Ensimmäinen afrikankukka

Tyttö sai alkuviikosta kutsun kaverisynttäreille, jotka ovat jo tänään perjantaina. Vaikka aikataulu oli tiukka teki mieleni tehdä jotain itse mukaan pakettiin. Varsinainen lahja käytiin siis kyllä ostamassa, mutta sen lisäksi tein sankarille heijastimen.

Virkkasin ihan ensimmäisen afrikankukkani ja laitoin toiselle puolelle heijastinkangasta.

Tuo heijastinkangas on vähän huonoa. Se pitäisi olla silitettävää, mutta tähän mennessä en ole saanut sitä tarttumaan mihinkään materiaaliin kiinni. Toivottavasti ompeleet kestää. Nyt pitää toimia pikana, jos ehtisin vaikka tehdä toisenkin. Synttärisankarin siskolle.

Äitille vinkki: kun saat ne isoäidinneliöt virkattua niin tässä on sulle seuraava haaste. Afrikankukat on aika suloisia kans.

Ohjeen löysin googlettamalla täältä.

Muutakin on koko ajan tekeillä. Ja kuviakin otettuna. Kun vaan joskus ehtisi tähän koneelle istahtaa pidemmäksi aikaa kirjoittelemaan jotain.

Edit: Muahahahahaa... Nyt vasta huomasin itsekin. Aloitin toista afrikankukkaa ja nehän on oikeasti kuusikulmioita. Eli taatusti nyt on persoonallinen tämä viisikulmainen afrikankukkaheijastin. Ensimmäisestä isoäidinneliöstäkin tuli kolmekulmainen. Kai tää on joku pysyvä vaiva tää kulmien puuttuminen. :D

Kettuja kettuja eli lisää tehtävää

Voi kettu. Kyllä voivatkin olla suloisia. Nyt täytyisi löytää täydellinen ketun oranssi lanka, jotta voisi ruveta tekemään pojalle kettu-asusteita.

Ensin törmäsin kettu-huiviin Koukutettu-blogissa. Ja heti perään ihanaan kettu-myssyyn Maitotyttö-blogissa. Tuon kettumyssyn pohjana näyttäisi olevan norjalaispipo (joita on joskus elämässä tullut tehtyä). Sen tähtääminen oikean kokoiseksi on kuitenkin sellaista salatiedettä, että ajattelin mielummin yrittää sellaista perus-siksakpipoa. Ja tosiaan meidän 3-vuotiaan päähän, en ihan pienelle vauvalle. Melkein jo sorrun haaveilemaan jostain koko-ruskeasta keväthaalarista pojalle. Sopisi niin ihanasti noiden kettujen kanssa. Tosin, ensin pitäisi löytää se lanka, sitten tehdä ne kettujutut... saas nähdä.

Lehdistökatsaus

Otsikko on kyllä aika lainausmerkeissä. Mm. Norsis ehti jo odotella näitä lehtiä. Kerrankin olin silmät auki lehtihyllyllä.  

Kotolivingiä en ole livenä päässyt aikaisemmin näkemään. Sen kanssa oli vähän kahdenlaisia ajatuksia. On ihanaa, että joku tekee kotimaista lehteä tällaisille käsityöhörhöille ilman tiukkaa aiheen rajausta. Kun tuntuu, että aikaisemmin on ollut vain virkkaus-lehtiä, neule-lehtiä, ompelu-lehtiä... Kaikki erikseen. Mutta toisaalta en tykkää Anu Harkista, enkä sen tyylistä. Vaikka monet Ratulassa tehdyt jututkin oli ihan kivoja ideoita en silti tykkää sen tyylistä. Sen takia jäi selailun jälkeen tämäkin lehti ostamatta. Mutta tykkään sitten taas sellaisista jutuista kuin tässä Kotolivingissä on se villatakki tai mikä lienee, mihin on joka lehdessä erilaiset tilkun ohje ja lopuksi niistä sitten tulee se joku valmis juttu. Blogeissa olen nähnyt esim. tiskirätin ohjeen joka on vain kirjoitettu kerros kerrokselta ja lopputulos on yllätys. Harmi vain, että siinä kohtaa kun sen ohjeen löysin, joku muu oli jo kommentissa paljastanut, mikä siihen rättiin tulee.

