Lupauksia vuodelle 2014

Vuodelle 2014 lupaan:

-En aio tänä vuonna osallistua yhteenkään haasteeseen, kierrokseen, vaihtoon tai muuhunkaan. Jotenkin on tuntunut, että nämä kuormittavat nyt liikaa.

-Lupaan kuitenkin tehdä vuoden 2013 haasteet loppuun ja lähettää, vaikkakin myöhässä.

-Lupaan olla stressaamatta turhista, mikä tarkoittaa ehkä bloggaamisen vähenemistä. Se kun ei ole nyt tuntunut yhtä luontevalta, helpolta ja mukavalta kuin aiemmin. Jotenkin olen huomannut viettäväni paljon vähemmän aikaa koneella kuin ennen. Ehkä se on hyväkin.

-Jos se käsityöinto taas jostain löytyy, niin totta kai ne myös blogissa julkaisen. Sillä on ihana jakaa ideoita ja onnistumisia muiden kanssa. Varsinkin sellaisten ihmisten, jotka ymmärtävät sen työn mikä niiden eteen on tehty.

Ihanaa vuotta 2014 kaikille. On mukava huomata, että blogissa on kuitenkin joulukuussakin käynyt lukijoita, vaikka en ole mitään julkaissutkaan.

Joulukuun ihana lahja

Syvät pahoittelut SNY:ni  Tiina, etten ole saanut joulukuun pakettia julkaistua. Olen kyllä sitä täällä kotona ihastellut ja edelleen huokaillut onnesta sen nähdessäni. Mutta tässä se nyt tulee:

Paketista löytyi ensimmäisenä iso kankainen pussukka. Ihanan värikäs ja muutenkin täydellinen. Ensin mietin, että saako tätä avata ennen joulua, mutta kuka nyt sinne asti olisi malttanut odottaa.

Tässä paketti kokonaisuudessaan. Lakut tuli syötyä ja hyvää oli. Yritin itsekin etsiä vastaavia paketteja lakuja ennen joulua, mutta täältäpä ei löytynyt kuin tavallisia pusseja. Harmi, lakut olisivat moneen paikkaan olleet parempi tuliainen kun suklaa.

Piparitaikinan ostin valmiin ja mahdollisimman pienen. Ihan vain, että lapset saavat vähän leipoa. Joten piparimauste on käyttämättä, mutta muotit olivat kyllä mieleiset lapsille. Jo koriste tuli käytettyä. Ostin myös valmiin koristelemattoman piparitalon ja amerikanpastilleja. Loppu sokerikoriste ruutattiin siihen piparitaloon.

Ja vironvilla. Oih. Minua niiiiiin harmitti viime keväänä kun olimme työpaikan virkistysmatkalla tallinnassa, että reissumme oli sellaiseen aikaan, etten ehtinyt yhteenkään lankakauppaan. Ja voi miten täydellinen väri tuossa vironvillassa onkaan. Miten tuota malttaa ikinä käyttää? Aivan täydellinen.

Noiden pyöröpuikkojen ansiosta ymmärrän nyt myös sen keskustelun pyöröjen laadusta. Noissahan tuo kaapeli on ihan erilainen kun esim. Novitan puikoissa! Edellisen postauksen huppukauluri muuten tuli tehtyä pyöröillä ja hyvinhän se onnistui. Ehkä nyt on se kynnys ylitetty ja uskallan yrittää muutankin pyöröillä. Joten varmasti nuo pyöröt tulevat käyttöön.

Ja tuo käsityöpussukka. Se on aina tarpeen. Välillä kyllä tuntuu, että sen lisäksi mukana saisi aina kulkea joku erillinen tarvikepussukka. Aina jotain olennaista jää kotiin. Amigurumejakin olisi kiva virkata reissun päällä, mutta kuka sitä täytettä jaksaa kuljetella mukana? Vähintäänkin kyllä hulluna pidetään kun kuljettaa vanupussia mukana.

Joulukuussa en oikeasti saanut mitään aikaan, siis käsitöitä, ja jotenkin on ollut sellainen olo, ettei huvita edes istua koko "käsityötuoliin", ettei vaan kukaan oleta minun tekevän mitään. Tällä viikolla otin pitkästä aikaa virkkuukoukun käteen ja hyvinhän se sujui, eikä edes tuntunut niin tuskalta ja pakkopullalta kun kuvittelin. Pikkuhiljaa takaisin käsitöiden pariin. Ja kohta taas tehdään niin, että sormet on hellänä ja unet jää vähiin... jos vanhat merkit paikkansa pitää.

Roosa Nauha -langasta aloitetut sukat on vähää vaille valmiit. Mutta ne ovat kesken siinä ärsyttyvimmässä kohdassa. Siinä, joka ratkaisee tuleeko niistä keskenään samaa- vai eriparia. Ufoksi ne eivät jää, sen lupaan. Mutta vähän täytyy itseä ottaa niskasta kiinni tässä joku kerta, että saan ne valmiiksi.

Joulun ajan käsillä tekeminen oli vähän toisenlaista. Joulupukki toi 1000 palan palapelin ja se tuli valmiiksi alle vuorokaudessa. Hintana oli se, että jaloissa oli jonkin sortin makuuhaavoja. Mutta nautin silti täysillä tuon tekemisestä. Edellisen palapelin olen tehnty joulun aikaan silloin kun odotin esikoista. Lapsia kiinnosti kyllä palapeli, mutta antoivat sen olla. Loppiaisviikonloppuna teimme yhdessä palapelejä. Minä toisen 1000 palan palapelin, josta en ole näköjään ottanut kuvaa ja lapset omia palapelejään. Eskarilainen sai tehtyä melkein yksin 100 palan palapelin (ja sai vain yhden kiukkukohtauksen sitä tehdessä) ja pienempikin istui pitkiä aikoja hiljaa muumi-palapelien kanssa. Harmitti vähän, ettei mies osallistunut millään lailla. Miehelle olisi pitänyt varmaan olla pienoismalli. ;)

Ja minä, anti-keittiöihminen, sain jostain päähäni tehdä appiukolle sopivia "konvehteja" jouluksi. Ostin aiemmin syksyllä ikeasta edulliset muotit. Tapaninpäivänä sulatimme Lidlin tummia suklaita mikrossa, suklaa muotteihin ja pakastimeen jähmettymään. Hyviä tuli. Meillä on pojallakin maitoallergia, joten on tullut jo aiemmin luettua, että suurimmassa osassa myös tummaa suklaata on maitoproteiinia. Lidlin tummissa suklaissa sitä ei ole. Appiukolla on lisäksi gluteeniton ruokavalio, joten tarkkana saa olla mitä tarjoaa. Herkut varsinkin on aika vähissä. Siksi halusin tehdä jotain mitä hänkin saa syödä.

