...toinen heti perään...

Nimittäin afrikankukka. Tätä aloitellessa jo huomasin, että oho, edellinen ei mennyt ihan niinkuin piti. Nooh, höyryttämällä sekin ihan hyvin muotonsa otti. Mutta olishan mun nyt pitäny muistaa kun niin monta kertaa oon lapsille barbapapaa lukenu, ettei viiskulmiot sovi toisiinsa.

Ehdin siis tehdä sekä päivänsankarille, että isosiskolle heijastimen ennen juhlia. Tähän toiseen muuten sain nyt heijastinkankaankin kiinnittymään. Käänsin silitysraudan lämpöä vaan isommalle (vaikka ohjeessa sanottiin muuta) ja hyvin tarttui. Ompelin silti sen lisäksi. Näyttää jotenkin kivemmalta.

Eihän näissä mitään olennaista eroa ole? :)

Tein toisenlaisenkin heijastimen tässä taannoin. Pienenä välikäsityönä. Siinä vaan ajatus oli paljon parempi ku lopputulos.

On kyllä nyt niin huonoja kuvia, että voi voi. Ylin kuva on kiireessä napattu ja sen takia näemmä epätarkka. Uutta ei voi ottaa kun heijastimet ovat jo uudessa kodissaan. Ja tuota sukkaa en vaan halua enää kuvata. Siitä on vaikka kuinka monta kuvaa ja tämä on "paras". Mun mielessäni tämä sukka oli paljon söpömpi kuin mitä se todellisuudessa on. Mutta tulipa kokeiltua. Onneksi heijastinlankaa on jäljellä paljon ja tuo sukkakin heijastaa hyvin eli hoitaa kyllä hommansa.

Ensimmäinen afrikankukka

Tyttö sai alkuviikosta kutsun kaverisynttäreille, jotka ovat jo tänään perjantaina. Vaikka aikataulu oli tiukka teki mieleni tehdä jotain itse mukaan pakettiin. Varsinainen lahja käytiin siis kyllä ostamassa, mutta sen lisäksi tein sankarille heijastimen.

Virkkasin ihan ensimmäisen afrikankukkani ja laitoin toiselle puolelle heijastinkangasta.

Tuo heijastinkangas on vähän huonoa. Se pitäisi olla silitettävää, mutta tähän mennessä en ole saanut sitä tarttumaan mihinkään materiaaliin kiinni. Toivottavasti ompeleet kestää. Nyt pitää toimia pikana, jos ehtisin vaikka tehdä toisenkin. Synttärisankarin siskolle.

Äitille vinkki: kun saat ne isoäidinneliöt virkattua niin tässä on sulle seuraava haaste. Afrikankukat on aika suloisia kans.

Ohjeen löysin googlettamalla täältä.

Muutakin on koko ajan tekeillä. Ja kuviakin otettuna. Kun vaan joskus ehtisi tähän koneelle istahtaa pidemmäksi aikaa kirjoittelemaan jotain.

Edit: Muahahahahaa... Nyt vasta huomasin itsekin. Aloitin toista afrikankukkaa ja nehän on oikeasti kuusikulmioita. Eli taatusti nyt on persoonallinen tämä viisikulmainen afrikankukkaheijastin. Ensimmäisestä isoäidinneliöstäkin tuli kolmekulmainen. Kai tää on joku pysyvä vaiva tää kulmien puuttuminen. :D

Oi ihana SNY...

Voi ei. Kirjoitin äsken ihanasti omasta SNY:stäni, mutta blogger sekoili. Samalla otsikolla oli pelkkä otsikko luonnoksena ja sitten koko postaus julkaistuna. Yritin poistaa sen turhan luonnoksen, niin mitä... lähtikin se julkaisu.

Eilen tulin iltavuorosta takaisin tänne sairastuvalle ja minua odotti pullea kirjekuori. Uskomattoman ihana SNY:ni oli osannut lähettää suklaata juuri oikealle päivälle.

