Valoa Marraskuun pimeyteen

Loman jälkeen ehdin jo vähän odotella, että missä viipyy SNY:n paketti. Mutta sieltähän se tuli. Ihana SNY:ni oli jälleen ollut tarkkana ja huomioinut, että olen reissussa.

Ihanaa, ihanaa. Jotain hillittyä, mutta jotain silmiinsattuvan kirkasta myös.

Nuo neonväriset ovat ohutta tehostelankaa, jota on tarkoistus neuloa toisen langan kanssa. Vaikka saksankielinen ohjelehti ei ihan täysin aukeakaan minulle, niin inspiroiduin siitä jo valtavasti. Nuo neonvärit yhdsitettynä muuten niin tavalliseen harmaaseen, oih. Se on niin mua varten. Vähän jotain räväkkää, mutta silti asiallista. Voi kun sais jostain vain lisää tunteja vuorokauteen, että ehtisi kunnolla taas istua kutimen kanssa. Lokakuun sukista ei paljon puutu. Lähinnä siinä tihkaisee nyt se, että pelkään, että toisesta sukasta tulee lyhempi kuin ensimmäisestä. Pitäisi siis laskea kerroksia. Mikä siinäkin nyt muka on niin vaikeaa? Täytyy ottaa itseä niskasta kiinni, että saa seuraavan homman aluille. En tykkää tehdä montaa juttua päällekäin koska siitä tulee vain UFO:ja.

Teetä syksyn kylmyyteen

Osallistuin Phedran järjestämään teevaihtoon. Ehdin jo odotella omaa pakettiani, mutta kylläpä se tulikin sopivaan aikaan. Nyt on säät kylmenneet kertaheitolla ja lämmin tee tulee tarpeeseen. Meinaa vielä flunssakin iskeä päälle, niin ei muuta kuin lämmintä kuppia nyt käsiin.

Minulle teetä tuli Hannalta Ihmemaasta. Ja ihania teejuttuja tulikin. Oikeastaan aivan uudenlaisia tapoja nauttia teetä. Yhden kupin haudutuspussit ovat aivan uusi tuttavuus ja vaikuttavat tosi kätevältä. Kuvassa melko keskellä on pieni harmaa rasia. Se vasta ihana olikin...

Tuo on siis ihan pikkuruinen rasia, jonka sisällä on yksi pyramidin mallinen teepussi. En ole ikinä törmännyt tällaisiin. Ja heti tuli mieleen, että ostan paketillisen noita pyramidipusseja ja askartelen itse tällaisia pieniä rasiota niille. Ihana pieni muisto jollekin, vaikka hoitotädeille jouluksi. Eipä jää nurkkiin pölyttymään.

Toinen hauska keksintö oli nuo T-stickit...

Tikun sisällä on teetä ja se toimii samalla lusikkana. Paketin mukaan on vielä valumaton eli ei pitäisi sotkea. Vaikuttaa ainakin tosi kätevältä. Nämä säilön kyllä omiksi herkuiksi ja vieraat saavat meillä edelleen ihan tavallisia pusseja tyylikkäästä Liptonin puurasiasta.

Barbit sisustaa

Tytön barbitalo on kokenut tässä jo monenmoista muutosta kun tyttö kalustaa sitä uudestaan ja uudestaan. Mutta nyt on saatu vähän kalusteitakin lisää. Facebook-kirpparilta bongasin vitosella alkujaan bratzin kalusteita keittiöön ja olohuoneeseen. Mutta ehdottomasti parhaat löydöt tein IKEA:sta. En vain voinut jättää niitä suloisia nukenkalusteita sinne. Mittakaava taitaa olla vähän pienempi, mutta hyvin menevät barbillekin nämä. Kaikista parasta on mielestäni tuo expedit-hylly, joka on samanlainen kuin meidän barbitalo.

Ihanaa ja kekseliästä Ikean nukenhuonekalupaketissa oli myös nuo pahviset askarreltavat ikkunat, taulut ja tavarat. Paketin pahviosista sai siis paineltua irti lisää ikea-tavaroita. Tässä aikuisten makuuhuoneessa ei muuta erikoista olekaan, kuin nuo ikkunat ja taulut seinällä. Ja ikean yölamppu pöydällä.

Lastenhuoneessa on se ihana expedit-hylly ja pahvisia kirjoja seinähyllyssä. Huomatkaa nuo tytön kekseliäät matot.

Barbi itse valokuvaamassa uutta ihanaa olohuonetta. Tässä huoneessa lähes kaikki on ikeasta. :D

Nokkelina tyttöinä me hyödynsimme myös kalustelaatikon muovisen kansiosan. Siitä tuli hellepäiviksi ihana uima-allas barbeille. Ihan oikeasti se ei vettä kestä, mutta mielikuvitusvettä kyllä.