Lämmikettä talveksi

Hengissä ollaan ja jotain on saatu aikaankin, vaikka täällä on taas hiljaisempaa ollutkin. Sairastelut on jatkuneet, mutta jospa ne nyt olis ohi tältä erää.

Tämä ei taatusti ole kaunein tekemäni käsityö, mutta jotain opin pojan kettuhuivista. Ensinnäkin ainaoikeinneule joustaa pituussuunnassa aika paljon. Varsinkin käytössä pojan huivi on löystynyt kravatiksi asti. Samalla se on vähän liian kapea peittämään kaulaa kunnolla. Tämä on nyt sitten lyhyt ja leveä. Kuvassa ei näy, mutta kyllä tällä kisulla korvatkin on. Silmät vähän harmittaa. Vaikka kaikenlaisia nappeja varastosta löytyykin, niin mitään mustan kissan hehkuvia silmiä ei löytynyt. Nämä ovat sitten vähän hehkuvat ruskeat. Ennen seuraavaa kisuhuivia täytyy löytää nappikauppa. Tämä on valmistunut aikoja sitten, mutta oli kauan viimeistelyä vailla. Yksi tätä ennen tehtykin on vielä viimeistelemättä. Ja mitäs tämän jälkeen on saatu aikaan?

 

Suuresta pinnastaan huolimatta tämä valmistui tosi äkkiä. Tämän kaverina on katsottu n. 5 jaksoa MadMen:ä ja pari sotaelokuvaa. Lanka on Novita Naava luonnonvalkoinen. Pitkästä aikaa tykästyin johonkin Novitan lankaan. Värit vaan on liian luonnonläheiset mulle. Mutta tulee tätä silti ihan varmasti käytettyä. Tajusin nimittäin, että ei voi sietää pipoa päässäni (ja ne olis niin kivoja ja nättejä), mutta rakastan huppuja. Heti kun löydän uuden kivan sopivan värisen langan, teen toisen tälläsen.

Totta se on, paksu lanka ja paksut puikot, niin tulee nopeammin valmista. Ja voi silti tulla sitä täydellisen tasaista neulepintaa mitä rakastan.

Oi voi, tätä kirjoitusta on aloitettu joskus joulukuun alussa. Näköjään en ole joulukuussa julkaissut yhtään mitään. Jotenkin on ollut todella lamaannuttava tämä talvi. Hassua, että noissa kuvissa on vähän luntakin. Ja muistan yhden sunnuntain kun mies teki lumitöitä ja lapset hiihti. Sen jälkeen on ollut pelkkää mustaa. Välillä on satanut ja välillä ollut pakkasta, mutta oikeaa lunta ei ole näkynyt. Tällä hetkellä ulkona on ohut kerros valkoista hahtuvaa, mutta ei sekään vielä mitään lunta ole.

Hupun ohje on salaiselta neuleystävältä välimuistamisena saadusta Novitan Helpot -lehdestä Neulottu huppukauluri. Lanka on eri kun ohjeessa ja sen vuoksi kaulurista ei tullut niin löysä kuin alkuperäisessä. Mutta tykkään tästä tosi paljon. Hupun voi esim. kaupassa laskea pois päästä, niin tule liian kuuma.

Välimuistaminen

Kun mietin, että mitä kirjoittaisin, tuli sellainen tunne, että me ollaan koko ajan kipeinä. Nytkin nimittäin itse olen ollut melkein kaksi viikkoa kauheassa taudissa. Muuten ei ole ollut mikään, mutta on pitänyt yskiä aivan hirveästi. Ja lapsilla tietenkin sama tauti. Tänne sairastuvalle saapui siis taas sopivasti SNY:n muistaminen.

Suklaata (Syöty on. Hyvää oli.), joulukalenterikortti (säästetään ensi kuulle) ja Novitan Helpot -lehti, josta ainakin yksi malli on kohta päätymässä puikoille. Kunhan päätän mistä langasta sen teen. Ja se tietää sitten sitä, että minä ainakin yritän sitä pyöröillä neulomista. Yritän siis enakkoluulottomasti uutta. Tällä hetkellä on viimeistelemättä kaksi työtä. Sairaslomapäiviä on mahdollisuuksien mukaan käytetty niiden tekemiseen. Luulisi, että olisi saanut enemmänkin aikaan. En vain tajua mihin tämä aika nykyään katoaa.

Joulukalenteriasioissa voisi joku vähän vinkata. Lapset toivoisivat kalliita Lego-kalentereita. Onhan ne ihania, mutta... jotenkin tuntuu turhan isolta. Viime joulunajan kalenterivaihto tuntui aivan liian työläältä tälle vuodelle. Ihan hyvä, etten lähtenyt siihen nyt mukaan. Meillä on tuolla ne mumman neulomat 24 pientä villasukkaa, mutta jotenkin tuntuu, etten jaksaisi niitäkään täyttää. Suklaakalenteri ei käy maitoallergiselle pojalle eikä kuvakalentereitakaan ole mistään saanut vielä tälle vuotta. Kertokaahan jo mitä te muut olette hankkineet/aiotte hankkia?

Valoa Marraskuun pimeyteen

Loman jälkeen ehdin jo vähän odotella, että missä viipyy SNY:n paketti. Mutta sieltähän se tuli. Ihana SNY:ni oli jälleen ollut tarkkana ja huomioinut, että olen reissussa.

Ihanaa, ihanaa. Jotain hillittyä, mutta jotain silmiinsattuvan kirkasta myös.

Nuo neonväriset ovat ohutta tehostelankaa, jota on tarkoistus neuloa toisen langan kanssa. Vaikka saksankielinen ohjelehti ei ihan täysin aukeakaan minulle, niin inspiroiduin siitä jo valtavasti. Nuo neonvärit yhdsitettynä muuten niin tavalliseen harmaaseen, oih. Se on niin mua varten. Vähän jotain räväkkää, mutta silti asiallista. Voi kun sais jostain vain lisää tunteja vuorokauteen, että ehtisi kunnolla taas istua kutimen kanssa. Lokakuun sukista ei paljon puutu. Lähinnä siinä tihkaisee nyt se, että pelkään, että toisesta sukasta tulee lyhempi kuin ensimmäisestä. Pitäisi siis laskea kerroksia. Mikä siinäkin nyt muka on niin vaikeaa? Täytyy ottaa itseä niskasta kiinni, että saa seuraavan homman aluille. En tykkää tehdä montaa juttua päällekäin koska siitä tulee vain UFO:ja.

