...toinen heti perään...

Nimittäin afrikankukka. Tätä aloitellessa jo huomasin, että oho, edellinen ei mennyt ihan niinkuin piti. Nooh, höyryttämällä sekin ihan hyvin muotonsa otti. Mutta olishan mun nyt pitäny muistaa kun niin monta kertaa oon lapsille barbapapaa lukenu, ettei viiskulmiot sovi toisiinsa.

Ehdin siis tehdä sekä päivänsankarille, että isosiskolle heijastimen ennen juhlia. Tähän toiseen muuten sain nyt heijastinkankaankin kiinnittymään. Käänsin silitysraudan lämpöä vaan isommalle (vaikka ohjeessa sanottiin muuta) ja hyvin tarttui. Ompelin silti sen lisäksi. Näyttää jotenkin kivemmalta.

Eihän näissä mitään olennaista eroa ole? :)

Tein toisenlaisenkin heijastimen tässä taannoin. Pienenä välikäsityönä. Siinä vaan ajatus oli paljon parempi ku lopputulos.

On kyllä nyt niin huonoja kuvia, että voi voi. Ylin kuva on kiireessä napattu ja sen takia näemmä epätarkka. Uutta ei voi ottaa kun heijastimet ovat jo uudessa kodissaan. Ja tuota sukkaa en vaan halua enää kuvata. Siitä on vaikka kuinka monta kuvaa ja tämä on "paras". Mun mielessäni tämä sukka oli paljon söpömpi kuin mitä se todellisuudessa on. Mutta tulipa kokeiltua. Onneksi heijastinlankaa on jäljellä paljon ja tuo sukkakin heijastaa hyvin eli hoitaa kyllä hommansa.

Ensimmäinen afrikankukka

Tyttö sai alkuviikosta kutsun kaverisynttäreille, jotka ovat jo tänään perjantaina. Vaikka aikataulu oli tiukka teki mieleni tehdä jotain itse mukaan pakettiin. Varsinainen lahja käytiin siis kyllä ostamassa, mutta sen lisäksi tein sankarille heijastimen.

Virkkasin ihan ensimmäisen afrikankukkani ja laitoin toiselle puolelle heijastinkangasta.

Tuo heijastinkangas on vähän huonoa. Se pitäisi olla silitettävää, mutta tähän mennessä en ole saanut sitä tarttumaan mihinkään materiaaliin kiinni. Toivottavasti ompeleet kestää. Nyt pitää toimia pikana, jos ehtisin vaikka tehdä toisenkin. Synttärisankarin siskolle.

Äitille vinkki: kun saat ne isoäidinneliöt virkattua niin tässä on sulle seuraava haaste. Afrikankukat on aika suloisia kans.

Ohjeen löysin googlettamalla täältä.

Muutakin on koko ajan tekeillä. Ja kuviakin otettuna. Kun vaan joskus ehtisi tähän koneelle istahtaa pidemmäksi aikaa kirjoittelemaan jotain.

Edit: Muahahahahaa... Nyt vasta huomasin itsekin. Aloitin toista afrikankukkaa ja nehän on oikeasti kuusikulmioita. Eli taatusti nyt on persoonallinen tämä viisikulmainen afrikankukkaheijastin. Ensimmäisestä isoäidinneliöstäkin tuli kolmekulmainen. Kai tää on joku pysyvä vaiva tää kulmien puuttuminen. :D

Ennen Provinssia ja mönkään mennyt sukkaprojekti

Uskokaa tai älkää, niin jotain täällä on tapahtunut, vaikka en ole juuri bloggaamaan ehtinyt. Kaikissa käsityöjutuissa tuntui olevan dead line ennen Provinssirockia. Nyt on Provinssi ja myös juhannus takana päin. Nyt pää lyö ihan tyhjää, mihin seuraavaksi tarttuisi. Olisi kiva jotain näpertää, mutta se pitäisi ehdottomasti olla jotain sellaista missä ei tarvitse ajatella samalla. :D

