Välimuistaminen

Kun mietin, että mitä kirjoittaisin, tuli sellainen tunne, että me ollaan koko ajan kipeinä. Nytkin nimittäin itse olen ollut melkein kaksi viikkoa kauheassa taudissa. Muuten ei ole ollut mikään, mutta on pitänyt yskiä aivan hirveästi. Ja lapsilla tietenkin sama tauti. Tänne sairastuvalle saapui siis taas sopivasti SNY:n muistaminen.

Suklaata (Syöty on. Hyvää oli.), joulukalenterikortti (säästetään ensi kuulle) ja Novitan Helpot -lehti, josta ainakin yksi malli on kohta päätymässä puikoille. Kunhan päätän mistä langasta sen teen. Ja se tietää sitten sitä, että minä ainakin yritän sitä pyöröillä neulomista. Yritän siis enakkoluulottomasti uutta. Tällä hetkellä on viimeistelemättä kaksi työtä. Sairaslomapäiviä on mahdollisuuksien mukaan käytetty niiden tekemiseen. Luulisi, että olisi saanut enemmänkin aikaan. En vain tajua mihin tämä aika nykyään katoaa.

Joulukalenteriasioissa voisi joku vähän vinkata. Lapset toivoisivat kalliita Lego-kalentereita. Onhan ne ihania, mutta... jotenkin tuntuu turhan isolta. Viime joulunajan kalenterivaihto tuntui aivan liian työläältä tälle vuodelle. Ihan hyvä, etten lähtenyt siihen nyt mukaan. Meillä on tuolla ne mumman neulomat 24 pientä villasukkaa, mutta jotenkin tuntuu, etten jaksaisi niitäkään täyttää. Suklaakalenteri ei käy maitoallergiselle pojalle eikä kuvakalentereitakaan ole mistään saanut vielä tälle vuotta. Kertokaahan jo mitä te muut olette hankkineet/aiotte hankkia?

Viimeiset joulukalenterin luukut

Voitteko uskoa, että Suomessa on vielä paikkoja joissa edes normaali kännykkäyhteys ei toimi, saati sitten 3G? Eikä tarvitse mennä edes mihinkään erämaahan. Vietimme joulua anoppilassa ihan Turun kupeessa ja olin aika hyvässä puhelin- ja nettivieroituksessa. Olisi siellä tietenkin heidän tietokoneeltaan päässyt nettiin, mutta eipä sitä kyläillessä niin paljon ehdi koneella istuakaan kuin kotona. Nyt siis joulukalenterin viimeiset luukut aika paljon jälkikäteen.

Luukku 22 avattiin vielä kotona, lähtötohinassa. Tohinaa siinä tosiaan riitti. Mukaan otettavat joululahjat piti piilottaa autoon muiden tavaroiden taakse ja alle. Lisäksi meillä kotona oli meidän joululomamme aikana kaksi näyttöä (se todellakin siitä joulutauosta), joten vielä lähtiessä piti siivota talo viimeisen päälle.

Siinä sivussa tuli pisteltyä Piitsu77:n lähettämä luukku.

Aatonaaton luukku olikin vähän ongelmallisempi. Kun tuota sukkajoulukalenteria emme voineet ottaa mukaan. Onneksi mummolassa sattui olemaan yksi kapaloitu nukke (jota oli käytetty Jeesus-vauvana seurakunnan joulunäytelmässä), niin tonttu jätti sitten pienen pussin vauvan vierelle. Oli hauska seurata kuinka lapset etsivät olohuoneesta aivan tohkeissaan pussia. Sieltä löytyi Phedran lähettämä kankainen pussukka, jossa oli nallekarkkeja. Kuva on surkeimmista surkein. Sen lisäksi, ettei tuolla maalla kuulu kännykkä, niin näemmä valokuvatkaan eivät onnistu.

 Lapsille oli mukana vähän isommat yllätykset joulujännitystä lievittämään. Tyttö sai My Little Ponyn ja poika Puuha Peten kaivurin. Molemmat ostettu huokeaan hintaan kirpparilta. Tytön yllätys sopikin paremmin kun hyvin. Mummolassa kun on valmiiksi mieheni siskon vanha ponitalo.

