lauantai 27. heinäkuuta 2013

Saltunraitti arpoo

Vaikka tarjotin onkin jo aivan selvästi MUN, niin voitte te muutkin käydä osallistumassa. ;) Klikkaa kuvaa.


perjantai 26. heinäkuuta 2013

Välikäsityö : villasukat vauvalle

Tuli tehtyä minulle poikkeuksellisen nopea työ. Työkaveristani tuli ensimmäistä kertaa mumma, mutta kaikki ei mennytkään niin kuin oli kuviteltu. Vauvalla oli mm. napanuora kaksi kertaa kaulan ympäri. Jotenkin tuo pikkuinen poika oli ajatuksissani kotonakin ja ajattelin tehdä jotain vauvalle, vaikka en äitiä tunnekaan.
Tiistai-iltana tein ensimmäisen sukan ja keskiviikkona aamupäivällä toisen. Juuri ja juuri sain sukat tehtyä ja höyrytettyä kun piti jo lähteä iltavuoroon töihin. Mutta tulipa sopivana päivänä vietyä sukat. Pääsivät heti käyttöön kun isovanhemmat kävivät vauvaa katsomassa.


Voi että kun tuollaiset pienet on jo ehtinyt unohtaa. Itsestä tuntui, ettei noin pienet sukat voi kenellekään mahtua, mutta kokoon otin kuitenkin mallia äitiyspakkauksen mukana tulleista "naamasukista". Ja kyllä ne vauvan jalkaan olivat mahtuneet. Malli on omasta päästä. Tai ei kuitenkaan ihan. Joskus aikoja sitten olen nähnyt vähän tämän tyyliset ihanat sukat ravelryssä ja ihan vain kuvaa katsomalla tehnyt sukat. Ne ensimmäiset sukat taisivat lähteä joulupuu-paketissa jollekin tarvitsevalle, sillä silloin ei ollut lähipiirissä vauvoja. Tällä kertaa en katsonut edes mitään kuvaa, ulkomuistista vain tein vähän sinne päin. Muistin kyllä, että viimeksi tein erilaisen kantapään, mutta nyt ei ollut aikaa hienostella, vaan perinteisellä mentiin.

Olin ihan varma, että olen ne vanhatkin täällä julkaissut, vaan enpäs olekaan. Tulee siis edes yksi vanha työ esiteltyä täälläkin.

Vanhat sukat

torstai 25. heinäkuuta 2013

Scream for me Helsinki!!!

Viime viikonloppuna oli taas aika "perinteiseksi" muodostuneen kesäretken Helsinkiin. Toiset käyvät Linnanmäellä, Korkeasaaressa tai Suomenlinnassa, me käydään Iron Maidenin konsertissa. Iron Maiden on minun ja miehen yhteinen kestosuosikki. Tämä oli nyt ainakin 8. kerta kun minä kyseisen bändin näin ja mies on nähnyt sen vielä useammin. Joskus vielä (sitten kun on rahaa) lähdetään ulkomaillekin katsomaan. Tähän asti on pysytty ihan kotimaan kamaralla. Nyt olen kyllä pettynyt wikipediaan. Meinasin luntata vuodet koska olen käynyt, mutta eihän siellä ollutkaan lämppäreitä lueteltuna ollenkaan. Eikä kiertueiden teemoja. Tuota meidän arkistolaatikkoa ei kaivele erkkikään. Siitä on pohjakin pettänyt.
Joka tapauksessa tällä kertaa lämppärinä oli minun ja miehen uusi yhteinen suosikki Sabaton. Poika (vähän vajaa 4v) on hokenut koko kesän: Äiti ja isi on kattomassa Sabatonia. Ja aina kun kysyy: Mitä äitin paidassa lukee? vastaus on Sabatoniiiii!!!! Autossa on kuunneltu vain "sotamusiikkia" siis Sabatonia. Lapsillakin on selvät lempikappaleet. Nyt sitten päästiin oikeasti katsomaan sitä Sabatonia ja nyt lukee äidin paidassakin Sabaton.