Sukkaprojekti

Ensimmäinen juttu, jonka dead line oli Provinssi oli se sukkaprojekti johon olen monesti täällä viitannut. No se meni nyt niin ala-arvoisesti, että ehkä (siis EHKÄ) ensi provinssiin. Tarkoitus oli tehdä meidän vakio vieraille eli the Karvapäille villasukat. Eikä mitkä tahansa villasukat, vaan jotkut persoonalliset. Niinpä, olisko se ollut tammikuuta vai jopa aikaisemmin, kun aloitin facebookista kuvien katselun. Tai ihan ensin taisin kyllä törmätä tähän pääkallokuvioon ja aloin innoissani tekemään sukkaa. Kun varsi oli valmis, pyysin miestäni sovittamaan sukkaa. Hups, kantapää ei mahtunut varresta läpi vaikka olisi kuinka kiskonut.

 Työ lepäsi laakereillaan ties miten kauan. Ei vain olisi huvittanut purkaa, mutta mitä tekisin pelkällä varrella, joka ei sopisi ja lankakaan ei riittäisi jos en purkaisi. Niinpä se varsi sitten vain oli purettava.

Sen jälkeen istuin ainakin yhden illan koneella, katselin karvapään kuvaa facebookista ja piirsin ruutupiirrosta hänen tatuoinnistaan.

Sitten on ollut ties mitä takapakkeja. Vääränlainen kantapää, vääränlainen lapa jne. Tämä on ollut todella neulo, pura, laske, neulo, pura työ. Tuloksena on tällä hetkellä yksi melkein valmis villasukka. Sovitin sitä nyt saajalleen ja hyvin istui. Siitä tuli hyvä mieli. Ehkä nämä vielä valmistuvat joskus.

Toiseen sukkaan on myös tatuoinnin (ja sen taustalla olevan tarinan) perusteella idea valmiina. Ja SNY:n lähettämä sukkakirja tuli siihen juttuun enemmän kuin tarpeeseen. Nimittäin olin sen idean jo kirjoneuleena haudannut, mutta oikein-nurin kuviona se saattaa jopa toimia. Ja tästäkin tatuoinnista olisi saanut sillä systeemillä paremman. Mutta enää en pura tätä sukkaa. Se on varma!

Kahteen sukkapariin puuttu vielä ideakin kokonaan, mutta eiköhän se siihen mennessä ole valmis kun niiden sukkien vuoro tulee. Tällä vauhdilla. Onhan se ihanaa ilahduttaa ystäviä aivan oikeasti persoonallisilla lahjoilla, mutta ken sille tielle lähtee, varoitan: se on pitkä ja kivinen.

Sisustusjutut

Äiti toi minulle saksankielisen virkkauslehden. Tosi kiva. Kuuntelen saksaa suht sujuvasti dekkareista kun aina voi vilkaista tekstitystä, että menikö sinne päinkään. Eli tuon lehden teksteistä en ymmärrä yhtään mitään. Toisaalta, virkkauksessa hyvät kuvalliset ohjeet onkin usein paremmat käytössä kuin teksti. Äidillä oli tietenkin jotain taka-ajatuksia tuon lehden kanssa. Siinä oli jotain sopivia ruutuvirkkausmalleja hänen makuunsa ja hän lupasi lainata lehteä jossain vaiheessa. Minulta hän halusi tilata kirjovirkkaussisustusjuttuja. Lehdessä oli virkattu maljakon ympärille musta-valkoisia kuvioita. Juuri samanlaista maljakkoa ei tietenkään löytynyt mistään. Joten lehdestä tähän työhön on otettu lähinnä idea.

Kuvassa myös äidin taittelema paperikukka ja isän tekemä pikkuinen jakkara.

Edustustoppi

Kolmas työ, jota tehtiinkin aivan sormet puuduksissa viimeiseen asti, oli toppi, jonka tein yhteen edustustilaisuuteen (siitä myöhemmin oma postaus).