Tuli siellä muutakin. Syksyn viimeinen kortti saapui aivan oikeana päivänä. Tänään satoi lunta. Ja maahan jäi ainakin sellainen kerros, että kengän jäljet näkyy pihassa. Heijastinlangasta sain nyt loistavan idean. Onneksi ostin sitä messuiltakin vähän. Voisinkin tehdä (ainakin) yhden heijastimen tässä välissä kun sukka ei oikein etene.

 Tässä vielä parempi kuva tuosta ihanasta kortista.

Mistähän sitä itse saisi näitä ajatustenlukukykyjä, että voisi olla itsekin yhtä ihana pari omalle neuleystävälle? Mulla ainakin on maailman paras SNY!

Voitto kotiin!

Voitin tässä taannoin Mimmukan blogissa arvonnan. Olin aivan tyystin unohtanutkin koko arvonnan kun tieto tuli. Sitten odotin saavani vain tuon huivin. Siitäkin olin jo aivan onnessani. En ole ikinä voittanut mitään näin ihanaa. Maanantaina odotti postilaatikossa pakettikortti. Hmm... Postissa ihmettelin, että miten suuri se huivi oikein on kun se on pakattu näin isoon laatikkoon. Hups. Sieltä tuli aika paljon muutakin kuin vain huivi. Olin kyllä niin positiivisesti yllättynyt.

Paketista löytyi huivi, kaksi ihanan muhkeaa kerää lankaa, kaksi itsetehtyä saippuaa (oletan kun ei niissä sydänlankojakaan ollut), suklaata ja kortti.

Kyllä nyt on ollut aivan joulu kun on tullut itse tehtyä kaikenlaisia löytöjä ja sitten vielä saa näin mahtavan paketin. Huivi on aivan täydellinen. Ihanan värinen ja sopivan ohut näille keleille kun iltapäivisin on taas ollut aika lämmin. Huivin malli on tosi kaunis. Yksinkertainen (tosin minä en osaisi tehdä tuotakaan), mutta silti siinä on se jokin juju.

Huivista puheen ollen, en osaa neuloa pyöröpuikoilla. Siis edes tasona. Teen sen verran tiukkaa, että kun silmukat siirtyvät kaapelille, niitä ei saa sieltä enää pois. En tiedä miten noilla pyöröillä kuuluisi neuloa, että silmukat pysyisivät tasaisen kokoisena ja helposti käsiteltävinä. En tiedä auttaako pyöröjen kanssa edes isommat puikot, kun kaapelit on kaikissa kuitenkin pienemmät kuin itse puikko.

PS: Yritin ottaa huivista kuvia käytössä (koska tietysti se pääsi heti käyttöön), mutta tuo uusi kamera piirtää mulle kamalat silmäpussit. En tunnusta, että mulla sellaisia olis, mutta jotenkin mulle kuviin sellaiset tulee. Varsinkin jos vähänkään yrittää käyttää jotain mustavalkokuvaa tai muuta kikkailua.

Yllätys, yllätys!

Kyllähän minä sen yllätyskerän olen jo auki kerinyt. Mutta kuten sanoin, halusin tehdä sen rauhassa ja nautiskellen. Ihanasti se oli keritty. Hyvin olivat yllätykset sisällä piilossa.

Ylhäällä vasen on lähtötilanne, jonka te jo olettekin nähneet. Oikealla ensimmäinen väliaikakuva. Tuon verran oli jo lankaa kerittynä, eikä vieläkään oikein näkynyt mitään uutta. Alhaalla jo pilkistelee vähän jotain, mutta edes suklaapatukka ei ole kerästä vielä irronnut.

Lähtihän se suklaapatukkakin viimein kerästä irti. Sen kaveriksi lähti aski Muumi-pastilleja ja muutama suloinen kissa-nappi. Mutta voi miten monta yllätystä tuo alhaalla oikealla oleva kerä vielä sisälsikään.