Siskokset ja niiden miehet uusissa paidoissaan.
Puhelimen kamera tarkensi hienosti noihin violetteihin kukkiin (puhelin oli kukkalaatikossa itselaukaisimella) ja tuli sopiva blogi-kuva. Minulla ja miehellä on Sabatonin paidat (Iron Maidenin paitoja löytyy kummaltakin jo aika monta) ja siskolla ja siskon poikakaverilla Iron Maidenin paidat. Äiti sai tuliaisena ja lastenhoitopalkkana Iron Maidenin kangaskassin. Yhtenä vuonna tuotiin paita ja toisella kertaa muki. Ai niin ja kiertueohjelma on ostettu joka keikalta.

Ennen keikkaa lähdettiin syömään. Eikä oltu ihan ainoita, joilla oli tämä suunnitelma. Ihan sattumalta osuttiin ravintolaan, joka oli tilannut uutta Iron Maidenin omaa Trooper -olutta. Miehet ostivat viimeiset pullot sitä tavaraa. Myöhemmin kyllä kuultiin, että sitä taitaa jo saada Suomessa jostain muualtakin. Kovin oli Englantilaista tavaraa kuulemma. Tyhjiä pulloja ei viitsitty ottaa mukaan kun oltiin keikalle vasta menossa. Ne olisi kuitenkin portilla takavarikoitu.


Sabaton
 Ei ihan riittänyt Sabatonin lämppärikeikka meille. Kyllä sitä on toistekin päästävä katsomaan. Ja levyt soi tietenkin autossa edelleen.

keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

Tervetuloa satumaahan!

Olimme tänään lasten kanssa lapsuudenkotini puutarhassa poimimassa vadelmia. Siihen meillä oli lupa. Mutta ilman lupaa otin muutaman kuvan. Totta kai omaan lapsuudenkotiin liittyy vahvat tunnesiteet muutenkin, mutta isän uusi morsian on kyllä osannut tuoda (varsinkin puutarhan) satumaisen puolen esiin. Talon kanssahan meillä on sellainen haave, että saisimme tämän joskus myytyä ja isä suostuisi tuon satumaan meille myymään. Talossa on aika paljon tehtävää ja paljon vähemmän tilaa kuin nykyisessä, mutta mutta... kyllä teille kohta selviää miksi tuosta talosta haaveilemme.

Tervetuloa!
Toki, jos joskus tuon talon ostamme, nuo puutarhaan tehdyt "sisustukset" eivät kuulu kauppaan. Mutta aina voin pyytää S:n meille koristelemaan puutarhaa.


Tontin takareunalta kaadettiin pari isoa mäntyä muutama vuosi sitten. Tämä ei juuri ole siitä paikalta siirtynyt, mihin se on kaadettu. Ensin se sai rauhassa kuivua ja tänä keväänä isä teki siitä tämän ihanan pöytäryhmän.

Metsämansikkaa puutarhassa kasvaa niin paljon, että isä näytti menneen suurimman paikan yli ruohonleikkurilla. Ei näin. Muutama maistiainen silti saatiin. Lapset eivät huolineet, joten minä pääsin herkuttelemaan. Nuo ovat kyllä luonnon omia karkkeja. Älyttömän hyvää.

Lintukoto
 Tämä puu toimittaa nykyään lintujen ruokintapaikan virkaa. En ihan tykkää siitä fasaaninen ja pulujenkin syöttämisestä. Ne kun löytävät pihaan kutsumattakin. Mutta on tässä puussa silti sitä jotain. Jatkuvaa liverrystä ja siipien suhinaa.


TÄMÄ tekee tästä paikasta aika satumaisen nykyään. Nuo ihanaakin ihanammat koristeet. Takana se valtava villivadelmaryteikkö, joka on alun perin levinnyt naapurin puolelta. Siellä se sanko odottaa ahkeraa poimijaa.