Blogihiljaisuutta

Viime viikon olin lomalla. Lomalla työpaikalta, mutta tulihan sitä tehtyä silti kaikenlaista. Reissattua lasten kanssa, shoppailtua, käveltyä enemmän kuin olisi voinut kuvitellakaan, vietettyä aikaa lasten kanssa tiiviissä symbioosissa, nukuttia siskonpedissä, ajettua autolla pitkää matkaa myrskyssä, tavattua ystäviä, naurettua, valvottua aamuun ...

...ja ennen kaikkea se miksi reissuun lähdettiin.

Tässä ihan tuoreeltaan meikäläisen eka tatuointi. Kaksi nappia käsivarressa.

Tässäkin aika tuoreena. Ensimmäisen pesun ja rasvauksen jälkeen. Tällä hetkellä tuo näyttää vähän vanhalta siirtokuvatatuoinnilta kun iho on rasvauksesta huolimatta kuiva ja hilseilee.

Ihana on. Ei tuntunut paljon miltään. Tai kai se siinä tehdessä joltain tuntui, mutta enemmän kyllä jännitti. Teipit kiristi kun oli kelmu päällä. Kun tuota tehtiin mietin kaikkia niitä asioita, jotka sattuvat enemmän. Niitä on aika paljon. Enää en osaa edes sanoa miltä se tuntui. Tänään on ainakin kutittanut aivan liikaa.

Kovimmalle taitaa ottaa kahden viikon saunatauko.

Miehen olkapäässä komeilee nyt Iron Maidenin maskotti Ed, Dance of Death -levyn kannesta...

...ja sisko on nyt ikuinen parturi. Sakset on aina mukana. Tämä oli meidän valmistujaislahja siskolle.

Blogihiljaisuus johtui oikeasti siitä, että olin melkein koko viikon ilman konetta, pelkän puhelimen varassa. Paikassa, jossa ei toimi 3G. Ja ei, emme olleet pohjoisessa. Nyt on palattu kotiin ja saatu jo vähän arjensyrjästä kiinni. Nyt jatkuu blogielämä, kommentointi, käsityöt, tatuoinnin rasvaaminen ja uuden suunnittelu... ;)

...toinen heti perään...

Nimittäin afrikankukka. Tätä aloitellessa jo huomasin, että oho, edellinen ei mennyt ihan niinkuin piti. Nooh, höyryttämällä sekin ihan hyvin muotonsa otti. Mutta olishan mun nyt pitäny muistaa kun niin monta kertaa oon lapsille barbapapaa lukenu, ettei viiskulmiot sovi toisiinsa.

Ehdin siis tehdä sekä päivänsankarille, että isosiskolle heijastimen ennen juhlia. Tähän toiseen muuten sain nyt heijastinkankaankin kiinnittymään. Käänsin silitysraudan lämpöä vaan isommalle (vaikka ohjeessa sanottiin muuta) ja hyvin tarttui. Ompelin silti sen lisäksi. Näyttää jotenkin kivemmalta.

Eihän näissä mitään olennaista eroa ole? :)

Tein toisenlaisenkin heijastimen tässä taannoin. Pienenä välikäsityönä. Siinä vaan ajatus oli paljon parempi ku lopputulos.

On kyllä nyt niin huonoja kuvia, että voi voi. Ylin kuva on kiireessä napattu ja sen takia näemmä epätarkka. Uutta ei voi ottaa kun heijastimet ovat jo uudessa kodissaan. Ja tuota sukkaa en vaan halua enää kuvata. Siitä on vaikka kuinka monta kuvaa ja tämä on "paras". Mun mielessäni tämä sukka oli paljon söpömpi kuin mitä se todellisuudessa on. Mutta tulipa kokeiltua. Onneksi heijastinlankaa on jäljellä paljon ja tuo sukkakin heijastaa hyvin eli hoitaa kyllä hommansa.

Ensimmäinen afrikankukka

Tyttö sai alkuviikosta kutsun kaverisynttäreille, jotka ovat jo tänään perjantaina. Vaikka aikataulu oli tiukka teki mieleni tehdä jotain itse mukaan pakettiin. Varsinainen lahja käytiin siis kyllä ostamassa, mutta sen lisäksi tein sankarille heijastimen.

Virkkasin ihan ensimmäisen afrikankukkani ja laitoin toiselle puolelle heijastinkangasta.

Tuo heijastinkangas on vähän huonoa. Se pitäisi olla silitettävää, mutta tähän mennessä en ole saanut sitä tarttumaan mihinkään materiaaliin kiinni. Toivottavasti ompeleet kestää. Nyt pitää toimia pikana, jos ehtisin vaikka tehdä toisenkin. Synttärisankarin siskolle.

Äitille vinkki: kun saat ne isoäidinneliöt virkattua niin tässä on sulle seuraava haaste. Afrikankukat on aika suloisia kans.

Ohjeen löysin googlettamalla täältä.

Muutakin on koko ajan tekeillä. Ja kuviakin otettuna. Kun vaan joskus ehtisi tähän koneelle istahtaa pidemmäksi aikaa kirjoittelemaan jotain.

Edit: Muahahahahaa... Nyt vasta huomasin itsekin. Aloitin toista afrikankukkaa ja nehän on oikeasti kuusikulmioita. Eli taatusti nyt on persoonallinen tämä viisikulmainen afrikankukkaheijastin. Ensimmäisestä isoäidinneliöstäkin tuli kolmekulmainen. Kai tää on joku pysyvä vaiva tää kulmien puuttuminen. :D

Oi ihana SNY...

Voi ei. Kirjoitin äsken ihanasti omasta SNY:stäni, mutta blogger sekoili. Samalla otsikolla oli pelkkä otsikko luonnoksena ja sitten koko postaus julkaistuna. Yritin poistaa sen turhan luonnoksen, niin mitä... lähtikin se julkaisu.

Eilen tulin iltavuorosta takaisin tänne sairastuvalle ja minua odotti pullea kirjekuori. Uskomattoman ihana SNY:ni oli osannut lähettää suklaata juuri oikealle päivälle.

