Joulukuun ihana lahja

Syvät pahoittelut SNY:ni  Tiina, etten ole saanut joulukuun pakettia julkaistua. Olen kyllä sitä täällä kotona ihastellut ja edelleen huokaillut onnesta sen nähdessäni. Mutta tässä se nyt tulee:

Paketista löytyi ensimmäisenä iso kankainen pussukka. Ihanan värikäs ja muutenkin täydellinen. Ensin mietin, että saako tätä avata ennen joulua, mutta kuka nyt sinne asti olisi malttanut odottaa.

Tässä paketti kokonaisuudessaan. Lakut tuli syötyä ja hyvää oli. Yritin itsekin etsiä vastaavia paketteja lakuja ennen joulua, mutta täältäpä ei löytynyt kuin tavallisia pusseja. Harmi, lakut olisivat moneen paikkaan olleet parempi tuliainen kun suklaa.

Piparitaikinan ostin valmiin ja mahdollisimman pienen. Ihan vain, että lapset saavat vähän leipoa. Joten piparimauste on käyttämättä, mutta muotit olivat kyllä mieleiset lapsille. Jo koriste tuli käytettyä. Ostin myös valmiin koristelemattoman piparitalon ja amerikanpastilleja. Loppu sokerikoriste ruutattiin siihen piparitaloon.

Ja vironvilla. Oih. Minua niiiiiin harmitti viime keväänä kun olimme työpaikan virkistysmatkalla tallinnassa, että reissumme oli sellaiseen aikaan, etten ehtinyt yhteenkään lankakauppaan. Ja voi miten täydellinen väri tuossa vironvillassa onkaan. Miten tuota malttaa ikinä käyttää? Aivan täydellinen.

Noiden pyöröpuikkojen ansiosta ymmärrän nyt myös sen keskustelun pyöröjen laadusta. Noissahan tuo kaapeli on ihan erilainen kun esim. Novitan puikoissa! Edellisen postauksen huppukauluri muuten tuli tehtyä pyöröillä ja hyvinhän se onnistui. Ehkä nyt on se kynnys ylitetty ja uskallan yrittää muutankin pyöröillä. Joten varmasti nuo pyöröt tulevat käyttöön.

Ja tuo käsityöpussukka. Se on aina tarpeen. Välillä kyllä tuntuu, että sen lisäksi mukana saisi aina kulkea joku erillinen tarvikepussukka. Aina jotain olennaista jää kotiin. Amigurumejakin olisi kiva virkata reissun päällä, mutta kuka sitä täytettä jaksaa kuljetella mukana? Vähintäänkin kyllä hulluna pidetään kun kuljettaa vanupussia mukana.

Joulukuussa en oikeasti saanut mitään aikaan, siis käsitöitä, ja jotenkin on ollut sellainen olo, ettei huvita edes istua koko "käsityötuoliin", ettei vaan kukaan oleta minun tekevän mitään. Tällä viikolla otin pitkästä aikaa virkkuukoukun käteen ja hyvinhän se sujui, eikä edes tuntunut niin tuskalta ja pakkopullalta kun kuvittelin. Pikkuhiljaa takaisin käsitöiden pariin. Ja kohta taas tehdään niin, että sormet on hellänä ja unet jää vähiin... jos vanhat merkit paikkansa pitää.

Roosa Nauha -langasta aloitetut sukat on vähää vaille valmiit. Mutta ne ovat kesken siinä ärsyttyvimmässä kohdassa. Siinä, joka ratkaisee tuleeko niistä keskenään samaa- vai eriparia. Ufoksi ne eivät jää, sen lupaan. Mutta vähän täytyy itseä ottaa niskasta kiinni tässä joku kerta, että saan ne valmiiksi.