 
Lisää yksityiskohtia pihan koristelusta. Vaikka tuo perhonen on maalattu, siitä näkyy erittäin selvästi miksi minä inhoan, kammoan tai oikeastaan pelkään perhosia. Karvat. En tiedä kuka tämän on maalannut (ehkä jopa S?), mutta vähän liian todentuntuinen on tuo perhonen.


Tässä kuvassa näkyy ne samat puuhun ripustetut helyt, ihana pieni kasvihuone, oman pihan männystä tehty pöytäryhmä, marjapensaita ja se koko tämän talon ehdottomasti paras puoli. Tarkkasilmäiset (ja paikan tuntevat) näkevät taustalla junanradan. Tuosta kun ihan vähän varvistaisi ja katsoisi radan yli, näkisi keskustaan asti. Siis nykyään. Ei minun lapsuudessani. Toisaalta se vähän hirvittää, että nykyään on jo näköyhteyskin. Mutta tämä ihana idylli siis sijaitsee pienen kävelymatkan päässä keskustasta.
Kaupungin kaavoituspuolella virkamiehet tuskin tuntevat tätä aluetta kunnolla. Kun ennen tämän talon rakentamista kävimme kaupungilla kyselemässä tonttia ja samalla haikailimme tätä ihanaa satumaata, siellä kauhisteltiin. Kaupungilla oli tarjota vaikka kuinka paljon "metsäisiä tontteja" kuten tämä nykyinenkin. Mutta ei täällä uudella asuntoalueella saa tuollaista idylliä aikaiseksi vaikka tekisi mitä. Ei ainakaan lähimmän kymmenen vuoden aikana. Asiaan perehtymättömät luulevat, että junista tulee jotain meteliä. Varsinkin kun tuossa menee kaksi rataa rinnakkain. No ei niistä kyllä kuulu mitään. Paljon enemmän meteliä tulee "ratapihalta", jossa lastataan kivimurskaa junaan ja pois jne. Vaikka se ei ole noin lähellä, äänet kantautuvat  sieltä hyvin. Olen nähnyt myös sen ajan kun takapihalla tuulessa heilui vessapaperia tämän tästä. Junasta peräisin. Onneksi sekin on jo historiaa.

Nähdään taas!
Talossa tosiaan riittää tekemistä. Niin sisällä kuin ulkonakin. Mutta minä kyllä rakastan tätä taloa. En voi sille mitään. Jääkylmästä rappukäytävästä huolimatta. Ikkunalasit ovat alkuperäiset ja vääristävät sinne ja tänne. Keittiöstä löytyy myös ihana Högforss nro 5.


Satumaalla, keijukaisilla, menninkäisillä ja muilla on tietenkin hintansa. Tämän puutarhan ovat jo yli 10 vuotta sitten vallanneet lehtokotilot. Niistä on mahdoton enää päästä eroon. Pitäisi polttaa koko naapuruston puutarhat pariin kertaan, eikä sekään mikään varma konsti olisi. Joten näiden kanssa on siis vain opittava elämään. Tällä hetkellä minulla on (koska teitä kaikkia tietenkin kiinnostaa) kroonistumassa oleva poskiontelotulehdus. Lapsuuden allergisista reaktioista huolimatta nyt päätettiin kokeilla penisilliiniä. Kutinaa ja ihottumaahan siitä seurasi. Arvatkaa oliko mukava seistä tuolla vadelmaryteikössä, kun tiesi, että siellä on noita kotiloita lukematon määrä. Selkää kutitti ja koko ajan oli sellainen tunne, että nyt on kotilo paidan alla. Noiden kotiloiden takia emme uskalla tälle nykyiselle tontille tuoda mitään kasveja isän luota. Oltaisiin saatu mm. valkoista syreeniä ihan isoja pensaitakin. Ja tuota vadelmaakin tuolta olisi ihana tuoda. Mutta mikään ei takaa, etteikö tuon lehtokotilon munia majaile salaa jossain lehden alla. Ja ne leviävät sellaista vauhtia, että jos niitä tulee tontille yksi tai kaksi, niin se on mennyttä sitten. Tuolla satumaassa niitä kiipeilee pitkin seiniäkin. Eikä edes talvi tapa niitä.