Sitten silmiini osui hyllystä Ihana. Ja se oli kyllä nimensä mukaan ihana. Mutta sekin jäi ostamatta ihan siitä syystä, että nyt meneillään neulonta- ja virkkauskausi, enkä uskalla sekoittaa päätäni muilla ihanilla jutuilla. Vaikka selailun perusteella tykästyin kyllä tähän Ihana-lehteen. Ainakin tikkarikukat jäivät mieleen ja ehkä kokeilen niitä ystävänpäiväksi. Jos tässä enää ehtii. Sehän on ihan kohta!

Toisessa kaupassa näin vielä Taito-lehden. Sekin vaikutti selailun perusteella mukavalta. Sitä en ehtinyt niin tarkkaan katsoa, mutta varmasti olisi tutustumisen arvoinen. Kaikkein hassuinta on se, että olisin voinut vaikka vannoa, ettei täältä edes saa kyseisiä lehtiä.

On tosi hassua huomata kuinka tämän SNY-kierroksen myötä on ruvennut katselemaan kaikkea vähän eri kantilta. Niin kuin esimerkiksi löysin nämä lehdet. Pimahla oli tehnyt SNY-kierrosta varten inventaariota ja tutustuin sitä kautta ihan uusiin tarvikkeisiin. Ja kas kummaa, niitäkin löytyy paikallisesta lankakaupasta. Aina sitä oppii jotain uutta.

Tänään tuli myös e-kortti minun SNY:ltä. Siinä kerrottiin, että paketti on jo matkalla. Pienistä yksityiskohdista täytyy vielä laittaa emon kautta viestiä, mutta en malta odottaa. Nyt alkaa jännittää todella.

Yllytyshullun käsityövideo

Voi Norsis minkä teit. Laitoit linkin tällaiseen videokilpailuun. Minuahan ei varsinaisesti mikään elokuvan tekeminen kiinnosta. Mutta toisen esimerkistä on ihan pakko kokeilla itsekin. Ja hetken kypsyteltyäni löysin puhelimestani Videotyökalun, jolla sai kivasti tehtyä juuri sitä editointia, mitä en muka osaa. Sitten vain lapset hiljaa leikkimään suljettujen ovien taakse, käsityöt levälleen lattialle ja... otto 75... Kyllä siellä vieläkin on aika paljon takeltelua ja kummallisia sanavalintoja, mutta ne nyt vaan jaksa hioa sitä enää enempää. Osasin siis suunnitella, kuvata, editoida ja jopa ladata YouTubeen. Katsotaan osaanko laittaa sen tännekin.

Palkintojen perässä tässä en ole. Mutta kun näin tuon Norsiksen videon aloin katsella ympärilleni ja näin käsitöitä ja niihin viittaavia juttuja joka puolella. Ja tuossa ei edes ompeluksia ja ristipistoja kovin paljon näy. Huh. 3 minuuttia on aika lyhyt aika.

Olisipa kiva nähdä muidenkin videoita.

Vanhat kämmekkäät

Marjukka Arjen iloja etsimässä -blogista oli tehnyt kämmekkäät ja jotenkin etäisesti ne näyttivät tutulta. Sitten muistin, että olen tainnut ihan samaa sukkaohjetta käyttää myös yksiin kämmekkäisiin. Siitä innostuneena selailin facebookista vanhojen käsitöiden kuvia (siis ajalta ennen tätä blogia) ja huomasin, ettei juuri niitä kämmekkäitä olekaan missään! Onneksi sentään puhelimesta löytyi yksi kuva näistä. Tein nämä siskolle tilauksesta. Sisko halusi tuollaiset hanskamalliset ja kun olen niin huono tekemään hanskoja toisten käsiin, tein paljon joustinneuletta. Ihan varmuuden vuoksi. Sopii paremmin siskon käteen, vaikka on tehdessä omaan sovitettu.

Siinä facebookin käsityökansiotani selaillessa tuli monen jutun kohdalla sellainen tunne, että "tuo olisi kiva jakaa blogissakin". Mutta en todellakaan jaksa värkätä niitä vanhoja kuvia kaikki tänne blogin puolelle, joten sen sijaan jaan vain linkin tuonne facebookin käsityökansioon. Se taitaakin olla lähes ainoa julkinen tieto minusta siellä. Ihan 100% varma en ole pystyykö sitä näkemään ilman omaa tunnusta, mutta ainakin fb:ssa olijat sen näkevät. Luulisin. Kommentit ovat tervetulleita niin tänne kuin sinnekin.