Ylhäällä vasemmalla on kuva, jossa keskellä vähän pilkotta jotain valkoista kerän sisältä. Taas siis joku uusi kulma. Miten paljon tavaraa tänne kerään oikein mahtuu? Ainakin lisää Muumi-karkkeja ja ihana pinkki kynsilakka.

Kerästä hyppäsi vielä yksi erilainen kisunappi ja viimeisenä oli kirje. Oikealla alhaalla koko lokakuun yllätyskeräpaketin sisältö.

Ja arvatkaapas mitä. Tuosta kerästä on sukka jo hyvällä mallilla. Roosa Nauha -ohjekirjasen kolmen kerän pitsisukka ei ole ollenkaan niin haasteellinen kuin tuo kolme kerää antaa ymmärtää. Hyvin voi tehdä tv:tä katsoessa. Silmäilin jo sitä ostamaani valkoistakin kerää ja yhtä ohjetta siitä. Kyllä on ihanaa kun on saanut näin ihanan inspiroivan neuleystävän ja jaksaa taas paneutua käsitöihin. En vaan tiedä kenelle noita sukkia teen. Tuntuu etten malta itse niitä pitää kuitenkaan, mutta en malttaisi antaa poiskaan. Voiskohan ne kehystää ja laittaa seinälle?

Käsityömessut vol 2

Lauantai meni meillä muissa merkeissä (lue: yöpaidassa), mutta sunnuntaina menin uudelleen Käsityömessuille. Taisi olla ihan hyvä valinta nuo päivät. Kuulemma lauantaina oli ollut niin paljon väkeä, ettei sekaan ollut sopinut. Käytävät ihan täynnä. Sunnuntainakin oli vielä hyvin väkeä, mutta ei ruuhkaksi asti. Olin todella positiivisesti yllättynyt kuinka olin aivan eri messuilla perjantaina ja sunnuntaina. Kiinnitin siis huomiota ihan eri osastoihin. Näin sunnuntaina monta sellaista osastoa, jotka olin perjantaina ohittanut.

Mielestäni messujen järjestelyt olivat nyt onnistuneet paljon paremmin kuin aikaisempina vuosina, olihan järjestäjäkin vaihtunut. Myyjät ja näytteilleasettajat olivat nyt enemmän juuri sitä, mitä käsityömessuilla odottaa näkevänsä ja "helppoheikit" olivat erikseen yläkerrassa. Oli se kyllä vähän surullista, että perjantaina kaikkein suurin ruuhka oli yläkerran rihkamakorupöydän äärellä vaikka alakerta oli täynnä mitä ihanampia, uniikkejakin koruja.

Omista ostoksistani otettua kuvaa vaivaa ihan sama kuin perjantainkin kuvaa. En voi julkaista lahjoja. :(

Kuvaan ovat päässeet nyörinukke, heijastinlanka, rasvat (nuo saippuan näköiset), kortteja, muutama riipus ja halvat arkikorvikset.

Tuo nyörinukkekin harmittaa sinänsä, että olisin toivonut löytäväni jotain muuta kuin Prymin messuilta. Jotain käsintehtyä, jossa on ihan eri fiilis kuin noissa sarjatuotannoissa. Noh, jos tällä nukella kuitenkin saisi tehtyä nyörit pojan lakkiin, niin saisi lakin käyttöön.

Ja joo sorruinhan minäkin ei-itsetehtyihin korviksiin, mutta siihen oli syynsä. Kun olen pitänyt noita kaikkia ihania askarreltuja korviksia, niiden kanssa ei voi mennä saunaan. Meillä mies saunoo oikeastaan joka päivä ja minäkin monta kertaa viikossa. Kivat korvikset pitää aina ottaa saunaan pois ja sitten niitä ei muista laittaa takaisin. Nyt oli reikä mennyt toisessa korvassa jo melkein umpeen. Hieman piti näitä korviksia runnoa, että sai paikalleen, mutta jos nyt pysyisi reiät auki niitä kivempiä korviksia varten. Nämä arkikorvikset ovat nyt sitten kirurginterästä, eivät kutita herkkää korvaa, kestävät saunomisen ja pysyvät vielä hyvin kiinnikin. Renkaassa on alhaalla sarana ja korvan läpi menevä tappi napsautetaan takaosaan lukkoon. Kestää siis hyvin kauluksia ja huiveja.

