Viimeiset sivut

Hei hei muistikirja maaliskuu. Mitähän sitä huomisesta alkaen taas iltaisin tekee? Tässä nämä viimeiset sivut.

Sutattu sivu. Minä suttasin vahavärien jämillä. Väritin suttupaperiin oikein paksun kerroksen vahaväriä ja hieroin siitä sotkua tuohon paperiin. Otin myös varovasti talteen ne kynän reunasta irronneet hituset ja tein niilläkin vähän suttua.

Sitten vuorossa oli kaksi sanontaa: ilostuttava ja vihastuttava. Saatte arvata kumpi on kumpi.

Eiliseen sivuun oli resepti eli sivulta piti löytyä tietyt elementit. Nuo epäonnistuneet mittanauha-leimat yrittävät olla pyöreitä. Eivät ole. Ja muutenkin tuli vähän suttua.

 

Ja viimeisenä...

 ...tyhjä sivu?

Ei vaiskaan. Tämä oli pakko toteuttaa sitten viimeiselle sivulle kun mihinkään muuhun en ehtinyt sitä vielä laittaa.

Siis tuollainen iso sivu, joka taitellaan kirjan sisään. Ja ihan tosi. Tässä kuussa olen oppinut hurjasti uusia askartelujuttuja. Ja jopa katsonut youtubesta ohje-videoita. Ei kyllä välttämättä uskoisi kun näitä mun sivujani katsoo. Myös lehdistä leikkaaminen on saanut aivan uusia ulottuvuuksia.

Olihan ihana muistikirjamaaliskuu. Toivottavasti joskus voi ottaa uusiksi.

Vielä on maaliskuu...

...ja vielä muutaman päivän jatkuu muistikirja maaliskuu -haaste. Nyt tuntuu, että äkkiäpäs tämä maaliskuu meni. Toistaiseksi on kaikki muut sivut tehtynä, paitsi tämän päiväinen. Eli ei nyt enää kannata antaa periksi. :)

Maanantaille oli rasti ruutuun -tehtävä. Se sopi sille kiireiselle ja tapahtumarikkaalle päivälle oikein hyvin. Hempeä kukkapaperi ei kyllä yhtään vastaa minun tuon päivän tunnelmia, mutta en halunnut levittää sitä ärsytystä, väsymystä, kiukkua ja muuta ikävää teille muille. Ja nyt kun olen päässyt jyvälle tuosta lehtien leikkelystä (ja on lehtiä mitä leikellä) niin tungen sitä joka paikkaan.

Minä onneksi saan halauksia ihan joka päivä. Jos en muilta, niin tuolta pikkuiselta halipojaltani. <3

Ja Ä niinkuin ärsytyskin osui aivan oikealle päivälle. Maanantain vastoinkäymiset kytivät mielessäni koko tiistaipäivän. Joten tässä nyt sitten sitä ärsyyntymisen aihetta.

Tämän tyylisen, mutta vielä hieman pelkistetymmän kartan olen kerran piirtänyt ihan oikeasti. Siskoni entinen poikaystävä ei voinut lähteä käymään grillillä ja hakea meille kaikille ruokaa, vaikka olisin tarjonnut heidänkin ruokansa. Hän epäili, ettei osaa meille takaisin. Sutaisin ruutupaperille kuulakärkikynällä tuollaisen epämääräisen siilin. Jos on meillä käynyt niin tietää kyllä, että tämä on ihan pätevä kartta.

Alun perin ajattelin, että tuo meidän 5v varmaan tykkäisi myös tällaisesta muistikirjajutusta. Mutta en sitten aloittanut tytölle omaa muistikirjaa, sillä alkukuusta oli tosi kiireisiä iltoja muutenkin eli en olisi hänen kanssaan ehtinyt askartelemaan. En myöskään voinut etukäteen tietää, miten lapsille sopivia aiheita oli tulossa. Tyttö on sitten tyytynyt ihastelemaan minun muistikirjaani. Eilen (kun tein muistikirjaa kerrankin päivällä ja lapset olivat kotona) tyttö olisi halunnut leikellä minun muistikirjaani kuvia lehdistä. En antanut lupaa. Sanoin tekeväni karttaa ja tyttö halusi myös tehdä kartan. Loppujen lopuksi myös poika halusi piirtää kartan -aarrekartan. Tässä nyt sitten tulee meidän lasten aarrekartat.