Tuli siellä muutakin. Syksyn viimeinen kortti saapui aivan oikeana päivänä. Tänään satoi lunta. Ja maahan jäi ainakin sellainen kerros, että kengän jäljet näkyy pihassa. Heijastinlangasta sain nyt loistavan idean. Onneksi ostin sitä messuiltakin vähän. Voisinkin tehdä (ainakin) yhden heijastimen tässä välissä kun sukka ei oikein etene.

 Tässä vielä parempi kuva tuosta ihanasta kortista.

Mistähän sitä itse saisi näitä ajatustenlukukykyjä, että voisi olla itsekin yhtä ihana pari omalle neuleystävälle? Mulla ainakin on maailman paras SNY!

Voitto kotiin!

Voitin tässä taannoin Mimmukan blogissa arvonnan. Olin aivan tyystin unohtanutkin koko arvonnan kun tieto tuli. Sitten odotin saavani vain tuon huivin. Siitäkin olin jo aivan onnessani. En ole ikinä voittanut mitään näin ihanaa. Maanantaina odotti postilaatikossa pakettikortti. Hmm... Postissa ihmettelin, että miten suuri se huivi oikein on kun se on pakattu näin isoon laatikkoon. Hups. Sieltä tuli aika paljon muutakin kuin vain huivi. Olin kyllä niin positiivisesti yllättynyt.

Paketista löytyi huivi, kaksi ihanan muhkeaa kerää lankaa, kaksi itsetehtyä saippuaa (oletan kun ei niissä sydänlankojakaan ollut), suklaata ja kortti.

Kyllä nyt on ollut aivan joulu kun on tullut itse tehtyä kaikenlaisia löytöjä ja sitten vielä saa näin mahtavan paketin. Huivi on aivan täydellinen. Ihanan värinen ja sopivan ohut näille keleille kun iltapäivisin on taas ollut aika lämmin. Huivin malli on tosi kaunis. Yksinkertainen (tosin minä en osaisi tehdä tuotakaan), mutta silti siinä on se jokin juju.

Huivista puheen ollen, en osaa neuloa pyöröpuikoilla. Siis edes tasona. Teen sen verran tiukkaa, että kun silmukat siirtyvät kaapelille, niitä ei saa sieltä enää pois. En tiedä miten noilla pyöröillä kuuluisi neuloa, että silmukat pysyisivät tasaisen kokoisena ja helposti käsiteltävinä. En tiedä auttaako pyöröjen kanssa edes isommat puikot, kun kaapelit on kaikissa kuitenkin pienemmät kuin itse puikko.

PS: Yritin ottaa huivista kuvia käytössä (koska tietysti se pääsi heti käyttöön), mutta tuo uusi kamera piirtää mulle kamalat silmäpussit. En tunnusta, että mulla sellaisia olis, mutta jotenkin mulle kuviin sellaiset tulee. Varsinkin jos vähänkään yrittää käyttää jotain mustavalkokuvaa tai muuta kikkailua.

Yllätys, yllätys!

Kyllähän minä sen yllätyskerän olen jo auki kerinyt. Mutta kuten sanoin, halusin tehdä sen rauhassa ja nautiskellen. Ihanasti se oli keritty. Hyvin olivat yllätykset sisällä piilossa.

Ylhäällä vasen on lähtötilanne, jonka te jo olettekin nähneet. Oikealla ensimmäinen väliaikakuva. Tuon verran oli jo lankaa kerittynä, eikä vieläkään oikein näkynyt mitään uutta. Alhaalla jo pilkistelee vähän jotain, mutta edes suklaapatukka ei ole kerästä vielä irronnut.

Lähtihän se suklaapatukkakin viimein kerästä irti. Sen kaveriksi lähti aski Muumi-pastilleja ja muutama suloinen kissa-nappi. Mutta voi miten monta yllätystä tuo alhaalla oikealla oleva kerä vielä sisälsikään.

Ylhäällä vasemmalla on kuva, jossa keskellä vähän pilkotta jotain valkoista kerän sisältä. Taas siis joku uusi kulma. Miten paljon tavaraa tänne kerään oikein mahtuu? Ainakin lisää Muumi-karkkeja ja ihana pinkki kynsilakka.

Kerästä hyppäsi vielä yksi erilainen kisunappi ja viimeisenä oli kirje. Oikealla alhaalla koko lokakuun yllätyskeräpaketin sisältö.

Ja arvatkaapas mitä. Tuosta kerästä on sukka jo hyvällä mallilla. Roosa Nauha -ohjekirjasen kolmen kerän pitsisukka ei ole ollenkaan niin haasteellinen kuin tuo kolme kerää antaa ymmärtää. Hyvin voi tehdä tv:tä katsoessa. Silmäilin jo sitä ostamaani valkoistakin kerää ja yhtä ohjetta siitä. Kyllä on ihanaa kun on saanut näin ihanan inspiroivan neuleystävän ja jaksaa taas paneutua käsitöihin. En vaan tiedä kenelle noita sukkia teen. Tuntuu etten malta itse niitä pitää kuitenkaan, mutta en malttaisi antaa poiskaan. Voiskohan ne kehystää ja laittaa seinälle?

Käsityömessut vol 2

Lauantai meni meillä muissa merkeissä (lue: yöpaidassa), mutta sunnuntaina menin uudelleen Käsityömessuille. Taisi olla ihan hyvä valinta nuo päivät. Kuulemma lauantaina oli ollut niin paljon väkeä, ettei sekaan ollut sopinut. Käytävät ihan täynnä. Sunnuntainakin oli vielä hyvin väkeä, mutta ei ruuhkaksi asti. Olin todella positiivisesti yllättynyt kuinka olin aivan eri messuilla perjantaina ja sunnuntaina. Kiinnitin siis huomiota ihan eri osastoihin. Näin sunnuntaina monta sellaista osastoa, jotka olin perjantaina ohittanut.

Mielestäni messujen järjestelyt olivat nyt onnistuneet paljon paremmin kuin aikaisempina vuosina, olihan järjestäjäkin vaihtunut. Myyjät ja näytteilleasettajat olivat nyt enemmän juuri sitä, mitä käsityömessuilla odottaa näkevänsä ja "helppoheikit" olivat erikseen yläkerrassa. Oli se kyllä vähän surullista, että perjantaina kaikkein suurin ruuhka oli yläkerran rihkamakorupöydän äärellä vaikka alakerta oli täynnä mitä ihanampia, uniikkejakin koruja.