Jouluaattona saman nuken kainalosta löytyi kirjekäärö itseltään Joulupukilta. Siinä joulupukki mm. kehotti nukkumaan päiväunet, vaikka kuinka jännittäisi ja kertoi jättäneensä osan lahjoista meille kotiin, jotta kaikkea ei tarvitsisi kuljettaa mukana. Tyttö etukäteen epäilikin, että meidän pitää ottaa peräkärryt mukaan, jotta saamme kaiken tuotua kotiin. Onneksi ei tarvinnut. Vaikka kirje lapsiin menikin täydestä, niin voitte arvata, että yksi väsynyt äiti sitä öiseen aikaan kirjoitteli.

Ja vielä, on ollut mukava huomata, että blogissa on silti ollut käyntejä, vaikka en ole mitään ehtinyt/pystynytkään postaamaan. Nyt taas tahti vähän tihenee kunhan tämä arki saadaan taas rullaamaan.

Luukut 20 ja 21: olen mennyt lankaan

Sekä eiliset, että tämän aamuiset luukut ovat tuleet Piitsu 77 :lta. Jokaiselle oli oma luukku. Lapsille on kumpanakin aamuna ollut samalaiset muumi-askit, joissa on rusinoita ja kuivattuja hedelmiä. Minulla oli eilen suklaata ja tänään muumi-teetä.

Lapset olivat niin mielettömän onnellisia näistä muumi-askeista. Ja iloitsivat minunkin puolestani: "Äiti kato mitä sä sait. Suklaata. Vähän siistiä, sä sait suklaata joulukalenterista." Aamupuurot katosivat lautasilta ennätysvauhtia, kun sen jälkeen sai maistaa muumi-askista. Kumpikin säästi viisaasti vielä loput iltapäiväksi.

Tässä se jälleen kerran nähdään, eivät lapset tarvitse mitään ihmeellistä, ihan tavallinenkin käy. Voi kumpa siihen joskus oppisi luottamaan. Voi kun oppisi jättämään sen turhan hössötyksen pois.

Ihan samaan lankaan olen mennyt joululahjojen kanssa. Joka vuosi aloitan joululahjojen hankkimisin todella ajoissa. Tänäkin vuonna olin jotain hankkinut pojalle jemmaan ennen syyskuuta. Totesin, että syntymäpäivälahjoja on tulossa jo tarpeeksi eli jätän osan jouluksi. Varmasti jo niillä olisi pärjätty. Tyttö on toivonut Lego Friendsien isoa taloa ja kun sellaisen tarjouksesta löysimme "todella halvalla" niin ostimme sen. Kun ensimmäisen kerran paketoin lahjoja tytölle oli monta isoa pakettia, pojalle vain vähän jotain pientä. Siitä asti on jotenkin ollut takaraivossa ajatus, että täytyy pojalle vielä keksiä jotain pientä kivaa. Sitä pientä kivaa on sitten tullut osteltua vähän sieltä sun täältä. Kun tänään tein viimeisen tarkistuksen meidän lahjavuorelle niin tilanne olikin kääntynyt toisin päin. Tytölle oli edelleen ne samat isot paketit ja pojalle miljoona pientä. Nyt pitäisi vielä vähän jotain pientä etsiä tytölle. Vai pitäisikö sittenkään? Mitä jos vain antaisi olla?

Nyt toivottelen kaikille mukavat joulunpyhät ja kiireetöntä loppuvuotta. En tiedä kuinka paljon enää pääsen koneen äärelle. Loput luukut yritän blogata, mutta voi olla, että se tapahtuu puhelimella, joten mitään laadukasta ei ole luvassa.

19. luukku ja jouluun valmistautumista

Taas oli Tuomas Tonttu vieraillut meillä. Pikkuiselta pojalta vain meinasi itku päästä aamulla: Miksi Tuomas Tonttu ei tuonut iskälle mitään? Onneksi paha mieli meni nopeasti ohi kun päästiin omia pusseja rapistelemaan auki. Ja iskäkin oli jo silloin töissä.

