Lupauksia vuodelle 2014

Vuodelle 2014 lupaan:

-En aio tänä vuonna osallistua yhteenkään haasteeseen, kierrokseen, vaihtoon tai muuhunkaan. Jotenkin on tuntunut, että nämä kuormittavat nyt liikaa.

-Lupaan kuitenkin tehdä vuoden 2013 haasteet loppuun ja lähettää, vaikkakin myöhässä.

-Lupaan olla stressaamatta turhista, mikä tarkoittaa ehkä bloggaamisen vähenemistä. Se kun ei ole nyt tuntunut yhtä luontevalta, helpolta ja mukavalta kuin aiemmin. Jotenkin olen huomannut viettäväni paljon vähemmän aikaa koneella kuin ennen. Ehkä se on hyväkin.

-Jos se käsityöinto taas jostain löytyy, niin totta kai ne myös blogissa julkaisen. Sillä on ihana jakaa ideoita ja onnistumisia muiden kanssa. Varsinkin sellaisten ihmisten, jotka ymmärtävät sen työn mikä niiden eteen on tehty.

Ihanaa vuotta 2014 kaikille. On mukava huomata, että blogissa on kuitenkin joulukuussakin käynyt lukijoita, vaikka en ole mitään julkaissutkaan.

Joulukuun ihana lahja

Syvät pahoittelut SNY:ni  Tiina, etten ole saanut joulukuun pakettia julkaistua. Olen kyllä sitä täällä kotona ihastellut ja edelleen huokaillut onnesta sen nähdessäni. Mutta tässä se nyt tulee:

Paketista löytyi ensimmäisenä iso kankainen pussukka. Ihanan värikäs ja muutenkin täydellinen. Ensin mietin, että saako tätä avata ennen joulua, mutta kuka nyt sinne asti olisi malttanut odottaa.

Tässä paketti kokonaisuudessaan. Lakut tuli syötyä ja hyvää oli. Yritin itsekin etsiä vastaavia paketteja lakuja ennen joulua, mutta täältäpä ei löytynyt kuin tavallisia pusseja. Harmi, lakut olisivat moneen paikkaan olleet parempi tuliainen kun suklaa.

Piparitaikinan ostin valmiin ja mahdollisimman pienen. Ihan vain, että lapset saavat vähän leipoa. Joten piparimauste on käyttämättä, mutta muotit olivat kyllä mieleiset lapsille. Jo koriste tuli käytettyä. Ostin myös valmiin koristelemattoman piparitalon ja amerikanpastilleja. Loppu sokerikoriste ruutattiin siihen piparitaloon.

Ja vironvilla. Oih. Minua niiiiiin harmitti viime keväänä kun olimme työpaikan virkistysmatkalla tallinnassa, että reissumme oli sellaiseen aikaan, etten ehtinyt yhteenkään lankakauppaan. Ja voi miten täydellinen väri tuossa vironvillassa onkaan. Miten tuota malttaa ikinä käyttää? Aivan täydellinen.

Noiden pyöröpuikkojen ansiosta ymmärrän nyt myös sen keskustelun pyöröjen laadusta. Noissahan tuo kaapeli on ihan erilainen kun esim. Novitan puikoissa! Edellisen postauksen huppukauluri muuten tuli tehtyä pyöröillä ja hyvinhän se onnistui. Ehkä nyt on se kynnys ylitetty ja uskallan yrittää muutankin pyöröillä. Joten varmasti nuo pyöröt tulevat käyttöön.

Ja tuo käsityöpussukka. Se on aina tarpeen. Välillä kyllä tuntuu, että sen lisäksi mukana saisi aina kulkea joku erillinen tarvikepussukka. Aina jotain olennaista jää kotiin. Amigurumejakin olisi kiva virkata reissun päällä, mutta kuka sitä täytettä jaksaa kuljetella mukana? Vähintäänkin kyllä hulluna pidetään kun kuljettaa vanupussia mukana.

Joulukuussa en oikeasti saanut mitään aikaan, siis käsitöitä, ja jotenkin on ollut sellainen olo, ettei huvita edes istua koko "käsityötuoliin", ettei vaan kukaan oleta minun tekevän mitään. Tällä viikolla otin pitkästä aikaa virkkuukoukun käteen ja hyvinhän se sujui, eikä edes tuntunut niin tuskalta ja pakkopullalta kun kuvittelin. Pikkuhiljaa takaisin käsitöiden pariin. Ja kohta taas tehdään niin, että sormet on hellänä ja unet jää vähiin... jos vanhat merkit paikkansa pitää.