Käykäähän kurkkaamassa täällä 

Tosi mukava on ollut huomata, että nykyään päivittäinen vierailumäärä on vähintään 15 usein paljon enemmänkin. Vaikka osa olisikin satunnaisia vierailijoita, niin jokunen säännöllinenkin vieras on tainnut tulla. Kiitos siitä. Taitaa olla tuon joulukalenterin ansiota.

Kirjoja ja blogilöytöjä

Tänään olemme viettäneet lasten kanssa laatuaikaa. Silti olen ehtinyt myös tehdä valtavasti ihania löytöjä. Kävimme lasten kanssa kirjastossa. Vähän harmitti palauttaa jo myöhässä ollut pitsikirja, josta tuli virkattua vaikka kuinka monta kivaa juttua. Samaten palautukseen meni viimeksi lainattu amigurumikirja, jota vain ihailin. Nyt jäi ne ötökät tekemättä. Nyt ei kuitenkaan tuntunut olevan ötököiden aika, niinpä palautin kirjan.

Ei se sitten niin paljon haitannut, kun tein kirjastosta uusia löytöjä.

200 virkattua ruutua. Tämä kirja olisi ehdottomasti saatava omaksi. Eihän kuukausi kirjastosta riitä mihinkään näin upean kirjan kanssa. Kirjassa (niinkuin oikeastaan kaikissa virkkauskirjoissa) on myös perussilmukat ja vaaditut tekniikat esitelty selvin kuvin.

 Joulupukki, vink vink.

Virkkaa värikästä 25 pikku peittoa ja liinaa. Ihania värikkäitä kuvia, mutta luulen, että tämän kirjan jutut ovat minulle liian vaativia. Ainakin ihan sellaisenaan toteutettaviksi. En oikein vielä osaa kuvitella, että saisin tehtyä tuollaisen "pikku" peiton.

Get your crochet on! Hip hats & cool caps. Vaikka kirja on englanninkielinen, eikä siinä ole mitään kaavioita, niin uskon silti selviäväni ainakin yhdestä ohjeesta. Sen verran tätä kirjaa ehdin kirjastossa katselemaan myös sisältä, sillä välin kun lapset valloittivat piilomaata. Yksi hattu on täältä siis jo katsottuna. Saa nähdä kuinka paljon innostun, ehkä voisin tehdä toisenkin. Tästä kirjasta löytyi myös jotain todella paljon ihanampaa kuin yksikään virkkausohje...

...mistähän tuollaisen koukun saisi? Ei taida ihan kuulua markettien valikoimiin.

Ja vaikka kuinka olen näistä nyt inspiroitunut, niin neulearvuutus on ensin hoidettava loppuun. Se etenee, aika työläästi, mutta ei siitä paljon enää puutu. Sen rinnalla voin vähän valmistella seuraavaa hommaa. Eli valita mitä seuraavaksi tekisin, valita langan jne. Pääsen sitten heti aloittamaan kun arvuutuksen langat on päätelty. Käykäähän vielä arvailemassa, napakymppiä ei ole tullut. Näillä näkymin kaksi on arvannut yhtä lähelle eli lähdössä olisi kaksi pientä palkintoa.

Sitten niihin blogilöytöihin. Aivan kaikkiin löytämiini blogeihin en ole liittynyt lukijaksi, aika moniin kuitenkin, kuten ehkä tuosta sivusta huomaatte. Mutta se on vain niin helppo tapa löytää kivaan blogiin uudelleen. Käyn muuten lähes päivittäin katsomassa uusimmat postaukset tuosta listastani, eli vaikka en kommenttia jättäisikään, niin voitte olla varmoja, että lukemassa käyn. Avaan selaimeeni rinnakkaisiin välilehtiin useita sivuja yhtä aikaa ja käyn niitä sitten katselemassa järjestyksessä. Sillä tavoin on helppo klikkailla auki esim.  kivojen ideoiden lähdelinkit.

Nyt en enää muista kenen blogista oikeastaan päädyin tuonne Salaiseen neuleystävään. Harmi kun löysin tämän vähän liian myöhään. En siis tähän syksyyn voi enää osallistua, mutta ehkä sitten seuraavaan.