Koko ajan tätä tehdessä oli kirjastosta lainattu kirja auki ohjeen kohdalta, mutta en kyllä tiedä mikä osa tässä on ohjeen mukaan tehty. Lanka on ihan erilaista ja eri paksuista. Alkuperäisessä ohjeessa oli tehty erikseen etukappale ja kaksi takakappaletta. Minä tein ne yhtenä kappaleena. Siis vain yksi iso osa, rintojen kohta erikseen ja olkaimet. Ohjeessa toppi oli myös huoliteltu reunoilta nirkoilla, ne jätin pois. Eli niin, hmm... mikä osa tässä olikaan ohjeesta?

Ohjeessa toppi oli kiinnitetty takaa vain kahdella napilla. Itse tunsin itseni vähän alastomaksi koko topissa. Sen vuoksi piti vielä käydä ostamassa musta toppi tuonne alle. Ja reikärivien ansiosta kiinnitys hoitui kätevästi nauhalla. Nyt kun virkkaus on jo vähän löystynyt tarkoitus olisi pujottaa samaa nauhaa myös tuohon ylimmäiseen reikäriviin. Se pitäisi toppia vähän paremmin paikoillaan. Lanka ja etenkin väri on kyllä ehdoton suosikkini. Vaikka yleensä en keinokuiduista tykkää niin Novitan Puro Batik on kyllä jotenkin ihanaa. Ja toki tällä värityksellä on osansa ihastuksessa.

Kylläpäs taas tulikin pitkä kirjoitus. Koitan päästä taas pian koneelle niin saan kerrottua tuosta edustustilaisuudesta, josta piti etukäteen olla hys hys. Ja jotain muutakin on tullut luvattua.

Laskiaispulla

Juurihan se laskiainen oli, että ei paljon myöhästynyt tämäkään virkkaus. Ensi vuotta ajatellen on hyvissä ajoin valmis.

Harvinainen lintu

Meidän pihassa lentelee taas leppälintuja. Tällä kertaa ei ole puupinoa mihin tehdä pesä. Toivottavasti löytävät suojaisan paikan, sillä niitä käkiäkin täällä todistetusti on.
Myös yksi toisenlainen lintu istui pienessä koivussa. Tämä muuttaa äidin luo. He voittivat jostain arpajaisista linnunpöntön, mutta heillä ei ole yhtään puuta mihin laittaa se. Tällä hetkellä se on sisällä ja lupasin tehdä siihen asukin.

Näyttää siltä, että on aivan päivistä kiinni koska meidän angervot puhkeavat täyteen kukkaan.

Minimunat

Kovin on ollut pientä tämä pääsiäisen touhuaminen meillä. Perinteiden mukaisesti kävimme lankalauantaina lasten kanssa trullittamassa ja illalla kokolla. Siinä välissä minä ehdin kärsiä elämäni pahimman päänsäryn, joka onneksi meni ohi miehen migreenilääkkeellä. Jos yhdestä kirkkaasta päivästä (ulkona olin aurinkolasit päässä) tulee näin sairaaksi, en halua kesää tänne. Yleensä minun päänsärkyni menevät nukkumalla ohi. Tämä oli sitä laatua, että heräsin päänsärkyyn, enkä pystynyt enää nukkumaan.

No mutta se siitä. Jotain kuitenkin on tullut näperreltyä. Ensinnäkin tein joulukalenterivaihtoon näitä Happy Flowereita ja nyt vihdoin sain tehtyä meille kotiin oman. Tästä puuttuu vain se viimeinen häntä. Hemtexin minikerät olivat juuri sopivan värisiä tähän ja muuten on käytetty SNY:n lähettämiä helmiä.

Nyt en enää muista minkä blogin kautta löysin nämä suloistakin suloisemmat virkatut munat. Ohje kuitenkin löytyy täältä. Ohje on tosi helppo. Ensimmäisen munan tein tässä koneen äärellä ja seuraavat jo ulkomuistista. Kuten tuossa ohjeen kuvassakin näkyy, munat mahtuvat hienosti kämmenelle. Omassa kuvassani on virkkuukoukku luomassa sitä mittasuhdetta.

