keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Välimuistaminen

Kun mietin, että mitä kirjoittaisin, tuli sellainen tunne, että me ollaan koko ajan kipeinä. Nytkin nimittäin itse olen ollut melkein kaksi viikkoa kauheassa taudissa. Muuten ei ole ollut mikään, mutta on pitänyt yskiä aivan hirveästi. Ja lapsilla tietenkin sama tauti. Tänne sairastuvalle saapui siis taas sopivasti SNY:n muistaminen.

Suklaata (Syöty on. Hyvää oli.), joulukalenterikortti (säästetään ensi kuulle) ja Novitan Helpot -lehti, josta ainakin yksi malli on kohta päätymässä puikoille. Kunhan päätän mistä langasta sen teen. Ja se tietää sitten sitä, että minä ainakin yritän sitä pyöröillä neulomista. Yritän siis enakkoluulottomasti uutta. Tällä hetkellä on viimeistelemättä kaksi työtä. Sairaslomapäiviä on mahdollisuuksien mukaan käytetty niiden tekemiseen. Luulisi, että olisi saanut enemmänkin aikaan. En vain tajua mihin tämä aika nykyään katoaa.

Joulukalenteriasioissa voisi joku vähän vinkata. Lapset toivoisivat kalliita Lego-kalentereita. Onhan ne ihania, mutta... jotenkin tuntuu turhan isolta. Viime joulunajan kalenterivaihto tuntui aivan liian työläältä tälle vuodelle. Ihan hyvä, etten lähtenyt siihen nyt mukaan. Meillä on tuolla ne mumman neulomat 24 pientä villasukkaa, mutta jotenkin tuntuu, etten jaksaisi niitäkään täyttää. Suklaakalenteri ei käy maitoallergiselle pojalle eikä kuvakalentereitakaan ole mistään saanut vielä tälle vuotta. Kertokaahan jo mitä te muut olette hankkineet/aiotte hankkia?

perjantai 15. marraskuuta 2013

Valoa Marraskuun pimeyteen

Loman jälkeen ehdin jo vähän odotella, että missä viipyy SNY:n paketti. Mutta sieltähän se tuli. Ihana SNY:ni oli jälleen ollut tarkkana ja huomioinut, että olen reissussa.





Ihanaa, ihanaa. Jotain hillittyä, mutta jotain silmiinsattuvan kirkasta myös.



Nuo neonväriset ovat ohutta tehostelankaa, jota on tarkoistus neuloa toisen langan kanssa. Vaikka saksankielinen ohjelehti ei ihan täysin aukeakaan minulle, niin inspiroiduin siitä jo valtavasti. Nuo neonvärit yhdsitettynä muuten niin tavalliseen harmaaseen, oih. Se on niin mua varten. Vähän jotain räväkkää, mutta silti asiallista. Voi kun sais jostain vain lisää tunteja vuorokauteen, että ehtisi kunnolla taas istua kutimen kanssa. Lokakuun sukista ei paljon puutu. Lähinnä siinä tihkaisee nyt se, että pelkään, että toisesta sukasta tulee lyhempi kuin ensimmäisestä. Pitäisi siis laskea kerroksia. Mikä siinäkin nyt muka on niin vaikeaa? Täytyy ottaa itseä niskasta kiinni, että saa seuraavan homman aluille. En tykkää tehdä montaa juttua päällekäin koska siitä tulee vain UFO:ja.



torstai 14. marraskuuta 2013

Blogihiljaisuutta



Viime viikon olin lomalla. Lomalla työpaikalta, mutta tulihan sitä tehtyä silti kaikenlaista. Reissattua lasten kanssa, shoppailtua, käveltyä enemmän kuin olisi voinut kuvitellakaan, vietettyä aikaa lasten kanssa tiiviissä symbioosissa, nukuttia siskonpedissä, ajettua autolla pitkää matkaa myrskyssä, tavattua ystäviä, naurettua, valvottua aamuun ...

...ja ennen kaikkea se miksi reissuun lähdettiin.

Tässä ihan tuoreeltaan meikäläisen eka tatuointi. Kaksi nappia käsivarressa.

Tässäkin aika tuoreena. Ensimmäisen pesun ja rasvauksen jälkeen. Tällä hetkellä tuo näyttää vähän vanhalta siirtokuvatatuoinnilta kun iho on rasvauksesta huolimatta kuiva ja hilseilee.

Ihana on. Ei tuntunut paljon miltään. Tai kai se siinä tehdessä joltain tuntui, mutta enemmän kyllä jännitti. Teipit kiristi kun oli kelmu päällä. Kun tuota tehtiin mietin kaikkia niitä asioita, jotka sattuvat enemmän. Niitä on aika paljon. Enää en osaa edes sanoa miltä se tuntui. Tänään on ainakin kutittanut aivan liikaa.
Kovimmalle taitaa ottaa kahden viikon saunatauko.

Miehen olkapäässä komeilee nyt Iron Maidenin maskotti Ed, Dance of Death -levyn kannesta...


...ja sisko on nyt ikuinen parturi. Sakset on aina mukana. Tämä oli meidän valmistujaislahja siskolle.

Blogihiljaisuus johtui oikeasti siitä, että olin melkein koko viikon ilman konetta, pelkän puhelimen varassa. Paikassa, jossa ei toimi 3G. Ja ei, emme olleet pohjoisessa. Nyt on palattu kotiin ja saatu jo vähän arjensyrjästä kiinni. Nyt jatkuu blogielämä, kommentointi, käsityöt, tatuoinnin rasvaaminen ja uuden suunnittelu... ;)




perjantai 25. lokakuuta 2013

...toinen heti perään...

Nimittäin afrikankukka. Tätä aloitellessa jo huomasin, että oho, edellinen ei mennyt ihan niinkuin piti. Nooh, höyryttämällä sekin ihan hyvin muotonsa otti. Mutta olishan mun nyt pitäny muistaa kun niin monta kertaa oon lapsille barbapapaa lukenu, ettei viiskulmiot sovi toisiinsa.

Ehdin siis tehdä sekä päivänsankarille, että isosiskolle heijastimen ennen juhlia. Tähän toiseen muuten sain nyt heijastinkankaankin kiinnittymään. Käänsin silitysraudan lämpöä vaan isommalle (vaikka ohjeessa sanottiin muuta) ja hyvin tarttui. Ompelin silti sen lisäksi. Näyttää jotenkin kivemmalta.


Eihän näissä mitään olennaista eroa ole? :)

Tein toisenlaisenkin heijastimen tässä taannoin. Pienenä välikäsityönä. Siinä vaan ajatus oli paljon parempi ku lopputulos.