 

Tuli sitten samaan syssyyn askarreltua myös televisio barbeille. Tämä on ollu suunnitteilla jo jonkin aikaa. Pohjana on käytetty h&m:n laastaripakettia. Etureuna on ylhäältä auki, jotta sinne voi vaihtaa "ohjelmaa". Mattapintaisen kontaktimuovin vuoksi tästä on vaikea saada kunnon kuvaa, ihan kuin oikeasta televisiosta. Tällä hetkellä televisiost tulee vain tuota pikkukakkosta tai angry birds -mainosta. Tyttö lupasi itse piirtää lisää ohjelmia.

Tervetuloa satumaahan!

Olimme tänään lasten kanssa lapsuudenkotini puutarhassa poimimassa vadelmia. Siihen meillä oli lupa. Mutta ilman lupaa otin muutaman kuvan. Totta kai omaan lapsuudenkotiin liittyy vahvat tunnesiteet muutenkin, mutta isän uusi morsian on kyllä osannut tuoda (varsinkin puutarhan) satumaisen puolen esiin. Talon kanssahan meillä on sellainen haave, että saisimme tämän joskus myytyä ja isä suostuisi tuon satumaan meille myymään. Talossa on aika paljon tehtävää ja paljon vähemmän tilaa kuin nykyisessä, mutta mutta... kyllä teille kohta selviää miksi tuosta talosta haaveilemme.

Tervetuloa!

Toki, jos joskus tuon talon ostamme, nuo puutarhaan tehdyt "sisustukset" eivät kuulu kauppaan. Mutta aina voin pyytää S:n meille koristelemaan puutarhaa.

 

Tontin takareunalta kaadettiin pari isoa mäntyä muutama vuosi sitten. Tämä ei juuri ole siitä paikalta siirtynyt, mihin se on kaadettu. Ensin se sai rauhassa kuivua ja tänä keväänä isä teki siitä tämän ihanan pöytäryhmän.

 

Metsämansikkaa puutarhassa kasvaa niin paljon, että isä näytti menneen suurimman paikan yli ruohonleikkurilla. Ei näin. Muutama maistiainen silti saatiin. Lapset eivät huolineet, joten minä pääsin herkuttelemaan. Nuo ovat kyllä luonnon omia karkkeja. Älyttömän hyvää.

Lintukoto

 Tämä puu toimittaa nykyään lintujen ruokintapaikan virkaa. En ihan tykkää siitä fasaaninen ja pulujenkin syöttämisestä. Ne kun löytävät pihaan kutsumattakin. Mutta on tässä puussa silti sitä jotain. Jatkuvaa liverrystä ja siipien suhinaa.

TÄMÄ tekee tästä paikasta aika satumaisen nykyään. Nuo ihanaakin ihanammat koristeet. Takana se valtava villivadelmaryteikkö, joka on alun perin levinnyt naapurin puolelta. Siellä se sanko odottaa ahkeraa poimijaa.

 

Lisää yksityiskohtia pihan koristelusta. Vaikka tuo perhonen on maalattu, siitä näkyy erittäin selvästi miksi minä inhoan, kammoan tai oikeastaan pelkään perhosia. Karvat. En tiedä kuka tämän on maalannut (ehkä jopa S?), mutta vähän liian todentuntuinen on tuo perhonen.

Tässä kuvassa näkyy ne samat puuhun ripustetut helyt, ihana pieni kasvihuone, oman pihan männystä tehty pöytäryhmä, marjapensaita ja se koko tämän talon ehdottomasti paras puoli. Tarkkasilmäiset (ja paikan tuntevat) näkevät taustalla junanradan. Tuosta kun ihan vähän varvistaisi ja katsoisi radan yli, näkisi keskustaan asti. Siis nykyään. Ei minun lapsuudessani. Toisaalta se vähän hirvittää, että nykyään on jo näköyhteyskin. Mutta tämä ihana idylli siis sijaitsee pienen kävelymatkan päässä keskustasta.

Kaupungin kaavoituspuolella virkamiehet tuskin tuntevat tätä aluetta kunnolla. Kun ennen tämän talon rakentamista kävimme kaupungilla kyselemässä tonttia ja samalla haikailimme tätä ihanaa satumaata, siellä kauhisteltiin. Kaupungilla oli tarjota vaikka kuinka paljon "metsäisiä tontteja" kuten tämä nykyinenkin. Mutta ei täällä uudella asuntoalueella saa tuollaista idylliä aikaiseksi vaikka tekisi mitä. Ei ainakaan lähimmän kymmenen vuoden aikana. Asiaan perehtymättömät luulevat, että junista tulee jotain meteliä. Varsinkin kun tuossa menee kaksi rataa rinnakkain. No ei niistä kyllä kuulu mitään. Paljon enemmän meteliä tulee "ratapihalta", jossa lastataan kivimurskaa junaan ja pois jne. Vaikka se ei ole noin lähellä, äänet kantautuvat  sieltä hyvin. Olen nähnyt myös sen ajan kun takapihalla tuulessa heilui vessapaperia tämän tästä. Junasta peräisin. Onneksi sekin on jo historiaa.

Nähdään taas!