Hanna oli lähettänyt kummallekin lapselle pikkuauton. Minä en enää tiedä kumpi on kumman, mutta itse pitävät tietysti tarkkaa lukua. Minä sain Joulu Rooibosta eli tavallaan teestä. Tuo rooibos vaan tehdään eri pensaan lehdistä kuin perinteiset teet. Joskus silloin kun tuo rooibos tuli, olen maustamatonta maistanut. Teekaupan myyjä sitä minulle viimeksi suositteli. On kuulemma parempaa maustettuna. Niinkun kaikki nuo muutkin laadut tuppaa olemaan. Nyt on varmaan uskaltauduttava maistamaan. Ainakin tämä tuoksuu hyvältä. Olen tuolla kalenterikopallani tuoksutellut jo aikaisemmin, että jotain hyväntuoksuista on tulossa.

Eilen leivottiin viimein lasten kanssa niitä pipareitakin. Ostin valmiin maidottoman taikinan, pienimmän mitä löysin. Lapset pistelivät "makupaloina" varmaan puolet taikinasta suihinsa sillä välin kun otin peltiä uunista. Mutta eipä tuo haittaa. Lapsillehan niitä leivottiin. Ja siksi, että lapset saivat ottaa uusilla muoteillaan edes muutaman piparin. Yhden puoli tuntia sain taas olla "ihana äiti". Hyvä, että edes joskus.

Nyt on viimeisetkin joululahjakäsityöt valmiina. Tai saa luvan olla. Yksi projekti jäi vähän puolitiehen, mutta päätin, etten ota siitä stressiä. Voin aivan yhtä hyvin tehdä sen valmiiksi myöhemmin ajan (ja hermojen) kanssa ja antaa sen muuten vain. Nyt täytyisi vain löytää uudelleen käsitöiden kanssa se nautintovaihde. Ettei tarvi paahtaa tiettyyn päivään mennessä valmiiksi, vaan voi rauhassa suunnitella, kokeilla, purkaa, tuskastella, tehdä uudestaan ja onnistua.

Ja niin, tulihan meille sitten niitä näyttöjäkin. Eli se siitä joulutauosta. Ei muuta kun siivoamaan.

18. luukku

Tämän päivän luukku oli jälleen Känkkikseltä. Sieltä tuli minulle/meille Pikku Pöllön laastareita. En ollut varma mitä paketti sisältää, joten sujautin lapsille sukkaan myös jotain pientä. Tytöllä tuollaisia kuviokumirenksuja ja pojalle taas pari autot squinkiesiä.

17. luukku (ja 16.)

16. ja 24. luukku olivat ainoat, jotka minun kalenterissani jäivät tyhjäksi. Sunnuntaina luukkuun olin varannut äitini ostaman jouluaskartelulehden. Nyt en enää sen nimeä muista. Kaikki askartelut oli kuitenkin sellaisia, jotka sai paineltua ilman saksia siitä lehdestä irti ja koottua seisomatukien avulla pystyyn eli liimaakaan ei tarvinnut. Vähän neulaa ja lankaa (sitähän meiltä kyllä löytyy) vain. Omasta mielestäni nuo olivat vähän tylsiä askarteluja, vähän valmiiksi askarreltuja. Ajattelin, että tuossa nyt ei kauan mene kun nuo on unohdettu. Mutta lapsetpa innostuivat niistä kovasti. Tyttö kokosi erilaisista hahmoista kokonaisen kylän ja leikki niillä.

Jossain vaiheessa syksyllä kirjastossa oli joku mediakasvatusjuttu ja siellä oli mahdollista tehdä omaa nukketeatteria ja kuvata sitä. Kuvasin meidän lasten nukketeatteria kännykällä ja siitä sainkin idean, että näitäkin hahmoja voisin kuvata. Tyttö sitten "valmisteli" pienen kertomuksen, jonka minä kuvasin. On tuo pienten into vain jotenkin niin liikuttavan ihanaa.

17. päivän luukun oli lähettänyt Teea K ja mikä sattuma, tällä kertaa tyttö sai pienet värikynät. Nyt molemmilla on uudet omat värikynät, melkein samanlaiset, mutta juuri sopivasti erilaiset, että ne erottaa toisistaan. Poika sai pikkuauton. Meillä on pikkuautot olleet hetken jo varastossa ja sen kyllä huomasi. Sellaisella innolla poika taas autolla leikki. Minä sain kerän pörröistä lankaa. Tytön mielestä tämä on jotain saumalankaa ja hän on keksinyt jo vaikka kuinka monta käyttötarkoitusta tälle. Minulla kuitenkin lyö tässä kohtaa ihan tyhjää, joten tämä menee vielä säästöön. Eiköhän sille jotain käyttöä löydy myöhemmin.