Joulun ajan käsillä tekeminen oli vähän toisenlaista. Joulupukki toi 1000 palan palapelin ja se tuli valmiiksi alle vuorokaudessa. Hintana oli se, että jaloissa oli jonkin sortin makuuhaavoja. Mutta nautin silti täysillä tuon tekemisestä. Edellisen palapelin olen tehnty joulun aikaan silloin kun odotin esikoista. Lapsia kiinnosti kyllä palapeli, mutta antoivat sen olla. Loppiaisviikonloppuna teimme yhdessä palapelejä. Minä toisen 1000 palan palapelin, josta en ole näköjään ottanut kuvaa ja lapset omia palapelejään. Eskarilainen sai tehtyä melkein yksin 100 palan palapelin (ja sai vain yhden kiukkukohtauksen sitä tehdessä) ja pienempikin istui pitkiä aikoja hiljaa muumi-palapelien kanssa. Harmitti vähän, ettei mies osallistunut millään lailla. Miehelle olisi pitänyt varmaan olla pienoismalli. ;)

Ja minä, anti-keittiöihminen, sain jostain päähäni tehdä appiukolle sopivia "konvehteja" jouluksi. Ostin aiemmin syksyllä ikeasta edulliset muotit. Tapaninpäivänä sulatimme Lidlin tummia suklaita mikrossa, suklaa muotteihin ja pakastimeen jähmettymään. Hyviä tuli. Meillä on pojallakin maitoallergia, joten on tullut jo aiemmin luettua, että suurimmassa osassa myös tummaa suklaata on maitoproteiinia. Lidlin tummissa suklaissa sitä ei ole. Appiukolla on lisäksi gluteeniton ruokavalio, joten tarkkana saa olla mitä tarjoaa. Herkut varsinkin on aika vähissä. Siksi halusin tehdä jotain mitä hänkin saa syödä.

Luukut 20 ja 21: olen mennyt lankaan

Sekä eiliset, että tämän aamuiset luukut ovat tuleet Piitsu 77 :lta. Jokaiselle oli oma luukku. Lapsille on kumpanakin aamuna ollut samalaiset muumi-askit, joissa on rusinoita ja kuivattuja hedelmiä. Minulla oli eilen suklaata ja tänään muumi-teetä.

Lapset olivat niin mielettömän onnellisia näistä muumi-askeista. Ja iloitsivat minunkin puolestani: "Äiti kato mitä sä sait. Suklaata. Vähän siistiä, sä sait suklaata joulukalenterista." Aamupuurot katosivat lautasilta ennätysvauhtia, kun sen jälkeen sai maistaa muumi-askista. Kumpikin säästi viisaasti vielä loput iltapäiväksi.

Tässä se jälleen kerran nähdään, eivät lapset tarvitse mitään ihmeellistä, ihan tavallinenkin käy. Voi kumpa siihen joskus oppisi luottamaan. Voi kun oppisi jättämään sen turhan hössötyksen pois.

Ihan samaan lankaan olen mennyt joululahjojen kanssa. Joka vuosi aloitan joululahjojen hankkimisin todella ajoissa. Tänäkin vuonna olin jotain hankkinut pojalle jemmaan ennen syyskuuta. Totesin, että syntymäpäivälahjoja on tulossa jo tarpeeksi eli jätän osan jouluksi. Varmasti jo niillä olisi pärjätty. Tyttö on toivonut Lego Friendsien isoa taloa ja kun sellaisen tarjouksesta löysimme "todella halvalla" niin ostimme sen. Kun ensimmäisen kerran paketoin lahjoja tytölle oli monta isoa pakettia, pojalle vain vähän jotain pientä. Siitä asti on jotenkin ollut takaraivossa ajatus, että täytyy pojalle vielä keksiä jotain pientä kivaa. Sitä pientä kivaa on sitten tullut osteltua vähän sieltä sun täältä. Kun tänään tein viimeisen tarkistuksen meidän lahjavuorelle niin tilanne olikin kääntynyt toisin päin. Tytölle oli edelleen ne samat isot paketit ja pojalle miljoona pientä. Nyt pitäisi vielä vähän jotain pientä etsiä tytölle. Vai pitäisikö sittenkään? Mitä jos vain antaisi olla?

Nyt toivottelen kaikille mukavat joulunpyhät ja kiireetöntä loppuvuotta. En tiedä kuinka paljon enää pääsen koneen äärelle. Loput luukut yritän blogata, mutta voi olla, että se tapahtuu puhelimella, joten mitään laadukasta ei ole luvassa.