Ennen pääsiäistä innostuin taas tekemään yhden tiskirätin. Aikaisemmatkin tiskirättini (Novitan bambusta) ovat olleet aika pieniä, mutta tämä blend bamboosta tehty veti kyllä pohjat. Seuraava täytyy tehdä paaaaljon suuremmilla puikoilla kun en näemmä osaa löysää tehdä. Olen nimittäin nähnyt tästä samasta ohjeesta tehdyn ihan normaalin kokoisen tiskirätinkin. Ilmainen ohje löytyy täältä.Tämä kyllä jotenkin sopii noiden minikokoisten munien kaveriksi.

 

Ihanaa pääsiäisen jatkoa kaikille. Minä menen nyt tekemään viimeiset muistikirjan sivut valmiiksi, jotta ehdin ne julkaista maaliskuun puolella. Huhtikuulle pitäisi myös tehdä kalenterisivu. Onneksi ei ole jäänyt viime tippaan sekään. :)

Pääsiäskoristusta SNY:n paketista

Näin nopeasti tulee valmista kun jostain oikein innostuu. Pari iltaa ja paperinaruvirkkaus on valmis. Vähän käsille tuo otti kun tuo paperi naru on tosi karheaa. Rautalankarengas olisi saanut olla aavistuksen pienempi, mutta hyvin se noinkin menee. Katsokaa mikä ihana auringonpaiste täällä on.

Olin kahden vaiheilla tuon koristelun kanssa. Vähän olisi tehnyt mieleni laittaa samassa paketissa tulleet höyhenet tuohon kranssiin. Mutta en tiennyt millä olisin kiinnittänyt ne. Ja mieskin oli sitä mieltä, että pysytään hillitymmällä linjalla. Niinpä kranssiin päätyi ties mistä säästynyt rusetti ja SNY:n paketista tulleet helmet. Kaikki on kiinnitetty vaalealla virkkaukseen tarkoitetulla langalla. Mutta halusin nuo koristeet sellaisiksi, että ne voi halutessaan irrottaa ja vaihtaa. Jos vaikka sittenkin haluaisin laittaa ne höyhenet.

 

Lopullinen paikka on vielä hakusessa. Toistaiseksi tuo roikkuu takan pellissä. Ja näin nopeasti aloin myös haikailemaan sen luonnonvalkoisen tai pellavanvärisen paperinarun perään. Tiedän nimittäin yhden ihmisen, jonka tyyliin se sopisi täydellisesti. Eli voipi olla, että suuntaan askartelukauppaan ensi viikolla.

Linkki kranssin ohjeeseen löytyy edellisestä postauksesta.

Bussipysäkillä

Mikä on parasta siinä, että lapset ovat mummolassa?

Äiti saa leikkiä lasten leluilla. :) Nyt tuli tehtyä sellainen oikein pikainen välikäsityö. Huivi barbille. Samasta langasta ja samalla mallilla kuin oma huivini. Väri on eri ja kokokin ihan vähän eri. Tykkään. Tämä tyttönen odottelee bussia minun tekemissä vaatteissa.

Välikäsityön välikäsityö ja kuvien lataamisen vaikeus

Nyt on mennyt jo toista tuntia tämän tekemiseen, enkä vieläkään tiedä saanko kuvia tähän kirjoitukseen ja jos saan, niin miltä ne mahtavat näyttää. Aikaisemmin olen ladannut kuvat puhelimesta (Samsung Galaxy S II) Photoshop.comiin, sieltä koneelle ja koneelta bloggeriin. Puhelimessakin on blogger, mutta sen kanssa on niin hankala kirjoittaa ja sitten ne kuvat tulevat mihin sattuu järjestykseen kaikki peräkkäin, eikä niiden väliin saa kirjoitettua. Nyt Photoshop muuttui niin, että kuvakirjasto siirtyikin Adobe Revel-palveluun. Valmiiksi Photoshopissa olleet kuvat siirtyivät automaatiisesti viime yönä kun olin käynyt siihen netissä antamassa luvan, mutta uusien kuvien lataaminen tuntuu menneen entistä hankalammaksi. Ensin piti tietenkin ladata puhelimeen tuo Adobe Revel siirto-ohjelma. Nyt kun uudet kuvat ovat siellä Revelissä, niin ne näyttävät aivan kummallisilta. Kuvasuhteita ei saa tuolla muutettua mitenkään ja kuvat ovat neliskanttisia. Lisäksi kun sieltä lataa koneelle ne menevät ladatut kansioon. Photoshopista sai itse valita mihin kansioon kuvat latasi, eli blogiin tulevat kuvat ovat minulle blogi-kansiossa omissa alakansioissaan. Nyt noita pitää vielä koneellakin siirrellä. Tai yritän nyt saisinko suoraan tuolta Revelistä siirrettyä tänne kuvia. Mutta nuo neliskanttiset kuvat kyllä vähän epäilyttävät. 