15. luukku

Pitkästä aikaa oli sellainen viikonloppu, ettei meillä ollut talosta näyttöä. Nyt pidetään joulutaukoa. Eipä tullut siivottuakaan. Aikomus oli, mutta aikomukseksi se jäi, kun ei ollut pakko.

Lauantaiaamuna tehtiin taas karttasuunnistusta. Tällä kertaa tuolin takaa löytyi Saran lähettämät paketit ja aamu oli pelastettu.

Minulle ihana, vähän kimaltava huulirasva, pojalle pienet värikynät ja tytölle helmiaskartelupakkaus.
Tyttö myös innostui noista kartoista ja halusi piirtää oman. Autoin häntä siinä vähän, mikä olikin yllättävän vaikeaa. Piti yrittää piirtää sillä tavalla, ettei tyttö huomaa minun piirtäneen niitä tonttujen karttojakin. Tytön kartasta tuli suloinen, mutta se ehdittiin laittaa jonnekin hyvään talteen, ennen kuin ehdin ottaa siitä kuvaa.

14. luukku

Tälle aamulle olikin tiedossa aarteen metsästystä. Pari päivää sitten illalla piirtelin kartan valmiiksi. Mieheni kyllä luuli, että piirrän jotain sisustussuunnitelmaa. Meidän olkkarista? No joo. Otin alkuperäisestä kartasta pari värikopiota, sillä tarvin karttaa vielä jonakin toisenakin aamuna. Alkuperäisessä ei ole noita tassun jälkiä. Ne tehdään sitten jokaiseen karttaan erikseen. Tämän aamun luukut löytyivät tv-tason kaapista.

Tyttö kiipesi ottamaan kartan sukasta ja rullasi sen auki: Täällä oli joku huonepiirustus. Vähän piti johdatella ennen kuin lapset huomasivat, että sehän on meidän olohuone. Tarkasti kartassa olevia jälkiä seuraten lapset suunnistivat luukkujen luo.

Tämän päivän ihanat luukut oli lähettänyt Marja-Leena. Niistä löytyi kummallekin vihko ja isoja kimaltavia tarroja.

Eilen illalla meillä vihdoin ja viimein askarreltiin kirjeet joulupukille. Olen takavarikoinut kaikki lelulehdet sitä mukaa kun niitä on tullut, mutta kuitenkin jostain syystä säästänyt niitä. Ajattelin sitten, että tuhotaan ne kerralla. Annoin kummallekin lapselle yhden värillisen A4:n ja kannoin pöytään pinon lelulehtiä, sakset ja liimaa. Kirjeen alkuun kumpikin kirjoitti RAKAS JOULUPUKKI TOIVOISIN: ja loppuun oman nimen. Molemmat puolet sai täyttää kuvilla, mutta vain sen verran sai laittaa kuvia kun paperissa oli tilaa. Eli kaikkea ei nyt voinut toivoa.

Pojan toivelistalle pääsivät (yllättävää kyllä) työkalut, työkalut, työkalut, työkalut, tukkirekka, kippirekka, kaivuri, puimuri jne... (siis kaikki mahdolliset koneet).

Tytön lista oli vähän monipuolisempi. Ei kovin perinteisen tyttömäinen, vaikka sinne taisi yksi barbikin päästä. Suurin osa tytön toiveista oli legoja, ykköstoiveena tietenkin Lego Friends Olivian talo. Muuten olikin sitten Angry Birdsiä ja merirosvolaivaa, poliisi-legoja.