19. luukku ja jouluun valmistautumista

Taas oli Tuomas Tonttu vieraillut meillä. Pikkuiselta pojalta vain meinasi itku päästä aamulla: Miksi Tuomas Tonttu ei tuonut iskälle mitään? Onneksi paha mieli meni nopeasti ohi kun päästiin omia pusseja rapistelemaan auki. Ja iskäkin oli jo silloin töissä.

Hanna oli lähettänyt kummallekin lapselle pikkuauton. Minä en enää tiedä kumpi on kumman, mutta itse pitävät tietysti tarkkaa lukua. Minä sain Joulu Rooibosta eli tavallaan teestä. Tuo rooibos vaan tehdään eri pensaan lehdistä kuin perinteiset teet. Joskus silloin kun tuo rooibos tuli, olen maustamatonta maistanut. Teekaupan myyjä sitä minulle viimeksi suositteli. On kuulemma parempaa maustettuna. Niinkun kaikki nuo muutkin laadut tuppaa olemaan. Nyt on varmaan uskaltauduttava maistamaan. Ainakin tämä tuoksuu hyvältä. Olen tuolla kalenterikopallani tuoksutellut jo aikaisemmin, että jotain hyväntuoksuista on tulossa.

Eilen leivottiin viimein lasten kanssa niitä pipareitakin. Ostin valmiin maidottoman taikinan, pienimmän mitä löysin. Lapset pistelivät "makupaloina" varmaan puolet taikinasta suihinsa sillä välin kun otin peltiä uunista. Mutta eipä tuo haittaa. Lapsillehan niitä leivottiin. Ja siksi, että lapset saivat ottaa uusilla muoteillaan edes muutaman piparin. Yhden puoli tuntia sain taas olla "ihana äiti". Hyvä, että edes joskus.

Nyt on viimeisetkin joululahjakäsityöt valmiina. Tai saa luvan olla. Yksi projekti jäi vähän puolitiehen, mutta päätin, etten ota siitä stressiä. Voin aivan yhtä hyvin tehdä sen valmiiksi myöhemmin ajan (ja hermojen) kanssa ja antaa sen muuten vain. Nyt täytyisi vain löytää uudelleen käsitöiden kanssa se nautintovaihde. Ettei tarvi paahtaa tiettyyn päivään mennessä valmiiksi, vaan voi rauhassa suunnitella, kokeilla, purkaa, tuskastella, tehdä uudestaan ja onnistua.

Ja niin, tulihan meille sitten niitä näyttöjäkin. Eli se siitä joulutauosta. Ei muuta kun siivoamaan.

Keskikuviosukat

Meillä on töissä sellainen tapa, että jokainen meistä hankkii joululahjan yhdelle työkaverille. Lahjan saaja arvotaan. Joka vuosi se on yhtä jännittävää. Ja vasta lahjaa miettiessä huomaa miten vähän sitä toista tunteekaan. Tällä kertaa olin päättänyt, että teen jotain itse. Vähän pelotti jo etukäteen riittääkö aika. Kun arvonta oli suoritettu päätin tehdä sukat. Ensin iski lankaongelma. En tykkää tehdä kirjavasta langasta minkäänlaista kohokuvioa tai pitsiä. Ja tähän hätään ei meinannut löytyä mitään sopivaa yksiväristä lankaa. Itse tykkään kirkkaista väreistä ja ärtsyistäkin väriyhdistelmistä. Tiedän kuitenkin, että lahjan saaja pitää enemmän hillitystä. Onneksi varastosta löytyi yksi kerä vaalean harmaata 7 veljästä lankaa.

Ensin aloitin Novitan sukkalehden ohjetta r Punaiset pitsisukat. Mutta se ohje ei vain mennyt minulla jakeluun. Sukan suuhun tulee ensin pitsineuletta ja sen jälkeen pitsineule jatkuu keskellä sukkaa ja muuten tulee joustinneuletta. Minä vain en saanut niitä ohjeen silmukkamääriä menemään niin kuin piti eikä pitsineule osunut oikealle kohdalle. Muutaman yrityksen jälkeen annoin periksi. Totesin, ettei nyt ole aikaa tällaiselle ohjeelle.