 

Kun luin noita ohjeita kauhistuin ensin hintaa. 15e/kk. Mutta sitten mietin järkevästi (pikku matemaatikko sisälläni heräsi), eihän se tee kuin 50 senttiä päivässä. Tällä hetkellä tulee syötyä karkkia ja muita herkkuja aivan luvattoman paljon. Ja se alkaa näkyä vaatekoossa ja muutenkin. Aivan ahdistaa kun mietin sitä herkkujen määrää mitä päivittäin tulee syötyä, ei ole ihme että vaatteet kinnaa. Ja miten tämä syöminen liittyy neuleystävään. Noh, ajattelin, että jos tässä jouluun mennessä yrittäisin päästä noista herkuista eroon. Ensin vähentämällä ja tavoitteena olisi erilliset herkkupäivät, ei jokapäiväinen popsiminen. Säästyneillä rahoilla osallistuisi helposti salaiseen neuleystävään. Siinä siis hyvä houkutin tähän herkkulakkoon.

Ennen seuraavan ystäväkierroksen alkua, minulla onkin hyvää aikaa tutustua kaikkiin noihin ihaniin bloggareihin, joita tuolta löytyy aivan liikaa. Älkää siis ihmetelkö jos tuo blogilista räjähtää lähiaikoina.

Tuosta salaisesta neuleystävästä tuli mieleen myös Prusiluska, joka taannoin muisti minua pienellä arvonnan yllätyspalkinnolla. Prusiluska oli selvästi tehnyt hyvän taustatyön tätä pientäkin palkintoa varten (tai sitten osuis todella nappiin muuten vain). Palkinto oli siis suoraan kuin tehty minulle ja todella mieluinen. Harmi kun en siinä vaiheessa (innostuksissani) muistanut ottaa kuvaa kun paketti tuli. Sieltä kuitenkin paljastui suklaata (itse en tummasta niin piittaa, mutta maitoallerginen lapseni kylläkin), teetä, jonka suurkulutusaika on taas alkamassa ja ihana kirjanmerkki. Täytyy käydä tuolla Prusiluskan blogissa uudestaan katsomassa mistä langasta tuo kirjanmerkki on tehty. On nimittäin ihanan pehmeä ja silkkinen.

 

And that's who I am

Ö-luokkaa blogissa löysin taas uuden ihanan kiertävä jutun. Eli tässä jotain minusta.

Halusitte tai ette, siinä niitä nyt on. Löysin paljon muitakin hyviä, mutta nämä nyt valitsin. Käykäähän valitsemassa omanne täältä.

Yllätyslaatikko

Vähän aikaa sitten löysin erään blogin kautta toisenkin ihanan boxin. Ensimmäinen oli se Indie gift box ja tämä toinen on Umba box. Samalla idealla toimivat molemmat. Paitsi, että Indie gift box pitää käsittääkseni tilata joka kuukausi erikseen ja umba boxista voi tehdä kestotilauksen.

Kertokaa ihmeessä, jos Suomessa on jo tällänen toiminnassa. Mua nimittäin innostais tämä oikeinkin kovasti. Meillä on kotona ollut kaikki niin myllerryksessä, että olen miettinyt alan vaihtoa tai edes sivutoimista yrittäjyyttä.

Mietin vain, että jaksaisiko tuollaista pyörittää yksin? Ainakaan joka kuukausi en uutta boxia jaksaisi väsätä, ehkä 4 vuodessa. Ja sitä ennen pitäisi luoda valtavat verkostot eri käsityöläisiin ja haalia jostain niitä boxeista kiinnostuneita ostajiakin. Mutta mikä voisi olla ihanampaa kuin hypistellä kaikkia ihanuuksia ja pakata niitä? Käsitöitä, askartelujuttuja, käsin tehtyjä saippuoita jne. *huokaus*

Ehkä sitten, jos me saadaan joskus sellainen rintamamiestalo missä on kellari. Voisin tehdä sinne kellariin oman kolon.

Loma-arvonta näyttää jäävän aikamoiseksi pettymykseksi. Näillä näkymin ei tarvi edes arpoa mitään. Siellä on vain yksi kommentti. Kaksi päivää aikaa. Jos ei lisää kommentteja tule, niin kyseinen kommentoija saa valita yhden pienen palkinnon itselleen.

Omia käsitöitä ei juuri nyt ole esiteltäväksi asti. Sain kaverilta hänen vanhan keskeneräisen virkkauksen ja loput langat. Purin sen 10 vuotta vanhan tekeleen ja otin langan uudelleen käyttöön. Kerissä ei ole enää mitään vyötettä tallella, joten langasta tai sen ominaisuuksista ei ole mitään tietoa. Mutta mukava sitä on virkata. Siitä onkin tekeillä yksi isompi juttu. Esittelen sen sitten jos siitä tulee sellainen kuin ajattelin.