Omista ostoksistani otettua kuvaa vaivaa ihan sama kuin perjantainkin kuvaa. En voi julkaista lahjoja. :(

Kuvaan ovat päässeet nyörinukke, heijastinlanka, rasvat (nuo saippuan näköiset), kortteja, muutama riipus ja halvat arkikorvikset.

Tuo nyörinukkekin harmittaa sinänsä, että olisin toivonut löytäväni jotain muuta kuin Prymin messuilta. Jotain käsintehtyä, jossa on ihan eri fiilis kuin noissa sarjatuotannoissa. Noh, jos tällä nukella kuitenkin saisi tehtyä nyörit pojan lakkiin, niin saisi lakin käyttöön.

Ja joo sorruinhan minäkin ei-itsetehtyihin korviksiin, mutta siihen oli syynsä. Kun olen pitänyt noita kaikkia ihania askarreltuja korviksia, niiden kanssa ei voi mennä saunaan. Meillä mies saunoo oikeastaan joka päivä ja minäkin monta kertaa viikossa. Kivat korvikset pitää aina ottaa saunaan pois ja sitten niitä ei muista laittaa takaisin. Nyt oli reikä mennyt toisessa korvassa jo melkein umpeen. Hieman piti näitä korviksia runnoa, että sai paikalleen, mutta jos nyt pysyisi reiät auki niitä kivempiä korviksia varten. Nämä arkikorvikset ovat nyt sitten kirurginterästä, eivät kutita herkkää korvaa, kestävät saunomisen ja pysyvät vielä hyvin kiinnikin. Renkaassa on alhaalla sarana ja korvan läpi menevä tappi napsautetaan takaosaan lukkoon. Kestää siis hyvin kauluksia ja huiveja.

Gitte's osasto oli yksi niistä minkä hoksasin vasta sunnuntaina. Minulla oli muut ihmiset niin mielessä, etten tajunnut ostaa ITSELLE mitään ihanaa tuoksuvaa saippuaa. Vaikken hajusteita kestäkään, niin ehkä luontaisia tuoksuja olisin kestänytkin. Ehkä. Mukaan tarttui kuitenkin rasvaa itselle. Nuo pienet saippuan näköiset palaset ovat siis rasvaa erilaisilla tuoksuilla täydennettynä. Kun tuota palasta pitää käsien välissä se lämpenee ja siitä irtoaa rasvaa, jonka voi siitä levittää sitten muualle. Palasta voi myös suoraan hieroa ihoon, mutta esim. jalkoihin laitan mielummin käsien kautta. Yllättävää kyllä, tuosta ei jäänyt yhtään rasvainen eikä tahmainen olo käsiin. Eli vaikka suoraan ottaisi kutimen käsiin, niin yhtään ei lipsu eikä tartu rasvaa lankaan. Ainakin tuo omassa rasvassani oleva laventeli ja sitruuna haihtuu aika nopeasti.

Ja voi kuinka ihana lahja olisikaan pala saippuakakkua.

Muutamia riipuksia tuli ostettua vaikken mikään korujen tekijä olekaan. Korujen tekijät saavat siis ilmoittautua, sillä haluaisin noista lankavyyhtiriipuksista silmukkamerkkejä. Muista jalostetaan sitten jotain muuta joskus.

Yksi asia minua messuilla ihmetytti. Sellaiset myyjät, jotka eivät yhtään tuoneet omaa firmaansa esille. Mitä hyötyä on lähteä messuille myymään, jos ei siitä seuraa mitään jatkoa. Kyllähän siellä oikeanlaisilla tuotteilla myyntiä saa varmasti siellä messuillakin. Mutta eikö se olisi kiva jos ihmiset messujen jälkeenkin löytäisivät saman firman?

Ainakin Handmade by Heini jäi näistä messuista mieleen. Heinin pöydässä oli niiiiin mun väriset kaksikerroksiset helmet, joita en sit vaan ostanut. Ja nyt ne vaivaavat. Heinillä muuten oli tosi mukavannäköinen ja erottuva osasto.

Käsityömessut vol 1

Taas kävi hassusti. Yhden päivän sisäänpääsy Käsityömessuille maksaa aikuiselta 12e ja kolmen päivän ranneke 20e. Niinpä ajattelin, että ostan rannekkeen, käyn perjantaina nopeasti pyörähtämässä messuilla ja sitten lauantaina tai sunnuntaina uudestaan oikein ajan kanssa.

Ostin rannekkeen ja "pyörähdin" messuilla perjantaina. Ongelma on vain se, että rahaa meni jo eilen enemmän kuin oli tarkoitus. Jotain joululahjoja täytyy kyllä vielä käydä ostamassa tänään tai huomenna. Ihanat messut, mutta olisiko ensin voinut osua joku lottovoitto kohdalle?

Kotona tajusin, etten voi kaikkia löytöjä edes esitellä täällä blogissa. Osa on menossa neuleystävälleni ja osa muuten vain lahjaksi. Ehdottomasti kallein heräteosto oli Ompelun Ihanuus -osastolta villasekoitekangasta pojalle tulevan kettulakin vuoriksi. Ei tarvi laittaa fleeceä vuoriksi, mutta ei myöskään tarvi huolitella reunoja. Ja tuota kangasta tuli nyt sellainen pala, että siitä riittää vielä moneen muuhunkin juttuun.

Ostin itselleni ihan ekat bambuiset puikot. Ja sormikaspuikotkin löytyi. Harmi kun noita sormikaspuikkoja oli vain noin ohuita (2 ½). Ymmärrän kyllä, ettei kukaan oikeita sormikkaita mistään paksusta langasta tee, mutta lapasten peukaloita silmällä pitäen paksummat puikot voisivat olla tarpeen. Roosa Nauha -lankaakin lähti lisää mukaan. Harmi, ettei ollut jäljellä kuin kolme väriä. Samaa mitä sain, tuota valkoista ja mikähän se kolmas olikaan... Olisiko käynyt niin, että eivät olleet osanneet varautua Roosa Nauha -langan suosioon. Tuon langan kanssa vähän hirvittää se miten ohutta se on. Jaksanko ikipäivänä tehdä sukkia 2½ puikoilla. Tosin ostin nuo toiset bambut tätä lankaa silmällä pitäen ja numero 3, sillä tapanani on tehdä aika tiukkaa. Sen vuoksi tiskiräteistäkin on tullut niin pieniä.