Talossa tosiaan riittää tekemistä. Niin sisällä kuin ulkonakin. Mutta minä kyllä rakastan tätä taloa. En voi sille mitään. Jääkylmästä rappukäytävästä huolimatta. Ikkunalasit ovat alkuperäiset ja vääristävät sinne ja tänne. Keittiöstä löytyy myös ihana Högforss nro 5.

Satumaalla, keijukaisilla, menninkäisillä ja muilla on tietenkin hintansa. Tämän puutarhan ovat jo yli 10 vuotta sitten vallanneet lehtokotilot. Niistä on mahdoton enää päästä eroon. Pitäisi polttaa koko naapuruston puutarhat pariin kertaan, eikä sekään mikään varma konsti olisi. Joten näiden kanssa on siis vain opittava elämään. Tällä hetkellä minulla on (koska teitä kaikkia tietenkin kiinnostaa) kroonistumassa oleva poskiontelotulehdus. Lapsuuden allergisista reaktioista huolimatta nyt päätettiin kokeilla penisilliiniä. Kutinaa ja ihottumaahan siitä seurasi. Arvatkaa oliko mukava seistä tuolla vadelmaryteikössä, kun tiesi, että siellä on noita kotiloita lukematon määrä. Selkää kutitti ja koko ajan oli sellainen tunne, että nyt on kotilo paidan alla. Noiden kotiloiden takia emme uskalla tälle nykyiselle tontille tuoda mitään kasveja isän luota. Oltaisiin saatu mm. valkoista syreeniä ihan isoja pensaitakin. Ja tuota vadelmaakin tuolta olisi ihana tuoda. Mutta mikään ei takaa, etteikö tuon lehtokotilon munia majaile salaa jossain lehden alla. Ja ne leviävät sellaista vauhtia, että jos niitä tulee tontille yksi tai kaksi, niin se on mennyttä sitten. Tuolla satumaassa niitä kiipeilee pitkin seiniäkin. Eikä edes talvi tapa niitä.

PS. Yhdistäkää nyt mielessänne nämä kuvat niihin minun kilpailuelokuvassa kertomiini lapsuusmuistoihin.

Hupsis, mihin hävisi huhtikuu?

Aivan hävettää. On aika iso kynnys näin pitkän hiljaisuuden jälkeen taas kirjoittaa. En tiedä mihin tuo aika on kulunut. Ainakin viimeisen viikon ja vähän ylikin olen ollut kipeänä. Ensin muuttui vasen silmämuna punaiseksi, sitten tuli kurkku kipeäksi jne... Tauti on kyllä ollut mitä merkillisin. Joka päivä on ollut ihan eri oireet. Yhtenä päivänä luulin kuolevani päänsärkyyn, joka teki aivan oksettavan olon. Viralliseksi syyksi paljastui molemminpuolinen poskiontelotulehdus ja korvatulehdus. Antibioottikuuri kummasti helpotti asiaa. Tosin silmämuna on edelleen punainen, eikä sille ole löytynyt syytä tai helpotusta.

Ennen sairastelua oli se kauan odotettu Tallinnan reissu. Harmi vain, että olimme lauantaina niin myöhään perillä, etten ehtinyt Karnaluksiin tai mihinkään muuhunkaan lankakauppaan, joita olin netin kautta onnistunut löytämään. Meillä oli vapaa-aikaa vasta sunnuntaina enkä onnistunut silloin löytämään yhtäkään lankakauppaa. :( Mutta keväinen Tallinna oli kyllä muuten upea ja jäi vähän nyt kaivelemaan ne lankaostokset, joten jos sitä kesälomalla suuntaisi taas Tallinnaan. Risteilyt nyt eivät kauan kestä eivätkä maksa paljon mitään. Eri asia on lähteä täältä Etelä-Pohjanmaalta ensin Helsinkiin. Reissu oli työpaikan virkistysmatka ja olimme katsomassa Eesti Rahvusballett:ssa Luikede järv eli Eestin kansallisbaletissa katsomassa Joutsenlampi. Kyllä oli mahtavaa. Se oli jotain niin mahtavaa, ettei sanat riitä kuvailemaan. Täydellinen kehonhallinta on jotain mitä kadehdin. Mutta sellaista ei kai saavuta kutimen kanssa pehmeän tuolin syvyyksissä?

Yksi aikarosvo on ollut miehen firmalleen hankkima tablettitietokone. Toistaiseksi se on ollut vain pelikäytössä. Nyt täytyy oikein tietoisesti vähentää pelaamista ja ottaa mielummin kudin käteen. Jotain askartelua sentään olen saanut aikaan. Lapsilla oli vappuna hoidossa vappujuhlat. Hoitajat olivat järjestäneet sirkuksen ja pukeutuivat itse esiintyjiksi (pelle, leijona, leijonan kesyttäjä jne...) ja lapset saivat pukeutua mielensä mukaan. Tyttö päätti heti kun asiasta ilmoitettiin, että hän on sitten hevisaurus. Hoitajakin luulivat, että meillä on jo joku hevisaurus-puku. Ei ollut, mutta nyt on. Ja taatusti parempi kuin kenelläkään muulla. Kaverini on innostuneempi ompelemisesta kuin minä, joten ompeluutin hänellä mekon, kävin konsultoimassa serkkuani Tiimarissa, tilasin netistä niittejä ja vähän askartelin... Niin muuttui meidän neiti Milli-Pilliksi. Meidän Milli-Pilliä jännitti niin, ettei saatu oikein kunnon asennetta poseerauksiin.