Kuninkaallista

Katsoin eilen illalla telkkarista Nuori Victoria -elokuvan, joka kertoo Ison-Britannian kuningatar Victorian lapsuudesta ja nuoruudesta. Ihana elokuva. Traaginen, jännittävä, mutta kuitenkin niin lämminhenkinen ja mukava.

Mikä olisikaan ollut parempaa puuhaa elokuvaa katsellessa, kuin viimeistellä tämä virkattu kruunu? Elokuva oli kyllä niin mukaansatempaava, että uutta virkkausta en voinut aloittaa siinä samalla.

Ohje löytyy Tyttö Kylmän Maan -blogista täältä. Ei ollut todellakaan helpoimmasta päästä tämä kruunu tehdä. Mutta tuli se vain valmiiksi ja suht siedettäväkin on. Vaikka taisin tehdä liian pienellä koukulla. Noiden amigurumien kanssa olen oppinut siihen, että pienempi koukku on parempi, mutta tässä koukun ja langan koko eivät oikein istuneet yhteen. Lanka on Novitan Minikerät pussista. Kun en missään nimessä halunnut tehdä vaaleanpunaista tästä kruunusta. Tuo hempeä sininen istuu minun silmääni paremmin.

Tärkätä tuo kruunu vielä täytyy. Aika hyvin sain sen kuvaan aseteltua, mutta jos vähänkin heilahtaa niin nuo kruunun sakarat lörpsähtävät alaspäin. Tärkkäämisestä on aika huonoja kokemuksia. Tai en muista koskaan itse tärkänneeni mitään, mutta tärkkäämisestä tulee aina mieleen yksi äidin tekemä pitsiliina, jonka hän tärkkäsi sokeritärkillä. Siitä tuli frisbee.

Tässä näitä elokuvan loputtua, yön hämyssä, otettuja kuvia.

Osallistun tällä myös Arkkikaupan haasteeseen #30. Se melkein pääsi unohtumaan. Mutta eikös tämäkin nyt jonkin sortin pitsiä ole?

Turkoosia vettä

Kylläpäs on ollut yllättävän ja ihanan erilaiset kaksi päivää.

Eilisen päivän nautin auringosta meidän katetulla terassilla ja solmin lisää macrameta. Niitä tehdessä oli mielessä turkoosi vesi, jollaisessa en ole koskaan oikeasti uinut. Ja näitä saisi kyllä "muutaman" väkertää, jos näiden voimalla oikeasti haluaisi turkooseihin vesiin päästä. Mutta hyvin se päivä niissä haavekuvissa kului. Näiden tekemiseen on käytetty miniecon ohjetta. Lisäsin vain sopivin välein keskimmäisiin lankoihin hama-helmiä. Näemmä se näiden(kin) kanssa on niin harjoittelun avulla rupeaa sujumaan ja tulee tasaisempaa jälkeä.

Now I start, for the first time, post something also with english. I'm sorry about my grammar and writing. While I was using these macrame, I was dreaming about turquose water, which we don't have here in Finland at all. And I have never been in that kind of beach. I'm just dreaming about it.
These are made by using minieco tutorial, you can find it from here. I just added some hama-beads on it.

 

Ensimmäisestä tuli vähän lastenmittainen. Ja siihen tuli virhekin. Mutta loppua kohti alkoi jo sujumaan hyvin.

Tänään ehdin testata yhtä toista miniecon ohjetta. Paperitimantteja. Valitsin vain vähän huono materiaalin, askartelukartongin. Siihen tuppaa näemmä tulemaan vähän ylimääräisiä taitoskohtia, kun noin pieniä taitoksia ei voi kaikkia tehdä viivottimen kanssa. Paperi taitaa olla vähän joustavampaa.

Today I was trying another minieco tutorial. 3D paper diamonds. I took little bit too thick paper. Next time I know better.

Lähtötilanne. Huom tyttösen ihanat prinsessa-sakset.

Tein vähän eri tavalla. Tulostin mallin valkoiselle paperille ja käytin ohjeessa olleen neulan sijasta tuota askarteluluuta. Se on tosi kätevä monenlaisessa askartelujutussa. Eli asetin mallikuvan tuon vaaleanpunaisen kartongin päälle ja "piirsin" kuvion viivottimen ja luun avulla kartonkiin. Näin ei tarvi tulostaa joka paperille erikseen. Tuota samaa mallia voi käyttää monta kertaa uudestaan. Sitten vain leikkasin kuvion irti kartongista ja taittelin varovasti. Lyhyet kohdat pelkillä sormilla (aikamoista näpertelyä) ja pidemmät viivat viivottimen avulla.