En muista olenko täällä jo kertonut lasten adventtikynttilöistä. Lapset olivat ensimmäisenä adventtina Mumman kanssa kirkossa ja saivat sieltä adventtikynttilät, joihin oli kiinnitetty tulitikkuaskit. Niiden polttamista on kinuttu siitä asti. Meillä vain ei ole voinut moneen vuoteen polttaa tuollaisia kynttilöitä ihan turvallisuussyistä. Joskus olen tuikkuja uskaltautunut polttamaan ja itsenäisyyspäivänä harjoiteltiin ison pöytäkynttilän kanssa. Kaikki meidän kynttilänjalat on jossain hyvässä tallessa. Varmaan vielä edellisen muuton jäljiltä pakattuna varastossa. Tyttö sanoi, että täytyy ostaa kynttilänjalkoja (vaikka epäilikin, ettei sellaisia kaupassa myydä). Minä ehdotin, että tyttö voisi toivoa niitä joulupukilta. Tyttö ei oikein innostunut. Nyt olen sitten "uhkaillut" lapsia, että jos eivät ole kunnolla niin joulupukki tuo vain kynttilänjalkoja. Poika ei olisi halunnut jättää toivelistaansa tontuille (kuka nyt hienoa askartelua haluaa mihinkään pois antaa), mutta suostui kun sanoin, että muuten joulupukki tuo vain kynttilänjalat.

13. luukku

Tänään aamulla lapset olivat aivan onnessaan jo ennen kuin ehdimme kalenterin luukkuja avaamaankaan. Heidän hoitopaikassaan käy Tuomas Tonttu tuomassa yöllä avaimen jonkun lapsen lokeron oveen. Yhdessä lapset etsivät aarrearkun, johon avain käy. Hanna oli lähettänyt luukut samanlaisissa pusseissa kuin mitä Tuomas Tontun aarrearkusta löytyy. Lapset olivat siis haljeta riemusta kun Tuomas Tonttu oli käynyt meilläkin. Miten se oli tiennyt missä me asutaan?

Pusseista paljastui piparimuotit. Hoitoonkin Tuomas Tonttu oli yhtenä päivänä tuonut piparimuotteja ja myös taikinaa pakkaseen. Silloin lapset leipoivat hoidossa pipareita. Onneksi meille kotiin ei ollut taikinaa tuotu niin ei tarvinnut ihan tänään leipoa. Ehkä viikonloppuna.

12. luukku

12 Luukku tuli Sannalta. Kumpikin lapsi sai oman pienen paketin, joista paljastui tarroja ja Angry Birds -pyyhekumeja. Nuo ovat leikeissä olleet jo rintamerkkejä ja ties mitä muuta. Poika eilen aivan tohkeissaan opetti minua liimaamaan niitä. Onneksi on mielikuvitusta.

11. luukku ja joulukortit

Tämän päivän luukku tuli tytölle Lankakaaoksen Hannalta. Siellä oli kivat mustat pinnit. Selvästi meidän toiveita on kuunneltu, meidän neidille ei mitään pinkit hörhelöt kelpaisikaan.

Mietin mielessäni mitä kirjoittaisin tämän päivän joulukorttisavotasta kun yhtäkkiä tajusin, että kaikki kortit on kirjoitettu, suljettu kuoriin, laitettu postin punaiseen kuoreen, joka sekin on liimattu kiinni. Kuvat on ottamatta. Onneksi yksi kuori oli vielä auki. Sitä en postita. Se lähtee mukanani huomenna. Eli saatte kuvan nyt vain yhdestä valmiista kortista. Näihin kortteihin on käytetty niitä aiemmin esiteltyjä poron kuvia. Löytyy täältä. Noita värillisiä papereita oli useita erilaisia samassa paketissa. Varmaan kaikkia niitä on käytetty. Kaikki kortit on tehty piparkakunruskealle kartonkikorttipohjalle. Hyvää Joulua ja Iloista Joulua -tarratekstit on Tiimarista. Taakse on kirjoitettu valkoisella geelikynällä, joka näkyy hienosti tummalla taustalla. Tuo leimasin on muuten Magnolian. Minä olen värittänyt kuvat akvarellipuuväreillä. Tyttö väritti omiaan vähän millä sattuu. Tusseilla ja omilla puuväreillään. Välillä lainasi minulta kynää. Minun kynissä kun on enemmän värejä.

Luukku 10

Känkkis oli lähettänyt minulle tähän astisista kaikista ihanimman luukun. Lumiukkosopan. Vaikka olikohan sama päivä kun huomasin näitä jonkun muunkin blogissa. Mutta tykästyin kovasti sekä ajatukseen, että itse soppaan.

(En kestä tätä bloggeria. Miten ihmeessä se kääntelee näitä kuvia miten sattuu?)