Mikäs sitten sai minut vaivautumaan koneen äären pitkästä aikaa? No, ne valtavat onnen ja ilon kyyneleet ja lämmön tunne, jotka SNY:ni eli Päivi Helmien Kimallusta -blogista sai aikaan lauantaina. Perjantaina, vaikka olin vielä aika huonossa kunnossa, oli pakko tehdä koko illan kestävä kauppakierros (ruokakauppa, puutarhakauppa jne.). Sinä aikana Päivi oli käynyt katsomassa, josko olisin kotona. Toisaalta harmittaa tosi paljon, etten ollut. Miten ihanan haastava ja täysillä mukana ollut SNY minulla onkaan tänä keväänä ollut. Olisi ollut mukava tavata. Toisaalta siinä kunnossa, ennen antibioottikuurin alkua, yritin välttää kovin läheistä kontaktia kehenkään. Joten parempi vain, etten tartuttanut tätä tautia. Lauantaina mieheni kävi hakemassa aamun lehden ja toi minulle sänkyyn valkoisen kirjekuoren. Luulin ensin, että naapuri on tipauttanut yhden kuvaston meidän laatikkoon. Kuori tuntui kyllä aika painavalta ollakseen kuvasto. Ja voi mitä sieltä paljastuikaan... Aivan upea kirja. Suloisimmat Sukat Uusia innostavia neuleohjeita. Mitä muuta tuosta kirjasta voisi sanoa kuin IHANA, IHANA, I-HA-NA! Tuon kirjan parissa vierähtää varmasti tovi jos toinenkin. Teoriaosuutta olen jo iltalukemisena ihmetellyt. Tämä kirja kyllä totisesti haastaa minua vielä piiiiitkän aikaa. Mutta todella innostavalta kuitenkin vaikuttaa. Ei siis lainkaan lannistavalta. (Ai niin, oli siellä kuoressa myös mikro-pop corn-pussi, mutta se joutui jo johonkin hukkaan ennen kuvan ottoa ;) )

Koska kaikessa tässä lamaannuksessa se sukkaprojekti on päässyt aivan hautautumaan jonnekin päätin, että nyt kyllä esittelen sen, jotta saisin teiltä lukijoilta tsemppiä siihen ja sukat ajoissa valmiiksi. Tämä kirjakin tuli juuri sopivasti sitä ajatellen. Olen nimittäin yhtä ideaa pyöritellyt päässäni ja yrittänyt hahmotella kirjoneuletta siitä. Mutta noilla silmukkakuvioilla siitä tulee täydellinen. (Tai siis jonkun muun tekemänä se varmasti olisi täydellinen :) ).

Nyt siis lupaan taas päivittää tätä vähän useammin ja laittaa pystyyn myös luvatun kilpailun jne. Paljon on ideoita ja nyt on aika alkaa toteuttaa niitä. On muuten ihana huomata, että vaikka nyt en ole paljon blogissa edes käynyt enkä lukenut tai kommentoinut muiden blogeja, täällä on silti joku käynyt kurkkimassa. Joku lukee blogiani, olen siis olemassa?

Toukokuun SNY-paketti

Keväinen Tallinna

Mill-Pilli

 

PS: Kuvat on kuinka sattuu kun piti lisätä ne puhelimella jälkikäteen. Kone ei nyt suostunut yhteistyöhön. 

Kettuja kettuja eli lisää tehtävää

Voi kettu. Kyllä voivatkin olla suloisia. Nyt täytyisi löytää täydellinen ketun oranssi lanka, jotta voisi ruveta tekemään pojalle kettu-asusteita.

Ensin törmäsin kettu-huiviin Koukutettu-blogissa. Ja heti perään ihanaan kettu-myssyyn Maitotyttö-blogissa. Tuon kettumyssyn pohjana näyttäisi olevan norjalaispipo (joita on joskus elämässä tullut tehtyä). Sen tähtääminen oikean kokoiseksi on kuitenkin sellaista salatiedettä, että ajattelin mielummin yrittää sellaista perus-siksakpipoa. Ja tosiaan meidän 3-vuotiaan päähän, en ihan pienelle vauvalle. Melkein jo sorrun haaveilemaan jostain koko-ruskeasta keväthaalarista pojalle. Sopisi niin ihanasti noiden kettujen kanssa. Tosin, ensin pitäisi löytää se lanka, sitten tehdä ne kettujutut... saas nähdä.

Pehmeitä herkkuja

On aivan totta, mitä olen muista blogeista lukenut. Näihin ihaniin herkkuihin jää koukkuun.