Onko kenelläkään tähän mitään yksinkertaisempaa tapaa?

Kaikkein helpoin olisi, jos muistikortin saisi luettua koneelle, mutta kun tuo puhelin pitää purkaa aivan atomeiksi, ennen kuin muistikortin saa irti. Ei jaksa aina vaivautua.

Jaahas. Suoraan Revelistä lataaminen ei onnistu, mutta koneelle ladatut kuvat ovat sentään palanneet normaaliin muotoon sen neliön sijasta. Picasakaan ei ilmeisesti ihan ongelmaton ole ollut? Onko picasassa kaikki kuvat julkisia, vai pystyykö niitä siellä suojaamaan jotenkin?

Välikäsityön välikäsityö

Sehän oli se barbin takki, joka ei ollutkaan niin helppo ja nopea kuin kuvittelin. Nyt se on kuitenkin Sabatonin säestyksellä tehty valmiiksi. Ja eilen telkkarin ääressä tein vielä siihen sopivan laukunkin. Takki on vailla vyötä, sillä muuten se ei pysy millään kiinni. Napit ovat vain koristeena.

Barbin tilaihme-laukku

Nyt voinkin sitten siirtyä takaisin siihen välikäsityöhön, tai sitten voisin tehdä barbille vielä huivin (johon on suunnitelma jo ihan selvä), tai sitten voisin tehdä pojalle niitä virkattuja herkkuja joita lupasin, tai sitten SNY:n lähettämästä langasta yhden tuunauksen, tai... lista on aika loputon. Se sukkaprojekti ei edelleenkään innosta, vaikka päässä taas muhiikin ajatus miten sitä saisi eteenpäin.

Mukavaa tiedossa

Tässä patalappuinnostuksessa on tullut tehtyä yksi ylimääräinen lappupari. Niinpä ajattelin olla mukava ja pistää sen jakoon. Nyt on siis tulossa ARVONTA.

Ja koska perinteinen arvontakaava tuntuu nyt vähän tylsältä, niin päätin keksiä muuta. Jokainen osallistuja saa vain yhden arvan eli kaikki ovat samalla viivalla. Arvan saa kun kommentoi tähän kirjoitukseen. Jos kommentoit anonyyminä, niin laitathan viestiin jotain josta tunnistan sinut, jos voitto osuu kohdallesi.

Kommentissa toivoisin sinun kertovan mitä itse tehtyä sinun kotoasi tai muusta ympäristöstäsi löytyy. Sen ei tarvitse olla sinun itse tekemääsi, vaan lahjaksi saadut käsityöt kelpaavat myös.

Arvontaan voi osallistua Su 3.2.2013 eli Valon päivään asti. Suoritan arvonnan viimeistään 4.2.

Itse mietin tätä paljon ennen kuin tein tuon aikaisemmin julkaisemani kilpailuvideon. Läheskään kaikki kivat asiat eivät siihen kolmen minuutin videoon mahtuneet. Aika paljon jonkun käsin tekemiä asioita ympäriltäni löytyy ja huomasin kasvaneeni käsitöiden ja niiden tekijöiden keskellä.

Arpaonnea kaikille!!

Ja mitäs mukavaa minulle on tiedossa? Osallistuin ensimmäistä kertaa SNY kierrokselle. Siis kevät 2013 kierrokselle. Pääsen kokoamaan omalle salaiselle neuleystävälleni ihania ystävänpäivä- ja keväisiä paketteja. Ja joku toinen puolestaa muistaa sitten minua. Parit on jaettu ja mukava kevät voi alkaa. Postia odotellessa.