PS. Yhdistäkää nyt mielessänne nämä kuvat niihin minun kilpailuelokuvassa kertomiini lapsuusmuistoihin.

tiistai 16. heinäkuuta 2013

Arvonta suoritettu

Jihuu. Taas pääsee koneellakin nettiin. Josko tämä bloggailukin saisi taas uutta vauhtia kun laitteet toimii. Tämä lomailu ainakin on hurjaa touhua. Onneksi lomaa on tähän väliin vain viikko. Eilinen päivä meni kuin siivillä. Koko ajan oli jotain touhua. Ja riittää sitä tällekin päivää. Mutta arvonta ehdittiin silti suorittaa eilen. Kopioin kaikki arvonta-kirjoituksen kommentit wordiin ja monistin kahdella ja kolmella arvalla osallistuineiden tekstit. Tulostin ja leikkasin. Ja sitten päästiin lasten lempiosuuteen, sekoittamiseen. Hetken piti paperilappuja keräillä ja varmistaa, että kaikkien arvat ovat mukana. Voittoarpa nostettiin nätisti apteekin paperipussista. Ja voittaja on:


Neili

Minun tyttösestäni ei kuitenkaan tullut Sofi vaan Lulu. Lulua ehdotti JohannaMarjut. 
Jotenkin tuo äiteen muistelo siitä, että minun "lapsillani" tapasi olla kaksiosaiset nimet, jäi kaihertamaan. Joten voi olla, että Lulu saa vielä nimelleen jatkoa. Oikeilla lapsillani on ihan tavalliset yksiosaiset nimet, emmekä missään nimessä miehen kanssa halunneet mitään viivaliisaa. Mutta lapsuudessa minun "lapsillani" oli kyllä vähintään joku etuliite nimessä. Taidankin skannata teille yhden kuvan, niin näette, ettei tämä Lulu ole ihan ensimmäinen nukkeni.

Ja sitten se mystinen palkinto. Tässä se nyt on.


Kaksi tiskirättiä Novita Bambusta, pikkuinen kukkaro ja lakumagneetit. Tiskirättien ohjeet löytyvät netistä ja ovat mielestäni kaikista ihanimmat tiskirätit mitä olen nähnyt. Olen tehnyt samoilla ohjeilla itsellenikin rätit. Poika ja Tyttö. Olen tarkoituksella yrittänyt tehdä niin löysää kuin osaan, että noille tiskiräteille tulisi edes vähän kokoa. Eivät ne kovin isoja ole, eikä tuo käsialakaan mitään liian löysää ole.
Kukkaro ja magneetit ovat Arkkikaupasta. Olen jo aiemmin tuskaillut, että miten monta kukkaroa ihminen voi itselleen ostaa. Nyt olen siirtynyt siihen, että ostan näitä namusia muille. Suloisen pieniä magneetteja en vain voinut jättää sinne. Lapsetkin saivat omansa kun käytiin myyntipaikalla.

Kun paikallinen lankakauppa lopetti, ostin alesta kerroslaskurin itselleni. Se onkin tullut tarpeeseen. Jo Lulua tehdessä se oli kätevä, mutta noiden rättien kanssa ihan ehdoton. Bambu-lankojakin oli näemmä tullut hamstrattua. Ja eilen kävin Anttilassa enkä päässyt tarjous bambujen ohi tyhjin käsin. Aika toivotonta.

