Edustamassa

Kiitos vain vielä kerran Norsis Hupsistarallaa -blogista. Sinähän minut tähän alunperin sait houkuteltua mukaan. Siis siihen vietävän lyhytelokuvakilpailuun. Siinä vaiheessa kun elokuvat olivat netissä äänestettävänä, huokaisin jo helpotuksesta. Julkinen nöyryytykseni olisi tässä. Vaan vielä mitä. Myöhemmin sain sähköpostia, jossa kerrottiin, että kaksi oli valittu mukaan yleisöäänestyksen perusteella ja loput kolme voittajaa on valinnut raati. Ja minä olin mukana. Lopullista sijoitusta sain jännittää Käsityö elämässä -näyttelyn avaijaisiin saakka. Aikataulut menivät aivan plörinäksi. Koko vuoden odotettun Provinssi-rockin avauspäivänä minä lähdinkin pyörähtämään Jyväskylässä. Yksin en olisi reissuun lähtenyt missään nimessä. Onneksi kaveri lupautui mukaan matkaan. En tiedä mikä jännitti eniten; näyttelyn avajaiset, vieraaseen paikkaan (Jyväskylä) ajaminen vai ajaminen sinne kaverin kanssa (joka yleensä ajaa kun johonkin menemme). Matkalla ehdimme käydä Keskisellä "rentoutumassa" ja hetkeksi unohtamassa mihin olimmekaan menossa.

Niin vain pääsimme oikeaan paikkaan ajoissa. Siellä se jännitys vasta iskikin päälle. Yhtäkkiä, kaikkia puheita kuunnellessa, tuntui, että oksennan aivan justiin. Sydän takoi ja oli vaikea seistä paikallaan. Toisaalta puheita kuunnellessa tajusin viimein miksi minun elokuvani oli valittu viiden parhaan joukkoon. Puheissa korostui samat ajatukset, joiden pohjalta olin omaa elokuvaani lähtenyt työstämään. Siis se, miten paljon ympärillämme onkaan käsitöitä, joita emme edes tajua käsitöiksi. Ja kuinka käsitöitä on kaikkialla. Näyttelyn avajaisissa jaettiin myös kunnia- ja ansiomerkkejä. Siinä kohtaa jännitykseni onneksi helpotti. Viimeisenä kutsuttiin meidät elokuvantekijät lavalle.

Kaikki saivat samannäköisen paketin mukaansa, joten arvatekin kaikki saivat palkinnoksi kamerajalustan. Omani annoin siskolleni, sillä ei minulla ole sellaista kameraakaan, minkä siihen saisi kiinni. Tai no, vanha filmi-järkkäri löytyy, mutta mahdetaankohan missään enää myydä filmejäkään?

Tilaisuudessa sai sen käsityksen, ettei meitä viittä sitten laitettukaan keskenään enää järjestykseen, mutta netissä oli toinen tieto.

Kiersimme katsomassa näyttelyn, joka oli kyllä mielenkiintoinen, mutta huomasi heti, ettei nyt olla kotipaikkakunnalla. Vaikka Käsityömuseo edustaakin koko Suomea, niin aika vähän oli Etelä-Pohjalaista käsityötä mahtunut mukaan. Tai sellaista mihin täällä on silmä tottunut. Työpajat olivat mielenkiintoisia, mutta emme niihin osallistuneet. Tuohisormuksen olisin kyllä ehdottomasti halunnut tehdä. Meidän vain oli ajoissa kiidettävä takaisin kotiin. Tai oikeastaan telttaleiriin Provinssi-rockiin.

Ikimuistoinen reissu se kuitenkin oli. Ja jäi minulle jotain. Nimittäin Maiju Ahlgrénin Käsityömielessä -pinssi, jonka sain palkinnon mukana.

Ennen Provinssia ja mönkään mennyt sukkaprojekti

Uskokaa tai älkää, niin jotain täällä on tapahtunut, vaikka en ole juuri bloggaamaan ehtinyt. Kaikissa käsityöjutuissa tuntui olevan dead line ennen Provinssirockia. Nyt on Provinssi ja myös juhannus takana päin. Nyt pää lyö ihan tyhjää, mihin seuraavaksi tarttuisi. Olisi kiva jotain näpertää, mutta se pitäisi ehdottomasti olla jotain sellaista missä ei tarvitse ajatella samalla. :D