Purin ensimmäisen tekeleen ja aloitin samasta lehdestä keskikuviosukat. Niiden ohje olikin paljon yksinkertaisempi sisäistää. Ensimmäinen sukka tuli vähän vahingossa tehtyä. Aina vain odotti, että mikä on seuraava vaihe ja mitä ohjeessa seuraavaksi tulee. Ja niin oli yksi sukka valmis.

Sitten tein välissä vähän muuta. Huomasin kuitenkin, että kohtahan on lahjojenvaihtopäivä ja sukat on siihen mennessä oltava paitsi valmiit, myös pääteltynä ja viimeisteltynä. Iski paniikki.

Toinen sukka tuli alle vuorokaudessa. Mutta kaikki muu siinä sitten jäikin. Kaikki ylimääräiset minuutit istuin sukan kanssa. Kyllä onkin vaikeaa saada tehtyä kahta täsmälleen saman kokoista ja näköistä sukkaa. Kärkikavennukset jouduin purkamaan pariinkin kertaan ennen kuin olin tyytyväinen. Nyt on sukat pääteltynä, höyrytettynä ja paketissa.

Näitä oli aika vaikea saada aseteltua kauniisti kuvaan. Jalassa näyttävät paljon paremmilta. En vain enää viitsinyt höyrytyksen jälkeen omaan jalkaan laittaa. Vaikka tehdessä näitä on sovitettu montakin kertaa. Varsinkin toista tehdessä, piti ensimmäistä verrata myös jalassa.

Tässä ohjeessa oli ranskalainen kantapää. Se oli minulle ihan uusi tuttavuus. Ihan kiva oli tehdä ja yllättävän kivalta näyttääkin. Näitä sukkia on vain vaikea asetella nätisti minnekään muualle kuin jalkaan. Eli toivotaan kovaa käyttöä. Vaikka saapassukkina, jos ei muuten kelpaa. Itse olen kyllä työn jälkeen tyytyväinen. Näissä ei kiire näy läheskään niin paljoa kun pelkäsin. Yleensä kun alan hoppuilla, silmukat löystyvät. Nyt olen kyllä kiristänyt niin, että vieläkin näkyy etusormen päällä langan kohta. Hups.

Oli aika jännä höyryttää näitä. Näistä sukista nousi oikein kunnon lampaan haju. Tällaiselta haisivat märät villasukat ja lapaset minun lapsuudessani.

14. luukku

Tälle aamulle olikin tiedossa aarteen metsästystä. Pari päivää sitten illalla piirtelin kartan valmiiksi. Mieheni kyllä luuli, että piirrän jotain sisustussuunnitelmaa. Meidän olkkarista? No joo. Otin alkuperäisestä kartasta pari värikopiota, sillä tarvin karttaa vielä jonakin toisenakin aamuna. Alkuperäisessä ei ole noita tassun jälkiä. Ne tehdään sitten jokaiseen karttaan erikseen. Tämän aamun luukut löytyivät tv-tason kaapista.

Tyttö kiipesi ottamaan kartan sukasta ja rullasi sen auki: Täällä oli joku huonepiirustus. Vähän piti johdatella ennen kuin lapset huomasivat, että sehän on meidän olohuone. Tarkasti kartassa olevia jälkiä seuraten lapset suunnistivat luukkujen luo.

Tämän päivän ihanat luukut oli lähettänyt Marja-Leena. Niistä löytyi kummallekin vihko ja isoja kimaltavia tarroja.

Eilen illalla meillä vihdoin ja viimein askarreltiin kirjeet joulupukille. Olen takavarikoinut kaikki lelulehdet sitä mukaa kun niitä on tullut, mutta kuitenkin jostain syystä säästänyt niitä. Ajattelin sitten, että tuhotaan ne kerralla. Annoin kummallekin lapselle yhden värillisen A4:n ja kannoin pöytään pinon lelulehtiä, sakset ja liimaa. Kirjeen alkuun kumpikin kirjoitti RAKAS JOULUPUKKI TOIVOISIN: ja loppuun oman nimen. Molemmat puolet sai täyttää kuvilla, mutta vain sen verran sai laittaa kuvia kun paperissa oli tilaa. Eli kaikkea ei nyt voinut toivoa.