Patalaput lisääntyy...

Patalaput lisääntyy meillä melkein itsestään. No ei nyt ihan. Mutta tuo joulupukin tuoma kirja on vain niin kiva. Ja nuo on aika sopivan kokoisia mun käsitöiksi. Taisin jo täällä mainitakin, että osallistuin facebookissa yhdenlaiseen käsityöhaasteeseen ja lupasin viidelle ihmiselle antaa jotain itsetehtyä tämän vuoden aikana. Ajattelin nyt sitten noita patalappuja. Ensimmäinen suoritus on siitä haasteesta jo toteutettukin.

Tällaiset hamoset vein tänään työkaverille. Hänen toiveenaan keittiöön oli pinkkiä ja se oli ainut väritoive minkä pystyin suoraan toteuttamaan. Tykästyin itse etenkin tuohon valkoiseen. Joku ajatusvirhe tässä nyt tuli kun huomasin näitä kuvatessa, että ovat kuitenkin eri kokoiset.

Virkkasin tuon valkoisen ketjusilmukkapätkän yhtä toista juttua varten, mutta en sitten saanutkaan sitä tehtyä. En viitsinyt sitä purkamaan ruveta ja ajattelin, että kyllä sille vielä käyttöä löytyy. Käytin sen nyt sitten näiden "lahjanaruna". Aika ihana paketti. Tällainen olisi kyllä ihana saada itsellekin. Tosin patalappuja en nyt taida tarvita. :)

Yhden patalappuparin jo kaverille tein (ihan summissa) ja sitten juteltiin hänen keittiön väreistä ja totesin, että metsään, että rytisi. Niinpä tein uuden väritoiveiden mukaan.

Tässä siis kaverin häälahja. Mitähän kivaa tähän keksisi vielä kylkeen. Joku astia tai keittokirja? Nämä pitäisi vielä paketoida ja laittaa postiin. Kaveri kun oli mennyt pienellä porukalla ilman hälyä naimisiin jo viime vuoden puolella.

Patalappuja

Montako patalappua yksi perhe tarvitsee? Toivottavasti kaikki tutut ja sukulaiset tarvivat niitä myös, sillä täältä niitä nyt tulee!!

Joulupukki toi minulle kirjan Patalappuja à la Carte. Ihania patalappuja. Voisin tehdä vaikka kaikki, kaikissa mahdollisissa väreissä ja väriyhdistelmissä. Voi kuinka koukuttavaa. Eli tänä vuonna varmasti uudistetaan yhden jos toisenkin keittiötä.

Keittiöprinsessa valmistui tuossa tuokiossa kerällisestä Novitan Puroa. Värinä takkatuli, joten tämä lappu päätyy meidän takan läheisyyteen entisen joulupukin ja sittemmin opiskeluaikaisen halpis-patalapun tilalle. Takan luukut kun tuppaavat olemaan aika kuumat siinä lämmityksen loppuvaiheessa.

Silmäniloksi tuli tehtyä jo kahtena eri versiona. Lankana Muskat ja kumpaakin väriä meni yksi kerä.

Uusi lemmikki

Vielä yksi juttu, ennen joulun viettoa.

Meillä on pojan kanssa ollut kissa-kuume jo pidemmän aikaa. Mutta kun tässä ehkä muuttokin joskus tulossa, eikä edes tiedetä minne, niin ei meille oikein kissaa voi ottaa. Ja vielä suurempi syy on se, että tyttö pelkää kaikkia karvaisia eläimiä.

Olen haaveillut pojalle sellaisesta FurReal-kissasta, mutta ihan ei ole budjetti siihen taipunut. Ja niitä kisuja ei kyllä ole alennuksessa näkynyt. Mutta ei se mitään kun on näin näppärä äiti. Minäpä sitten tein pojalle kissan (joulupakettiin).