Gitte's osasto oli yksi niistä minkä hoksasin vasta sunnuntaina. Minulla oli muut ihmiset niin mielessä, etten tajunnut ostaa ITSELLE mitään ihanaa tuoksuvaa saippuaa. Vaikken hajusteita kestäkään, niin ehkä luontaisia tuoksuja olisin kestänytkin. Ehkä. Mukaan tarttui kuitenkin rasvaa itselle. Nuo pienet saippuan näköiset palaset ovat siis rasvaa erilaisilla tuoksuilla täydennettynä. Kun tuota palasta pitää käsien välissä se lämpenee ja siitä irtoaa rasvaa, jonka voi siitä levittää sitten muualle. Palasta voi myös suoraan hieroa ihoon, mutta esim. jalkoihin laitan mielummin käsien kautta. Yllättävää kyllä, tuosta ei jäänyt yhtään rasvainen eikä tahmainen olo käsiin. Eli vaikka suoraan ottaisi kutimen käsiin, niin yhtään ei lipsu eikä tartu rasvaa lankaan. Ainakin tuo omassa rasvassani oleva laventeli ja sitruuna haihtuu aika nopeasti.

Ja voi kuinka ihana lahja olisikaan pala saippuakakkua.

Muutamia riipuksia tuli ostettua vaikken mikään korujen tekijä olekaan. Korujen tekijät saavat siis ilmoittautua, sillä haluaisin noista lankavyyhtiriipuksista silmukkamerkkejä. Muista jalostetaan sitten jotain muuta joskus.

Yksi asia minua messuilla ihmetytti. Sellaiset myyjät, jotka eivät yhtään tuoneet omaa firmaansa esille. Mitä hyötyä on lähteä messuille myymään, jos ei siitä seuraa mitään jatkoa. Kyllähän siellä oikeanlaisilla tuotteilla myyntiä saa varmasti siellä messuillakin. Mutta eikö se olisi kiva jos ihmiset messujen jälkeenkin löytäisivät saman firman?

Ainakin Handmade by Heini jäi näistä messuista mieleen. Heinin pöydässä oli niiiiin mun väriset kaksikerroksiset helmet, joita en sit vaan ostanut. Ja nyt ne vaivaavat. Heinillä muuten oli tosi mukavannäköinen ja erottuva osasto.

Käsityömessut vol 1

Taas kävi hassusti. Yhden päivän sisäänpääsy Käsityömessuille maksaa aikuiselta 12e ja kolmen päivän ranneke 20e. Niinpä ajattelin, että ostan rannekkeen, käyn perjantaina nopeasti pyörähtämässä messuilla ja sitten lauantaina tai sunnuntaina uudestaan oikein ajan kanssa.

Ostin rannekkeen ja "pyörähdin" messuilla perjantaina. Ongelma on vain se, että rahaa meni jo eilen enemmän kuin oli tarkoitus. Jotain joululahjoja täytyy kyllä vielä käydä ostamassa tänään tai huomenna. Ihanat messut, mutta olisiko ensin voinut osua joku lottovoitto kohdalle?

Kotona tajusin, etten voi kaikkia löytöjä edes esitellä täällä blogissa. Osa on menossa neuleystävälleni ja osa muuten vain lahjaksi. Ehdottomasti kallein heräteosto oli Ompelun Ihanuus -osastolta villasekoitekangasta pojalle tulevan kettulakin vuoriksi. Ei tarvi laittaa fleeceä vuoriksi, mutta ei myöskään tarvi huolitella reunoja. Ja tuota kangasta tuli nyt sellainen pala, että siitä riittää vielä moneen muuhunkin juttuun.