Tytön kartassa voitte nähdä hurjan seikkailun, jonka matkalta löytyy suuria vuoria, pelottava joki, jonka yli johtaa romahtamaisillaan oleva silta, metsä, myrsky, ukkosta ja myös aurinko pilvien takaa.

Pojan aarrekartassa on ainakin vettä ja köysi, josta voi helposti pudota sinne veteen. Ja jos sitä köyttä yrittää kiivetä, niin se katkeaa. Että olkaas varovaisia.

Ps: Näitä omia sivuja kun katsoo niin kyllä nyt taidettu mennä taas siitä mistä aita on matalin. :)

Sivuja

Tarviiko näitä sivuja aina niin selitellä? Nyt kotona kaikki muut influenssassa, paitsi minä. Oon saanu rokotuksen. Tämä päivä on ollut kaikkea, laidasta laitaan.
Tässä teille pari valmistunutta sivua bloggerin haluamassa järjestyksessä. Olkaa hyvät.

Jalat

Jalat on tämän päivän muistikirja-aiheena. Ja tässä niitä. Tähän kuvaan on piilotettu myös mun varvas.

Onneksi en ehtinyt noita hömppälehtiä heittää vielä pois. Ajattelin, ettei niissä ole mitään sopivaa saksittavaa mun askarteluihin, mutta oli vain. Olen joka aamu katsonut päivän aiheen jo sängyssä puhelimen kautta. Tänään oli aivan tuskaa lähteä töihin kun olisi vain tehnyt mieli jäädä leikkaamaan jalkoja lehdistä. Omituisuutensa kullakin. Ja huomaatteko, nyt taas tuli sivu ihan oikeana päivänä.

Tiedän, ettei päivän aiheella oikeastaan ollut mitään tekemistä sen kanssa, mutta nyt on kyllä tosi hyvä aika aloittaa jalkojen hoito kesää silmällä pitäen. Vielä ehtii hoitaa kynsisienenkin ennen kesää pois. ;)

Jihuu! Muistikirja taas ajan tasalla

Tulipas taas kirittyä aikaa kiinni tuon muistikirjan kanssa. Ja tällä kertaa olen kohtuu tyytyväinen tekeleisiini kiireistä huolimatta. Nyt on ollut mukavia aiheita. On saanut keskittyä enemmän tekemiseen kuin keksimiseen.

Tuo ei taida yksinään olla sellainen pyydetty tunnustus tai paljastus. Mutta halusin kirjoittaa tuohon jotain tetrikseen liittyvää. Ja tosiaan minulla oli VAIN sellainen halpispelikonsoli, jolla pystyi kyllä pelaamaan Nintendon pelejä. Hoidin (oman koiran lisäksi) yhden naapurin koiraa ja säästin rahaa, jotta sain ostettua Super Mario 3:n. Voi sitä onnen päivää. Joku feikki-tetris kuului konsolin vakio pelivaikoimaan. Eli sitäkin on tullut tahkottua aika paljon.

Ja voi kuinka mukavaa kun tämä kuva tuli näin nurin päin eikä sitä saa käännettyä. Siinä nyt kuitenkin on ihan omatekoinen ompelukuvatalo. Mies muisteli, että on joskus ala-asteella tehnyt koulussa ompelukuvia ja tyttö suuttui kun ei saanut äitin ompelukuvaan piirrellä omiaan. Lupasin, että tehdään vielä yhdessäkin ompelukuvia. Ja aihehan oli Plussat ja Miinukset. Minun plussat ja miinukset ovat tästä meidän talosta ja asuinpaikasta. Kun noita asioita on paljon tullut pyöriteltyä sitten viime kesän jälkeen. Että mikä painaisi eniten vaakakupissa, se ettei tarvi tehdä remonttia vai se, että pääsee tarvittaessa kulkemaan myös ilman autoa. Hmmm... vaikeita asioita.

Huomatkaa myös ihka-uudet tarrakirjoitintarrat. Mies on hamstrannut tämän meidän toimiston täyteen ties mitä laitteita ja minä sain "lahjaksi" tarrakirjoittimen. Ihanaa.