Olen täällä hihitellyt tuon taikakerästä tekemäni kirjoituksen kommenteille. Muilla tuntuu olevan hirvittävä kiire keriä taikakeränsä auki. Minä kiusaan itseäni ja silittelen kerää tuollaisenaan vielä hetken. Mikä voisi olla vielä tärkeämpää kuin saamansa kerän auki keriminen? No tietenkin oman taikakerän keriminen. Yöhön asti meni ja tuli katsottua Vain Elämääkin, vaikka tämän kauden tähdet eivät niin innostaneetkaan. Ja sitten plääh, perheenäidin pitää edes vähän huolehtia noista lapsukaisistakin. Eli nyt pyykinpesuun ja siivoukseen...

Löytöjä kirpparilta

Pitkästä aikaa oli sellainen päivä, ettei ollut mitään pakollista ohjelmaa töiden jälkeen. Ajattelin, että käväistään nopeasti lasten kanssa kirpparilla. Ei siellä kyllä kovin kauan mennytkään, mutta löytöjä tuli tehtyä senkin edestä. Rahaa meni enemmän kuin oli alun perin tarkoitus, mutta näitä nyt ei vain voinut jättää sinne.

Meillähän Legot ovat olleet nyt pidemmän aikaa todella suuressa huudossa. Tarkoitus oli kuvittaa tuot haaste-postaus lego-rakennelmien kuvilla, mutta en ollutkaan siirtänyt niitä koneelle, joten se sitten jäi. Puhelimessa minulla on lukemattomia kuvia lasten mielikuvituksen tuotteista. Ja niitä on rakennettu vielä sitäkin enemmän. Poika sai syntymäpäivälahjaksi sellaisen määrän Duploja, ettei järki riitä käsittämään. Ja silti minä menin tänään ostamaan niitä lisää. Hups.

 

Mutta kukaan lego-fani ei olisi jättänyt näitä siihen hintaan kirpparille. Ei olisi. Täällä nyt on yhteen ääneen ihasteltu possua, lavuaaria, traktoria, ties miten montaa palikkaa, jonka sisään saa laatikon, takkaa, televisiota jne. Vaikka ovatkin vähän vanhempaa mallia, niin ei haittaa meidän lapsia yhtään. Ovat vain aivan innoissaan. Ja minäkin tykkään tuosta talosta/kodista, joka on enemmän unisex-juttu kuin nykyinen Duplo-talo. Miksi uusi Duplo-talo muuten on vaaleanpunainen?

Ja mitäs sitten tytölle löytyi? No löin kyllä äidin ennätyksen halpojen Littlest Pet Shoppien kanssa. Äitini toi nimittäin tässä taannoin iiiison ostokeskuksen meidän petshopeille. Meidän kirppariostos ei ole yhtä iso, mutta niin halpoja taas, että vain hullu olisi jättänyt ne sinne.

Nuo kaksi yllä olevaa häkkyrää ja yhteensä neljä hahmoa maksoivat 4e!

Huh, nyt on taas leluja niiiiin paljon, että joulupukki saa luvan tuoda vain kirjoja (joita joulupukilla onkin jo jemmassa), villasukkia ja rahaa. Ja kohta täytyy jotain leluja laittaa myyntiin. Muuten ei mahduta näiden tavaroiden kanssa minnekään. Vaikka me miehenkin kanssa ollaan aikamoisia lelu-faneja ja etenkin lego-faneja, niin jostain on pakko alkaa karsia.

I-HA-NA SNY

Tänään on paistanut ihanasti aurinko. Harmi vain kun olin tänään sellaisessa työpisteessä mihin paistoi ihan suoraan se aurinko jopa sälekaihtimien läpi. Kun pääsin töistä alkoi pää olla jo aika kipeä. Minulle taitaa olla kehittymässä migreeni kun tänäänkin pää oli vasta vähän kipeä kun rupesi jo oksettamaan. Onneksi ei tarvinnut oksentaa. Kofeiinia, särkylääke ja pikkuiset tirsat. Päänsärky oli tiessään.

Lasten kanssa tehtiin "pikkuinen" kirpparikierros. Siitä tulossa oma postauksensa kunhan ehdin. Kotimatkalla haettiin postista mun lähetys, joka ei ollut mahtunut postilaatikkoon. Tai oikeasti kyse taitaa olla siitä, että postinkantajat ei jätä lukitsemattomaan laatikkoon tällaisia lähetyksiä. Parempi niin, eipä joudu muiden käsiin. Luulin olevani menossa hakemaan yhtä ihan toista juttua, mutta sehän olikin jo ihana SNY:ni joka oli minua muistanut lokakuun paketilla.

Lähikaupan postissa näytti virkailijakin olevan vähän kateellinen näin sädehtivästä paketista.

Ja voi mitä ajatuksenlukua SNY:ltäni jälleen. Ihan uskomatonta. Eilen, kun tämä yllätyskerä on ollut jo matkalla meille, näin näistä Taito-yhdistyksen Roosa Nauha sukkalangasta ja ohjevihosta kuvan facebookissa ja jaoinkin sen. Ajattelin, että pitää muistaa käydä Rustoopuorissa tai jospa näitä olisi myynnissä viikonlopun käsityömessuilla.

Kerästä pilkistävän suklaan lisäksi kerä rapisee kun sitä heiluttaa ja muhkurainenkin se on. Tänään en ehdi muuta kuin rapistella kerää ja huomenna alkaakin jo ne käsityömessut... voi että. Pitäisi saada lisää tunteja vuorokauteen. Tästä kerästä tulossa siis ainakin toinen postaus vielä.

Tällä hetkellä puikoilla on kettulakki pojalle kettuhuivin kaveriksi. Suunnittelin vuorittavani sen, jotta menisi talvellakin. Mutta mitä vuoriksi? Ensin ajattelin ohutta fleeceä. Mutta en haluaisi "pilata" ihanaa villalakkia fleecellä. Mitä oli ennen fleeceä? Huopaa? Joustofrotee voisi muuten olla hyvä, mutta se ei taida pitää tuulta yhtään. Saa nähdä keksinkö messuilla jonkun ratkaisun vai joudunko taipumaan fleeceen. Heitelkääs nyt ideoita kehiin te muutkin.

Ei kyllä olisi tuossa pahimmassa päänsärkyvaiheessa voinut arvata miten hyvä päivä tästä vielä tuleekaan.

Tässä vielä kettuhuivi in action. Meillä on tontin nurkalla tuollainen iso kivi, minkä lapset ovat nimenneet tarkkailukiveksi. Sieltä on hyvä tarkkailla naapureita. :)

Ensimmäinen kettu uunista ulos

Tässä nyt olis eka valmis kettu SNY:n lähettämästä langasta.  Ihan täydellinen ketun väri oli tämä Vuorelman Veto mitä syyskuussa sain. Nyt sitten tulee myös eka uudella kameralla otettu kuva ja postaustakin yritän tällä kameralla.