Ostin itselleni ihan ekat bambuiset puikot. Ja sormikaspuikotkin löytyi. Harmi kun noita sormikaspuikkoja oli vain noin ohuita (2 ½). Ymmärrän kyllä, ettei kukaan oikeita sormikkaita mistään paksusta langasta tee, mutta lapasten peukaloita silmällä pitäen paksummat puikot voisivat olla tarpeen. Roosa Nauha -lankaakin lähti lisää mukaan. Harmi, ettei ollut jäljellä kuin kolme väriä. Samaa mitä sain, tuota valkoista ja mikähän se kolmas olikaan... Olisiko käynyt niin, että eivät olleet osanneet varautua Roosa Nauha -langan suosioon. Tuon langan kanssa vähän hirvittää se miten ohutta se on. Jaksanko ikipäivänä tehdä sukkia 2½ puikoilla. Tosin ostin nuo toiset bambut tätä lankaa silmällä pitäen ja numero 3, sillä tapanani on tehdä aika tiukkaa. Sen vuoksi tiskiräteistäkin on tullut niin pieniä.

Olen täällä hihitellyt tuon taikakerästä tekemäni kirjoituksen kommenteille. Muilla tuntuu olevan hirvittävä kiire keriä taikakeränsä auki. Minä kiusaan itseäni ja silittelen kerää tuollaisenaan vielä hetken. Mikä voisi olla vielä tärkeämpää kuin saamansa kerän auki keriminen? No tietenkin oman taikakerän keriminen. Yöhön asti meni ja tuli katsottua Vain Elämääkin, vaikka tämän kauden tähdet eivät niin innostaneetkaan. Ja sitten plääh, perheenäidin pitää edes vähän huolehtia noista lapsukaisistakin. Eli nyt pyykinpesuun ja siivoukseen...

Löytöjä kirpparilta

Pitkästä aikaa oli sellainen päivä, ettei ollut mitään pakollista ohjelmaa töiden jälkeen. Ajattelin, että käväistään nopeasti lasten kanssa kirpparilla. Ei siellä kyllä kovin kauan mennytkään, mutta löytöjä tuli tehtyä senkin edestä. Rahaa meni enemmän kuin oli alun perin tarkoitus, mutta näitä nyt ei vain voinut jättää sinne.

Meillähän Legot ovat olleet nyt pidemmän aikaa todella suuressa huudossa. Tarkoitus oli kuvittaa tuot haaste-postaus lego-rakennelmien kuvilla, mutta en ollutkaan siirtänyt niitä koneelle, joten se sitten jäi. Puhelimessa minulla on lukemattomia kuvia lasten mielikuvituksen tuotteista. Ja niitä on rakennettu vielä sitäkin enemmän. Poika sai syntymäpäivälahjaksi sellaisen määrän Duploja, ettei järki riitä käsittämään. Ja silti minä menin tänään ostamaan niitä lisää. Hups.

 

Mutta kukaan lego-fani ei olisi jättänyt näitä siihen hintaan kirpparille. Ei olisi. Täällä nyt on yhteen ääneen ihasteltu possua, lavuaaria, traktoria, ties miten montaa palikkaa, jonka sisään saa laatikon, takkaa, televisiota jne. Vaikka ovatkin vähän vanhempaa mallia, niin ei haittaa meidän lapsia yhtään. Ovat vain aivan innoissaan. Ja minäkin tykkään tuosta talosta/kodista, joka on enemmän unisex-juttu kuin nykyinen Duplo-talo. Miksi uusi Duplo-talo muuten on vaaleanpunainen?

Ja mitäs sitten tytölle löytyi? No löin kyllä äidin ennätyksen halpojen Littlest Pet Shoppien kanssa. Äitini toi nimittäin tässä taannoin iiiison ostokeskuksen meidän petshopeille. Meidän kirppariostos ei ole yhtä iso, mutta niin halpoja taas, että vain hullu olisi jättänyt ne sinne.