Roosa Nauha -langasta aloitetut sukat on vähää vaille valmiit. Mutta ne ovat kesken siinä ärsyttyvimmässä kohdassa. Siinä, joka ratkaisee tuleeko niistä keskenään samaa- vai eriparia. Ufoksi ne eivät jää, sen lupaan. Mutta vähän täytyy itseä ottaa niskasta kiinni tässä joku kerta, että saan ne valmiiksi.

Joulun ajan käsillä tekeminen oli vähän toisenlaista. Joulupukki toi 1000 palan palapelin ja se tuli valmiiksi alle vuorokaudessa. Hintana oli se, että jaloissa oli jonkin sortin makuuhaavoja. Mutta nautin silti täysillä tuon tekemisestä. Edellisen palapelin olen tehnty joulun aikaan silloin kun odotin esikoista. Lapsia kiinnosti kyllä palapeli, mutta antoivat sen olla. Loppiaisviikonloppuna teimme yhdessä palapelejä. Minä toisen 1000 palan palapelin, josta en ole näköjään ottanut kuvaa ja lapset omia palapelejään. Eskarilainen sai tehtyä melkein yksin 100 palan palapelin (ja sai vain yhden kiukkukohtauksen sitä tehdessä) ja pienempikin istui pitkiä aikoja hiljaa muumi-palapelien kanssa. Harmitti vähän, ettei mies osallistunut millään lailla. Miehelle olisi pitänyt varmaan olla pienoismalli. ;)

Ja minä, anti-keittiöihminen, sain jostain päähäni tehdä appiukolle sopivia "konvehteja" jouluksi. Ostin aiemmin syksyllä ikeasta edulliset muotit. Tapaninpäivänä sulatimme Lidlin tummia suklaita mikrossa, suklaa muotteihin ja pakastimeen jähmettymään. Hyviä tuli. Meillä on pojallakin maitoallergia, joten on tullut jo aiemmin luettua, että suurimmassa osassa myös tummaa suklaata on maitoproteiinia. Lidlin tummissa suklaissa sitä ei ole. Appiukolla on lisäksi gluteeniton ruokavalio, joten tarkkana saa olla mitä tarjoaa. Herkut varsinkin on aika vähissä. Siksi halusin tehdä jotain mitä hänkin saa syödä.

Lämmikettä talveksi

Hengissä ollaan ja jotain on saatu aikaankin, vaikka täällä on taas hiljaisempaa ollutkin. Sairastelut on jatkuneet, mutta jospa ne nyt olis ohi tältä erää.

Tämä ei taatusti ole kaunein tekemäni käsityö, mutta jotain opin pojan kettuhuivista. Ensinnäkin ainaoikeinneule joustaa pituussuunnassa aika paljon. Varsinkin käytössä pojan huivi on löystynyt kravatiksi asti. Samalla se on vähän liian kapea peittämään kaulaa kunnolla. Tämä on nyt sitten lyhyt ja leveä. Kuvassa ei näy, mutta kyllä tällä kisulla korvatkin on. Silmät vähän harmittaa. Vaikka kaikenlaisia nappeja varastosta löytyykin, niin mitään mustan kissan hehkuvia silmiä ei löytynyt. Nämä ovat sitten vähän hehkuvat ruskeat. Ennen seuraavaa kisuhuivia täytyy löytää nappikauppa. Tämä on valmistunut aikoja sitten, mutta oli kauan viimeistelyä vailla. Yksi tätä ennen tehtykin on vielä viimeistelemättä. Ja mitäs tämän jälkeen on saatu aikaan?

 

Suuresta pinnastaan huolimatta tämä valmistui tosi äkkiä. Tämän kaverina on katsottu n. 5 jaksoa MadMen:ä ja pari sotaelokuvaa. Lanka on Novita Naava luonnonvalkoinen. Pitkästä aikaa tykästyin johonkin Novitan lankaan. Värit vaan on liian luonnonläheiset mulle. Mutta tulee tätä silti ihan varmasti käytettyä. Tajusin nimittäin, että ei voi sietää pipoa päässäni (ja ne olis niin kivoja ja nättejä), mutta rakastan huppuja. Heti kun löydän uuden kivan sopivan värisen langan, teen toisen tälläsen.

