Kirjoja ja blogilöytöjä

Tänään olemme viettäneet lasten kanssa laatuaikaa. Silti olen ehtinyt myös tehdä valtavasti ihania löytöjä. Kävimme lasten kanssa kirjastossa. Vähän harmitti palauttaa jo myöhässä ollut pitsikirja, josta tuli virkattua vaikka kuinka monta kivaa juttua. Samaten palautukseen meni viimeksi lainattu amigurumikirja, jota vain ihailin. Nyt jäi ne ötökät tekemättä. Nyt ei kuitenkaan tuntunut olevan ötököiden aika, niinpä palautin kirjan.

Ei se sitten niin paljon haitannut, kun tein kirjastosta uusia löytöjä.

200 virkattua ruutua. Tämä kirja olisi ehdottomasti saatava omaksi. Eihän kuukausi kirjastosta riitä mihinkään näin upean kirjan kanssa. Kirjassa (niinkuin oikeastaan kaikissa virkkauskirjoissa) on myös perussilmukat ja vaaditut tekniikat esitelty selvin kuvin.

 Joulupukki, vink vink.

Virkkaa värikästä 25 pikku peittoa ja liinaa. Ihania värikkäitä kuvia, mutta luulen, että tämän kirjan jutut ovat minulle liian vaativia. Ainakin ihan sellaisenaan toteutettaviksi. En oikein vielä osaa kuvitella, että saisin tehtyä tuollaisen "pikku" peiton.

Get your crochet on! Hip hats & cool caps. Vaikka kirja on englanninkielinen, eikä siinä ole mitään kaavioita, niin uskon silti selviäväni ainakin yhdestä ohjeesta. Sen verran tätä kirjaa ehdin kirjastossa katselemaan myös sisältä, sillä välin kun lapset valloittivat piilomaata. Yksi hattu on täältä siis jo katsottuna. Saa nähdä kuinka paljon innostun, ehkä voisin tehdä toisenkin. Tästä kirjasta löytyi myös jotain todella paljon ihanampaa kuin yksikään virkkausohje...

...mistähän tuollaisen koukun saisi? Ei taida ihan kuulua markettien valikoimiin.

Ja vaikka kuinka olen näistä nyt inspiroitunut, niin neulearvuutus on ensin hoidettava loppuun. Se etenee, aika työläästi, mutta ei siitä paljon enää puutu. Sen rinnalla voin vähän valmistella seuraavaa hommaa. Eli valita mitä seuraavaksi tekisin, valita langan jne. Pääsen sitten heti aloittamaan kun arvuutuksen langat on päätelty. Käykäähän vielä arvailemassa, napakymppiä ei ole tullut. Näillä näkymin kaksi on arvannut yhtä lähelle eli lähdössä olisi kaksi pientä palkintoa.

Sitten niihin blogilöytöihin. Aivan kaikkiin löytämiini blogeihin en ole liittynyt lukijaksi, aika moniin kuitenkin, kuten ehkä tuosta sivusta huomaatte. Mutta se on vain niin helppo tapa löytää kivaan blogiin uudelleen. Käyn muuten lähes päivittäin katsomassa uusimmat postaukset tuosta listastani, eli vaikka en kommenttia jättäisikään, niin voitte olla varmoja, että lukemassa käyn. Avaan selaimeeni rinnakkaisiin välilehtiin useita sivuja yhtä aikaa ja käyn niitä sitten katselemassa järjestyksessä. Sillä tavoin on helppo klikkailla auki esim.  kivojen ideoiden lähdelinkit.

Nyt en enää muista kenen blogista oikeastaan päädyin tuonne Salaiseen neuleystävään. Harmi kun löysin tämän vähän liian myöhään. En siis tähän syksyyn voi enää osallistua, mutta ehkä sitten seuraavaan.