Tänään kävin ostamassa vähän tarpeita ja tein muutaman sopan itsekin. Lasten hoitotädeille ja parille muulle joulutuliaisiksi.

Lumiukot vaan eivät näytä olevan tänä jouluna muodissa. Joinakin vuosina niitä näkyy joka paikassa, nyt ei juuri missään. Olisin voinut hoitotädeille ostaa vaikka lumiukkomukit ja kasata niihin tuon sopan, mutta yhtään sellaista ei löytynyt. Pussiviritelmiin oli siis tyytyminen. Onneksi Tiimarista löytyi pieniä sellofaanipusseja ja edes jotain lumiukkotarroja.

Luukku 9

Sunnuntain luukussa oli tytölle paketti Lankakaaoksen Hannalta. Ihania magneetteja, vähän erilaisia kuin pojalle.

Voi kuinka suttuinen kuva. Ei tuossa puhelimessa kyllä kovin häävinen tuo kamera ole.

Kun talostamme alkoi näytöt (heinäkuussa) otin aakkosmagneetit ja jogurttien ja rahkojen mukana tulleet magneetit pois jääkaapin ovesta. Jääkaapin oveen jäi vain yksi magneetti, jossa lukee Happy kids and tired parents live here. Nämä ja pojan saamat magneetit ovat kuitenkin saaneet mennä heti jääkaapin oveen. Sillä muutama jouluinen kuva ei voi näyttöä pilata, eihän?

Luukut 6, 7 ja 8

Marelon piti lähettää nämä kolme luukkua, mutta ne ovat ilmeisesti hävinneet jonnekin matkalle. Vieläkään eivät ole tietään perille löytäneet. Harmi.

Näihin luukkuihin piti siis keksiä itse jotain. Yhtenä päivänä lapset saivat yhteisenä yllärinä H&M:n laastareita, joissa oli viiksien kuvia. Niissä ei ollut mainintaa, mutta minulle niistä tuli mieleen Movember. Ehkä siksi, että se oli tänä vuonna vähän turhankin ajankohtainen.

Muilla päivillä oli tytöllä kirpparilta ostettuja Littlesta Pet Shop -hahmoja ja pojalle Autot Squinkies -hahmoja.

5. luukku

Tämän aamun luukun oli lähettänyt Phedra ja se oli minulle. Lapsille oli varattu muuta pientä kivaa tämän päivän luukkuun.

Olin ensin vähän hämilläni, minkäslainen luukku tämä nyt on. Purkkaa. Mutta sitten tajusin luukun nerokkuuden. Nämä kaksipalaiset purkkapaketit nimittäin ovat niitä, jotka mahtuvat loistavasti festarikavereihin ja joita ei saa "mistään". Munankuoria minulla tuolla onkin jemmassa, joten mitäs jos virkkaisin pari joulukaveria?

Seuraavien päivien luukut piti tulla Marelolta, mutta ne ovat ilmeisesti jääneet matkalle, joten täytyy sujauttaa tuolta omista kätköistä jotain. Pojalle on tiedossa ainakin Puuha Pete -karkkiaski ja tytölle lisää pet shoppeja.

4. Luukku

4. päivän luukun oli tehnyt Lankakaaoksen Hanna ja se oli pojalle. Itselleni sujautin kalenteriin kasvonaamion ja tytölle pari käytettynä ostettuna Littlest Pet Shop -hahmoa.

Olen niistä nappimagneeteista haaveillut jo jonkin aikaa, mutta en vain ole saanut aikaiseksi niitä tehdä. Nämä kiiltokuvamagneetit olivat taas yksi uusi ihana idea.

Toistan itseäni, mutta pakko sitä on hehkuttaa. Kuinka ihanaa onkaan tämän joulukalenterin kautta saada vielä lisää uusia ideoita.

3. luukku Kyllä tonttu tietää

Hyvin ne tontut tietää kaikenlaista. On ollut ihana seurata omien lasten uskoa tonttuihin ja joulupukkiin. Tontut ne tietää, osaa ja saa aikaan kaikenlaista. Viikonloppuna lapset saivat pikkujoulupaketista uudet upeat led-taskulamput. Ihan kuin joulupukki olisi tiennyt, että niitä nyt tiistaina tarvitaan. Ja senkin tontut varmaan olivat kuulleet kun tuolla ulkona tapeltiin kuka saa pitää kädessä talon ainutta led-lamppua.