Totta se on, paksu lanka ja paksut puikot, niin tulee nopeammin valmista. Ja voi silti tulla sitä täydellisen tasaista neulepintaa mitä rakastan.

Oi voi, tätä kirjoitusta on aloitettu joskus joulukuun alussa. Näköjään en ole joulukuussa julkaissut yhtään mitään. Jotenkin on ollut todella lamaannuttava tämä talvi. Hassua, että noissa kuvissa on vähän luntakin. Ja muistan yhden sunnuntain kun mies teki lumitöitä ja lapset hiihti. Sen jälkeen on ollut pelkkää mustaa. Välillä on satanut ja välillä ollut pakkasta, mutta oikeaa lunta ei ole näkynyt. Tällä hetkellä ulkona on ohut kerros valkoista hahtuvaa, mutta ei sekään vielä mitään lunta ole.

Hupun ohje on salaiselta neuleystävältä välimuistamisena saadusta Novitan Helpot -lehdestä Neulottu huppukauluri. Lanka on eri kun ohjeessa ja sen vuoksi kaulurista ei tullut niin löysä kuin alkuperäisessä. Mutta tykkään tästä tosi paljon. Hupun voi esim. kaupassa laskea pois päästä, niin tule liian kuuma.

Välimuistaminen

Kun mietin, että mitä kirjoittaisin, tuli sellainen tunne, että me ollaan koko ajan kipeinä. Nytkin nimittäin itse olen ollut melkein kaksi viikkoa kauheassa taudissa. Muuten ei ole ollut mikään, mutta on pitänyt yskiä aivan hirveästi. Ja lapsilla tietenkin sama tauti. Tänne sairastuvalle saapui siis taas sopivasti SNY:n muistaminen.

Suklaata (Syöty on. Hyvää oli.), joulukalenterikortti (säästetään ensi kuulle) ja Novitan Helpot -lehti, josta ainakin yksi malli on kohta päätymässä puikoille. Kunhan päätän mistä langasta sen teen. Ja se tietää sitten sitä, että minä ainakin yritän sitä pyöröillä neulomista. Yritän siis enakkoluulottomasti uutta. Tällä hetkellä on viimeistelemättä kaksi työtä. Sairaslomapäiviä on mahdollisuuksien mukaan käytetty niiden tekemiseen. Luulisi, että olisi saanut enemmänkin aikaan. En vain tajua mihin tämä aika nykyään katoaa.

Joulukalenteriasioissa voisi joku vähän vinkata. Lapset toivoisivat kalliita Lego-kalentereita. Onhan ne ihania, mutta... jotenkin tuntuu turhan isolta. Viime joulunajan kalenterivaihto tuntui aivan liian työläältä tälle vuodelle. Ihan hyvä, etten lähtenyt siihen nyt mukaan. Meillä on tuolla ne mumman neulomat 24 pientä villasukkaa, mutta jotenkin tuntuu, etten jaksaisi niitäkään täyttää. Suklaakalenteri ei käy maitoallergiselle pojalle eikä kuvakalentereitakaan ole mistään saanut vielä tälle vuotta. Kertokaahan jo mitä te muut olette hankkineet/aiotte hankkia?

Valoa Marraskuun pimeyteen

Loman jälkeen ehdin jo vähän odotella, että missä viipyy SNY:n paketti. Mutta sieltähän se tuli. Ihana SNY:ni oli jälleen ollut tarkkana ja huomioinut, että olen reissussa.

Ihanaa, ihanaa. Jotain hillittyä, mutta jotain silmiinsattuvan kirkasta myös.

Nuo neonväriset ovat ohutta tehostelankaa, jota on tarkoistus neuloa toisen langan kanssa. Vaikka saksankielinen ohjelehti ei ihan täysin aukeakaan minulle, niin inspiroiduin siitä jo valtavasti. Nuo neonvärit yhdsitettynä muuten niin tavalliseen harmaaseen, oih. Se on niin mua varten. Vähän jotain räväkkää, mutta silti asiallista. Voi kun sais jostain vain lisää tunteja vuorokauteen, että ehtisi kunnolla taas istua kutimen kanssa. Lokakuun sukista ei paljon puutu. Lähinnä siinä tihkaisee nyt se, että pelkään, että toisesta sukasta tulee lyhempi kuin ensimmäisestä. Pitäisi siis laskea kerroksia. Mikä siinäkin nyt muka on niin vaikeaa? Täytyy ottaa itseä niskasta kiinni, että saa seuraavan homman aluille. En tykkää tehdä montaa juttua päällekäin koska siitä tulee vain UFO:ja.