Sukkaprojekti

Ensimmäinen juttu, jonka dead line oli Provinssi oli se sukkaprojekti johon olen monesti täällä viitannut. No se meni nyt niin ala-arvoisesti, että ehkä (siis EHKÄ) ensi provinssiin. Tarkoitus oli tehdä meidän vakio vieraille eli the Karvapäille villasukat. Eikä mitkä tahansa villasukat, vaan jotkut persoonalliset. Niinpä, olisko se ollut tammikuuta vai jopa aikaisemmin, kun aloitin facebookista kuvien katselun. Tai ihan ensin taisin kyllä törmätä tähän pääkallokuvioon ja aloin innoissani tekemään sukkaa. Kun varsi oli valmis, pyysin miestäni sovittamaan sukkaa. Hups, kantapää ei mahtunut varresta läpi vaikka olisi kuinka kiskonut.

 Työ lepäsi laakereillaan ties miten kauan. Ei vain olisi huvittanut purkaa, mutta mitä tekisin pelkällä varrella, joka ei sopisi ja lankakaan ei riittäisi jos en purkaisi. Niinpä se varsi sitten vain oli purettava.

Sen jälkeen istuin ainakin yhden illan koneella, katselin karvapään kuvaa facebookista ja piirsin ruutupiirrosta hänen tatuoinnistaan.

Sitten on ollut ties mitä takapakkeja. Vääränlainen kantapää, vääränlainen lapa jne. Tämä on ollut todella neulo, pura, laske, neulo, pura työ. Tuloksena on tällä hetkellä yksi melkein valmis villasukka. Sovitin sitä nyt saajalleen ja hyvin istui. Siitä tuli hyvä mieli. Ehkä nämä vielä valmistuvat joskus.

Toiseen sukkaan on myös tatuoinnin (ja sen taustalla olevan tarinan) perusteella idea valmiina. Ja SNY:n lähettämä sukkakirja tuli siihen juttuun enemmän kuin tarpeeseen. Nimittäin olin sen idean jo kirjoneuleena haudannut, mutta oikein-nurin kuviona se saattaa jopa toimia. Ja tästäkin tatuoinnista olisi saanut sillä systeemillä paremman. Mutta enää en pura tätä sukkaa. Se on varma!

Kahteen sukkapariin puuttu vielä ideakin kokonaan, mutta eiköhän se siihen mennessä ole valmis kun niiden sukkien vuoro tulee. Tällä vauhdilla. Onhan se ihanaa ilahduttaa ystäviä aivan oikeasti persoonallisilla lahjoilla, mutta ken sille tielle lähtee, varoitan: se on pitkä ja kivinen.

Sisustusjutut

Äiti toi minulle saksankielisen virkkauslehden. Tosi kiva. Kuuntelen saksaa suht sujuvasti dekkareista kun aina voi vilkaista tekstitystä, että menikö sinne päinkään. Eli tuon lehden teksteistä en ymmärrä yhtään mitään. Toisaalta, virkkauksessa hyvät kuvalliset ohjeet onkin usein paremmat käytössä kuin teksti. Äidillä oli tietenkin jotain taka-ajatuksia tuon lehden kanssa. Siinä oli jotain sopivia ruutuvirkkausmalleja hänen makuunsa ja hän lupasi lainata lehteä jossain vaiheessa. Minulta hän halusi tilata kirjovirkkaussisustusjuttuja. Lehdessä oli virkattu maljakon ympärille musta-valkoisia kuvioita. Juuri samanlaista maljakkoa ei tietenkään löytynyt mistään. Joten lehdestä tähän työhön on otettu lähinnä idea.

Kuvassa myös äidin taittelema paperikukka ja isän tekemä pikkuinen jakkara.

Edustustoppi

Kolmas työ, jota tehtiinkin aivan sormet puuduksissa viimeiseen asti, oli toppi, jonka tein yhteen edustustilaisuuteen (siitä myöhemmin oma postaus).

Koko ajan tätä tehdessä oli kirjastosta lainattu kirja auki ohjeen kohdalta, mutta en kyllä tiedä mikä osa tässä on ohjeen mukaan tehty. Lanka on ihan erilaista ja eri paksuista. Alkuperäisessä ohjeessa oli tehty erikseen etukappale ja kaksi takakappaletta. Minä tein ne yhtenä kappaleena. Siis vain yksi iso osa, rintojen kohta erikseen ja olkaimet. Ohjeessa toppi oli myös huoliteltu reunoilta nirkoilla, ne jätin pois. Eli niin, hmm... mikä osa tässä olikaan ohjeesta?