 

 Muut kesken olevat käsityöt ovat nyt vähän jumikohdassa. Ei oikein jaksaisi. Aloitin virkkaamaan itselleni huivia Novitan Säde langasta. Sopivan huiviohjeen uupuessa päätin tehdä ihanan ruutukirjan ohjeilla muutamia ruutuja. Nyt ruutuja on 8kpl valmiina, mutta en ole tyytyväinen. Tekisi mieli tehdä noista ruuduista joku tyynynpäällinen ja tehdä huivista ihan tykkänään toisenlainen. Tykkäsin kyllä valtavasti tuosta langasta, vaikka se ei ihan helpointa olekaan, eikä taida olla edes virkkaamiseen tarkoitettu. Ensimmäisen kerän sisältä tuli useampi lyhyt takkuinen pätkä lankaa ja ajattelin jo, ettei tästä tule yhtään mitään. Mutta ei se nyt niin hankalaa ollutkaan. Vaikka langan säikeet tuossa yhdessä kerässä kulkevatkin vähän eri tahtia ja niitä täytyy silotella koko ajan. Taitaa olla se kerä joku maanantaikappale. Kaksi muuta kerää toimivat vallan mainiosti.

Viime viikolla oli Prismassa Novitan langat tarjouksessa ja arvatkaa harmittiko kun muistin sen vasta sitten kun olin päässyt lasten kanssa kassata läpi ja tavarat oli pakattuna kasseihin. Ei tullut kuuloonkaan, että olisin lasten kanssa enää palannut lankaosastolle. Ne tarjouslangat jäi siis sinne. Tuo Säde näyttää muutenkin olevan jotain kausilankaa tai jotain, kun sitä ei Novitan sivuilta edes löydy. Jos joku tietää, mistä sitä vielä voi ostaa tai on valmis luopumaan omista pinkeistä ja violeteista keristään, ilmoitelkaa. Kaipaan väriä mustan syystakkini kaveriksi. Eikä kimalluskaan pahitteksi ole. Vaikka niitä ihania pikku paljetteja löytyykin ympäri taloa kun tuon langan kanssa touhuaa.

Toinen jumissa oleva työ on hatun virkkaaminen. Hattu on melkein valmis, MUTTA... huomasin, että lanka on täysin väärää ja siitä tulee hyvä jos lasten kokoinen. Ja ilmatkin kylmenivät melko yllättäen, eli ei sitä tähän aikaan voisi pitää edes meidän pikkuinen herra, vaikka siitä hänen kokoinen tulisikin. Ei siis paljon innosta.

Sitten viimeinkin päästään niihin herkkuihin. Meillä on lelujen kanssa sellainen periaate, että aina osa leluista on varastossa. Kun laitoimme talon myyntiin, varastoon meni tavallistakin enemmän leluja. Olimme naapurissa kylässä ja voi kuinka lapset innostuivatkaan taas kokkaamaan kun oma keittiö ja astiat ovat olleet varastossa jo jonkin aikaa. Kävimme lasten kanssa neuvotteluja siitä, mitä leluja laitetaan varastoon, jotta keittiötarvikkeet voidaan tuoda takaisin. Ja niin se keittiö sitten palasi. Ja iiiso laatikollinen astioita ja ruokia.

Lasten kokkailuista ja kahvikutsuista innostuin minäkin ja kysyin lapsilta mitä ruokia he haluaisivat leikkeihinsä lisäksi. Lasten toiveet olivat kylläkin porkkana, peruna, tomaatti... mutta minä halusin tehdä jotain ihanaa. Ja kyllä niistä jo ihanat kahvikutsut saatiinkin aikaan.

Ihan ensimmäisenä tein Donitsin Fannyn talossa -blogista löytyneen ohjeen mukaan. Minulla oli lankana Novitan minikerät ja 2,5 koukku, joten ensin tuntui, että dontsista tulee tosi pikkuinen. Mutta oikeastaan, siitä tuli tosi sopiva. En kylläkään ymmärrä kenen idea tuo minikerien lanka on ollut. Idea on ihana, mutta lanka täysin vääränlaista. Säikeet erottuvat liian helposti ja varsinkin näitä pieniä nikerrellessä tulee ikävä kunnon puuvillalankaa. Mutta sitä puuvillalankaa vain ei viitsisi ostaa kaikkia mahdollisia eri sävyjä. Vaikka ehkä pitäisi. Kyllä niille ainakin käyttöä löytyisi.

Donitsin ohjeen löysin googlettamalla ja samalla tuon ihanan Fannyn talossa -blogin, josta löytyy pieneen keittiöön paljon muitakin herkkuja. Meidän donitsi ehti olla jo hukassakin, ennen kuin viimeiset koristeet siihen saatiin kiinnitettyä.

Donitsin jälkeen vuorossa oli kakkupalat. Ensin ajattelin, että teen noita sen verran, että niistä saa kokonaisen kakun, mutta saa nyt nähdä. Noiden kahden palan jälkeen ei ainakaan näyt siltä, että noista saisi pyöreätä kakkua millään. Ja lisäksi kokonainen kakku on liian suuri tuohon minun vanhaan Tupperwaren kakkukupuun. Kakkupalojen ohje on SK 2/2011. Kakkupalojen muut värit ovat minikeristä, mutta valkoinen on jotain jämä puuvillalankaa. Kerroksia on muokattu lasten toiveiden mukaan. Samaan kakkuun piti laittaa sekä kermavaatoa, että kuorrute. Ensin meinasin väittää vastaan, ettei niin voi tehdä. Onneksi tajusin antaa periksi. Jos allerginen lapsemme voi syödä leikeissä kakkua, jossa on kermavaahtoa ja mansikkahilloa, niin miksi sitten en tekisi sellaista?