On kyllä nyt niin huonoja kuvia, että voi voi. Ylin kuva on kiireessä napattu ja sen takia näemmä epätarkka. Uutta ei voi ottaa kun heijastimet ovat jo uudessa kodissaan. Ja tuota sukkaa en vaan halua enää kuvata. Siitä on vaikka kuinka monta kuvaa ja tämä on "paras". Mun mielessäni tämä sukka oli paljon söpömpi kuin mitä se todellisuudessa on. Mutta tulipa kokeiltua. Onneksi heijastinlankaa on jäljellä paljon ja tuo sukkakin heijastaa hyvin eli hoitaa kyllä hommansa.

Ensimmäinen afrikankukka

Tyttö sai alkuviikosta kutsun kaverisynttäreille, jotka ovat jo tänään perjantaina. Vaikka aikataulu oli tiukka teki mieleni tehdä jotain itse mukaan pakettiin. Varsinainen lahja käytiin siis kyllä ostamassa, mutta sen lisäksi tein sankarille heijastimen.

Virkkasin ihan ensimmäisen afrikankukkani ja laitoin toiselle puolelle heijastinkangasta.

Tuo heijastinkangas on vähän huonoa. Se pitäisi olla silitettävää, mutta tähän mennessä en ole saanut sitä tarttumaan mihinkään materiaaliin kiinni. Toivottavasti ompeleet kestää. Nyt pitää toimia pikana, jos ehtisin vaikka tehdä toisenkin. Synttärisankarin siskolle.

Äitille vinkki: kun saat ne isoäidinneliöt virkattua niin tässä on sulle seuraava haaste. Afrikankukat on aika suloisia kans.

Ohjeen löysin googlettamalla täältä.

Muutakin on koko ajan tekeillä. Ja kuviakin otettuna. Kun vaan joskus ehtisi tähän koneelle istahtaa pidemmäksi aikaa kirjoittelemaan jotain.

Edit: Muahahahahaa... Nyt vasta huomasin itsekin. Aloitin toista afrikankukkaa ja nehän on oikeasti kuusikulmioita. Eli taatusti nyt on persoonallinen tämä viisikulmainen afrikankukkaheijastin. Ensimmäisestä isoäidinneliöstäkin tuli kolmekulmainen. Kai tää on joku pysyvä vaiva tää kulmien puuttuminen. :D

torstai 17. lokakuuta 2013

Oi ihana SNY...

Voi ei. Kirjoitin äsken ihanasti omasta SNY:stäni, mutta blogger sekoili. Samalla otsikolla oli pelkkä otsikko luonnoksena ja sitten koko postaus julkaistuna. Yritin poistaa sen turhan luonnoksen, niin mitä... lähtikin se julkaisu.

Eilen tulin iltavuorosta takaisin tänne sairastuvalle ja minua odotti pullea kirjekuori. Uskomattoman ihana SNY:ni oli osannut lähettää suklaata juuri oikealle päivälle.


Tuli siellä muutakin. Syksyn viimeinen kortti saapui aivan oikeana päivänä. Tänään satoi lunta. Ja maahan jäi ainakin sellainen kerros, että kengän jäljet näkyy pihassa. Heijastinlangasta sain nyt loistavan idean. Onneksi ostin sitä messuiltakin vähän. Voisinkin tehdä (ainakin) yhden heijastimen tässä välissä kun sukka ei oikein etene.

 Tässä vielä parempi kuva tuosta ihanasta kortista.

Mistähän sitä itse saisi näitä ajatustenlukukykyjä, että voisi olla itsekin yhtä ihana pari omalle neuleystävälle? Mulla ainakin on maailman paras SNY!

torstai 10. lokakuuta 2013

Voitto kotiin!

Voitin tässä taannoin Mimmukan blogissa arvonnan. Olin aivan tyystin unohtanutkin koko arvonnan kun tieto tuli. Sitten odotin saavani vain tuon huivin. Siitäkin olin jo aivan onnessani. En ole ikinä voittanut mitään näin ihanaa. Maanantaina odotti postilaatikossa pakettikortti. Hmm... Postissa ihmettelin, että miten suuri se huivi oikein on kun se on pakattu näin isoon laatikkoon. Hups. Sieltä tuli aika paljon muutakin kuin vain huivi. Olin kyllä niin positiivisesti yllättynyt.

Paketista löytyi huivi, kaksi ihanan muhkeaa kerää lankaa, kaksi itsetehtyä saippuaa (oletan kun ei niissä sydänlankojakaan ollut), suklaata ja kortti.

Kyllä nyt on ollut aivan joulu kun on tullut itse tehtyä kaikenlaisia löytöjä ja sitten vielä saa näin mahtavan paketin. Huivi on aivan täydellinen. Ihanan värinen ja sopivan ohut näille keleille kun iltapäivisin on taas ollut aika lämmin. Huivin malli on tosi kaunis. Yksinkertainen (tosin minä en osaisi tehdä tuotakaan), mutta silti siinä on se jokin juju.

Huivista puheen ollen, en osaa neuloa pyöröpuikoilla. Siis edes tasona. Teen sen verran tiukkaa, että kun silmukat siirtyvät kaapelille, niitä ei saa sieltä enää pois. En tiedä miten noilla pyöröillä kuuluisi neuloa, että silmukat pysyisivät tasaisen kokoisena ja helposti käsiteltävinä. En tiedä auttaako pyöröjen kanssa edes isommat puikot, kun kaapelit on kaikissa kuitenkin pienemmät kuin itse puikko.

PS: Yritin ottaa huivista kuvia käytössä (koska tietysti se pääsi heti käyttöön), mutta tuo uusi kamera piirtää mulle kamalat silmäpussit. En tunnusta, että mulla sellaisia olis, mutta jotenkin mulle kuviin sellaiset tulee. Varsinkin jos vähänkään yrittää käyttää jotain mustavalkokuvaa tai muuta kikkailua.

keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Yllätys, yllätys!

Kyllähän minä sen yllätyskerän olen jo auki kerinyt. Mutta kuten sanoin, halusin tehdä sen rauhassa ja nautiskellen. Ihanasti se oli keritty. Hyvin olivat yllätykset sisällä piilossa.

Ylhäällä vasen on lähtötilanne, jonka te jo olettekin nähneet. Oikealla ensimmäinen väliaikakuva. Tuon verran oli jo lankaa kerittynä, eikä vieläkään oikein näkynyt mitään uutta. Alhaalla jo pilkistelee vähän jotain, mutta edes suklaapatukka ei ole kerästä vielä irronnut.

Lähtihän se suklaapatukkakin viimein kerästä irti. Sen kaveriksi lähti aski Muumi-pastilleja ja muutama suloinen kissa-nappi. Mutta voi miten monta yllätystä tuo alhaalla oikealla oleva kerä vielä sisälsikään.

