Harvinainen lintu

Meidän pihassa lentelee taas leppälintuja. Tällä kertaa ei ole puupinoa mihin tehdä pesä. Toivottavasti löytävät suojaisan paikan, sillä niitä käkiäkin täällä todistetusti on.
Myös yksi toisenlainen lintu istui pienessä koivussa. Tämä muuttaa äidin luo. He voittivat jostain arpajaisista linnunpöntön, mutta heillä ei ole yhtään puuta mihin laittaa se. Tällä hetkellä se on sisällä ja lupasin tehdä siihen asukin.

Näyttää siltä, että on aivan päivistä kiinni koska meidän angervot puhkeavat täyteen kukkaan.

Rokki takana

Tein pari uutta festarikaveria tuossa Provinssi-rockin sivussa. Harmi vain kun kuvat jäi ottamatta siinä kiireessä.

Tänään olimme lasten kanssa ulkona ja leppälinnut suhahtelivat aika tiuhaan edes takaisin. Välillä näytti siltä, että taisivat hylätä pesänsä puupinossa, mutta kyllä siellä taas elämää on. Tänään kuului ihan valtavaa sirkutusta muutenkin ja ihan selvästi myös pesästä kuului hentoa piipitystä. Poikasia siellä siis on. Kuvaa nämä pienet kaverit eivät anna itsestään ottaa. Hassu tilanne oli, kun istuin puutarhatuolissa aika lähellä puupinoa. Uroslintu oli tulossa joku ötökkä suussa takaisin pesälle ja huomasi minut. Ihan muina lintuina se istuskeli pyörän sarvessa ja vilkuili minua. Antoin kyllä katsoa, mutta ei liikkunut. Heti kun käänsin katseeni pois, kuului kun lintu suhahti puupinoon. Aika ovela.

Sitten vielä yksi hyödyllinen linkki virkkauksen avuksi Virkkaussanasto. Tämä tänne itsellekin muistiin.

Lämpimiä kesäpäiviä kaikille. Kunhan saan univelat kuitattua niin kyllä taas alkaa virkkauksia tänne ilmestyä. Sen verran inspiroiva tuo Provinssi oli.

Lankakauppa ja lintuja

Lankakauppa

MiEiVi oli tässä taannoin käynyt ensimmäistä kertaa lankakaupassa. Niinpä minäkin rohkaistuin. Saaliina uusi virkkuukoukku, yksi kerä Hjerte Garn Baby Trunte merinovillalankaa ja kolme eri väriä Schachenmayr Catania puuvillalankaa. En voi vielä paljastaa mitä näistä tulee (tai melkein valmis se jo on), sillä se menee lahjaksi. Ei pilata yllätystä.
Olin varsin yllättynyt lankojen suhteellisen edullisesta hinnasta. Sain kaiken tarvitsemani ja paljon halvemmalla kuin viereisestä "halpakaupasta". Ja palvelukin oli loistavaa. Tiedossa on siis lisää vierailuja lankakauppaan.

Kuvan kirja ei varsinaisesti liity näihin lankoihin, mutta tykkään siitä aina vain enemmän. Tänään nimittäin lapset lukivat sitä yhdessä. "Jos mä otan ton ponin niin minkä sä otat?" "Et sä voi sitä ottaa, mä otan sen. Sä voit ottaa tuon Herra Kukkosen." "Äiti tee mulle Ville Vauva, jooko."

 Lintuja

Tästä aiheesta ei valitettavasti ole mitään kuvaa, mutta hui kuinka on toimintaa riittänyt meidän pihassa.
Tarina alkaa noin kymmenen vuoden takaa kun vietin juhannusta yksin kotitalollani ja huomasin pienen todella kauniistilaulavan linnun, joka välillä katosi oudosti. Lintua tarkkailtuani huomasin, että yläkerran sivukkaassamme on linnunpesä. Piirsin linnusta hahmotelman, kirjasin siihen värit ja selailin lintukirjaa kunnes löysin leppälinnun. Kuten tuolla wikipediassakin kerrotaan, käki munii usein leppälinnun pesään. Kotonani olin onnellinen leppälinnun puolesta, sillä se oli löytänyt niin pienen sisäänkäynnin sivukkaaseen, ettei siitä käki olisi mahtunut.

Palataan sitten tähän hetkeen. Noin pari viikkoa sitten mieheni pinosi puuvajan vieressä olevaan, puurimoitettuun kehikkoon uusia polttopuita kuivumaan. Perjantai-iltana meidän televisionkatselua häiritsi, jokin viuhahtelu ikkunan takana. Tunnistin punertavan linnun leppälinnuksi ja arvasin sen etsivän pesäpaikkaa. Hetken kuluttua myös värittömämpi naaras ilmestyi pihaan. Linun sujahtelivat puurimojen välistä polttopuukasaan! Näin nämä linnut myös lauantaina joten arvasin, että nyt ne ovat tehneet pesän sinne puupinoon. Onneksi noita tuoreita puita ei tarvitse ihan heti ottaa käyttöön. Saavat linnut pesiä rauhassa. Vai saavatko?

Tänä iltana puukehikon rimojen väliin yritti KÄKI. Hyi kuinka ruma ja pelottava käki voikaan olla. Onneksi se ei rimojen välistä mahtunut ja mieheni kävi vähän huutelemassa, niin että käki palasi takaisin metsään. Hetken kuluttua kuitenkin huomasin, että käki yritti  puupinon päältä puiden väliin. Sitten olikin minun vuoroni käydä sitä hätistelemässä. Toivottavasti se pelkäsi minua yhtä paljon kuin minä sitä. Ainakaan kolmatta kertaa ei käkeä tänä iltana näkynyt.
Lintujen tarkkailu jatkuu. Nimittäin tuo puukehikko näkyy olohuoneen ikkunasta ja nyt kun tiedän lintujen olevan siellä, tulee sinne päin vilkuiltua ainakin mainostauoilla.

P.S.

MiEiVi vastaus haasteeseen on tulossa. Se vaatiin vain vähän työtä ja aikaa, joka tänään on mennyt noihin uusiin lankoihin.