Viimeisimpänä valmistui muffini tai cupcake, kumpana sitä haluaakin ajatella. Luulin, että tähän on helppo löytää ohje, sillä tuntuu, että nämä ovat kaikista suosituimpia. Mutta en löytänyt mieleistäni ohjetta mistään. Samassa SK-lehdessä tuon kakkupalan kanssa oli myös muffini-ohje, mutta se ei miellyttänyt silmääni yhtään. Ja googlettamalla löytyneet ohjeet olivat lähinnä perus palloja eri väreillä. Niinpä sitten tein tämänkin sieltä kuuluisasta "omasta päästä". Voin tähän kirjoittaa ohjeenkin, jos joku sitä kaipaa. Itse ainakin tykkäsin, kun tähän tuli vähän enemmän muotoa ja ilmettä.

Koristeita kiinnitettäessä sattui jotain hauskaa. Lapset saivat itse valita nuo helmet minun ikivanhoista kokoelmista. Poika halusi tähän "banaanirakeita". Kun olin kiinnittämässä ompelulankaa, poika suuttui: "Mä halusin niitä banaanirakeita, enkä mitään karvoja!".

Tulipa taas oikein magapostaus. Mutta herkullinen sellainen.

ps. Eikös Kelan hakemuksia täytetäkin täällä bloggerissa ;)

Kirjoja ja blogilöytöjä

Tänään olemme viettäneet lasten kanssa laatuaikaa. Silti olen ehtinyt myös tehdä valtavasti ihania löytöjä. Kävimme lasten kanssa kirjastossa. Vähän harmitti palauttaa jo myöhässä ollut pitsikirja, josta tuli virkattua vaikka kuinka monta kivaa juttua. Samaten palautukseen meni viimeksi lainattu amigurumikirja, jota vain ihailin. Nyt jäi ne ötökät tekemättä. Nyt ei kuitenkaan tuntunut olevan ötököiden aika, niinpä palautin kirjan.

Ei se sitten niin paljon haitannut, kun tein kirjastosta uusia löytöjä.

200 virkattua ruutua. Tämä kirja olisi ehdottomasti saatava omaksi. Eihän kuukausi kirjastosta riitä mihinkään näin upean kirjan kanssa. Kirjassa (niinkuin oikeastaan kaikissa virkkauskirjoissa) on myös perussilmukat ja vaaditut tekniikat esitelty selvin kuvin.

 Joulupukki, vink vink.

Virkkaa värikästä 25 pikku peittoa ja liinaa. Ihania värikkäitä kuvia, mutta luulen, että tämän kirjan jutut ovat minulle liian vaativia. Ainakin ihan sellaisenaan toteutettaviksi. En oikein vielä osaa kuvitella, että saisin tehtyä tuollaisen "pikku" peiton.

Get your crochet on! Hip hats & cool caps. Vaikka kirja on englanninkielinen, eikä siinä ole mitään kaavioita, niin uskon silti selviäväni ainakin yhdestä ohjeesta. Sen verran tätä kirjaa ehdin kirjastossa katselemaan myös sisältä, sillä välin kun lapset valloittivat piilomaata. Yksi hattu on täältä siis jo katsottuna. Saa nähdä kuinka paljon innostun, ehkä voisin tehdä toisenkin. Tästä kirjasta löytyi myös jotain todella paljon ihanampaa kuin yksikään virkkausohje...

...mistähän tuollaisen koukun saisi? Ei taida ihan kuulua markettien valikoimiin.

Ja vaikka kuinka olen näistä nyt inspiroitunut, niin neulearvuutus on ensin hoidettava loppuun. Se etenee, aika työläästi, mutta ei siitä paljon enää puutu. Sen rinnalla voin vähän valmistella seuraavaa hommaa. Eli valita mitä seuraavaksi tekisin, valita langan jne. Pääsen sitten heti aloittamaan kun arvuutuksen langat on päätelty. Käykäähän vielä arvailemassa, napakymppiä ei ole tullut. Näillä näkymin kaksi on arvannut yhtä lähelle eli lähdössä olisi kaksi pientä palkintoa.

Sitten niihin blogilöytöihin. Aivan kaikkiin löytämiini blogeihin en ole liittynyt lukijaksi, aika moniin kuitenkin, kuten ehkä tuosta sivusta huomaatte. Mutta se on vain niin helppo tapa löytää kivaan blogiin uudelleen. Käyn muuten lähes päivittäin katsomassa uusimmat postaukset tuosta listastani, eli vaikka en kommenttia jättäisikään, niin voitte olla varmoja, että lukemassa käyn. Avaan selaimeeni rinnakkaisiin välilehtiin useita sivuja yhtä aikaa ja käyn niitä sitten katselemassa järjestyksessä. Sillä tavoin on helppo klikkailla auki esim.  kivojen ideoiden lähdelinkit.