Ylhäällä vasemmalla on kuva, jossa keskellä vähän pilkotta jotain valkoista kerän sisältä. Taas siis joku uusi kulma. Miten paljon tavaraa tänne kerään oikein mahtuu? Ainakin lisää Muumi-karkkeja ja ihana pinkki kynsilakka.

Kerästä hyppäsi vielä yksi erilainen kisunappi ja viimeisenä oli kirje. Oikealla alhaalla koko lokakuun yllätyskeräpaketin sisältö.

Ja arvatkaapas mitä. Tuosta kerästä on sukka jo hyvällä mallilla. Roosa Nauha -ohjekirjasen kolmen kerän pitsisukka ei ole ollenkaan niin haasteellinen kuin tuo kolme kerää antaa ymmärtää. Hyvin voi tehdä tv:tä katsoessa. Silmäilin jo sitä ostamaani valkoistakin kerää ja yhtä ohjetta siitä. Kyllä on ihanaa kun on saanut näin ihanan inspiroivan neuleystävän ja jaksaa taas paneutua käsitöihin. En vaan tiedä kenelle noita sukkia teen. Tuntuu etten malta itse niitä pitää kuitenkaan, mutta en malttaisi antaa poiskaan. Voiskohan ne kehystää ja laittaa seinälle?



tiistai 8. lokakuuta 2013

Käsityömessut vol 2

Lauantai meni meillä muissa merkeissä (lue: yöpaidassa), mutta sunnuntaina menin uudelleen Käsityömessuille. Taisi olla ihan hyvä valinta nuo päivät. Kuulemma lauantaina oli ollut niin paljon väkeä, ettei sekaan ollut sopinut. Käytävät ihan täynnä. Sunnuntainakin oli vielä hyvin väkeä, mutta ei ruuhkaksi asti. Olin todella positiivisesti yllättynyt kuinka olin aivan eri messuilla perjantaina ja sunnuntaina. Kiinnitin siis huomiota ihan eri osastoihin. Näin sunnuntaina monta sellaista osastoa, jotka olin perjantaina ohittanut.

Mielestäni messujen järjestelyt olivat nyt onnistuneet paljon paremmin kuin aikaisempina vuosina, olihan järjestäjäkin vaihtunut. Myyjät ja näytteilleasettajat olivat nyt enemmän juuri sitä, mitä käsityömessuilla odottaa näkevänsä ja "helppoheikit" olivat erikseen yläkerrassa. Oli se kyllä vähän surullista, että perjantaina kaikkein suurin ruuhka oli yläkerran rihkamakorupöydän äärellä vaikka alakerta oli täynnä mitä ihanampia, uniikkejakin koruja.

Omista ostoksistani otettua kuvaa vaivaa ihan sama kuin perjantainkin kuvaa. En voi julkaista lahjoja. :(



Kuvaan ovat päässeet nyörinukke, heijastinlanka, rasvat (nuo saippuan näköiset), kortteja, muutama riipus ja halvat arkikorvikset.
Tuo nyörinukkekin harmittaa sinänsä, että olisin toivonut löytäväni jotain muuta kuin Prymin messuilta. Jotain käsintehtyä, jossa on ihan eri fiilis kuin noissa sarjatuotannoissa. Noh, jos tällä nukella kuitenkin saisi tehtyä nyörit pojan lakkiin, niin saisi lakin käyttöön.
Ja joo sorruinhan minäkin ei-itsetehtyihin korviksiin, mutta siihen oli syynsä. Kun olen pitänyt noita kaikkia ihania askarreltuja korviksia, niiden kanssa ei voi mennä saunaan. Meillä mies saunoo oikeastaan joka päivä ja minäkin monta kertaa viikossa. Kivat korvikset pitää aina ottaa saunaan pois ja sitten niitä ei muista laittaa takaisin. Nyt oli reikä mennyt toisessa korvassa jo melkein umpeen. Hieman piti näitä korviksia runnoa, että sai paikalleen, mutta jos nyt pysyisi reiät auki niitä kivempiä korviksia varten. Nämä arkikorvikset ovat nyt sitten kirurginterästä, eivät kutita herkkää korvaa, kestävät saunomisen ja pysyvät vielä hyvin kiinnikin. Renkaassa on alhaalla sarana ja korvan läpi menevä tappi napsautetaan takaosaan lukkoon. Kestää siis hyvin kauluksia ja huiveja.
Gitte's osasto oli yksi niistä minkä hoksasin vasta sunnuntaina. Minulla oli muut ihmiset niin mielessä, etten tajunnut ostaa ITSELLE mitään ihanaa tuoksuvaa saippuaa. Vaikken hajusteita kestäkään, niin ehkä luontaisia tuoksuja olisin kestänytkin. Ehkä. Mukaan tarttui kuitenkin rasvaa itselle. Nuo pienet saippuan näköiset palaset ovat siis rasvaa erilaisilla tuoksuilla täydennettynä. Kun tuota palasta pitää käsien välissä se lämpenee ja siitä irtoaa rasvaa, jonka voi siitä levittää sitten muualle. Palasta voi myös suoraan hieroa ihoon, mutta esim. jalkoihin laitan mielummin käsien kautta. Yllättävää kyllä, tuosta ei jäänyt yhtään rasvainen eikä tahmainen olo käsiin. Eli vaikka suoraan ottaisi kutimen käsiin, niin yhtään ei lipsu eikä tartu rasvaa lankaan. Ainakin tuo omassa rasvassani oleva laventeli ja sitruuna haihtuu aika nopeasti.
Ja voi kuinka ihana lahja olisikaan pala saippuakakkua.

Muutamia riipuksia tuli ostettua vaikken mikään korujen tekijä olekaan. Korujen tekijät saavat siis ilmoittautua, sillä haluaisin noista lankavyyhtiriipuksista silmukkamerkkejä. Muista jalostetaan sitten jotain muuta joskus.


Yksi asia minua messuilla ihmetytti. Sellaiset myyjät, jotka eivät yhtään tuoneet omaa firmaansa esille. Mitä hyötyä on lähteä messuille myymään, jos ei siitä seuraa mitään jatkoa. Kyllähän siellä oikeanlaisilla tuotteilla myyntiä saa varmasti siellä messuillakin. Mutta eikö se olisi kiva jos ihmiset messujen jälkeenkin löytäisivät saman firman?

Ainakin Handmade by Heini jäi näistä messuista mieleen. Heinin pöydässä oli niiiiin mun väriset kaksikerroksiset helmet, joita en sit vaan ostanut. Ja nyt ne vaivaavat. Heinillä muuten oli tosi mukavannäköinen ja erottuva osasto.

lauantai 5. lokakuuta 2013

Käsityömessut vol 1

Taas kävi hassusti. Yhden päivän sisäänpääsy Käsityömessuille maksaa aikuiselta 12e ja kolmen päivän ranneke 20e. Niinpä ajattelin, että ostan rannekkeen, käyn perjantaina nopeasti pyörähtämässä messuilla ja sitten lauantaina tai sunnuntaina uudestaan oikein ajan kanssa.