In my variation, I used that white "bone" instead of needle. I printed template to white paper. I put template on that pink paper and "draw" those lines with ruler and bone. Then I just cut that picture of the paper.

Näin hyvin näkyy luulla piirretty jälki.

Ei muuta kun taittelemaan.

Valmis. Tämä on parempi puoli.

En oikein tykännyt tuosta "pyrstöstä", tuli vähän hassu. Mutta paperi varmasti asettuu paremmin.

Tähän taitaa päteä sama kuin macramehen, harjoitus tekee mestarin. Ihka ensimmäiseksi paperitimantiksi siitä tuli kuitenkin ihan timantin näköinen.

I think I need more practise with this too, to make perfect one. But I think it's nice for my very first diamond.

Macrame

Viime yönä meinasi (taas) käydä niin etten pääse ollenkaan nukkumaan. Osa löydöistä piti nopeasti vain linkata facebookiin jotta löydän ne taas aamulla. Mutta vähällä oli etten ruvennut yöllä askartelemaan.

Jos jonkun mielestä facebook on koukuttava, niin blogit ne vasta onkin. Ne muodostavat loputtoman verkoston. Aina jostain kivasta blogista löytyy linkki seuraavaan kivaan blogiin ja ihania ideoita on huumaavan paljon.

Eilisen varmaankin paras löytö oli minieco. Kohdasta tutorials löytyy kuvallisia ohjeita vaikka mihin. Parasta on juurikin nuo kuvat. Tällainen heppoisemmallakin kielitaidolla varustettu pärjää. Ja ainakin inspiroiva tuo sivusto on. Tästä eteenpäin kun lapset valittavat, ettei ole tekemistä, niin tuolta taatusti löytyy jotain sopivaa kokeiltavaa. Eikä kaikesta aina tarvitse jäädä mitään pysyvää hyllyntäytettä.

Täältä löytyy the 36th Avenuen keräämä lista lasten askarteluista ja tekemisistä. 

Riisin värjääminen kuulostaa vähän liian sotkuiselta meille. (Tai sitten tämä aikuisen rajoittunut mielikuvitus näkee vain sen sotkun mikä tuosta seuraa. Ei sitä iloa minkä tuo touhu voi tuottaa.) 

Mutta maitotaidetta on ehdottomasti kokeiltava kun lapset palaavat kotiin. Jotain elintarvikevärejä meillä jo onkin, purkki maitoa ei paljon maksa ja fairyakin löytyy. Ei muuta kuin ihailemaan.

Sitten siihen otsikon macramehen. Miniecon sivuilta löytyi helppo kuvallinen ohje macrame-rannekorun solmimiseen. Aika helppoa se oli, mutta kyllä siinä vähän voi kompastuakin, jos on tällainen hätähousu.

Ihka ensimmäisen macramen aloitus tietokonepöytään teipattuna niin että näkee samalla seurata ohjetta netistä.

Ei siitä ihan sellainen sileä ja hieno tullut. Ihmeellisen helposti sain tuollaisia ylimääräisiä klumppuja siihen syntymään. Aika nopeasti myös huomasin, ettei sitä aloitussolmua kannata tehdä keskelle lankaa. Nimittäin vain reunimmaisia lankoja käytetään tuohon punontaan ja keksimmäiset kulkevat suoraan. Johonkin tämänkin mitta saattaisi silti riittää.

Ei tainnut ihan rannekorua tulla tästä.

Nappi lisäksi ja tytön barbie sai uuden vyön.

Barbietkin on aika paljon parempia poseeraamaan nykyisin.

No ei muuta kun uutta matoa koukkuun. Siirryin ulos tekemään ja ensimmäinen virhe siellä oli tuo pöytä. Vaikka se on hienosti valokatteen alla säältä suojassa, niin siitepölyltä sitä ei kyllä suojaa mikään. Olisi siis pitänyt putsata pöytä kunnolla ennen työn aloittamista. Tällä kertaa tein aloitussolmun n. 1/3 kohtaan langan pituudesta.