 

Kun luin noita ohjeita kauhistuin ensin hintaa. 15e/kk. Mutta sitten mietin järkevästi (pikku matemaatikko sisälläni heräsi), eihän se tee kuin 50 senttiä päivässä. Tällä hetkellä tulee syötyä karkkia ja muita herkkuja aivan luvattoman paljon. Ja se alkaa näkyä vaatekoossa ja muutenkin. Aivan ahdistaa kun mietin sitä herkkujen määrää mitä päivittäin tulee syötyä, ei ole ihme että vaatteet kinnaa. Ja miten tämä syöminen liittyy neuleystävään. Noh, ajattelin, että jos tässä jouluun mennessä yrittäisin päästä noista herkuista eroon. Ensin vähentämällä ja tavoitteena olisi erilliset herkkupäivät, ei jokapäiväinen popsiminen. Säästyneillä rahoilla osallistuisi helposti salaiseen neuleystävään. Siinä siis hyvä houkutin tähän herkkulakkoon.

Ennen seuraavan ystäväkierroksen alkua, minulla onkin hyvää aikaa tutustua kaikkiin noihin ihaniin bloggareihin, joita tuolta löytyy aivan liikaa. Älkää siis ihmetelkö jos tuo blogilista räjähtää lähiaikoina.

Tuosta salaisesta neuleystävästä tuli mieleen myös Prusiluska, joka taannoin muisti minua pienellä arvonnan yllätyspalkinnolla. Prusiluska oli selvästi tehnyt hyvän taustatyön tätä pientäkin palkintoa varten (tai sitten osuis todella nappiin muuten vain). Palkinto oli siis suoraan kuin tehty minulle ja todella mieluinen. Harmi kun en siinä vaiheessa (innostuksissani) muistanut ottaa kuvaa kun paketti tuli. Sieltä kuitenkin paljastui suklaata (itse en tummasta niin piittaa, mutta maitoallerginen lapseni kylläkin), teetä, jonka suurkulutusaika on taas alkamassa ja ihana kirjanmerkki. Täytyy käydä tuolla Prusiluskan blogissa uudestaan katsomassa mistä langasta tuo kirjanmerkki on tehty. On nimittäin ihanan pehmeä ja silkkinen.

 

Pitsiä, pitsiä, pitsiä

Syy parin päivän blogi-hiljaisuuteen on yllättäen iskenyt pitsihulluus. Vaikka tuon edellisen kirjoituksen kruunu olikin jotenkin hermoja raastava tehdä, jäin silti koukkuun vähän koristeellisempaan virkkaukseen. Juuri nyt amigurumit tuntuvat aika tylsiltä ja yksitoikkoisilta. Alkuun ne tosin olivat helppoa tekemistä. Samoilla perusohjeilla pystyi varioimaan monenlaisia hahmoja. Mutta nyt on pitsien aika.

Tein heti perään toisen kruunun, melkein ulkomuistista. Vain kaksi kertaa täytyi luntata ohjetta. Ensimmäistä kruunua tehdessä iloitsin tuosta älypuhelimestani. Voin katsoa ohjetta suoraan netistä tuolla omassa löhö-käsityötuolissani. Ei se sitten niin kätevää ollutkaan. Pienen ruudun kanssa menee helposti rivit sekaisin.

Alkuviikosta meidän piti olla kotoa pois talon näytön ajan. Suuntasin pitkästä aikaa kirjastoon ja tulin kahden (vain kahden) virkkauskirjan kanssa kotiin. Ensimmäinen on Mary Oljen kirja, joka kotona osoittautui kaikkea muuta kuin aloittelijan kirjaksi. Minun mielessäni Mary Olki vain linkittyy vahvasti perinteisiin käsitöihin, sillä meillä kotona oli paljon hänen kirjojaan. Mary Olki saa siis levätä vielä hetken. Nimittäin tämä toinen löytö osoittautui paljon mielenkiintoisemmaksi, vaikka ei olekaan suomenkielinen.

Pitsiä vasta-alkajille

Kyllä noista sisäsivujen kaaviokuvista hyvin saa selvän. Ja kirjan alussa on tosi selkeät kuvalliset ohjeet perussilmukoiden virkkaamiseen.