Nyt en enää muista kenen blogista oikeastaan päädyin tuonne Salaiseen neuleystävään. Harmi kun löysin tämän vähän liian myöhään. En siis tähän syksyyn voi enää osallistua, mutta ehkä sitten seuraavaan.

 

Kun luin noita ohjeita kauhistuin ensin hintaa. 15e/kk. Mutta sitten mietin järkevästi (pikku matemaatikko sisälläni heräsi), eihän se tee kuin 50 senttiä päivässä. Tällä hetkellä tulee syötyä karkkia ja muita herkkuja aivan luvattoman paljon. Ja se alkaa näkyä vaatekoossa ja muutenkin. Aivan ahdistaa kun mietin sitä herkkujen määrää mitä päivittäin tulee syötyä, ei ole ihme että vaatteet kinnaa. Ja miten tämä syöminen liittyy neuleystävään. Noh, ajattelin, että jos tässä jouluun mennessä yrittäisin päästä noista herkuista eroon. Ensin vähentämällä ja tavoitteena olisi erilliset herkkupäivät, ei jokapäiväinen popsiminen. Säästyneillä rahoilla osallistuisi helposti salaiseen neuleystävään. Siinä siis hyvä houkutin tähän herkkulakkoon.

Ennen seuraavan ystäväkierroksen alkua, minulla onkin hyvää aikaa tutustua kaikkiin noihin ihaniin bloggareihin, joita tuolta löytyy aivan liikaa. Älkää siis ihmetelkö jos tuo blogilista räjähtää lähiaikoina.

Tuosta salaisesta neuleystävästä tuli mieleen myös Prusiluska, joka taannoin muisti minua pienellä arvonnan yllätyspalkinnolla. Prusiluska oli selvästi tehnyt hyvän taustatyön tätä pientäkin palkintoa varten (tai sitten osuis todella nappiin muuten vain). Palkinto oli siis suoraan kuin tehty minulle ja todella mieluinen. Harmi kun en siinä vaiheessa (innostuksissani) muistanut ottaa kuvaa kun paketti tuli. Sieltä kuitenkin paljastui suklaata (itse en tummasta niin piittaa, mutta maitoallerginen lapseni kylläkin), teetä, jonka suurkulutusaika on taas alkamassa ja ihana kirjanmerkki. Täytyy käydä tuolla Prusiluskan blogissa uudestaan katsomassa mistä langasta tuo kirjanmerkki on tehty. On nimittäin ihanan pehmeä ja silkkinen.

 

Neulearvuutus

Arkkikaupan haasteessa #32 aiheena oli lakuvärit. Osallistuin jo haasteeseen Geishalla, joka aivan sattumalta sisälsi noita lakuvärejä. Mutta niin kuin kävi pitsinkin kanssa, niin myös tämä lakuväri-haaste inspiroi minua enemmänkin. Mielessäni on ollut eräs työ jo pidemmän aikaa ja nyt valitsin siihenkin lakuvärit. Sopivan langan löytäminen ei ollut ihan helppoa. Nyt näkyy (ainakin novitalla) olevan kovasti pinnalla luonnonläheiset värit. Minä olisin kaivannut kirkasta pinkkiä. Mikään kovin kirkas tuo ostamani lanka ei ole. Ihan vain siksi, että oli tyydyttävä siihen mitä oli tarjolla. Lankakauppaan asti en tällä kertaa päässyt.

Nyt pääsette sitten arvuuttelemaan.

Mitähän tuosta kuvan alusta mahtaakaan tulla?

Oikein/lähimmäksi arvanneelle lähtee pieni palkinto.

Olihan outoa piiiitkästä aikaa tarttua puikkoihin. Neulominen tuntuu virkkaamisen jälkeen jotenkin hitaalta, kädet ovat kipeät aivan oudosta kohdasta ja oikean käden sivussa oleva kovettumakin alkoi taas vihoitella. Jos nyt tämän rutistaa valmiiksi ja sitten taas virkkaa.

Hyviä hetkiä

Viime viikko oli kaikin puolin rankka. Niinpä päätin jo alkuviikosta, että muistan vain ne hyvät hetket. Tosin olisi kannattanut vähän kirjoittaa ylös, mikä oli minäkin päivänä, koska enää niitä ei muista. Mutta tässä niitä sitten tulee. Ihan sekalaisessa järjestyksessä.

Last week were hard. So I decided to remember only the good moments. Here are some those.

On monday my girl noticed first sun flower. First it was just a bud, but then it open properly. I don't know why some our sun flowers didn't grow bigger. They are still pretty.

Taisi olla maanantai, kun tyttö huomasi ensimmäisen auringonkukan puhjenneen kukkimaan. Ensin vähäsen ja loppuviikosta jo oikein kunnolla. En tiedä miksi osa meidän auringonkukista jäi näin pieneksi. Kauniita ovat silti.