 

No niin. Nyt vähän koneella vielä lisää kuvia ja tekstiä. Tuo yllä oleva kuva on siis otettu ja muokattu uudella kameralla. Ja julkaistukin suoraan blogiin. Ainut vain, etten tykkää yhtään siitä androidin bloggerista. Siinä kun ei voi kuvien paikkaan paljon vaikuttaa. Tai sitten pitää aina tallentaa välissä ja jatkaa myöhemmin.

 

Tällainen kerä lankavyyhdistä tuli.

  Kun vihdoin pääsin tämän homman aloittamaan, niin valmista tuli äkkiä. Tämä taisi olla ensimmäisen illan vaihekuva. Valkoiset osat ovat 7 veljestä.

Kettu valitsee silmiä.

Aika erilainen ilme tuli erilaisilla napeilla. Lopulta silmiksi valikoitui isot ruskeat napit. Ensin soviteltiin pieniä mustia...

Kettu vihdoin valmiina. Ylimmässä kuvassahan kettu on ollut jo päivän käytössä. Vaikka ajattelinkin tätä ruskean toppahaalarin kaveriksi, niin ilmat ovat niin kylmät ja välikausihaalarin kaulus aika avonainen.

Ohje löytyy täältä ja tosi kiva vaikka ihan aloittelijallekin. Jos osaa nurjan ja oikean niin varmasti osaa tämänkin tehdä.

Muoks muoks. Ihan pakko vielä lisätä... Tämä on käytössä tosi kätevä. Koska ketun häntä pujotetaan tuolta "pään sisältä" niin huivi pysyy hyvin paikallaan ja on helppo kiristää sopivaksi. Lisäksi tuon voi pujottaa valmiiksi noin ja vetää pään yli ihan kuin kaulurin.

Synttärit jatkuu

On se kun yhtäkkiä olis vaikka kuinka paljon asiaa tänne blogiin. Nyt kyllä tämä yllärijuttu menee kaikkien muiden edelle. Kuten taisin jo aiemmin mainita, niin olen saanut hääpäivälahjaksi keskuspölynimuriin mattotampparin. Joten odotukset eivät olleet kovin korkealla kun mies kertoi odottavansa lähetin tuomaa pakettia, jossa on minun syntymäpäivälahja. Lisäksi autoon on taas kerran tilattu jotain osia ja nekin toimitetaan lähetin välityksellä.

Olin täyttämässä tylsiä kelan papereita kun ovikello soi. Pahaa aavistamattomana kuittasin paketin. Soitin miehelle, että nyt taisi autonosat tulla, vai voiko ne olla näin pienessä paketissa. Ei ollut autonosia ei...

Kohta on blogissakin parempia kuvia. Tai olisi ainakin syytä olla. Kunhan opin tuota käyttämään. Täytyy varmaan vähän googletellakin kun arvattavasti Saksasta tilatussa paketissa ei ole sanaakaan suomea. :)

Tarkoitus oli ruveta "vanhasta" puhelimesta (Samsung Galaxy Gio) tekemään tytölle pelipuhelinta, mutta nyt ei ehdi. Tämä menee kyllä edelle. Ja nyt on todella hyvä syy etsiä ne omaSaunalahden tunnukset ja muokata pöytälaatikkoliittymää kohdilleen. Elisa-shopittiin en todellakaan mene istumaan tuntikausiksi. Mies totesi puhelimessa: "Se täytyy ensin ladatakin". Niinpä. Jospa se olis latautunut kun tulee töistä kotiin. Miten mä nyt maltan tehdä töitä tänään?

Ja tosiaan tulossa on tällä viikolla vielä ainakin valmistuneita töitä ja inventaariota.

Haasteita

Nappasin Elämän kevät -blogista tämän haasteen aikoja sitten. Tämä vain on ottanut "vähän" aikaa. Myöhemmin Osakainen haastoi minut. Tässä samassa siis vastaukset molempien kysymyksiin.

Ohjeet:
Tämän pienen haasteen tarkoitus on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, jolla on alle 200 lukijaa.
1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.§
4. Heidän pitää valita 11 bloggaajaa, jolla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.

11 asiaa Poppanasta

1. Olen aika tuulella käyvä käsitöiden ja muiden suhteen.
2. Söin Provinssi-viikonloppuna karkkia varmaan 10 Jumbo-pussillista eli liikaa.
3. Tykkään syksystä toooodella paljon. Varmaan koska olen syntynyt syksyllä.
4. Minulla on monet kuitukärkikynät. Kaikki omissa rasioissaan värijärjestyksessä. Eikä niihin saa lapset koskea.
5. Minulla oli kouluikäisenä parvisänky ja säilytin siellä sängyssä ihan kaikkea. Minulla oli mm. sakset tyynyn alla.
6. Tykkään oleskella ja tehdä kaikenlaista lattialla. Ja mielellään mahallaan maaten. Aika usein makaan olohuoneen pörröisellä matolla ja katson televisiota.
7. Olen aika kova komentamaan lapsiani.
8. Nimimerkki Poppana ei liity käsitöihin vaan on tullut Tehotyttöjen Poppanan mukaan joskus 10 vuotta sitten.
9.Olin kesäkuussa ensimmäistä kertaa Jyväskylässä. Olin näyttelyn avajaisissa Suomen käsityömuseossa, sillä minun kuvaamani "lyhytelokuva" on siellä esillä.
10. Lempibändi tällä hetkellä on Sabaton. Iron Maiden on ikisuosikki. Näen molemmat tässä kuussa. Sabatonin ekan kerran ja Iron Maidenin ehkä... hmm... oisko 8. tai 9. kerta.
11. Valvoin taas AIVAN liian myöhälle.


Sannan kysymykset:

1. Mikä saa sinut suuttumaan?
Turha byrokratia

2. Valitse yksi kappale, joka saa sinut aina nauramaan.
Ai yksikö vaan? Nauramisesta en tiedä, mutta ihania, lämpimiä muistoja tulee mieleen Stratovariuksen Kiss of Judas -biisistä. Nykyään naurattaa lähinnä omien lasten versiot vaikkapa Sabatonista tai oivaltavat lastenlaulut.