Pojan toivelistalle pääsivät (yllättävää kyllä) työkalut, työkalut, työkalut, työkalut, tukkirekka, kippirekka, kaivuri, puimuri jne... (siis kaikki mahdolliset koneet).

Tytön lista oli vähän monipuolisempi. Ei kovin perinteisen tyttömäinen, vaikka sinne taisi yksi barbikin päästä. Suurin osa tytön toiveista oli legoja, ykköstoiveena tietenkin Lego Friends Olivian talo. Muuten olikin sitten Angry Birdsiä ja merirosvolaivaa, poliisi-legoja.

En muista olenko täällä jo kertonut lasten adventtikynttilöistä. Lapset olivat ensimmäisenä adventtina Mumman kanssa kirkossa ja saivat sieltä adventtikynttilät, joihin oli kiinnitetty tulitikkuaskit. Niiden polttamista on kinuttu siitä asti. Meillä vain ei ole voinut moneen vuoteen polttaa tuollaisia kynttilöitä ihan turvallisuussyistä. Joskus olen tuikkuja uskaltautunut polttamaan ja itsenäisyyspäivänä harjoiteltiin ison pöytäkynttilän kanssa. Kaikki meidän kynttilänjalat on jossain hyvässä tallessa. Varmaan vielä edellisen muuton jäljiltä pakattuna varastossa. Tyttö sanoi, että täytyy ostaa kynttilänjalkoja (vaikka epäilikin, ettei sellaisia kaupassa myydä). Minä ehdotin, että tyttö voisi toivoa niitä joulupukilta. Tyttö ei oikein innostunut. Nyt olen sitten "uhkaillut" lapsia, että jos eivät ole kunnolla niin joulupukki tuo vain kynttilänjalkoja. Poika ei olisi halunnut jättää toivelistaansa tontuille (kuka nyt hienoa askartelua haluaa mihinkään pois antaa), mutta suostui kun sanoin, että muuten joulupukki tuo vain kynttilänjalat.

Joulukortit osa 1

Meidän joulukorttiurakka on alkanut. Ensin ajattelin vain ostaa valmiita kortteja. Mutta sitten ajattelin tuota tyttöstäni (ja ehkä vähän itseänikin kuitenkin). Tyttö tykkää niin kovasti askarrella. Ihan koska vaan ja ihan mitä vaan. Yleensä minä olen se, jolta ideat ja innostus loppuu ensin. Joulukorteissa olisi jotain ideaa askartelussa. Ja kun ottaa lapset mukaan joulukorttien tekemiseen, voi aina vedota kummalisten korttien kanssa siihen, että lapset oli mukana. Ja toki mummat sitten hymyilevät leveämmin kun tietävät, että lapsetkin ovat olleet mukana tekemässä.

Yksi ilta väriteltiin. Arvaattekos yhtään kummat on mun ja kummat tytön värittämiä?

Jatkoa seuraa, kunhan joku päivä ehditään vähän leikkailemaan ja liimailemaan. Koskas ne kortit pitikään olla postissa?

Joulupukin töissä

Me ollaan joulupukin töissä, joulupukin töissä, joulupukin töissä täällä jokainen.

Kun minä olin pieni tyttönen, löysin vahingossa äidin laukusta ihania erivärisiä nallen muotoisia kylpyvaahtopakkauksia. Pettymys oli suuri kun äiti sanoi, etteivät ne olleet minulle. Äiti sanoi, että joulupukilla on niin paljon tehtävää ennen joulua, että hän pyytää apua vanhemmilta. Vanhempien on ostettava tai tehtävä lahjoja, paketoitava ne ja jätettävä tontuille. Ja joulupukki sitten päättää kuka mitäkin saa lahjaksi. Eli ei ollut ollenkaan varmaa, että äidin laukusta löytyneet kylpyvaahdot tulivat minulle. Se oli pitkä joulun odotus. Mitä jos joulupukki veisikin ne jollekin toiselle. Onneksi joulupukki toikin ne sitten minulle.