Seuraavana päivänä mukavan hetken tarjosi pieni sininen perhonen, joka viihtyi minun kotisandaaleissani. Olisikohan ollut keskiviikko, jonka mukavasta hetkestä ei voinut ottaa kuvaa. Saimme yksityisen lentonäytöksen. Olisiko ollut vielä noita Kauhavan Lentosotakoulun koneita, jotka taivaalla pörräsivät. Kuin kolme pientä hyttystä, mutta jyly oli valtava. Hienoja kieppejä tekivät.

On next day little blue butterfly stood on my sandals. And it was maybe wednesday when there were no chance to take a picture about our good moment. We saw some aeroplanes doing tricks. Those were maybe army planes. Those planes looked like little mosquitos on the sky, but the sound huge.

Torstain hyvät hetket koettiin vierailulla ystävien luona. Oli ihana katsella lasten höpöjä leikkejä. Koti matkalla käytiin seuraava keskustelu:

Tyttö: Mä meen isona naimisiin J:n kanssa.

Poika: Mä meen isona töihin J:n kanssa.

Tyttö: Niin mutta MÄ oon sen kanssa, ku mä oon sen kans naimisissa.

On thursday we had good time with friends. When we were going home kids were talking about another kid.

Girl: When I'm adult, I'm gonna marry J.

Boy: When I'm adult, I'm going to work with J.

Girl: Yes, but I am with him. Because we are married.

Pitkin viikkoa olemme ihastelleet luonnon taideteosta, josta oli lähes mahdoton ottaa valokuvaa. Viikonloppuna aamulla oli sen verran kastetta, että vihdoin saatiin tästä "virkkausmallista" ihania kuvia. Tai olisi kai siitä kunnon kameralla saanut kuvia enemminkin, mutta puhelimen kamera on tällaisissa aika toivoton.

During the week, we were admiring nature piece of art. It was almost impossible to take picture. Or it would have been easyer with good camera. With cellphone it was hopeless. But on weekend there were morning dew and we finally get those nice pictures.

Toivottavasti sitä osaisi nauttia enemmänkin tällaisista pienistä hetkistä. Ainakin tällä viikolla sama luonnon ihmeiden bongailu on jatkunut.

I hope we could enjoy more about these little miracles of nature. At least on this week we have continued this.

Mukava ja erityinen päivä

Tämä päivä ei kokonaisuudessaan ole ollut kovin mukava, mutta yritän muistaa vain ne mukavat asiat. Erityinen päivä tämä ainakin oli ja varmasti jää mieleen.

 Äitini laski sukututkimusohjelman avulla, että tänään syntynyt pikkuserkkuni oli minun 123. pikkuserkku. Aika hurjaa.

Ihana kummityttöni aloitti tänään koulun.

Ja tsadaa...

Esikoinen oppi ajamaan ilman apupyöriä. Alkukesästä neiti pyysi, että ottaisin pyörästä apupyörät pois. Ja minä otin. Sen jälkeen pyörällä ei ole ajettu, kun siinä ei niitä apupyöriä ole ollut, eikä niitä ole saanut laittaa takaisin. Tänään tyttö pyysi, että pyyhkisin pyörästä hämähäkinseitit pois, hetken potkutteli pihassa ja niin sitä mentiin. Toki tyttö on kesän potkutellut pikkuveljelle ostetulla potkupyörällä ja näemmä hankkinut tarvittavan tasapainon sillä.

 

Nice and special day 

The whole day wasn't nice, but I try to remember only the best part of it. First my moms cousin got boy today and now I have 123 second cousins. My goddaughter started school today. And my little girl learn how to drive by bike today. So nice.

Just before biking my girl was watching me and I ask her to take some pictures about those things I was doing. She did what I asked, but she also took some own pictures. Here is some of those. 5 years old sees the world so different.

Juuri ennen tuon taidon keksimistä, tyttö seurasi pihassa minun touhujani ja pyysin häntä ottamaan pari kuvaa puhelimellani. Tyttö otti kyllä pyydetyt kuvat, mutta myös muutaman muun. Aika ihania osa noista tytön ottamista kuvista. Maailma on aika erilainen 5-vuotiaan silmin.

Äiti, Mom

Tää on ehdottomasti ihanin näistä kuvista. This is my favorite.

Meidän leikkimökin "sisustusta" = hiekkaa, kiviä, vettä, kuraa... Our playhouse is decorated with sand, stones, water, mud...

Tässäkin kuvassa on sitä jotain. Eikä tällästä härveliä kaikilla olekaan omassa pihassa. There is something in this pic too. And not everyone is having this kind of thing by their own.

Noista kuvista myös voi vähän arvailla mitä on tekeillä... Meinaan laittaa DIY (Do it yourself) ohjeet, niin en viitsi nyt laittaa vielä, muuta kuin yhden vinkin lisää.

If you look carefully those pictures, you will find out what I'm doing now. I'm planning to post DIY tutorial about that. So I'm not telling yet what it is. I'll just give one more hint...