Ostin rannekkeen ja "pyörähdin" messuilla perjantaina. Ongelma on vain se, että rahaa meni jo eilen enemmän kuin oli tarkoitus. Jotain joululahjoja täytyy kyllä vielä käydä ostamassa tänään tai huomenna. Ihanat messut, mutta olisiko ensin voinut osua joku lottovoitto kohdalle?

Kotona tajusin, etten voi kaikkia löytöjä edes esitellä täällä blogissa. Osa on menossa neuleystävälleni ja osa muuten vain lahjaksi. Ehdottomasti kallein heräteosto oli Ompelun Ihanuus -osastolta villasekoitekangasta pojalle tulevan kettulakin vuoriksi. Ei tarvi laittaa fleeceä vuoriksi, mutta ei myöskään tarvi huolitella reunoja. Ja tuota kangasta tuli nyt sellainen pala, että siitä riittää vielä moneen muuhunkin juttuun.

Ostin itselleni ihan ekat bambuiset puikot. Ja sormikaspuikotkin löytyi. Harmi kun noita sormikaspuikkoja oli vain noin ohuita (2 ½). Ymmärrän kyllä, ettei kukaan oikeita sormikkaita mistään paksusta langasta tee, mutta lapasten peukaloita silmällä pitäen paksummat puikot voisivat olla tarpeen. Roosa Nauha -lankaakin lähti lisää mukaan. Harmi, ettei ollut jäljellä kuin kolme väriä. Samaa mitä sain, tuota valkoista ja mikähän se kolmas olikaan... Olisiko käynyt niin, että eivät olleet osanneet varautua Roosa Nauha -langan suosioon. Tuon langan kanssa vähän hirvittää se miten ohutta se on. Jaksanko ikipäivänä tehdä sukkia 2½ puikoilla. Tosin ostin nuo toiset bambut tätä lankaa silmällä pitäen ja numero 3, sillä tapanani on tehdä aika tiukkaa. Sen vuoksi tiskiräteistäkin on tullut niin pieniä.

Olen täällä hihitellyt tuon taikakerästä tekemäni kirjoituksen kommenteille. Muilla tuntuu olevan hirvittävä kiire keriä taikakeränsä auki. Minä kiusaan itseäni ja silittelen kerää tuollaisenaan vielä hetken. Mikä voisi olla vielä tärkeämpää kuin saamansa kerän auki keriminen? No tietenkin oman taikakerän keriminen. Yöhön asti meni ja tuli katsottua Vain Elämääkin, vaikka tämän kauden tähdet eivät niin innostaneetkaan. Ja sitten plääh, perheenäidin pitää edes vähän huolehtia noista lapsukaisistakin. Eli nyt pyykinpesuun ja siivoukseen...

perjantai 4. lokakuuta 2013

Löytöjä kirpparilta

Pitkästä aikaa oli sellainen päivä, ettei ollut mitään pakollista ohjelmaa töiden jälkeen. Ajattelin, että käväistään nopeasti lasten kanssa kirpparilla. Ei siellä kyllä kovin kauan mennytkään, mutta löytöjä tuli tehtyä senkin edestä. Rahaa meni enemmän kuin oli alun perin tarkoitus, mutta näitä nyt ei vain voinut jättää sinne.

Meillähän Legot ovat olleet nyt pidemmän aikaa todella suuressa huudossa. Tarkoitus oli kuvittaa tuot haaste-postaus lego-rakennelmien kuvilla, mutta en ollutkaan siirtänyt niitä koneelle, joten se sitten jäi. Puhelimessa minulla on lukemattomia kuvia lasten mielikuvituksen tuotteista. Ja niitä on rakennettu vielä sitäkin enemmän. Poika sai syntymäpäivälahjaksi sellaisen määrän Duploja, ettei järki riitä käsittämään. Ja silti minä menin tänään ostamaan niitä lisää. Hups.

Mutta kukaan lego-fani ei olisi jättänyt näitä siihen hintaan kirpparille. Ei olisi. Täällä nyt on yhteen ääneen ihasteltu possua, lavuaaria, traktoria, ties miten montaa palikkaa, jonka sisään saa laatikon, takkaa, televisiota jne. Vaikka ovatkin vähän vanhempaa mallia, niin ei haittaa meidän lapsia yhtään. Ovat vain aivan innoissaan. Ja minäkin tykkään tuosta talosta/kodista, joka on enemmän unisex-juttu kuin nykyinen Duplo-talo. Miksi uusi Duplo-talo muuten on vaaleanpunainen?

Ja mitäs sitten tytölle löytyi? No löin kyllä äidin ennätyksen halpojen Littlest Pet Shoppien kanssa. Äitini toi nimittäin tässä taannoin iiiison ostokeskuksen meidän petshopeille. Meidän kirppariostos ei ole yhtä iso, mutta niin halpoja taas, että vain hullu olisi jättänyt ne sinne.


Nuo kaksi yllä olevaa häkkyrää ja yhteensä neljä hahmoa maksoivat 4e!

Huh, nyt on taas leluja niiiiin paljon, että joulupukki saa luvan tuoda vain kirjoja (joita joulupukilla onkin jo jemmassa), villasukkia ja rahaa. Ja kohta täytyy jotain leluja laittaa myyntiin. Muuten ei mahduta näiden tavaroiden kanssa minnekään. Vaikka me miehenkin kanssa ollaan aikamoisia lelu-faneja ja etenkin lego-faneja, niin jostain on pakko alkaa karsia.

torstai 3. lokakuuta 2013

I-HA-NA SNY

Tänään on paistanut ihanasti aurinko. Harmi vain kun olin tänään sellaisessa työpisteessä mihin paistoi ihan suoraan se aurinko jopa sälekaihtimien läpi. Kun pääsin töistä alkoi pää olla jo aika kipeä. Minulle taitaa olla kehittymässä migreeni kun tänäänkin pää oli vasta vähän kipeä kun rupesi jo oksettamaan. Onneksi ei tarvinnut oksentaa. Kofeiinia, särkylääke ja pikkuiset tirsat. Päänsärky oli tiessään.

Lasten kanssa tehtiin "pikkuinen" kirpparikierros. Siitä tulossa oma postauksensa kunhan ehdin. Kotimatkalla haettiin postista mun lähetys, joka ei ollut mahtunut postilaatikkoon. Tai oikeasti kyse taitaa olla siitä, että postinkantajat ei jätä lukitsemattomaan laatikkoon tällaisia lähetyksiä. Parempi niin, eipä joudu muiden käsiin. Luulin olevani menossa hakemaan yhtä ihan toista juttua, mutta sehän olikin jo ihana SNY:ni joka oli minua muistanut lokakuun paketilla.