Nuo kaksi yllä olevaa häkkyrää ja yhteensä neljä hahmoa maksoivat 4e!

Huh, nyt on taas leluja niiiiin paljon, että joulupukki saa luvan tuoda vain kirjoja (joita joulupukilla onkin jo jemmassa), villasukkia ja rahaa. Ja kohta täytyy jotain leluja laittaa myyntiin. Muuten ei mahduta näiden tavaroiden kanssa minnekään. Vaikka me miehenkin kanssa ollaan aikamoisia lelu-faneja ja etenkin lego-faneja, niin jostain on pakko alkaa karsia.

I-HA-NA SNY

Tänään on paistanut ihanasti aurinko. Harmi vain kun olin tänään sellaisessa työpisteessä mihin paistoi ihan suoraan se aurinko jopa sälekaihtimien läpi. Kun pääsin töistä alkoi pää olla jo aika kipeä. Minulle taitaa olla kehittymässä migreeni kun tänäänkin pää oli vasta vähän kipeä kun rupesi jo oksettamaan. Onneksi ei tarvinnut oksentaa. Kofeiinia, särkylääke ja pikkuiset tirsat. Päänsärky oli tiessään.

Lasten kanssa tehtiin "pikkuinen" kirpparikierros. Siitä tulossa oma postauksensa kunhan ehdin. Kotimatkalla haettiin postista mun lähetys, joka ei ollut mahtunut postilaatikkoon. Tai oikeasti kyse taitaa olla siitä, että postinkantajat ei jätä lukitsemattomaan laatikkoon tällaisia lähetyksiä. Parempi niin, eipä joudu muiden käsiin. Luulin olevani menossa hakemaan yhtä ihan toista juttua, mutta sehän olikin jo ihana SNY:ni joka oli minua muistanut lokakuun paketilla.

Lähikaupan postissa näytti virkailijakin olevan vähän kateellinen näin sädehtivästä paketista.

Ja voi mitä ajatuksenlukua SNY:ltäni jälleen. Ihan uskomatonta. Eilen, kun tämä yllätyskerä on ollut jo matkalla meille, näin näistä Taito-yhdistyksen Roosa Nauha sukkalangasta ja ohjevihosta kuvan facebookissa ja jaoinkin sen. Ajattelin, että pitää muistaa käydä Rustoopuorissa tai jospa näitä olisi myynnissä viikonlopun käsityömessuilla.

Kerästä pilkistävän suklaan lisäksi kerä rapisee kun sitä heiluttaa ja muhkurainenkin se on. Tänään en ehdi muuta kuin rapistella kerää ja huomenna alkaakin jo ne käsityömessut... voi että. Pitäisi saada lisää tunteja vuorokauteen. Tästä kerästä tulossa siis ainakin toinen postaus vielä.

Tällä hetkellä puikoilla on kettulakki pojalle kettuhuivin kaveriksi. Suunnittelin vuorittavani sen, jotta menisi talvellakin. Mutta mitä vuoriksi? Ensin ajattelin ohutta fleeceä. Mutta en haluaisi "pilata" ihanaa villalakkia fleecellä. Mitä oli ennen fleeceä? Huopaa? Joustofrotee voisi muuten olla hyvä, mutta se ei taida pitää tuulta yhtään. Saa nähdä keksinkö messuilla jonkun ratkaisun vai joudunko taipumaan fleeceen. Heitelkääs nyt ideoita kehiin te muutkin.

Ei kyllä olisi tuossa pahimmassa päänsärkyvaiheessa voinut arvata miten hyvä päivä tästä vielä tuleekaan.

Tässä vielä kettuhuivi in action. Meillä on tontin nurkalla tuollainen iso kivi, minkä lapset ovat nimenneet tarkkailukiveksi. Sieltä on hyvä tarkkailla naapureita. :)