Ohjeessa toppi oli kiinnitetty takaa vain kahdella napilla. Itse tunsin itseni vähän alastomaksi koko topissa. Sen vuoksi piti vielä käydä ostamassa musta toppi tuonne alle. Ja reikärivien ansiosta kiinnitys hoitui kätevästi nauhalla. Nyt kun virkkaus on jo vähän löystynyt tarkoitus olisi pujottaa samaa nauhaa myös tuohon ylimmäiseen reikäriviin. Se pitäisi toppia vähän paremmin paikoillaan. Lanka ja etenkin väri on kyllä ehdoton suosikkini. Vaikka yleensä en keinokuiduista tykkää niin Novitan Puro Batik on kyllä jotenkin ihanaa. Ja toki tällä värityksellä on osansa ihastuksessa.

Kylläpäs taas tulikin pitkä kirjoitus. Koitan päästä taas pian koneelle niin saan kerrottua tuosta edustustilaisuudesta, josta piti etukäteen olla hys hys. Ja jotain muutakin on tullut luvattua.

Puutarhanhoitoa

Voi apua kun tämä aika rientää. Enkä voi edes valehdella, että olisi jotain tehtynä, mitä en ole julkaissut. En ymmärrä mitä oikein olen koko kevään tehnyt.

Tänään hain lahjaksi saamani kesäkukan, joka osoittautuikin olevan kaksi isoa amppelia. Onnistuin jopa ripustamaan ne kotona ilman miehen apua. Tai no, sen verran piti miehelle soittaa, että onko meillä jotain narua ja jos on niin missä. :) Tuo sininen piippo-naru nyt ei ole se kaikkein kaunein pihan sisustuselementti, mutta nämä oli pakko saada roikkumaan ennen kuin lapset tuhoavat niitä.

 

Tuossa vähän lähikuvia amppeleista väliaikaisessa paikassaan lasten kiipeilytelineessä. Ja voi että mikä kuvien ottaja olenkaan. Joka kuvassa joku ärsyttävä lapio...

 

Siinä sitten amppelit paikoillaan. Toinen ulko-oven lähistöllä ja toinen meidän oleskeluterassilla. Terassin kaide on kamalassa kunnossa ja koko terassi kaiteineen odottaa tervakäsittelyä. Tuo vaalea harmaantunut kaide alemman kuvan etualalla on lämpökäsiteltyä ja maksoi kolme kertaa niin paljon kuin käsittelemätön rima. Ensimmäisen talven jälkeen käsittelemätön oli hyvässä kunnossa ja lämpökäsitelty täynnä pientä mustaa pistettä.

Kas vain, kuvien lataaminen toimi pitkästä aikaa niin kuin pitikin. Nyt ei siis enää pidetä mitään pitkiä taukoja. Ja kohta, aivan kohta, saan paljastaa erään salaisuudenkin. Sitä ennen on pari käsityötä tuolla koukulla ja ensi viikolla taas vuoden odotettu Provinssi!!! Lapset lähtevät mummolaan, saamme karvapäitä festarivieraiksi, voin kohta paljastaa myös sen mönkään menneen sukkaprojektin (joka on kyllä hyvällä alulla ensi kesää varten), arvontaa, tunnustusta ja hyvän kierrättämistä tiedossa.

Laskiaispulla

Juurihan se laskiainen oli, että ei paljon myöhästynyt tämäkään virkkaus. Ensi vuotta ajatellen on hyvissä ajoin valmis.

Harvinainen lintu

Meidän pihassa lentelee taas leppälintuja. Tällä kertaa ei ole puupinoa mihin tehdä pesä. Toivottavasti löytävät suojaisan paikan, sillä niitä käkiäkin täällä todistetusti on.
Myös yksi toisenlainen lintu istui pienessä koivussa. Tämä muuttaa äidin luo. He voittivat jostain arpajaisista linnunpöntön, mutta heillä ei ole yhtään puuta mihin laittaa se. Tällä hetkellä se on sisällä ja lupasin tehdä siihen asukin.

Näyttää siltä, että on aivan päivistä kiinni koska meidän angervot puhkeavat täyteen kukkaan.

Ohi on!