Lähikaupan postissa näytti virkailijakin olevan vähän kateellinen näin sädehtivästä paketista.

Ja voi mitä ajatuksenlukua SNY:ltäni jälleen. Ihan uskomatonta. Eilen, kun tämä yllätyskerä on ollut jo matkalla meille, näin näistä Taito-yhdistyksen Roosa Nauha sukkalangasta ja ohjevihosta kuvan facebookissa ja jaoinkin sen. Ajattelin, että pitää muistaa käydä Rustoopuorissa tai jospa näitä olisi myynnissä viikonlopun käsityömessuilla.
Kerästä pilkistävän suklaan lisäksi kerä rapisee kun sitä heiluttaa ja muhkurainenkin se on. Tänään en ehdi muuta kuin rapistella kerää ja huomenna alkaakin jo ne käsityömessut... voi että. Pitäisi saada lisää tunteja vuorokauteen. Tästä kerästä tulossa siis ainakin toinen postaus vielä.

Tällä hetkellä puikoilla on kettulakki pojalle kettuhuivin kaveriksi. Suunnittelin vuorittavani sen, jotta menisi talvellakin. Mutta mitä vuoriksi? Ensin ajattelin ohutta fleeceä. Mutta en haluaisi "pilata" ihanaa villalakkia fleecellä. Mitä oli ennen fleeceä? Huopaa? Joustofrotee voisi muuten olla hyvä, mutta se ei taida pitää tuulta yhtään. Saa nähdä keksinkö messuilla jonkun ratkaisun vai joudunko taipumaan fleeceen. Heitelkääs nyt ideoita kehiin te muutkin.

Ei kyllä olisi tuossa pahimmassa päänsärkyvaiheessa voinut arvata miten hyvä päivä tästä vielä tuleekaan.

Tässä vielä kettuhuivi in action. Meillä on tontin nurkalla tuollainen iso kivi, minkä lapset ovat nimenneet tarkkailukiveksi. Sieltä on hyvä tarkkailla naapureita. :)

maanantai 30. syyskuuta 2013

Ensimmäinen kettu uunista ulos

Tässä nyt olis eka valmis kettu SNY:n lähettämästä langasta.  Ihan täydellinen ketun väri oli tämä Vuorelman Veto mitä syyskuussa sain. Nyt sitten tulee myös eka uudella kameralla otettu kuva ja postaustakin yritän tällä kameralla.

No niin. Nyt vähän koneella vielä lisää kuvia ja tekstiä. Tuo yllä oleva kuva on siis otettu ja muokattu uudella kameralla. Ja julkaistukin suoraan blogiin. Ainut vain, etten tykkää yhtään siitä androidin bloggerista. Siinä kun ei voi kuvien paikkaan paljon vaikuttaa. Tai sitten pitää aina tallentaa välissä ja jatkaa myöhemmin.

Tällainen kerä lankavyyhdistä tuli.


  Kun vihdoin pääsin tämän homman aloittamaan, niin valmista tuli äkkiä. Tämä taisi olla ensimmäisen illan vaihekuva. Valkoiset osat ovat 7 veljestä.

Kettu valitsee silmiä.
Aika erilainen ilme tuli erilaisilla napeilla. Lopulta silmiksi valikoitui isot ruskeat napit. Ensin soviteltiin pieniä mustia...

Kettu vihdoin valmiina. Ylimmässä kuvassahan kettu on ollut jo päivän käytössä. Vaikka ajattelinkin tätä ruskean toppahaalarin kaveriksi, niin ilmat ovat niin kylmät ja välikausihaalarin kaulus aika avonainen.



Ohje löytyy täältä ja tosi kiva vaikka ihan aloittelijallekin. Jos osaa nurjan ja oikean niin varmasti osaa tämänkin tehdä.

Muoks muoks. Ihan pakko vielä lisätä... Tämä on käytössä tosi kätevä. Koska ketun häntä pujotetaan tuolta "pään sisältä" niin huivi pysyy hyvin paikallaan ja on helppo kiristää sopivaksi. Lisäksi tuon voi pujottaa valmiiksi noin ja vetää pään yli ihan kuin kaulurin.

Synttärit jatkuu

On se kun yhtäkkiä olis vaikka kuinka paljon asiaa tänne blogiin. Nyt kyllä tämä yllärijuttu menee kaikkien muiden edelle. Kuten taisin jo aiemmin mainita, niin olen saanut hääpäivälahjaksi keskuspölynimuriin mattotampparin. Joten odotukset eivät olleet kovin korkealla kun mies kertoi odottavansa lähetin tuomaa pakettia, jossa on minun syntymäpäivälahja. Lisäksi autoon on taas kerran tilattu jotain osia ja nekin toimitetaan lähetin välityksellä.
Olin täyttämässä tylsiä kelan papereita kun ovikello soi. Pahaa aavistamattomana kuittasin paketin. Soitin miehelle, että nyt taisi autonosat tulla, vai voiko ne olla näin pienessä paketissa. Ei ollut autonosia ei...

Kohta on blogissakin parempia kuvia. Tai olisi ainakin syytä olla. Kunhan opin tuota käyttämään. Täytyy varmaan vähän googletellakin kun arvattavasti Saksasta tilatussa paketissa ei ole sanaakaan suomea. :)

Tarkoitus oli ruveta "vanhasta" puhelimesta (Samsung Galaxy Gio) tekemään tytölle pelipuhelinta, mutta nyt ei ehdi. Tämä menee kyllä edelle. Ja nyt on todella hyvä syy etsiä ne omaSaunalahden tunnukset ja muokata pöytälaatikkoliittymää kohdilleen. Elisa-shopittiin en todellakaan mene istumaan tuntikausiksi. Mies totesi puhelimessa: "Se täytyy ensin ladatakin". Niinpä. Jospa se olis latautunut kun tulee töistä kotiin. Miten mä nyt maltan tehdä töitä tänään?

Ja tosiaan tulossa on tällä viikolla vielä ainakin valmistuneita töitä ja inventaariota.


lauantai 28. syyskuuta 2013

Haasteita

Nappasin Elämän kevät -blogista tämän haasteen aikoja sitten. Tämä vain on ottanut "vähän" aikaa. Myöhemmin Osakainen haastoi minut. Tässä samassa siis vastaukset molempien kysymyksiin.

Ohjeet:
Tämän pienen haasteen tarkoitus on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, jolla on alle 200 lukijaa.
1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.§
4. Heidän pitää valita 11 bloggaajaa, jolla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.