Tässä lehtijutussa ei juurikaan tekstiä ole, mutta oli ihan pakko saada edes yksi tuollainen upea kuva. Itsekin satuimme olemaan ulkona kun se ihana revontulishow alkoi. Käytiin myös hakemassa lapset sängystä katsomaan revontulia. Lapset olivat ulkona (aika kovassa pakkasessa) yövaatteissa ja vilttiin käärittynä meidän vanhempien sylissä. Ihania olivat nuo revontulet ja täällä tosi harvinaisia. En muista olenko itsekään koskaan ihan oikeita revontulia nähnyt. Puhelimen kameralla ei tehnyt yhtään mitään noiden kanssa. Nyt on puhelimessa muutama musta ruutu kun en ole ehtinyt poistaakaan. Onneksi lehdessä oli parempia kuvia.

Elisistä näkemisistä ehdottomasti parhaiten jäi mieleen kaivuri, joka lastasi lunta kuorma-autojen kyytiin ja autot kärräsivät sitä pois keskustasta. Poika tietenkin oli aivan haltioissaan ja heilutteli kaikille kuskeille. Yksi "tuttu" rakennustarkastajakin näytti käyneen jossain ulkomailla. Sattui siinä vahtimaan sitä lumen lastaamista ja erottui kyllä joukosta.

Poika oli hyvällä tuulella noista koneista ja tyttö ansaitsemastaan puolen tunnin nettiajasta.

Eilen olin iltavuorossa töissä ja kun tulin kotiin niin mikä täällä odottikaan. Mies (kuten jo aiemmin mainitsin, on kerännyt kaikenlaista sälää meille) oli vaihtanut kummankin koneeseen jättisuuret näytöt. Nyt emme oikeasti enää näe toisiamme vaikka istumme saman työpöydän ääressä. Tutut naureskelevat tai kauhistelevat kun kuulevat meidän tavoistamme. Kun lapset ovat sängyissään istumme aika usein tässä tietokoneilla. Kummallakin on isot kuulokkeet päässä. Ennen saattoi sentään saada toisen huomion heiluttamalla näytön yli, nyt sekään ei enää onnistu. Kaikista toimivimmaksi on todettu mielenkiintoisen asian linkittäminen facebookin keskustelun kautta.

Ja tämän päivän sivun vuoksi päässä soi: ...kirjoita postikortti...

Muistikirja maaliskuun superpostaus

Viime viikonloppuna olin tyytyväinen siihen kuinka olin saanut kirittyä muistikirja maaliskuussa taas ajan tasalle. 

Sunnuntai oli 10. päivä ja sen aiheeksi tuli top 10 -lista. Ensin ei tullut mieleen mistään aiheesta 10 asiaa. Sitten kun sen keksin lähdin taas suuruudenhullulle toteutukselle, joka tietenkin jäi vähän puolitiehen. Muutenhan tämä sivu ei olisi valmistunut koko maaliskuun aikana. Mutta yrittäkää nyt nauttia edes niistä parista huolella tehdystä, vaikka muut onkin vain sutaistu. Tätä sivua on siis tehty kokonainen viikko. Ja viikon kaikki muut sivut siinä sivussa. Sen lisäksi meillä on ollut muutenkin toimelias viikko. Ihan liikaa kaikkea. Jospa tämä tästä helpottuisi.

Nämä bändit eivät ole missään paremmuusjärjestyksessä. Lähinnä siinä järjestyksessä kun olen jaksanut niitä tehdä tai on tullut mieleen.

Ja sitten yksi making of -kuva tästä sivusta. Olin "vähän" lyijykynässä.

11. päivä aiheena oli se mitä päivän aikana söi. Meillä sattui olemaan työkaverin tarjoamaa täytekakkua, aamupalaksi syön (melkein) joka aamu kaurapuuroa. Muuten meidän talon ruokailutottumuksista ei ehkä kannatakaan puhua julkisesti. Niin retuperällä ne ovat. Tiedän sen, mutta nyt on muutakin meneillään (esim. askartelua ja käsitöitä :) ), niin en vain jaksa nyt perehtyä tuohon syömiseen. Muutenkin olen sellainen ihminen, että tuskin söisin ollenkaan, jos ei olisi pakko.

12. päivän haaste oli kyllä ajatuksena kaikista helpoin tähän mennessä. Mieleisesi lainaus. Minä, jonka korvaan on tarttunut lähes kaikki Muumien vuorosanat ja aika paljon lauseita muistakin ohjelmista. Kirjoitettuna niistä kyllä vähän katoaa jotain, sillä aika monessa lainauksessa on kyse myös siitä tavasta sanoa asia. Tällä kertaa vaikeus oli valita minkä lempi-lainauksen laittaisin.