Ainakin tämä pipourakka. Lupasin tehdä siskon poikakaverille Ohi on pipon kesäkuulle. Vähän tuossa pipon suunnitteluvaiheessa vielä epäilin, että haluaako hän nyt ihan varmasti 7 veljeksestä pipon kesälle, mutta ei kuulemma haittaa. Joten siitä se nyt sitten tuli kun sopivat värit löytyivät niin helposti. Pipon ohje on jostain kirjaston kirjasta alunperin. Siis tuo nurja/oikea raitaisen pohjan ohje. Kun olin vähän matkaa pipoa tehnyt aloin tuskailla, että mitenkäs tuohon nyt saa sen tärkeimmän kohdan tehtyä. Tuli sitten tehtyä ensimmäistä kertaa intarsiaa. Taitaa olla maaliskuun alkupuolta kun olen tätä pipoa aloittanut. Välillä oli totaalinen lamaannus näiden käsitöiden kanssa. Nyt kun on taas vähitellen innostus palannut, nuo kesken olevat työt eivät olisi maistuneet yhtään. Puoli väkisin kuitenkin tein tämänkin loppuun. Ja kyllä se loppua kohden alkoi jo maistuakin. Ihana tunne kun saa tällaisen kauan pöydällä seisseen ja mieltä vaivanneen työn valmiiksi asti.

Pipo on neulottu tasona, sileää oikeaa ja sileää nurjaa raitoina. "Kyltti" on neulottu sileää oikeaa pelkällä valkoisella ja kirjottu siihen tekstit. Suhteellisen siistiä intarsiaa ensikertaiselta eikö vain. :)

 

 Kun pipo oli muuten valmis, tuskailin tuon ylhäältä yhteen kuromisen kanssa. Vaikka tuota kuinka tiiviiksi yritti kuroa, päälle jäi kauhea reikä. Kesällä se tuskin olisi käyttäjää haitannut, mutta oli se aikamoisen ruma. Sitä peittämään piti tehdä tupsu. Kun antenni ei kelvannut. :)

 

 

Melkein kuin mikä tahansa pipo...

...mutta ei aivan.

PS. Kuvien lataaminen on takunnut huolella. Itse sain kuvat ladattua kun lähetin palautetta. Ensimmäisen palautteen laitoin ihan loppuun asti (oikeassa alareunassa on pieni nappula "Lähetä palautetta") ja sillä välin kuva olikin latautunut. Loput kuvat latasin painamalla tuota Lähetä palautetta, google analysoi sivun, sen jälkeen painoin peruuta ja kuvanlataus toimi. Parempi tämäkin kuin puhelimen kanssa kikkailu.

Hupsis, mihin hävisi huhtikuu?

Aivan hävettää. On aika iso kynnys näin pitkän hiljaisuuden jälkeen taas kirjoittaa. En tiedä mihin tuo aika on kulunut. Ainakin viimeisen viikon ja vähän ylikin olen ollut kipeänä. Ensin muuttui vasen silmämuna punaiseksi, sitten tuli kurkku kipeäksi jne... Tauti on kyllä ollut mitä merkillisin. Joka päivä on ollut ihan eri oireet. Yhtenä päivänä luulin kuolevani päänsärkyyn, joka teki aivan oksettavan olon. Viralliseksi syyksi paljastui molemminpuolinen poskiontelotulehdus ja korvatulehdus. Antibioottikuuri kummasti helpotti asiaa. Tosin silmämuna on edelleen punainen, eikä sille ole löytynyt syytä tai helpotusta.

Ennen sairastelua oli se kauan odotettu Tallinnan reissu. Harmi vain, että olimme lauantaina niin myöhään perillä, etten ehtinyt Karnaluksiin tai mihinkään muuhunkaan lankakauppaan, joita olin netin kautta onnistunut löytämään. Meillä oli vapaa-aikaa vasta sunnuntaina enkä onnistunut silloin löytämään yhtäkään lankakauppaa. :( Mutta keväinen Tallinna oli kyllä muuten upea ja jäi vähän nyt kaivelemaan ne lankaostokset, joten jos sitä kesälomalla suuntaisi taas Tallinnaan. Risteilyt nyt eivät kauan kestä eivätkä maksa paljon mitään. Eri asia on lähteä täältä Etelä-Pohjanmaalta ensin Helsinkiin. Reissu oli työpaikan virkistysmatka ja olimme katsomassa Eesti Rahvusballett:ssa Luikede järv eli Eestin kansallisbaletissa katsomassa Joutsenlampi. Kyllä oli mahtavaa. Se oli jotain niin mahtavaa, ettei sanat riitä kuvailemaan. Täydellinen kehonhallinta on jotain mitä kadehdin. Mutta sellaista ei kai saavuta kutimen kanssa pehmeän tuolin syvyyksissä?