11 asiaa Poppanasta

1. Olen aika tuulella käyvä käsitöiden ja muiden suhteen.
2. Söin Provinssi-viikonloppuna karkkia varmaan 10 Jumbo-pussillista eli liikaa.
3. Tykkään syksystä toooodella paljon. Varmaan koska olen syntynyt syksyllä.
4. Minulla on monet kuitukärkikynät. Kaikki omissa rasioissaan värijärjestyksessä. Eikä niihin saa lapset koskea.
5. Minulla oli kouluikäisenä parvisänky ja säilytin siellä sängyssä ihan kaikkea. Minulla oli mm. sakset tyynyn alla.
6. Tykkään oleskella ja tehdä kaikenlaista lattialla. Ja mielellään mahallaan maaten. Aika usein makaan olohuoneen pörröisellä matolla ja katson televisiota.
7. Olen aika kova komentamaan lapsiani.
8. Nimimerkki Poppana ei liity käsitöihin vaan on tullut Tehotyttöjen Poppanan mukaan joskus 10 vuotta sitten.
9.Olin kesäkuussa ensimmäistä kertaa Jyväskylässä. Olin näyttelyn avajaisissa Suomen käsityömuseossa, sillä minun kuvaamani "lyhytelokuva" on siellä esillä.
10. Lempibändi tällä hetkellä on Sabaton. Iron Maiden on ikisuosikki. Näen molemmat tässä kuussa. Sabatonin ekan kerran ja Iron Maidenin ehkä... hmm... oisko 8. tai 9. kerta.
11. Valvoin taas AIVAN liian myöhälle.


Sannan kysymykset:

1. Mikä saa sinut suuttumaan?
Turha byrokratia

2. Valitse yksi kappale, joka saa sinut aina nauramaan.
Ai yksikö vaan? Nauramisesta en tiedä, mutta ihania, lämpimiä muistoja tulee mieleen Stratovariuksen Kiss of Judas -biisistä. Nykyään naurattaa lähinnä omien lasten versiot vaikkapa Sabatonista tai oivaltavat lastenlaulut.

3. Kun heräät aamulla, mikä on ensimmäinen ajatuksesi?
Miten kello voi olla jo noin paljon?

4. Minkälaisessa sosiaalisessa asemassa olet ystäviesi joukossa? Hauskuuttaja, sivustaseuraaja, pomo vai joku muu, mikä?
Olipas vaikea kysymys. Nykyään ei ole enää sellaista kaveriporukkaa kun kouluaikoina. Silloin olin se äänekäs hauskuuttaja, joka oli niin paljon äänessä, ettei se aina ollut edes hauskaa. Töissä olen se, jolle "sysätään" ohjeiden ja kaavakkeiden tekeminen. Mutta teen niitä mielelläni.

5. Osaisitko nimetä elämästäsi yhden ihmisen, joka varmimmin tuottaa sinulle pettymyksen? Nimeä ei tarvitse kertoa, mutta kiertäenkaartaen kerro esimerkkitilanne.
Kyllä osaan, mutta en osaa kyllä kertoa hänestä niin kiertäenkaartaen, etteivät tutut tunnistaisi kenestä on kyse. Nykyään tulen näistä pettymyksistä lähinnä surulliseksi.

6. Kummin päin wc-paperin kuuluu olla telineessä? Roikkuva osa seinään vai ulospäin?
Ulospäin.

7. Turhaudutko koskaan kaupassa, jos jotkin tuotteet ovat hyllyssä hujanhajan? Ethän ikinä järjestä hyllyjä ostostesi lomassa?
En kyllä järjestä. Isä oli ennen kaljakuskina ja järjesteli omalla kauppareissullaan juomahyllyjä. Ja tyttö on muuten vaan pakkomielteinen järjestyksestä niin, että muropaketit pitää laittaa hyllyn etureunaan vierekkäin.

8. Mikä on kaunein asia, mitä sinulle on sanottu?
Taas vaikea kysymys vaikka juuri olen viikon tehnyt kaikenlaisia toiminnallisia tehtäviä perheen kanssa vähän tähän liittyen. Ehkä se on jotain mitä lapset ovat sanoneet. Esim. "Äiti on niin turvallinen. Sisältä." Lasten kohteliaisuudet ovat aina niin vilpittömiä.

9. Huomaatko helposti tekstiä lukiessasi kirjoitusvirheet? Korjailetko niitä lehtien sivuille?
En tunnusta.

10. Jos sinusta tehtäisiin artikkeli, mikä sen otsikko olisi?
Kaikki harmaan sävyt

11. Osallistutko usein tällaisiin haasteisiin? Miksi ihmeessä?
Osallistun. Luulen aina, että se on tosi kivaa, vaikka oikeasti tuskatuttaa. Mutta toisaalta olen tällaisten haasteiden kautta löytänyt aika monta kivaa blogia.


Osakaisen kysymykset:

1. Jos saisit valita, minkä taidon tai lahjakkuuden haluaisit itsellesi?
Haluaisin hallita kehoni "täydellisesti". Olla tanssija tai akrobaatti. Kai sitä vielä voisi harjoitellakin ja kehittyä, mutta nyt on niin paljon kaikkea muuta tekeillä. Ei muka ehdi.

2. Mikä on lempivärisi?
Keltainen. Ja oranssi. Ja koko syksyn väriloisto.

3. Vuoret vai meri? -vai jotain ihan muuta?
Hmm... ehkä metsä. Metsäiset kalliot, mutta ei ihan vuori.

4. Mikä on vahvuutesi?
No kai se on se mielikuvitus.

5. Olisitko mieluummin Päivänsäde vai Menninkäinen?
Menninkäinen. Mä käytän aurinkolaseja. Aina.

6. Oletko onnellinen?
Tällä hetkellä en ehkä niin onnellinen kuin voisin olla. Juuri nyt elämässä on kuormittavia juttuja meneillään ja olen aika väsynyt.

7. Lammas vai vuohi?
En ymmärrä kysymystä? :) En tunne kumpaakaan hyvin.

8. Onko se lasi puoliksi täysi vai tyhjä? Vai eikö lasia ole ollenkaan?
Kai se enimmän aikaa on puoliksi tyhjä. Sitä täyttämistä ja pienistä pisaroista nauttimista täytyy opetella. Vähitellen, vähitellen...

9. Jos tekisit aarrekartan, millainen siitä tulisi? Vai etkö missään nimessä tekisi?
 Haluaisin tehdä, mutta kyllä tälle kuulle on tullut ihan riittävästi tuota toiminnallisuutta. :) Ja pitää olla varovainen siinä mitä toivoo, sillä toiveet voi toteutua.
En toivo rikkauksia, mutta toivon, ettei aina tarvisi kituuttaa ja laskea joka ropoa. Tai vastaavasti, ettei tarvisi joka rahaan liittyvästä asiasta tuntea huonoa omaatuntoa tai häpeää.
Yksi unelma on matkustaminen. Sitä toteutetaankin pieni pala kerrallaan. Ja myös niin, että tuodaan ulkomaita meille.