Elokuvasta Muumipeikko ja pyrstötähti

Muita listalle päässeitä lainauksia ovat mm.
"Pikku-kisu yksin metsässä. Tule tänne Nipsu antaa sinulle palan kakkua." -Nipsu-
"Ohhoh, millaiseksi kakku on mennyt!" -Nipsu- (Tässä käytetään meillä kotona kakun tilalla milloin mitäkin sanaa)
"Näkymätön. Ei voi siis nähdä." -Muumien poliisimestari-
"Anteeksi. Anteeksi taas." -Nipsu-
"Tykkääköhän hän läskistä?" -Uuno Turhapuro-
"Avatkaa ovi. Minulla on vain kaksi kättä ja kumpikin on varattu." -Nipsu-

Minulla ja siskollani on 12 vuotta ikäeroa. Minä olen tainnut kotona istua alakerrassa tietokoneella kun siskoni on katsonut muumia (ja Joulupukki ja Noitarumpu -elokuvaa). En ole oikeasti "nähnyt" kaikkia muumeja, mutta kuullut olen suurimman osan. Näemmä lempilainaukseni ovat Nipsulta, vaikka en oikeastaan edes tykkää koko Nipsusta. Kai Nipsu sitten vain puhuu tarpeeksi hassuja.

13. päivä piti tehdä itselleen mitali tai kunniamerkki, jostain aiheesta, mistä on ansainnut sellaisen. Anti-siivousihmisenä 8kk talon myymistä ja näyttö vähintään kerran viikossa on ollut kyllä aikamoista siivoamista. Siitä olen taatusti ansainnut kunniamerkin. Tällä hetkellä meidän taloasiat ovat aika monimutkaiset. Olimme irtisanovinamme sopimuksen kiinteistövälityksen kanssa, mutta niin ei sitten käynytkään. Se taitaa tarkoittaa sitä, että olemme väkisinkin naimisissa tuon kiinteistövälityksen kanssa heinäkuulle asti. En jaksa edes ajatella mitä se tarkoittaa. Mutta juuri nyt ei näyttöjä ole sovittuna, enkä kovin helposti anna sellaista nyt järjestääkään. Meillä ei tällä hetkellä ole tästä talosta kiire minnekään. Kiitos pankin, jossa meitä ymmärretään.

 

Kuvatessa piti vähän temppuilla kun tuo nauha ei pysynyt suorana millään. Ja ihanan kiiltävästä kunniamerkistäni peilaa hienot puhelimen Chiquita-kuoret.

14.3. piti tehdä sivu, siitä mistä nyt juuri pitää. Tiistaisen lumimyrskyn (jossa satoi päivän ja yön aikana yhteensä n. 50cm lunta) jälkeen alkoi mahtavat auringonpaisteet. Aivan parhaat kelit kun lunta on reilusti ja aurinko paistaa. Jopa aamulla on valoisaa kun lähtee töihin. Paljettilangasta virkatusta hiuvistani aurinko peilasi pieniä pinkkejä pisteitä pitkin autoa. Tähän myös pari tunnelmakuvaa meidän pihasta.

Tuosta roskiskatoksen ja valopylvään takaa maa lähtee oikeasti viettämään alaspäin. Eli tuossa kuvassa on paljon suuremmat kasat kuin miltä ne näin näyttävät.

Perjantain sivu oli todella helppo ja hyvin perjantaihin sopiva. Meillä nimittäin perjantaina on perinteisesti kauppapäivä ja kauppalista on todella oleellinen osa sitä. Ilman listaa ei kaupasta tuli ostettua mitään. Kaikista helpointa on viivailla listasta yli kaupassa, mitä on jo kärryssä.

Jaksoikohan kukaan lukea tänne asti?

Väliaikatietoja

Paketti on saapunut. Nyt vaan on ollut niin pitkiä päiviä, etten ole ehtinyt koneella istumaan. Eikä ajatus oikein tahdo luistaa tuon muistikirjankaan kanssa. Mutta juttua paketin sisällöstä ja muistikirjamaaliskuusta tulossa viimeistään viikonloppuna.