Ohjesivu. Blogger ei nyt haluaisi ladata kuvia ollenkaan, joten on tyytyminen tähän nurinpäin olevaan kuvaan, kun muutakaan ei saa.

Pari ongelmaa on tullut matkalla vastaan. Ensimmäinen on tärkkääminen. Kyllähän noita virkkaisi, jos joku tärkkäisi. Toinen ongelma on se, että vaikka saisinkin ne tärkättyä, en silti tiedä mitä niillä teen. Ideoita otetaan vastaan. Ja lasinalusiksi en noita halua, koska meillä ei sellaisia käytetä. Tuota isoa vaaleanpunaista ajattelin yhteen laukkuprojektiin, mutta sekin on vasta suunnitelma-asteella.

Nyt on kuitenkin ensimmäinen tärkkäysyritys meneillään. Mielialat eivät ole kovin korkealla. Niin elävästi muistan sen äitini tärkkäämän frisbeen. Vaikka siitäkin selvittiin kun liina pestiin eli loppujen lopuksi ei käynyt kuinkaan. Styrox vain olisi ollut paljon parempi alusta noiden kiinnittämiseen. Kaikki meidän ylimääräiset styrox-levyt vain on tainneet mennä tässä siivotessa jäteasemalle. Mutta sai tuon silityslaudan kanssakin jotain näkyvää aikaan. Laitoin liinojen alle yhden harson, mutta luulen, että joudun vielä pestä tuon silityslaudan suojakankaankin, ettei tule vaatteisiin mitään tahmeita yllätyksiä. Nyt ei sitten auta muu kuin yrittää malttaa aamuun. 

Ihanat pienet pitsiliinat...

...pingotettuna nurja puoli ylöspäin.

Ja onhan täällä jokunen muukin syy ollut, ettei olla koneelle ehditty. Eilen sain todella poikkeuksellisen energiapuuskan ja järjestin kaikki tärkeät paperit. Edellisen kerran olen vastaavan urakan tehnyt marraskuussa. Sen jälkeen minulla on ollut toimiston pöydän alla laatikko, johon olen laittanut kaikki ”tärkeät” paperit, omat ja lasten. Nyt ne ovat kaikki omissa mapeissaan ja mapeissa on jopa välilehdet. Siitä onkin helppo aloittaa kelan-tätien ilahduttaminen. Mutta tänään en vielä jaksanut sitä. 

Poppana siivoaa

Ihana aurinko ja lämpö käytettiin johonkin paljon parempaan. Nimittäin tähän…

Saa nähdä saanko tätä kirjoitusta kuvineen ikinä valmiiksi. Blogger ainakin yrittää kaikkensa estää. Puhelimen blogger meni jo aivan sekaisin.

Seuraavalla kerralla arvontaa tarjolla, ehkä.

Lankakauppa ja lintuja

Lankakauppa

MiEiVi oli tässä taannoin käynyt ensimmäistä kertaa lankakaupassa. Niinpä minäkin rohkaistuin. Saaliina uusi virkkuukoukku, yksi kerä Hjerte Garn Baby Trunte merinovillalankaa ja kolme eri väriä Schachenmayr Catania puuvillalankaa. En voi vielä paljastaa mitä näistä tulee (tai melkein valmis se jo on), sillä se menee lahjaksi. Ei pilata yllätystä.
Olin varsin yllättynyt lankojen suhteellisen edullisesta hinnasta. Sain kaiken tarvitsemani ja paljon halvemmalla kuin viereisestä "halpakaupasta". Ja palvelukin oli loistavaa. Tiedossa on siis lisää vierailuja lankakauppaan.

Kuvan kirja ei varsinaisesti liity näihin lankoihin, mutta tykkään siitä aina vain enemmän. Tänään nimittäin lapset lukivat sitä yhdessä. "Jos mä otan ton ponin niin minkä sä otat?" "Et sä voi sitä ottaa, mä otan sen. Sä voit ottaa tuon Herra Kukkosen." "Äiti tee mulle Ville Vauva, jooko."