Tänä aamuna minä sain herätyksen noilla led-lampuilla. Ei kiva. Ja meidän sängyn alta kuulemma löytyi pölyä ja jotain murusia. Odottavan aika oli pitkä kun äiti ei kuudelta noussut katsomaan joulukalenteriin.

Tänä aamuna tonttu oli tiennyt, että on kova pakkanen ja takkaan laitetaan tuli heti aamusta. Ja että viisivuotias on opetellut viikonloppuna raapaisemaan tulitikkua adventtikynttilää varten. Heti kun Maritan lähettämä luukku oli avattu, tuli sellainen tunne, että tänään en lähde mihinkään. Laitan takkaan tulen ja istun lukemassa koko päivän. Ei se päivä ihan niin mennyt, mutta aamu oli kyllä pelastettu.

Lapset luulivat kirjanmerkkiä ongeksi. Minusta se on upea.

Ajattelin, että nyt tulee lapsilta huutoa kun heille ei ollut sukassa mitään. Lupasin heille jonkun pienen yllätyksen kun aamupala on syöty. Yllätyksen sainkin minä. Niin helppoa oli tänä aamuna asioista sopiminen. Tyttö sai muutaman irtokarkin ja poika kourallisen pähkinöitä.

Odotan innolla mitä kaikkea muuta tontut ovat ottaneet meistä selvää.

2. Luukku ja tunnelmallinen viikonloppu

Ihan ensin on pakko kertoa meidän tosi ihanasta viikonlopusta. Tämä vuosi on ollut täynnä pyöreitä syntymäpäiviä. Joitakin ei ole juhlittu juuri ollenkaan (kuten minun) ja toisia sitten taas olan takaa. Kaverini järjesti tässä aiemmin syksyllä miehelleen yllätyskemut. Mukaan oli hankittu kaikki miehen kaverit ja jännitystä riitti juhlien alkuun asti. Sitten kun tuli kaverini synttäreiden vuoro, mitä tekee mies? No niistähän tuli taas yllätysjuhlat. Tällä kertaa heidän kotonaan, maalla, täysin keskellä ei mitään. Olemme juonineet näitä juhlia facebookissa ties miten kauan. Minä varsinkin olen ollut toooodella monta kertaa vähällä paljastaa jotain. Loppujen lopuksi yllätys säilyi ihan loppuun asti. Sankari oli pyörällä päästään vielä siinäkin vaiheessa kun suurin osa yllätyksistä oli jo paljastunut. Eilen en uskaltanut blogiinkaan kirjoittaa asiasta vielä mitään. Vaikka kaverini täällä käy aika harvakseltaan katsomassa, en uskaltanut ottaa riskiä.

Olimme siskoni ja mieheni kanssa ensimmäisenä paikalla. Yllätimme kaverini tekemästä joulusiivoja. Tarjoilut hoidettiin nyyttäriperiaatteella ja kaikki toivat ehkä enemmän kuin tarpeeksi. Viimeiseen vuorokauteen ei siis ole tullut syötyä muuta kuin herkkuja. Yksi vieraista tuli suoraan hirvipeijaisista ja toi tullessaan saavillisen hirvenlihakeittoa. 

Synttärisankarin kotona on uuden sisäsaunan lisäksi myös kärrysauna eli pihassa jonkinlaisen peräkärryn päälle rakennettu sauna. Siellä sitä tunnelmaa riitti. Saunan lattia on vain harvaa laudoitusta ja kärryn alle oli aseteltu ulkotulia palamaan. Illalla pelasimme isolla porukalla mukavaa "puupalikkapeliä" ja yöllä sitten kaverin kanssa kahdestaan korteillä lännen nopeinta. Sitä me pelasimme todella paljon joskus teininä. Vielä sieltä ne vanhat temput löytyi, mutta kyllä nyt on sormenpäät kipeät.

Ai niin, mitäpä todellinen pakkoneulootikko tekisi moisissa juhlissa. Otin "varmuuden vuoksi" keskeneräisen käsityön mukaan ja tuolla se nyt on paria langan päättelyä vaille valmis. Siitä on tulossa sitten ihan oma kirjoituksensa. Löytyipä taas ihan uusia hengenheimolaisia myös.