Kissaa olen aloittanut tekemään jo ajat sitten. Muistelin, että jossain vanhassa SK:ssa on ohje virkattuun tai neulottuun kissaan. Pyysin lehteä äidiltä lainaksi, mutta ennen kuin äiti ehti sitä tuoda, huomasin, että minulla sattui juuri se numero olemaan itsellänikin. Siinä oleva kissa vain ei ollut mieluinen. Se makasi jotenkin kummallisessa asennossa. En onnistunut löytämään mieleistäni ohjetta. Ihme. Sellaisia ohjeita ei taida ollakaan, jotka mulle suoraan kelpais. Niinpä jälleen kerran tein "omasta päästäni".

Lankana tässä kisussa on Novitan Nalle, silminä ja nenänä napit. Tassuissa, hännässä ja korvien reunoissa on tukena mustaa piipunrassia (tai mitä askartelupunosta se nykyään onkaan). Kisua saa muotoiltua eri asentoihin. Ainoastaan tuo pää on vähän omituinen. Se nyt kenkottaa aina tuossa samassa asennossa mihin se on ommeltu. Ei voi enää mitään.

Kyllä melkein sydäntä riipaisi kääriä tämä kaveri pakettiin. Tuttu ja turvallinen, mukava ystävähän tästä kisusta on tullut sitä tehdessä.

Keskitalven kukat

Tämän kukkasen bongasin Virkkausringistä. Ilosilmukka oli tämän jostain mutkien takaa löytänyt. Alkuperäinen englanninkielinen ohje löytyy täältä. Englanninkielen taidosta on apua, mutta tuolla on kyllä niin loistavat kuvat, että melkein niilläkin pärjää. Näitä olen tehnyt pari joulukalenteriin ja koska toinen niistä on jo avattu, voin tämän nyt jo paljastaa.

Tämä kukkanen löytyi Lankakaaoksen Hannan kalenterista.

Tätä oli tosi ihana tehdä. Ohje oli tosi helppo. Tähän sai helposti hukutettua lyhyitäkin langanloppuja. Virkatut osat on tärkätty liimatärkillä. Erikeepperiä kipon pohjalle ja liraus vettä sekaan. Tosi "koppura" tuli eli juuri sopiva tähän tarkoitukseen kun kukan on tarkoituskin pitää ryhtinsä. Ainut harmistus tässä oli lankojen päätteleminen. Mutta siinä sekin meni kun vaan ryhtyi hommiin. Noita pikkuisia sydämiä on virkattuna enemmänkin ja nyt olen keksinyt niille käyttö tarkoituksenkin. Pian näette.

Julkaisen toisen kukan kuvat kunhan sen saaja on ensin löytänyt sen kalenteristaan, eli viimeistään aattona. Itsellekin tällainen on ihan pakko vielä tehdä kunhan nämä joulukiireet tästä ensin hellittävät. Olen tainnut luvat itseni vähän liian moneen käsityöprojektiin tässä joulun alla. Hups. Onko jollain muulla sama ongelma, ettei osaa sanoa ei? 

Nyt on toinenkin kukka paljastettu Elämän kevät -blogissa täällä eli minäkin voin sen paljastaa. Nämä minun kuvat ovat kyllä taas luokattoman huonoja. Ei tule puhelimella (olkoon kuinka älykäs hyvänsä) kunnon kuvia ei.

Hattu, huivi ja huonoja uutisia

Hattu

Minulla on kirjastosta lainassa edelleen se hattukirja. Jossain vaiheessa hatun tekoa tuli selväksi, ettei lanka ollut sellaista kun piti. Sen jälkeen hatun teko oli aikamoista pakkopullaa. Mutta tuli se vaan valmiiksi. Se on juuri nyt melko sopiva pojan päähän. Mutta eipä meillä taida juuri olla sille käyttöä. Lieri ei ihan asetu siihen tyyliin kun kirjan kuvassa. Johtuu varmaan tuosta langasta.

Toisessa kuvassa tulee paremmin esille tuo hatun ihana pinta vaikka malli näyttääkin vähän hassulta. Pallosilmukat olivat minulle uusi tuttavuus, mutta helppo ja kiva tehdä. Englanninkielisessä kirjassa se oli popcorn.