10. Millaista musiikkia mieluiten kuuntelet?
Raskasta. Mutta yhtälailla auton soittimessa soi tikulta Iron Maiden, Sabaton, Helloween kuin Mumford & Sons. Ja CD-hyllystä löytyy ties mitä nolouksia. Rakastan monenlaista musiikkia. Toisissa pysäyttää sanat, toisissa rytmi tai melodia. Pääasia, että iho nousee kananlihalle. Niin ja lasten kanssa lauleskellaan niin Ipanapa-levyjen lauluja, Hevisaurusta kuin Isoisän olkihattua ja Meksikon pikajunaakin. Ollaan lasten kanssa aikamoisia laulukirjoja.

11. Millaisen käsityön minä aloittaisin seuraavaksi?
Siis Osakainen vai? Hmm... villasukat. Joko valmiiksi raidallisesta langasta tai ihan omilla raidoilla, mutta ehdottomasti kirkkaissa syksyn väreissä.



Poppanan kysymykset:

1. Lempi vuodenaikasi? Miksi?

2. Mikä tekee sinut onnelliseksi juuri nyt?


3. Jos nyt saisit yhden päivän itseäsi varten, miten sen käyttäisit?

4. Lempiharrastuksesi? Jos et osaa nimetä yhtä, niin saa sanoa montakin. :)

5. Mitä kieliä osaat tai mitä haluaisit osata?

6. Paras tapa rentoutua?

7. Mieluisin arkiruokasi?

8. Milloin olet viimeksi yllättynyt iloisesti?

9. Lempiherkkusi?

10. Kuka tai mikä inspiroi sinua?

11. Miksi pidät blogia?


Haaste lähtee:
Fannyn taloon
Silmukat ristissä
Anne-Marille
Elisalle
Essille

perjantai 27. syyskuuta 2013

Syntymäpäivä

Syntymäpäiväni oli tällä viikolla. Ensimmäisenä ehti muistamaan Salainen Neuleystäväni. Olin niin innokas, että avasin lahjan jo edellisenä iltana, eli heti kun sen sain. SNY jo vihjailikin, että jotain on tulossa. Arvasin, että se liittyy syntymäpäivääni, mutta odotin lähinnä korttia tai jotain ihan pientä.

Kuvat ovat toooodella surkeita, illan pimeydessä puhelimella otettuja. Mutta paketti oli silti ihana...

...ja niin oli sisältökin. Aivan kertakaikkisen ihana pieni pussukka. Ja senkin sisällä tuntui vielä jotain...

Tässä siis koko sisältö. Ihana pikkuinen kortti, muumiteetä, suklaanaamio ja tietty muutama karkki.

Oikein iso kiitos SNY:lleni. Juuri muuta lahjaa en ole saanutkaan. Mies on tilannut jotain, mutta se ei ole vielä tullut, eikä tiedä koska tuleekaan. Kokemuksesta viisastuneena en vielä hihku. Yhtenä vuotena mies ilmoitti juhlallisesti ostaneensa minulle hääpäivälahjan. Aivan hämmästyin, että mies muisti hääpäivämme. Ja vielä lahjakin... No, se lahja oli sitten mattotamppari keskuspölynimuriin. :/ Onneksi facebook muistaa muistuttaa ystäviäni. Siellä ainakin tuli hurjasti onnitteluja.
Minä olen syntynyt äidille syntymäpäivälahjaksi, joten huomenna menemme juhlistamaan äidin synttäreitä.

Omat käsityötkin ovat taas edistyneet. Tein aivan ihanan pienen jutun eilen illalla ihan yks kaks, mutta sitä en voi esitellä, sillä aion kääriä sen omalle neuleystävälleni yllätyskerän sisään. Kettukaulahuivikin on melkein valmis. Kovasti ovat hoidossa toivoneet pojalle kaulahuivia kun säät ovat näin kylmenneet. Josko maanantaiksi...


keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Teetä syksyn kylmyyteen

Osallistuin Phedran järjestämään teevaihtoon. Ehdin jo odotella omaa pakettiani, mutta kylläpä se tulikin sopivaan aikaan. Nyt on säät kylmenneet kertaheitolla ja lämmin tee tulee tarpeeseen. Meinaa vielä flunssakin iskeä päälle, niin ei muuta kuin lämmintä kuppia nyt käsiin.

Minulle teetä tuli Hannalta Ihmemaasta. Ja ihania teejuttuja tulikin. Oikeastaan aivan uudenlaisia tapoja nauttia teetä. Yhden kupin haudutuspussit ovat aivan uusi tuttavuus ja vaikuttavat tosi kätevältä. Kuvassa melko keskellä on pieni harmaa rasia. Se vasta ihana olikin...

Tuo on siis ihan pikkuruinen rasia, jonka sisällä on yksi pyramidin mallinen teepussi. En ole ikinä törmännyt tällaisiin. Ja heti tuli mieleen, että ostan paketillisen noita pyramidipusseja ja askartelen itse tällaisia pieniä rasiota niille. Ihana pieni muisto jollekin, vaikka hoitotädeille jouluksi. Eipä jää nurkkiin pölyttymään.

Toinen hauska keksintö oli nuo T-stickit...


Tikun sisällä on teetä ja se toimii samalla lusikkana. Paketin mukaan on vielä valumaton eli ei pitäisi sotkea. Vaikuttaa ainakin tosi kätevältä. Nämä säilön kyllä omiksi herkuiksi ja vieraat saavat meillä edelleen ihan tavallisia pusseja tyylikkäästä Liptonin puurasiasta.

maanantai 23. syyskuuta 2013

kortti ystävältä

Salaiselta ystävältä tuli ihanan syksyinen e-kortti. Itsekin olen ollut aivan hurmoksessa kun olen suunnitellut lähetettävää yllätyskerää. Ai niin, mähän saan itsekin sellaisen. Ja juu-u, tämäkin meillä menee ihan yksiin. Loppukuu on ihan täynnä. Tällekin viikolle joka illalle jotain ohjelmaa. Tälle illalle ei ollut, mutta niin vain sitä ilta vierähti lasten kanssa parissa kaupassa.

Pikku-balleriina

Kummityttöni on jo useamman vuoden harrastanut tanssia. Tänä syksynä hän on aloittanut tanssin perustutkinnon suorittamisen balettikoululla ja "saanut" ensimmäiset kärkitossut. Minä en tuosta baletista sen kummemmin ymmärrä, mutta käsitykseni mukaan pitkiä säärystimiä käytetään lämmittelyssä. Joka tapauksessa piti olla reiteen asti ulottuvat säärystimet. Äidin toiveena oli mustat, jotka menisivät kaikkien pukujen kanssa. Mutta minä en malttanut odottaa, että olisin päässyt ostamaan mustaa lankaa. Otin laatikosta kevään salaiselta ystävältäni saamat kaksi kerää pinkkiä Woolia ja aloin touhottaa.
Hyvin alkuvaiheessa kävi selväksi, ettei kaksi kerää riittäisi mihinkään näiden säärystimien kanssa ja hain kaupasta kaksi kerää lisää.