Uusi aloitus

Hyvältä näyttää

Viimeistelyjä vaille valmis

Autotallista miehen sekalaisesta kiposta mutteri ja prikka

Ei tästä toisestakaan tullut ihan tasainen, mutta parempi jo. Ja hyvin sopii kesäisen kukkamekkoni kanssa. Tämän kuvan ottamisesta asti se on tuossa kädessä ollut ja nyt huomasin että parhaiten pysyy "kiinni" kun lankalenkki on tuossa mutterin ja prikan välissä.

Valmis

Aivan erityisesti eilisen surffailun tuloksena ihastuin erilaisiin blogilistoihin ja tuollaisiin bloggauksiin, joissa on kerätty eri blogeista ideoita ja etenkin ohjeita jonkun teeman ympärille. The 36th Avenuella on lahjaideoita, paketointi-ideoita, alle 5 dollarin lahjaideoita, lasten kanssa touhuamista ja ties mitä muuta. Menkäähän muutkin inspiroitumaan.

Kokeilemisen arvoinen idea

Olen nähnyt vanhoista lusikoiden peristä tehtyjä korviksia, mutta tähän törmäsin ensimmäistä kertaa. Lusikanvarresta taivutettuihin sormuksiin. Ihana, ihana, ihana.
Ohjeen löydät täältä.
Nyt vanhat hiihtokilpailulusikat parempaan käyttöön.

Ihana idea

Taas joidenkin mutkien kauttaa löysin tällaisen Indie gift boxin. Aivan ihana idea. Heidän tarkoituksenaan on siis mainostaa pienyrittäjiä ja käsityöläisiä. Tuolta voi tilata laatikon kerran kuussa ja sinne on koottu sitten sekalaista pientä tavaraa eri yrittäjiltä. Laatikoita on neljässä eri kategoriassa. Laatikon hinta on 15 dollaria ja kansainväliset postikulut 14 dollaria, eli juuri tähän konkurssiin en kyllä itse pysy tuollaista tilata. Täytyy vain pitää tämä mielessä ja sitten paremmalla hetkellä ehkä.

Tämä olisi aivan ihana idea Suomeenkin. Tosin täällä ehkä kerran kuussa olisi liian usein. Neljä ylläriboksia vuodessa voisi olla toimiva. Mutta millähän ihmeellä he pitävät hinnat noin alhaisina?

Indie Gift Boxin kautta löysin myös aivan ihania Janabolic koruja. Nyt tuntuu kaikenlainen korujen tekeminen oleminen muodissa, mutta tällaisia en ole nähnyt.

Elle Dee Designs puolestaan tekee ihania mekkoja, kivoja ja yksinkertaisia hiuslenksuja ja mahtavia kynäbokseja lapsille.

Sitten kotimainen löytö Käpynen. Ihanien kankaiden lisäksi ihastuin tuohon kirpputori-ideaan. Koskahan tänne kotikonnuillenikin saataisiin toimiva lastenkirppari?

Näistä inspiroituneena menen touhuamaan jotain. Ehkä vain siivoamaan näyttöjä varten, mutta yritän myös käyttää tätä ideatulvaa johonkin ihanaan.

Uusia ihania blogilöytöjä

Olen niin hermostuksissa tästä talon myymisestä ja sen myyntikuntoon siivoamisesta, ettei uni tule se tavallisenkaan vähän vertaa. Aika myöhälle yöhön on siis vierähtänyt. Nyt ei ole oikein jaksanut keskittyä käsitöihinkään vaan on tullut jämähdettyä tähän tietokoneelle.

Eräällä yöllisellä nettiseikkailulla löysin pari niiiiin ihanaa blogia taas seurattavaksi.

Tosimummo ja Annukan aurinkoiset

Ei voi muuta kun ihailla ja ihmetellä kuinka toiset osaa.

Arvontaa arvontaa

Tällä kertaa mainostan muiden arpajaisia. Voi miten ihanasti saiskaan omia askarteluja eteenpäin jos tämän voittais. Mutta voittehan mun kanssa kilpailla tästä palkinnosta. :)

Maissin arvontaan tästä.