Yksi aikarosvo on ollut miehen firmalleen hankkima tablettitietokone. Toistaiseksi se on ollut vain pelikäytössä. Nyt täytyy oikein tietoisesti vähentää pelaamista ja ottaa mielummin kudin käteen. Jotain askartelua sentään olen saanut aikaan. Lapsilla oli vappuna hoidossa vappujuhlat. Hoitajat olivat järjestäneet sirkuksen ja pukeutuivat itse esiintyjiksi (pelle, leijona, leijonan kesyttäjä jne...) ja lapset saivat pukeutua mielensä mukaan. Tyttö päätti heti kun asiasta ilmoitettiin, että hän on sitten hevisaurus. Hoitajakin luulivat, että meillä on jo joku hevisaurus-puku. Ei ollut, mutta nyt on. Ja taatusti parempi kuin kenelläkään muulla. Kaverini on innostuneempi ompelemisesta kuin minä, joten ompeluutin hänellä mekon, kävin konsultoimassa serkkuani Tiimarissa, tilasin netistä niittejä ja vähän askartelin... Niin muuttui meidän neiti Milli-Pilliksi. Meidän Milli-Pilliä jännitti niin, ettei saatu oikein kunnon asennetta poseerauksiin.

Mikäs sitten sai minut vaivautumaan koneen äären pitkästä aikaa? No, ne valtavat onnen ja ilon kyyneleet ja lämmön tunne, jotka SNY:ni eli Päivi Helmien Kimallusta -blogista sai aikaan lauantaina. Perjantaina, vaikka olin vielä aika huonossa kunnossa, oli pakko tehdä koko illan kestävä kauppakierros (ruokakauppa, puutarhakauppa jne.). Sinä aikana Päivi oli käynyt katsomassa, josko olisin kotona. Toisaalta harmittaa tosi paljon, etten ollut. Miten ihanan haastava ja täysillä mukana ollut SNY minulla onkaan tänä keväänä ollut. Olisi ollut mukava tavata. Toisaalta siinä kunnossa, ennen antibioottikuurin alkua, yritin välttää kovin läheistä kontaktia kehenkään. Joten parempi vain, etten tartuttanut tätä tautia. Lauantaina mieheni kävi hakemassa aamun lehden ja toi minulle sänkyyn valkoisen kirjekuoren. Luulin ensin, että naapuri on tipauttanut yhden kuvaston meidän laatikkoon. Kuori tuntui kyllä aika painavalta ollakseen kuvasto. Ja voi mitä sieltä paljastuikaan... Aivan upea kirja. Suloisimmat Sukat Uusia innostavia neuleohjeita. Mitä muuta tuosta kirjasta voisi sanoa kuin IHANA, IHANA, I-HA-NA! Tuon kirjan parissa vierähtää varmasti tovi jos toinenkin. Teoriaosuutta olen jo iltalukemisena ihmetellyt. Tämä kirja kyllä totisesti haastaa minua vielä piiiiitkän aikaa. Mutta todella innostavalta kuitenkin vaikuttaa. Ei siis lainkaan lannistavalta. (Ai niin, oli siellä kuoressa myös mikro-pop corn-pussi, mutta se joutui jo johonkin hukkaan ennen kuvan ottoa ;) )

Koska kaikessa tässä lamaannuksessa se sukkaprojekti on päässyt aivan hautautumaan jonnekin päätin, että nyt kyllä esittelen sen, jotta saisin teiltä lukijoilta tsemppiä siihen ja sukat ajoissa valmiiksi. Tämä kirjakin tuli juuri sopivasti sitä ajatellen. Olen nimittäin yhtä ideaa pyöritellyt päässäni ja yrittänyt hahmotella kirjoneuletta siitä. Mutta noilla silmukkakuvioilla siitä tulee täydellinen. (Tai siis jonkun muun tekemänä se varmasti olisi täydellinen :) ).

Nyt siis lupaan taas päivittää tätä vähän useammin ja laittaa pystyyn myös luvatun kilpailun jne. Paljon on ideoita ja nyt on aika alkaa toteuttaa niitä. On muuten ihana huomata, että vaikka nyt en ole paljon blogissa edes käynyt enkä lukenut tai kommentoinut muiden blogeja, täällä on silti joku käynyt kurkkimassa. Joku lukee blogiani, olen siis olemassa?

Toukokuun SNY-paketti

Keväinen Tallinna

Mill-Pilli

 

PS: Kuvat on kuinka sattuu kun piti lisätä ne puhelimella jälkikäteen. Kone ei nyt suostunut yhteistyöhön.