 Lintuja

Tästä aiheesta ei valitettavasti ole mitään kuvaa, mutta hui kuinka on toimintaa riittänyt meidän pihassa.
Tarina alkaa noin kymmenen vuoden takaa kun vietin juhannusta yksin kotitalollani ja huomasin pienen todella kauniistilaulavan linnun, joka välillä katosi oudosti. Lintua tarkkailtuani huomasin, että yläkerran sivukkaassamme on linnunpesä. Piirsin linnusta hahmotelman, kirjasin siihen värit ja selailin lintukirjaa kunnes löysin leppälinnun. Kuten tuolla wikipediassakin kerrotaan, käki munii usein leppälinnun pesään. Kotonani olin onnellinen leppälinnun puolesta, sillä se oli löytänyt niin pienen sisäänkäynnin sivukkaaseen, ettei siitä käki olisi mahtunut.

Palataan sitten tähän hetkeen. Noin pari viikkoa sitten mieheni pinosi puuvajan vieressä olevaan, puurimoitettuun kehikkoon uusia polttopuita kuivumaan. Perjantai-iltana meidän televisionkatselua häiritsi, jokin viuhahtelu ikkunan takana. Tunnistin punertavan linnun leppälinnuksi ja arvasin sen etsivän pesäpaikkaa. Hetken kuluttua myös värittömämpi naaras ilmestyi pihaan. Linun sujahtelivat puurimojen välistä polttopuukasaan! Näin nämä linnut myös lauantaina joten arvasin, että nyt ne ovat tehneet pesän sinne puupinoon. Onneksi noita tuoreita puita ei tarvitse ihan heti ottaa käyttöön. Saavat linnut pesiä rauhassa. Vai saavatko?

Tänä iltana puukehikon rimojen väliin yritti KÄKI. Hyi kuinka ruma ja pelottava käki voikaan olla. Onneksi se ei rimojen välistä mahtunut ja mieheni kävi vähän huutelemassa, niin että käki palasi takaisin metsään. Hetken kuluttua kuitenkin huomasin, että käki yritti  puupinon päältä puiden väliin. Sitten olikin minun vuoroni käydä sitä hätistelemässä. Toivottavasti se pelkäsi minua yhtä paljon kuin minä sitä. Ainakaan kolmatta kertaa ei käkeä tänä iltana näkynyt.
Lintujen tarkkailu jatkuu. Nimittäin tuo puukehikko näkyy olohuoneen ikkunasta ja nyt kun tiedän lintujen olevan siellä, tulee sinne päin vilkuiltua ainakin mainostauoilla.

P.S.

MiEiVi vastaus haasteeseen on tulossa. Se vaatiin vain vähän työtä ja aikaa, joka tänään on mennyt noihin uusiin lankoihin.

Sadepäivän sokerihiiri

Meidän menot tältä päivältä peruuntuivat sateen takia. Suunnitteilla oli kevään ensimmäinen pyöräkärryreissu peräkonttikirppikselle. Eiliseltä kirjastoreissulta jäi matkaan taas yksi virkkauskirja. Nicki Trench: Supersöpöt maskotit. Yli 35 valloittavaa virkkuuohjetta. Luettiin sitä lasten kanssa. Mua ei oikein sytyttänyt kirjassa olevat kuvaukset kunkin hahmon luonteesta ja tavoista. Lapset taas ihastui niihin. Ja olihan se kiva, että kerrankin voin jotain virkkauskirjaa oikeasti lukea lapsille. Nyt sitten sormet syyhyää useammankin hahmon kohdalla.

Tämä pikkuinen sadepäivän sokerihiiri valmistui sillä välin kun odotin lasten nukahtavan päiväunille. Mitähän tässä päiväunien aikana ehtiikään vielä tehdä?