Viimeistään siinä vaiheessa kun ensimmäinen säärystin oli valmis, alkoi koko homma maistua puulta. Näin mulle aina käy ja mun ufot on monesti parittomia villasukkia, peukalottomia lapasia jne. Tästä ei onneksi tullut ufoa, sillä sinnikkäästi tein toisenkin loppuun.

Vielä ei ole kummityttö saanut säärystimiä itselleen, joten sovituskuvissa mallina toimii oma tyttöseni, joka ei tosiaan ole mikään balleriina. Jos säärystimien tekeminen oli puuduttavaa, niin aika työ piti tehdä, että tälle tulevalle lentopallolupaukselle ja skeittarille sai nuo säärystimet jalkaan ja vielä hameenkin, ettei alushousut näy.


Ylhäällä, polven päällä ja polven alla on 4o 2n joustinneuletta, muuten sileää oikeaa. Nilkassa on vähän kavennettu ja tehty 3o 2n joustinta ja 4s palmikko.


Vähän on telkkaria katsottu kun on palmikoita väännetty. Onneksi se ei siellä harkoissa taida kenenkään silmiin ottaa.

 
Näin nätisti säärystimet saa laskettua nilkkoihin jos haluaa.

Tämä oli lähinnä balettia, mihin meidän vauhtimimmi taipui. Tässä näkyy hyvin, että kantapäitä ei ole, pelkkä kolo vain.

Kummitytölle on povattu jopa ammattitanssijan uraa (jos vain kiinnostus neidillä kestää), joten nämä eivät taida jäädä viimeisiksi kummitädin tekemiksi säärystimiksi. Mutta seuraavalla kerralla otan kyllä paksumman langan tai edes vähän paksummat puikot. Minä kun nikerrän aika tiukkaa. Keittiövaaka näytti tasan 150g näille säärystimille, mutta 3 kerää ei ihan riittänyt. Muutama viimeinen kerros piti tehdä siitä neljännestä kerästä.

Ja nyt kun tämä urakka on ohi niin pääsenkin käsiksi syksyn SNY:n lähettämiin lankoihin. Tai oikeastaan pääsin jo. Ja toivottavasti valmista tulee vähän nopeammin.

maanantai 16. syyskuuta 2013

Erilainen arvonta

TSISiskoilla on 50 lukijan kunniaksi arvonta, mutta vähän erilaisella idealla kuin nämä blogien arvonnat yleensä. Käykääs kurkkaamassa ja osallistumassa tästä.

keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Pistetään hyvä kiertämään

Huh huijaa... monta kirjoitusta ja aihetta on taas työn alla tänne, mutta jos nyt tämän yhden saisi edes tehtyä ja julkaistua. Koko syyskuu on ollut ja tulee olemaan aika rankkaa. En halua täällä blogissa niistä jutuista sen enempää kertoa. Mutta oikein sopivaan, vähän alakuloiseen päivään eilen osui TSISannan lähettämä hyvän kierrätys. Nyt on sitten minun vuoro laittaa se hyvä kiertämään. Eli kolmelle ensimmäiselle kommentoijalle olisi jotain itsetehtyä tiedossa vuoden sisällä jos osallistuvat myös hyvän kierrättämiseen ja jakavat tämän omassa blogissaan.


Kuva on huono kun on illan pimeydessä salaman kanssa otettu eikä tee oikeutta ihanalle muffini-kukkarolle, jonka Sannalta sain. Sannan mielestä tässä oli jotain... hmm... en muista mitä. Ja siksi sain vielä aivan uskomattoman ihania muffini-nappejakin. Mitään aivan näin ihanaa en uskalla teille luvata, mutta jotain on jo mielessäkin. Tietenkin jos jotain pientä tiettyä on mielessä niin toivoakin saa.
Nyt sitten kommentoimaan ja osoitteen voi lähettää tmk.tuominen @ gmail.com (ota välit pois).

Aikataulustakaan en uskalla luvata, muuta kuin, että tuskin syyskuun aikana. Nyt on tätä muutakin hässäkkää. Tänään sain pari blogiin liittyvää pakettia postiin. Saavutus sekin.

keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Tästä se alkaa!!!

Oon aivan innoissani ja onnessani, eikä sanoja löydy. Eilen tehtiin lasten kanssa varsin vaivalloinen matka lähipostiin. Pyörän takarengas oli melkein tyhjä enkä uskaltanut ajaa. Talutin pyörää koko matkan kun pienempi oli kyydissä. Huh. Onneksi hikinen reissu palkittiin ruhtinaallisesti. Postista kannettiin kotiin seuraavanlainen paketti.


Paketin sisältö se vasta hyvältä näyttikin. Nyt on SNY syksy saatu todella käyntiin.

Värit olivat niiiiin mua. Kuva nyt ehkä hiukan vääristää, sillä tuo Vuorelman Veto (ihan uusi lanka minulle) on enemmän oranssia kuin punaista. Ja sehän sopii. Nimittäin juuri tuollaista ketun punaista olen etsinytkin. Ihan sattumalta sain pojalle ensi talveksi kokonaan ruskeat toppahaalarit. Ja niiden kaveriksi täytyy nyt tehdä Kettuja joita olen joskus bongaillut. Onneksi olen ne tänne blogiin linkittänyt, että vielä löydän ohjeet. Voi täydellisyys. Toivottavasti lanka riittää molempiin.

Reggae ombre on myös ihan uusi lanka ja huovuttaminenhan ei välttämättä ole minun lempiystäväni. Mutta kuka voisi vastustaa noita värejä?! Nuo on jotenkin niiiiin täydellisen värisiä keriä, että kai sitä jossain vaiheessa taas uskallettava sitä huovutusta yrittää. Toivotaan ettei täydellinen lanka mene pilalle.

Sain myös pirteän keltaisia isoja tuikkuja, lakut koko perheelle ja itselle vähän muita herkkuja. Spectra -huiviohjeeseenkin täytyy paneutua oikein ajan kanssa.

Rakas SNY-kierroksen emo, saanhan pitää tämän parin aina. Kiitos.

Nyt täytyy nopeasti tehdä edellinen projekti alta pois, jotta saan kettuja puikoille. Minun SNY -paketti on oikeastaan kokoamista vaille valmis eli hyvällä mallilla sekin. Puikot pitäisi inventoida, sillä ne ovat jotenkin kummasti lähteneet omille teilleen säilytyspussukasta.