt enää etsiä. Toinen must have olisi yksi tai useampi Pin Up -tyylinen leimasin. Vinkkejä näistä otettaisiin vastaan.

Huom!!

Ja sitten vielä kolmas asia. Neilin osoite minulla onkin. Palkintopaketti vaan odottaa edelleen täällä. On muka ollut niin kovasti muuta hommaa, ettei ole ehtinyt postiin. Laitan sen tulemaan pikimmiten. Arvontaan osallistunut JohannaMarjut voisi myös ilmoittautua, sillä hänellekin olisi täällä se yllätyspalkinto odottamassa kun vain saisin osoitteen.

Huom!!

Hyvää ystävänpäivää!

Joku tässä aikaisemmin ihmetteli, että miksi suomalaisissa blogeissa ei ole juuri ystävänpäiväjuttuja näkynyt. Itse en ainakaan halunnut pilata yllätystä ja paljastaa etukäteen mitä olen touhunnut.

Meidän kortit (lähinnä lasten hoitokavereille) ovat niin yksinkertaiset kuin mahdollista. Kartonkia ja kimallepaperia. Lapsista oli aivan ihmeellistä kun tein kimalle paperiin taiteen, piirsin siihen puolikkaan sydämen, leikkasin ja siitä tuli kimaltava sydän.

Lasten hoitajille ja muutamalle muulle askartelin pienen ystävänpäiväyllätyksen. Vähän on kyllä huono omatunto. Täytyy varmaan käydä ostamassa se Ihana-lehti. Idea on nimittäin suoraan sieltä, mutta pelkän selailun perusteella.

Tässä koko "maljakollinen" tikkarikukkia

Tämä on lähempänä oikeaa väriä.

SNY:n paketissa "täytteenä" olleen punaisen silkkipaperinkin ajattelin käyttää tällaisiin. Se vain vähän myöhästyi näistä ystävänpäiväkukista.

Ja eilen tuli jälleen ihanaa postia SNY:ltäni. Alkuviikko onkin ollut aikamoista menoa ja eilen olin melkein koko ajan liikkeellä. Kotona kävin vain lukemassa postit välillä. Onneksi kävin.

SNY oli lähettänyt kukkakuvioisen ystävänpäiväkortin ja kaksi sydänkoristetta esim. kukkapurkkiin laitettavaksi. Saa nähdä mihin nämä meillä päätyvät. Lapset nimittäin ihastuivat näihin. En ole halunnut kovin tarkkoja kuvia lapsistani täällä julkaista, mutta nyt on pakko tehdä poikkeus. Nimittäin SNY on nyt onnistunut sulattamaan meidän tosikon sydämen ja tyttö itse pyysi: "Äiti ota musta tällänen kuva".

Kuvanlaatu ei ole paras mahdollinen. Tyttö on tuossa saunan jälkeen tukka märkänä ja posket punaisena.

Ystävänpäivää taidamme viettää lasten kanssa helmiaskarteluiden parissa.

11. luukku ja joulukortit

Tämän päivän luukku tuli tytölle Lankakaaoksen Hannalta. Siellä oli kivat mustat pinnit. Selvästi meidän toiveita on kuunneltu, meidän neidille ei mitään pinkit hörhelöt kelpaisikaan.

Mietin mielessäni mitä kirjoittaisin tämän päivän joulukorttisavotasta kun yhtäkkiä tajusin, että kaikki kortit on kirjoitettu, suljettu kuoriin, laitettu postin punaiseen kuoreen, joka sekin on liimattu kiinni. Kuvat on ottamatta. Onneksi yksi kuori oli vielä auki. Sitä en postita. Se lähtee mukanani huomenna. Eli saatte kuvan nyt vain yhdestä valmiista kortista. Näihin kortteihin on käytetty niitä aiemmin esiteltyjä poron kuvia. Löytyy täältä. Noita värillisiä papereita oli useita erilaisia samassa paketissa. Varmaan kaikkia niitä on käytetty. Kaikki kortit on tehty piparkakunruskealle kartonkikorttipohjalle. Hyvää Joulua ja Iloista Joulua -tarratekstit on Tiimarista. Taakse on kirjoitettu valkoisella geelikynällä, joka näkyy hienosti tummalla taustalla. Tuo leimasin on muuten Magnolian. Minä olen värittänyt kuvat akvarellipuuväreillä. Tyttö väritti omiaan vähän millä sattuu. Tusseilla ja omilla puuväreillään. Välillä lainasi minulta kynää. Minun kynissä kun on enemmän värejä.