Pulloverkko

On se kumma kun joskus olis intoa, mutta ei tiedä mitä tekis. Toisinaan olis inspiraatiota, mutta aikaa ei tahdo löytyä. Tämä oli tällä kertaa sellanen käsityö mikä piti tehdä langanpäättelyitä myöten kerralla valmiiksi, että sai heti käyttöön. Idea on täältä. Tai ensin selasin Ravelrystä ihan jotain muuta kun tuohon siellä törmäsin. Ja siitä se sitten lähti. En vaivautunut toista kertaa katsomaan kuvia, saati sitten että olisin ruvennut suomentamaan ohjetta. Ei muuta kun jälleen kerran omasta päästä. Tykkään tässä työssä ihan kaikesta. Se oli nopea ja helppo tehdä, lanka osui kerrankin kohdilleen (putkisukkien keränloppu) ja olisittepa nähneet kuinka tärkeä siitä tuli lapsille heti. Viime kesänä noiden vesipullojen kanssa kuljettiin joka paikkaan. Tänä kesänä niitä säitä on vielä saatu odotella.
Lanka on Novitan 7 veljestä Linnut Papukaija. Tänä iltana vois tehdä toisen, ja ehkä kolmannenkin, niin ei tarvi tapella. Jos joku haluaa, niin voin kyllä raapustaa tästä jonkinlaisen ohjeenkin.

Rokki takana

Tein pari uutta festarikaveria tuossa Provinssi-rockin sivussa. Harmi vain kun kuvat jäi ottamatta siinä kiireessä.

Tänään olimme lasten kanssa ulkona ja leppälinnut suhahtelivat aika tiuhaan edes takaisin. Välillä näytti siltä, että taisivat hylätä pesänsä puupinossa, mutta kyllä siellä taas elämää on. Tänään kuului ihan valtavaa sirkutusta muutenkin ja ihan selvästi myös pesästä kuului hentoa piipitystä. Poikasia siellä siis on. Kuvaa nämä pienet kaverit eivät anna itsestään ottaa. Hassu tilanne oli, kun istuin puutarhatuolissa aika lähellä puupinoa. Uroslintu oli tulossa joku ötökkä suussa takaisin pesälle ja huomasi minut. Ihan muina lintuina se istuskeli pyörän sarvessa ja vilkuili minua. Antoin kyllä katsoa, mutta ei liikkunut. Heti kun käänsin katseeni pois, kuului kun lintu suhahti puupinoon. Aika ovela.

Sitten vielä yksi hyödyllinen linkki virkkauksen avuksi Virkkaussanasto. Tämä tänne itsellekin muistiin.

Lämpimiä kesäpäiviä kaikille. Kunhan saan univelat kuitattua niin kyllä taas alkaa virkkauksia tänne ilmestyä. Sen verran inspiroiva tuo Provinssi oli.

Pallo-pöllö

Idea tuli täältä, ohjetta ei taaskaan ollut. Sorruin ostamaan pojalle kolikkokoneesta salama-auton ja käsiini jäi se tyhjä muovipallo. Nyt se on ihana pieni säilytysrasia omille aarteilleni.

Edit. Mä jo luulin olleeni todella näppärä ja saaneeni puhelimella kopioitua tuon linkin, mutta eihän se toimikaan. Nyt uus yritys.

Pöllö suu auki. Tuossa muovipallossa oli valmiina reiät niin ompelin pöllön siihen kiinni.

Mitähän aarteita pöllön sisään onkaan kätketty?

Uusi alku

Selailin tuossa yhtenä iltana askartelublogeja ja tuli sellainen olo että mitäs jos sitä itsekin rupeais taas julkaisemaan jotain. Edellinen julkaisu vanhassa blogissa näkyi olevan ajalta ennen kuopuksen syntymää. Ja muistelisin etten sitä blogia kovinkaan paljoa muokkaillut. Nyt yritin tehdä tästä vähän persoonallisemman. Löysin kivan taustankin aiheeseen liittyen. Sillä mun virkkailut on tähän mennessä olleet amigurumeita. Kaikenlaisia pieniä kivoja hahmoja.

Opettelin alkuvuodesta virkkaamaan Viivin virkkausnetin avulla. Ensin poljin jalkaa ja tuskastuin kun en vaan tajunnut. Sitten päätin etten anna periksi yhtä helpolla kun omat lapseni. Tajusin viimein mitä olen aina tehnyt väärin yrittäessäni virkata. Olen luullut piilosilmukkaa kiinteäksi silmukaksi. Nyt yritin tehdä kirjastosta lainassa olleen kirjan ohjeen avulla taikaympyrää eikä siitä tullut mitään. Kunnes tajusin sen. Ja sitten aloin tajuta koko virkkauksen idean! Muodot ovat vieläkin hakusessa. Peruspallot menee jo ilman ohjetta ja vähän osaan varioida, mutta myös purkaminen on tullut tutuksi.

Tervetuloa seuraamaan minkälaisia kavereita sinisessä nojatuolissa oikein syntyy tulevaisuudessa.