Blogihiljaisuutta

Viime viikon olin lomalla. Lomalla työpaikalta, mutta tulihan sitä tehtyä silti kaikenlaista. Reissattua lasten kanssa, shoppailtua, käveltyä enemmän kuin olisi voinut kuvitellakaan, vietettyä aikaa lasten kanssa tiiviissä symbioosissa, nukuttia siskonpedissä, ajettua autolla pitkää matkaa myrskyssä, tavattua ystäviä, naurettua, valvottua aamuun ...

...ja ennen kaikkea se miksi reissuun lähdettiin.

Tässä ihan tuoreeltaan meikäläisen eka tatuointi. Kaksi nappia käsivarressa.

Tässäkin aika tuoreena. Ensimmäisen pesun ja rasvauksen jälkeen. Tällä hetkellä tuo näyttää vähän vanhalta siirtokuvatatuoinnilta kun iho on rasvauksesta huolimatta kuiva ja hilseilee.

Ihana on. Ei tuntunut paljon miltään. Tai kai se siinä tehdessä joltain tuntui, mutta enemmän kyllä jännitti. Teipit kiristi kun oli kelmu päällä. Kun tuota tehtiin mietin kaikkia niitä asioita, jotka sattuvat enemmän. Niitä on aika paljon. Enää en osaa edes sanoa miltä se tuntui. Tänään on ainakin kutittanut aivan liikaa.

Kovimmalle taitaa ottaa kahden viikon saunatauko.

Miehen olkapäässä komeilee nyt Iron Maidenin maskotti Ed, Dance of Death -levyn kannesta...

...ja sisko on nyt ikuinen parturi. Sakset on aina mukana. Tämä oli meidän valmistujaislahja siskolle.

Blogihiljaisuus johtui oikeasti siitä, että olin melkein koko viikon ilman konetta, pelkän puhelimen varassa. Paikassa, jossa ei toimi 3G. Ja ei, emme olleet pohjoisessa. Nyt on palattu kotiin ja saatu jo vähän arjensyrjästä kiinni. Nyt jatkuu blogielämä, kommentointi, käsityöt, tatuoinnin rasvaaminen ja uuden suunnittelu... ;)

...toinen heti perään...

Nimittäin afrikankukka. Tätä aloitellessa jo huomasin, että oho, edellinen ei mennyt ihan niinkuin piti. Nooh, höyryttämällä sekin ihan hyvin muotonsa otti. Mutta olishan mun nyt pitäny muistaa kun niin monta kertaa oon lapsille barbapapaa lukenu, ettei viiskulmiot sovi toisiinsa.

Ehdin siis tehdä sekä päivänsankarille, että isosiskolle heijastimen ennen juhlia. Tähän toiseen muuten sain nyt heijastinkankaankin kiinnittymään. Käänsin silitysraudan lämpöä vaan isommalle (vaikka ohjeessa sanottiin muuta) ja hyvin tarttui. Ompelin silti sen lisäksi. Näyttää jotenkin kivemmalta.

Eihän näissä mitään olennaista eroa ole? :)

Tein toisenlaisenkin heijastimen tässä taannoin. Pienenä välikäsityönä. Siinä vaan ajatus oli paljon parempi ku lopputulos.

On kyllä nyt niin huonoja kuvia, että voi voi. Ylin kuva on kiireessä napattu ja sen takia näemmä epätarkka. Uutta ei voi ottaa kun heijastimet ovat jo uudessa kodissaan. Ja tuota sukkaa en vaan halua enää kuvata. Siitä on vaikka kuinka monta kuvaa ja tämä on "paras". Mun mielessäni tämä sukka oli paljon söpömpi kuin mitä se todellisuudessa on. Mutta tulipa kokeiltua. Onneksi heijastinlankaa on jäljellä paljon ja tuo sukkakin heijastaa hyvin eli hoitaa kyllä hommansa.