Neili ja JohannaMarjut laittakaahan osoitetiedot tulemaan sähköpostilla tmk.tuominen @ gmail.com niin laitetaan palkinnot tulemaan. Neilille siis luvassa tuo yllä näkyvä kasa ja JohannaMarjut saa yllätyspalkinnon.

sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Viimeinen kuulutus

Vielä ehtii ehdottaa neitokaiselle nimeä. Palkinto on hieman vaiheessa, mutta etenee koko ajan.

torstai 4. heinäkuuta 2013

Mekko

Nyt mun tytöllä on mekko, mutta ei vieläkään nimeä. Käykää äänestämässä. Olen yllättäen ilman nettiä, pelkän puhelimen varassa, joten en voi nyt linkittää. Mutta kyllä te sen löydätte. :)

maanantai 1. heinäkuuta 2013

1v ja kivaa tiedossa

Olikohan se toukokuussa kun se blogin 1v jo tuli täyteen, mutta nyt vasta päästään juhlimaan. Ensin esittelen uusimman tuotokseni.

Lainasin kirjastosta Arnen ja Carloksen nukkekirjan. Olen kyllä näistä nukeista kuullut monesti ennenkin ja ihmetellyt mitä ihmeellistä niissä on. Jotain siinä taitaa olla. Nimittäin tätä ensimmäistä tehdessä ajatukset kulkivat koko ajan seuraavaan ja sitä seuraavaan nukkeen. Tämä ensimmäinen on ehdottomasti minun ja vain minun. Lapset saavat omansa myöhemmin. Ja sitten on yhdelle tutulle pikkutytölle tiedossa näköisnukke. Ja töihinkin olisi ihana tehdä yksi hoitsunukke tunnelmaa keventämään. Vaihekuvia on aika vähän, sillä tämä valmistui alle viikossa. Lomalla en siis saanut aikaan oikein mitään, mutta heti kun menin takaisin töihin, alkoi käsityörintamallakin tapahtua. 


Tyhjä katse ja päätäkin särkee...





Tässä hän nyt on.

Arvonta


Toistaiseksi nukke on ilman vaatteita ja NIMEÄ! Siinä kohtaa te astutte kuvioon. Yhdistetään tämä nyt siihen 1v juhlintaan ja laitetaan käyntiin arvonta. Palkinto on vielä mietinnässä (nukke se EI ole) ja sitäkin saa ehdottaa. Tyttöni mielestä jättisuuri karkkipussi olisi hyvä palkinto, mutta haluaisin kuitenkin tehdä itse jotain. Saa nyt nähdä.

Arvonnan säännöt:
Kommentoi tätä kirjoitusta ehdottamalla nukelle nimeä. Nimiehdotuksella saa yhden arvan.
Liittymällä lukijaksi (tai olemalla jo) saa toisen arvan.
Kolmannen arvan saa jakamalla alla olevaa kuvaa ja mainostamalla arvontaa.

Mainitse kommentissasi myös monellako arvalla olet mukana. Jos kommentoit anonyyminä, laitathan kommenttiin nimimerkin, josta sinut varmasti tunnistaa, jos voitto osuu kohdalle.

Osallistumisaika päättyy 14.7. klo 24:00 ja arvonta suoritetaan 15.7.








Kun aloin tekemään tätä nukkea nappasin vain laatikosta sopivan väristä lankaa ihoksi (Novita Wool) ja samaa lankaa jonkun aloitetun kerän alushousuiksi. Jossain kohtaa sitten tajusin, ettei tuo värivalinta osunut sinne päinkään tämän tytön tyyliä ajatellen. Tyttö on aika rock-henkinen ja niin tulevat muut vaatteetkin olemaan (vink vink nimen mietintään). Tein sitten pienen kivan yksityiskohdan alushousun takapuolelle. Jos vaikka mekon alta vilahtaa... ;)

Tuota ihon väristä lankaa meni melkein kokonainen kerä. Tätä väriä täytyy siis hamstrata nukkeinnostusta varten niin kauan kun sitä on saatavilla. Tarjousvärejä woolista lähtikin jo mukaan. Melkein 4v vanha vanupussikin saattaa tänä vuonna tyhjentyä lopullisesti. Eli sitäkin pitää ostaa lisää. Riittoisaa tuo on kyllä ollutkin.
Onnea arvontaan!