Siivouksen vastapainoa

Voi mitä itsensä kanssa painiskelua taas. Periaatteessa olen sitä mieltä, ettei askarteluun tarvita mitään erityisiä välineitä tai materiaaleja. Kaikilta löytyy, jotain mitä voi käyttää. Mutta käytännössä taas... minullakin on yksi kokonainen sängynaluslaatikko ja vähän enemmänkin askartelujuttuja. Ja ne ovat minun "aikuisten askartelujuttuja", joihin lapsilla ei ole lupa koskea. Joskus sieltä voidaan jotain ottaa lasten kanssa askarteluunkin, mutta muuten heillä on ihan omat jutut.

Sitten kuitenkin kun innostuin tänään kortteja tekemään, niin koko ajan on sellainen olo, että voi kun olisi sitä ja voi kun olisi tätä. Vaikka edes leimaisinkirjaimet, paperileikkuri, jotain hienoja korttipohjia...
Oikeasti enemmän tarpeen olisi itseluottamus, kannustus ja ohjaus. Olisi superhienoa päästä yhdessä askartelemaan sellaisten kanssa, jotka enemmän ovat tehneet. Kansalaisopiston korttikurssi kyllä taitaa olla mun listalla tälle syksylle.

Neljä korttia tuli tänään väsättyä ja jokaisen kortin kohdalla tuli sellainen olo, että jotain tämä vielä on vailla, en vain tiedä mitä. Ja nyt on sellainen olo, että kannattaako tällaista roskaa julkaista ollenkaan.

Sininen vauvakortti

Punainen vauvakortti

Pojan onnittelukortti

Tytön onnittelukortti

Ensimmäinen kortti

Tässä se nyt on. Ensimmäinen korttini. Aikani täällä olen lukenut muiden ihania korttiblogeja ja viimein rohkaistuin itsekin kokeilemaan. Nyt olisi ollut ihan toisenlaisen kortin olo, mutta tarvitsin kaverin vauvalle vauvakortin. Kovin vauvainen tästä ei kyllä tullut. Taitaa olla enemmän äidin ja isosiskon mieleen. Suunnittelin tuohon kehykseen jotakin söpöä vauvakuvaa, mutta sellaista ei etsiskelyistä huolimatta löytynyt nyt tähän hätään. Se jotenkin askartelussa ärsyttääkin, että kun kerrankin on joku idea niin aina jotain värkkiä puuttuu. Vaikka nytkin oli pöydällä levällään vaikka mitä sellaista, mitä ei sitten käytettykään.

Ja kuten ehkä huomaatte, niin itsetunto on ainakin nollissa. Olen vähän sellainen ihminen, että jos tiedän, että joku on minua parempi jossain, se tarkoittaa sitä, että minä en osaa ollenkaan. Tiedän kyllä, ettei se niin mene, mutta siltä se nyt vaan tuntuu. Ja olen aivan varma, että olen nyt tässä kortissa rikkonut jotain korttiaskartelun kultaista kirjoittamatonta sääntöä. On se kumma kun tykkää itse tekemisestä, vaikka lopputulos ei miellyttäisikään.

Joten nyt jos blogiini eksyy korttibloggareita, niin toivoisin ihan rehellistä palautetta. Ja muutenkin kommentteja on aina kiva saada. Arvontaankin voi vielä osallistua.

Prinsessakortti