Maaliskuu jatkuu

Perjantain tehtävänä oli kirjoittaa kolme satunnaista sitaattia blogeista, joita oli sinä päivänä lukenut. Tästä sivusta tuli juuri sen näköinen kuin kaikki minun vihkoni olivat vielä lukiossakin. Tai no lukioaikoina aiheet taisivat olla jo vähän synkempiä, mutta muistan kuitenkin, että tämä tuhatjalkainen on ollut suosikkini tällaisissa jutuissa.

 

Ja erilaiset "fontit" olivat myös suosiossa. Ennen kuin perheellämekään oli ensimmäistäkään tietokonetta, piti tehdä käsin jos aikoin jotain ilmettä juttuihinsa saada. Varsinkin siis kirjevihkojen (meillä oli lukiossa porukan kesken kiertävä vihko) sivut koristeltiin ja kirjoitettiin jotenkin hienosti, ei vain sillä omalla tavallisella käsialalla. Mutta kyllä noita kaikenlaisia koukeroita löytyi myös ihan kouluvihoista.

Ja vihdoin taidan taas saada kiinni tämän haasteen. Eli oikeasti tämän päivän tehtävänä oli jakaa joku lempiresepti tai joku sellainen resepti mitä haluaisi kokeilla. Minä olen niin anti-keittiöihminen kuin olla voi. Osaan kyllä laittaa ruokaa ja leipoa, olenhan käynyt talouskoulunkin. En vain tykkää siitä. En myöskään ole mikään kulinaristi. En ymmärrä hienojen ruokalajien päälle. En ehkä söisi ollenkaan, jos ei olisi pakko pysyäkseen hengissä.

Lapseni on allerginen maitoproteiinille eli oikeasti missään ruoassa ei saa olla mitään maitoa tai maidosta tehtyä. Myös mansikka on kiellettyjen listalla. Aika pientähän tuo on monien muiden allergikkojen elämään verrattuna, mutta minulle se tuntuu olevan jo liikaa. Kun en muutenkaan tykkäisi laittaa ruokaa. Appiukko on nyt gluteenittomalla ruokavaliolla ja erästä viikonloppuvierailua suunnitellessa löysin tämän reseptin Tyttö kylmän maan -blogista (jota ei muuten taida olla enää olemassakaan enää, ainakaan en enää pääse sinne). Kerran olen kokeillut ja hyvää tuli.

 

 

 

Ja vielä video, että tuo sivun idea tulee selväksi...

PS: Tämä oli tämän päivän kolmas postaus, joten kurkkaathan muutkin. :)

Maaliskuun 5.-7.

Muistikirja-maaliskuu lähti takkuamaan siinä kohdin kun 5. päivä piti tehdä viesti lehdistä leikatuilla kirjaimilla. Ensin ei ollut lehtiä mitä leikellä, sitten kun löysin ne, piti lähteä töihin. Sitten en keksinytkään mitään järkevää viestiä. Loppujen lopuksi (selattuani n+1 cd:n kansilehdet ja hylättyäni kaikki biisien sanat liian pitkinä) päädyin viestiin: Tänään on hyvä päivä. Vaikka oikeasti tuo tiistai ei todellakaan ollut mikään hyvä päivä. Mutta se onkin sellainen "Note to myself", että jokainen päivä voi olla hyvä päivä.

Tiistaina olin iltavuorossa töissä. Kotona minua odotti pieni katastrofi, johon koko perhe taisi olla yhtä syyllinen. Minä olin edellisenä iltana unohtanut vahavärit (oikein kunnon, ei mitkään muovikynät) lasten ulottuville, mies oli tekemässä lumitöitä ja lapset katsoivat telkkaria... vai katsoivatko. No eivät. Lapset (lähinnä pienempi) oli väritellyt vahaväreillä kaikki lempikirjansa. Olisi edes olleet sellaisia vanhoja pahvisivuisia kirjoja, joita ei juurikaan enää lueta, niin olisin nakannut ne suoraan roskiin. Mutta ei, kaikki väritellyt kirjat olivat niitä tämän hetken suosikkeja, sellaisia kirjoja joista itsekin tykkään ja joita olen kirppareilta metsästänyt, että olisi samaa sarjaa useampi kiva kirja. Pahiten oli väritelty paperisivuinen Kassu Nikkaroi, joka on aivan ihastuttava kirja ja todellakin pojan lemppari. Sitä oli enää mahdoton pelastaa ja kirjaa on myyty mäkkärissä viikon leluna, joten sen saatavuudetakaan ei ollut mitään takeita. Onneksi yksi tuttu on mäkkärissä töissä ja oli onnistunut löytämään varastosta minulle uuden tilalle. Ensimmäinen ajatus noiden muiden kirjojen pelastamiseksi oli kumittaminen. Osa kirjojen kansista on kuvissa jo kumitettukin. Mutta kaverini antoi facebookissa hyvän vihjeen. Suurin osa kirjoista siivottiin voidemaisella silmämeikinpoistoaineella. Se oli tosi tehokasta, mutta ei liian märkää, kun oli voidemaista. Onneksi olin ostanut sitä tarjouksesta, niin ei niin harmittanut tuhlata sitä noiden kirjojen pelastamiseen.