Sekä synttärisankarin, että meidän lapset oli järjestetty hoitoon juhlien ajaksi. Meidän lapset olivat äitini kanssa karavaanarialueen pikkujouluissa ja yötä asuntovaunussa. Heidänkin juhlansta olivat menneet paremmin kuin hyvin. Pikkujouluissa vieraili joulupukki. Meidän tyttö oli saanut sammakkopelin, joulusuklaata ja taskulampun. Poika oli saanut pienen traktorin, karkkipussin ja taskulampun. Lapset ovat taskulampuista aivan innoissaan. Tiistaina on tulossa hoitopaikan tonttuvaellus, eli tarpeeseenkin tulivat.

Lapset saatiin houkuteltua asuntovaunulta kotiin vain joulukalenterin avulla. Ja kyllä hyvää kannatti odottaa. Aivan ihanat luukut kaikilla taas tänään. Iso kiitos Teea K.

Tytön paketista löytyi kiva leppäkerttuaiheinen askartelupaketti.

Poika sai todella hurjan määrän Puuha Pete -tarroja. En tiedä kumpi näistä enemmän innoissaan, minä vai poika. Omakin silmä on aika tarkasti oppinut havaitsemaan kaikki Puuha Petet ja Mainio Manut. Mutta tällaisia tarroja ei ole tullut vastaan mistään. Eikä ne eiliset silityskuvatkaan ole tulleet mieleenkään. Mitähän ihanaa meidän kalenterista vielä paljastuukaan?

Minun paketistani löytyi kerä ihanaa pörröistä harmaata lankaa. Tiedän tälle monta hyvää käyttötarkoitusta. Täytyy vain valita se paras.

Luukku 1.

Ensimmäinen joulukalenteripostaus. Kyllä oli jännittävää. Lapset heräsivät tuttuun tapaansa tänään kuuden jälkeen. Sain kumpaakin hämättyä olemaan sängyssä vielä vähän pidempään, ettei tarvinnut omaa aamua aivan niin aikaisin aloittaa.

Aikaisempina vuosina olen täyttänyt sukat valmiiksi, ennen kuin olen ripustanut kalenteria. Nyt se jäi kiireessä täyttämättä. Ja hyvä niin. Lapset kävivät jo eilen hypistelemässä noita sukkia. Kaahivat siis koko illan pitkin seiniä joulukalenterin perässä. Laitoin illalla tämän aamun luukut valmiiksi. Tytön rulla on sukassa ja pojan oma pyykkipojalla tuossa vieressä. Minun luukkuni löytyi "vahingossa" pöydältä.

Tämän päivän luukut oli tehnyt Lottiina

Kumpikin lapsi sai ihania ja mieluisia silityskuvia ja tytölle oli vielä tarrojakin. Nyt vaan täytyy tunnustaa tyhmyyteni ja pyytää apua. Tarvin jotain ohjetta, miten nuo kuvat silitetään. Tyttö jo kaivoi yhden tuunattavan paidan ja silitys olisi pitänyt aloittaa heti.

Lasten ensimmäiset luukut. Ja pienet uteliaat varpaat...

Kas, nyt vasta huomasin, että innostuksessa on jäänyt ottamatta kuva lasten luukuista avattuna. Tytöllä oli Angry birds silityskuvia ja pojalla Puuha Pete. Kummallekin meni tosi nappiin. Ja Puuha Pete silityskuvat ovat siitäkin tosi loistava idea, ettei Puuha Pete vaatteita tai tavaroita tahdo löytyä. Nyt voin tuunata itse.

Minun luukkuni oli avaamattomanakin ihan superihana. Onkohan tuo "Handmade with love" joku leima? Sellainen olisi kyllä ihana. Ja niitä pitäisi ehdottomasti olla kaksi. Toinen askarteluun ja toinen uhrattavaksi kangasväreille.

Minun luukustani paljastui pieniä taiteltuja laatikoita ja ihana söpö pieni ompelukori. Nämä kuvat ovat kyllä luokattoman huonoja. Mutta arvatkaa vain mikä jännitys oli yllä. Ei siinä kuvaamisrauhaa saanut.