Huivi

Sitten huivi, jota on olen kaikessa hiljaisuudessa tehnyt...ööh... ehkä viikon. Löysin Prismasta lisää sitä Säde lankaa ja sain aikaseksi etsiä ihan oikeaa kolmiohuivin ohjetta. Garnstudiolta onneksi löytyi mieleinen ohje. Tuo osoittautui superhelpoksi. Alun jälkeen huivissa on vain kolmea erilaista kerrosta. Ne oppi nopeasti ulkoa. Tuolla ohjeella olisi voinut tehdä vaikka kuinka suuren huivin. Minä päädyin lopettamaan kun kuvioita oli 30 kerroksella. En olisi ikinä uskonut, että voin saada jotain noin "suurta" valmiiksi tuollaisessa ajassa. Aikamoinen pakkomielle tuo huivi lopussa olikin. Ihan samanlainen siitä ei tullut kuin tuossa kuvassa. Syytän taas lankaa. Mutta minulla lähtökohta oli nimenomaan tuo paljetteja sisältävä lanka.

Erin mahtaisi olla tyytyväinen jos tietäisi, että olen istunut tässä koneella takapuoli puuduksissa, katsonut Ruudusta Vain Elämää ja tehnyt samalla tuota huivia. Itse olen lopputulokseen tyytyväinen, vaikka tuo lanka ei ole mitään superpehmeää, enkä tiedä kuinka paljon tuo keinokuitu edes lämmittää sitten talvella. Ja nyt taitaa olla enemmän muodissa tuubihuivit, vai joko niidenkin aika meni?

Huivi kokonaisuudessaan. Tämä on taas näitä kuvia, jotka kone osaa kääntää oikein päin, mutta blogger ei.

Huivin kuvio lähempää

Tyttö pääsi taas kuvaamaan äitiä

Tänään pidin tätä sisällä kaulassa, mutta olen tehnyt tämän kyllä ulkokäyttöön. Ihana saada väriä mustien takkien ja mustan tukan kaveriksi.

Huonoja uutisia

Meidän haaveilemamme rintamamiestalo on ollut myynnissä sellaisen kiinteistövälitysfirman kautta, joka ei ota ollenkaan ehdollisia tarjouksia. Siis että kaupat tehdään sillä ehdolla, että saamme omamme ensin myytyä. Meidän ei siis oikeasti ole auttanut kuin kytätä ja kytätä sitä taloa. Kiinteistövälittäjä kuitenkin lupasi ilmoittaa meille jos muita kiinnostuneita ilmaantuu tai jos joku tekee siitä talosta tarjouksen. Vaan kuinka kävikään. Kolme viikkoa sitten talo katosi netistä ja lehti-ilmoituksista. Oletimme tämän olevan joku taktinen tauko ja pidimme käsiä kyynärpäitämyöden ristissä, että myyjä vaihtaisi kiinteistövälittäjää. Sunnuntaina olimme pitkästä aikaa katsomassa paria taloa (jotka olivat kyllä todellisuudessa purkukuntoisia, eivätkä edes mitenkään tavoiteltavilta paikoilta) ja saimme omasta kiinteistövälitysfirmasta vihiä, että meidän unelmatalomme on ehkä sittenkin myyty. Maanantaina keräsin ensin sisua ja sitten soitin sinne toiseen firmaan. Ja kyllä meidän "unelmatalo" on nyt myyty jollekin toiselle. Eivätkä ne todellakaan vaivautuneet ilmoittamaan meille yhtään mitään!! Ihan turhaan olemme olleet odottavalla mielellä viimeiset kolme viikkoa. 

Eilen sen puhelun jälkeen olin aika lamaantunut. Tällä hetkellä myynnissä ei ole mitään meidän budjettiin sopivaa, mikä meitä kiinnostaisi. Lähinnä on näitä purkukuntoisia tai muuten liian paljon remonttia tai laajennusta vaativia. Ja liian kalliita. Niitä piisaa.

Nyt ei auta kuin lukea taas suurennuslasilla viikonlopun lehteä ja käydä varmuuden vuoksi netistä katsomassa joka päivä. Nyt ei kylläkään ole mikään paras mahdollinen aika talon myymiseen, joten taloja tulee myyntiinkin aika harvakseltaan.