6.3. muistikirjamaaliskuussa oli aiheena Jos raha ja tila eivät olisi esteenä, mitä keräilisit. Helpoin vaihtoehto olisi teitenkin ollut sanoa lankoja. Mutta niitä tuntuu kerääntyvän, vaikka raha onkin esteenä. Jostain sitä rahaa tuntuu noihin lankoihin löytyvän. Sitten tuli mieleeni jotain muuta. Sellaista, mitä jatkuvasti ihailen netistä, mutta harvemmin voin oikeasti ostaa. Ja jos ostankin, niin lapsille, enkä itselle. Mutta jos todella voisin keräillä, niin keräilisin ihan itselle. Nimittäin LELUJA.

Mieheni on kotoisin Turun lähistöltä ja käymme muutaman kerran vuodessa hänen vanhemmillaan kylässä. Lapset eivät ole koskaan käyneet Turussa lelukaupassa, me miehen kanssa olemme. Joka reissulla. Harvoin voimme oikeasti ostaa mitään, mutta on ihanaa käydä katsomassa mitä on tarjolla, hypistellä, ihastella, vertailla, haaveilla... Ihan ensimmäinen hankita ja suurin haave olisi Disneyn animators collection Prinsessa-nukke. Kateellisena olen käynyt monissa blogeissa ihastelemassa näitä prinsessoja. Toisaalta olen yrittänyt järjellä miettiä, että voisihan sitä nytkin tehdä barbeille ja nukeille vaatteita, vaan en tee. Että tulisiko sitä sille prinsessalle tehtyä. En tiedä. Mutta silti haluaisin prinsessan. Unohdin sen tuolta Mä Haluun- sivulta. Legot ovat minun ja miehen yhteinen intohimo. Suurin osa kummankin vanhoista legoista on koottuna joko miehen kotona tai meidän varastossa laatikoissa. Siis KOOTTUNA. Ja voi miten ihania nuo uudet legot ovatkaan. Jos rahaa olisi, meillä olisi ihan kaikki Littlest Pet Shop-hahmot. Minulla, ei lapsilla.

Viimeisimmällä lelukauppareissulla löysin vähän toisenlaisia disneyn prinsessa-nukkeja. Melkein jo ostin yhden, vaikka rahaa ei ollutkaan. Uskoisin, että tämä on hyvin saman kokoinen kuin nuo animators-nuket.

Näiden kahden sivun tekemiseen olisi kyllä voinut panostaa enemmänkin, mutta myöhään illalla telkkaria katsoessa ei oikein enää säteillyt.

7. päivä muistikirjaan tuli kertoa maaliskuusta vuosi sitten. Siitä ei ole paljon kerrottavaa. Yli vuosi tästä taaksepäin on ollut todella rankkaa ja sellaista aikaa, josta en mielelläni puhu, saati julkaise sitä netissä. Vaikka oikeastaan vaikeista asioista on ollut paljon helpompi kertoa täysin vierailla ihmisille, joilla ei ole ennakkokäsityksiä minusta, kuin tutuille. Se siitä. Oikeasti en ole näin synkkä ihminen. Tästä sivusta tuli kyllä juuri hyvä. Todella tumma ja repaleinen, mutta välistä pilkottaa vähän valoakin. Tykkään lopputuloksesta, vaikka aihe minun kohdallani oli aika ahdistava.

Ps: katsotaan osaanko ajastaa...

Mä haluun...!

Päivän aihe oli siis haluan/tarvitsen. Tässä tälläinen sekasotku.