Tätä samaa tarinaa olen käyttänyt omien lasten kanssa. He eivät varsinaisesti ole nähneet mitään lahjoja, mutta tämän tarinan ansiosta olen saanut tehdä käsitöitä ihan rauhassa. Viime viikolla ompelin pitkästä aikaa. Lapset touhusivat kiltisti omiaan, kun kerroin, että teen jotain mitä joulupukki on minulta tilannut. Totta kai he odottavat joulua, esittävät lahjatoiveita ja miettivät tuoko pukki sitä mitä he toivovat. Mutta lapset ovat tottuneet siihen, että istun jonkun kutimen kanssa koko ajan. Ja yleensä ne ovat jotain niin käsittämättömän tylsää, ettei heitä jaksa kiinnostaa. Siitä on suuri hyöty nyt. Saan tehdä noita lasten juttujakin melkein julkisesti.

Vielä toinen, kun minä olin pieni -tarina. Tai oikeastaan tämä tarina alkaa sieltä kun äitini oli pieni. Äitini leikki paperinukeilla, suunnitteli niille vaatteita ja piirsi paljon. Myöhemmin äitini leikki barbeilla, eli siis siirtyi piirtämisestä ompelemiseen. (ja ensimmäiseltä ammatiltaan äitini onkin ompelija) Äidin tekemiä barbin vaatteita oli paljon minullakin leikeissä. Ja yksi ihana sänky. Aika samanlainen kuin tuo yllä olevassa kuvassa. Peitto vain oli kirkkaan punainen ja olisikohan siinä kankaassa ollut valkoisia pilkkuja. Tyynynliinassa ainakin oli pitsit molemmissa reunoissa. Se äitini leikeistä periytynyt sänky on minulla vieläkin tallessa. Mutta eihän yhdellä sängyllä vielä pitkälle pötkitä. Niinpä tein toisen melkein samanlaisen. Malli on siis vain muistin varassa ja tämän mittoihin on käytetty barbia.

Tytölle on hänen tietämättään tekeillä barbien talo. Tällä hetkellä talo on suunnitteilla Ikean Expedit -hyllyyn, jossa on neljä lokeroa. Jos jostain löytyisi yhtä edullinen, saman kokoinen ja tyylinen ovellinen hylly, se olisi tietenkin vielä parempi. Expedit on siitä huono, että se on tehty kennolevystä, eli siihen on vähän huono itse lisätä ovea. Ehkä jonkinlaisen oviverhon voisi laittaa. Sellaisen, jonka takana leikit saavat levätä herättämättä liikaa huomiota. Joka tapauksessa tarkoitus on tehdä talo niin, että kun barbileikit eivät enää innosta, hyllyä voi käyttää muuhun. Olen löytäny kirppareilta kivoja pikkutavaroita barbin asumukseen. Sisustustekstiilit voin tietenkin tehdä itse. Sohvakalustoakin suunnittelimme miehen kanssa yhteistyössä. Muuten tuntuu, että barbeille on aika huonosti tarjolla kalusteita. Vai olenko vain etsinyt vääristä paikoista? Ja miksi joka kalustepaketin mukana tulee nykyään uusi barbi? Kirppareilla ehjät barbin kalusteet liikkuvat vähän liiankin nopeasti. Onneksi itseltäni on jotain jäänyt talteen. Mutta kunnollinen keittiö ainakin puuttuu.

Tyyny ja liina ovat erikseen. Tietenkin.

Aina kaikki käsityöt ei onnistu. Tarkoitus oli tehdä mustat pitsikämmekkäät niiden ärtsyn väristen hanskojen päälle. En päässyt alkua pidemmälle kun totesin, ettei valitsemallani langalla voinut tehdä pitsiä. Se oli aivan liian kovaa siihen ja minulla kuivista käsistä nahka rullalla. Nopea suunnitelman muutos, ja niin sai barbi uuden hamosen.