 

Tämä olikin yllättävän vaikea aihe. Ajatuksia piti työstää koko päivä. Mieleen tuli vain haluaisin... vaikkapa haluaisin osata tanssia balettia, hallita kehoa täydellisesti, haluaisin osata monia kieliä... Mutta mitä oikeasti haluan, sellaisia asioita, joiden eteen on valmis tekemään töitä tai jotka muuten vain tuntuvat omilta. Ja entä sitten se tarvitseminen. Mitä enemmän sitä miettii, sitä vähemmän tuntuu tarvitsevan mitään. Paitsi aamuhalin ja pusun lapsilta. 

5.3. tehvänä on tehdä jokin teksti lehdistä leikatuilla kirjaimilla. Se jää nyt valitettavasti johonkin toiseen päivään. Kun olen saanut hankittua askarteluun sopivia lehtiä. Omat kun olen jossain muuton yhteydessä tai muussa siivousvimmassa hävittänyt. Mutta eiköhän joku halua säästyä retkeltä paperinkeräykseen. Niin ja muuten voisin hyvin tonkia paperinkeräysroskista (ei olis edes eka kerta), mutta se on tehty aika mahdottomaksi. Meillä lähin paperinkeräys on syvä kuilu, jossa on naurettavan pieni reikä mistä sinne pudotellaan papereita. 

On siis kevät...

 

3.3. aiheena on kevään odotus. Minä en ole vähissäkään määrin kevätihminen. Ehkä se johtuu siitä, että asuin sellaisen kadun varrella, josta ei liiaksi huolehdittu talvisin ja keväällä sitten kahlattiin loskassa. Keväästä tulee ensimmäisenä mieleen ne harmaaksi värjäytyneet lumikasat, kura, märkä... Ja kuitenkin sieltä kuran ja sotkun keskeltä aurinko paistaa (välillä niin että silmiä särkee), kukat nostavat päänsä ja perhoset heräävät. Oikeasti kyllä pelkään perhosia. Tai inhoan. Kevätväsymyskin on tuttu kaveri ja kuitenkin tuo iloisena hyppäävä tyttö kuvastaa sitä miten kevyt olo välillä keväisin on. Tuntuu, että hormonit (tai jotkut luonnonvoimat) hyrräävät niin, ettei jalat osu maahan. Taustalla tuossa on vielä Tavaramarkkinoiden Kevät -kappaleen sanoja. Koska musiikilla on aika suuri merkitys mulle ja meidän perheelle, niin varmaan joka sivulla tullaan näkemään jotain sanoja tai muuta. Kun niitä sopivia melodioita ja rytmejä on aika vaikea piirtää. 

Kurahousukelejä ei ole yhtään ikävä, mutta tulee ne sieltä kuitenkin.

Vihdoinkin maaliskuu

Tässä näitä nyt olisi. Ensimmäisiä muistikirjan sivuja. Tulee niin kouluajat mieleen. Kaikki vihkojen kannet oli piirretty täyteen ja kirjoiteltu biisien sanoja. Jo ylä asteella mukanani kulki yksi vihko, johon piirtelin omiani. Lukiossa meillä oli kaveriporukan yhteinen "kirjevihko", johon piirreltiin ja kirjoiteltiin pääasiassa tunneilla.

1.3. aiheena oli etusivu tälle muistikirjamaaliskuulle. Olen käyttänyt sivuun mm. aitoja käsilaukusta löytyneitä muistilappuja ja samanlaisia suherruksia, joita piirtelen kun puhun puhelimeen.

2.3. Aiheena oli itsensä esittely. Se on vaikeaa. Kun on niin monta "roolia". Tässä omituinen kokoelma siitä, mitä kaikkea minä edustan.

Odotan jännityksellä huomista ja teidän kommentteja näihin muistikirjan sivuihin.
Muutakin olen saanut tehtyä, mutta en vielä laitettua tänne. Ehkä sitten huomenna.

Yllytyshullu hamsteri

Asteikolla 1-10 miten helposti luulette mun lähtevän mukaan uusiin juttuihin?

Nooh, aika helposti näemmä. Taas tuo Norsis sai mut "houkuteltua" mukaan uuteen juttuun. Eli Muistikirja maaliskuuhun. 

Positiivista tässä on se, että pitkästä aikaa tuli sellainen tunne, että saan jotain aikaan. Edes askartelu rullaa, vaikka noi muut jutut tuntuu tökkivän. Kun katoin noita Norsiksen ja Inarin vihkoja, totesin, että tuo kuminauha on kyllä kätevä. Kun vihon väliin tulee mahdollisesti lisää kerroksia, niin on kiva, ettei se pullota auki miten sattuu. Jostain tuolta kätköistä löytyi ruutuvihko, jonka kansi on vähän paksumpaa kierrätyspaperia. Ajattelin siihen vihkoon virittää jonkinlaisen kuminauhan. Ja sitten ajattelin laittaa pari nappia ja koristella vähän...

Etukansi. Tässä kuvassa on värit aika kohdallaan.

Takakansi.

...sitten se näytti siltä, että siitä vieläkin uupuu jotain. Lisäsin vähän teippiä ja sitten lähtikin lapasesta.

Toinen tosi hyvä juttu mitä tästä askarteluinnostuksesta (ja oli tässä nyt muutakin takana) seuras, oli se, että tuli siivottua ja järjestettyä kaikki askartelutarvikkeet. Tai no siis kaikki ja kaikki. Hmm. No ainakin ne aktiivisemmin käytössä olevat ja ne jotka sattui nyt löytymään.

Edit: yks kuva oli illalla unohtunu. Hups. Siinä nyt on mun askartelulaatikko ja paperikassi.

Ja niitä järjestellessä otin taas tuon vihon käteen ja...

Uusi takakansi

Etukansi

Että kyllä mun nyt täytyy varmaan toivoa, että se maaliskuu tulis äkkiä ja pääsis tekemään jotain tuonne vihon sisäpuolellekin. Kannet loppuu kohta.

Vihon kansissa on käytetty jotain sekalaisia nappeja, joita sattu löytymään. Tuo pieni rusettikin on jostain irronnut. Veikkaisin, että jonkun alushousuista. :) (Onko tämä nyt sitä paljon pelättyä alushousujen tuunaamista?) Pilkullinen pinkki nauha on ollut sukkapaketin ympärillä ja tuo "kuminauha" on tytön housuista ratkottu resori kun jatkoin housujen käyttöikää pidemmillä resoreilla. Mittanauha ja "viivakoodit" ja pari muuta on teippiä. Ihan Prisman hyllystä nyt nappasin mukaani. Kun en oo vieläkään jaksanu sivistää itteäni, että mitä ne washi-teipit oikein on? Mutta tuo mittanauha on kyllä kivaa. Harmi vain, että niissä Prismassa myytävissä paketeissa oli kaks rullaa samassa ja aina toinen oli mun mieleen ja toinen ei. Tuo mittanauha on tosi kivaa ja käy vaikka mihin, mutta mihin voi teipata tuollasta missä on välissä noita koodeja ja sit jotain robotteja?

Leimat on tehty aivan super-super-super-ihanalla leimasetillä, jonka ostin Tiimarista. Oli vielä halpakin niin isoksi setiksi. Nappien lisäksi siinä oli lankarullia ja muita ompelutarvikkeita. Nyt on vaan sit ihan pakko ruveta laajentamaan mustevalikoimaa. :) Tää on siis loputon suo.

Tuo mun pieni askartelulaatikko on Ikean vanerilaatikko, jonka oon tuunannu Me&I -lautasliinoilla. Se on niin täynnä tavaraa, että se pitää melkein purkaa tyhjäksi, jos sieltä meinaa jotain löytää. Lahjakassin pelastin työpaikan pahvipaavosta. Tarkoitus oli käyttää sitä SNY-paketin lähettämiseen, mutta nyt se taitaakin jäädä meille. Se on nimittäin täynnä paperia. Sellaisia vähän suurempia arkkeja, jotka eivät tuonne ikean laatikkoon mahtuneet. Ihan sairasta. Mä luulin, ettei mulla oo mitään askartelutarvikkeita. Ainakaan mitään oikeita askartelutarvikkeita.

Tehtiin tytön kanssa myös maaliskuulle kalenteri. Maaliskuulle ei ollut mielessä mitään tiettyä teemaa, mutta minä kaipasin kirkkaita värejä. Tyttö sai äidiltäni tapettien mallipaloja ja kuviolävistäjän. Hän sitten paineli sydämiä minkä ehti ja minä koitin keksiä mitä niillä tehtäisiin. Tässä ei ole kyllä päätä eikä häntää.

Kuten huomaatte, mä säästän melkein kaiken. Koskaan ei tiedä mitä tarvii. Mitäs te muut säästätte?