3. Kun heräät aamulla, mikä on ensimmäinen ajatuksesi?
Miten kello voi olla jo noin paljon?

4. Minkälaisessa sosiaalisessa asemassa olet ystäviesi joukossa? Hauskuuttaja, sivustaseuraaja, pomo vai joku muu, mikä?
Olipas vaikea kysymys. Nykyään ei ole enää sellaista kaveriporukkaa kun kouluaikoina. Silloin olin se äänekäs hauskuuttaja, joka oli niin paljon äänessä, ettei se aina ollut edes hauskaa. Töissä olen se, jolle "sysätään" ohjeiden ja kaavakkeiden tekeminen. Mutta teen niitä mielelläni.

5. Osaisitko nimetä elämästäsi yhden ihmisen, joka varmimmin tuottaa sinulle pettymyksen? Nimeä ei tarvitse kertoa, mutta kiertäenkaartaen kerro esimerkkitilanne.
Kyllä osaan, mutta en osaa kyllä kertoa hänestä niin kiertäenkaartaen, etteivät tutut tunnistaisi kenestä on kyse. Nykyään tulen näistä pettymyksistä lähinnä surulliseksi.

6. Kummin päin wc-paperin kuuluu olla telineessä? Roikkuva osa seinään vai ulospäin?
Ulospäin.

7. Turhaudutko koskaan kaupassa, jos jotkin tuotteet ovat hyllyssä hujanhajan? Ethän ikinä järjestä hyllyjä ostostesi lomassa?
En kyllä järjestä. Isä oli ennen kaljakuskina ja järjesteli omalla kauppareissullaan juomahyllyjä. Ja tyttö on muuten vaan pakkomielteinen järjestyksestä niin, että muropaketit pitää laittaa hyllyn etureunaan vierekkäin.

8. Mikä on kaunein asia, mitä sinulle on sanottu?
Taas vaikea kysymys vaikka juuri olen viikon tehnyt kaikenlaisia toiminnallisia tehtäviä perheen kanssa vähän tähän liittyen. Ehkä se on jotain mitä lapset ovat sanoneet. Esim. "Äiti on niin turvallinen. Sisältä." Lasten kohteliaisuudet ovat aina niin vilpittömiä.

9. Huomaatko helposti tekstiä lukiessasi kirjoitusvirheet? Korjailetko niitä lehtien sivuille?
En tunnusta.

10. Jos sinusta tehtäisiin artikkeli, mikä sen otsikko olisi?
Kaikki harmaan sävyt

11. Osallistutko usein tällaisiin haasteisiin? Miksi ihmeessä?
Osallistun. Luulen aina, että se on tosi kivaa, vaikka oikeasti tuskatuttaa. Mutta toisaalta olen tällaisten haasteiden kautta löytänyt aika monta kivaa blogia.


Osakaisen kysymykset:

1. Jos saisit valita, minkä taidon tai lahjakkuuden haluaisit itsellesi?
Haluaisin hallita kehoni "täydellisesti". Olla tanssija tai akrobaatti. Kai sitä vielä voisi harjoitellakin ja kehittyä, mutta nyt on niin paljon kaikkea muuta tekeillä. Ei muka ehdi.

2. Mikä on lempivärisi?
Keltainen. Ja oranssi. Ja koko syksyn väriloisto.

3. Vuoret vai meri? -vai jotain ihan muuta?
Hmm... ehkä metsä. Metsäiset kalliot, mutta ei ihan vuori.

4. Mikä on vahvuutesi?
No kai se on se mielikuvitus.

5. Olisitko mieluummin Päivänsäde vai Menninkäinen?
Menninkäinen. Mä käytän aurinkolaseja. Aina.

6. Oletko onnellinen?
Tällä hetkellä en ehkä niin onnellinen kuin voisin olla. Juuri nyt elämässä on kuormittavia juttuja meneillään ja olen aika väsynyt.

7. Lammas vai vuohi?
En ymmärrä kysymystä? :) En tunne kumpaakaan hyvin.

8. Onko se lasi puoliksi täysi vai tyhjä? Vai eikö lasia ole ollenkaan?
Kai se enimmän aikaa on puoliksi tyhjä. Sitä täyttämistä ja pienistä pisaroista nauttimista täytyy opetella. Vähitellen, vähitellen...

9. Jos tekisit aarrekartan, millainen siitä tulisi? Vai etkö missään nimessä tekisi?
 Haluaisin tehdä, mutta kyllä tälle kuulle on tullut ihan riittävästi tuota toiminnallisuutta. :) Ja pitää olla varovainen siinä mitä toivoo, sillä toiveet voi toteutua.
En toivo rikkauksia, mutta toivon, ettei aina tarvisi kituuttaa ja laskea joka ropoa. Tai vastaavasti, ettei tarvisi joka rahaan liittyvästä asiasta tuntea huonoa omaatuntoa tai häpeää.
Yksi unelma on matkustaminen. Sitä toteutetaankin pieni pala kerrallaan. Ja myös niin, että tuodaan ulkomaita meille.

10. Millaista musiikkia mieluiten kuuntelet?
Raskasta. Mutta yhtälailla auton soittimessa soi tikulta Iron Maiden, Sabaton, Helloween kuin Mumford & Sons. Ja CD-hyllystä löytyy ties mitä nolouksia. Rakastan monenlaista musiikkia. Toisissa pysäyttää sanat, toisissa rytmi tai melodia. Pääasia, että iho nousee kananlihalle. Niin ja lasten kanssa lauleskellaan niin Ipanapa-levyjen lauluja, Hevisaurusta kuin Isoisän olkihattua ja Meksikon pikajunaakin. Ollaan lasten kanssa aikamoisia laulukirjoja.

11. Millaisen käsityön minä aloittaisin seuraavaksi?
Siis Osakainen vai? Hmm... villasukat. Joko valmiiksi raidallisesta langasta tai ihan omilla raidoilla, mutta ehdottomasti kirkkaissa syksyn väreissä.



Poppanan kysymykset:

1. Lempi vuodenaikasi? Miksi?

2. Mikä tekee sinut onnelliseksi juuri nyt?

3. Jos nyt saisit yhden päivän itseäsi varten, miten sen käyttäisit?

4. Lempiharrastuksesi? Jos et osaa nimetä yhtä, niin saa sanoa montakin. :)

5. Mitä kieliä osaat tai mitä haluaisit osata?

6. Paras tapa rentoutua?

7. Mieluisin arkiruokasi?

8. Milloin olet viimeksi yllättynyt iloisesti?

9. Lempiherkkusi?

10. Kuka tai mikä inspiroi sinua?

11. Miksi pidät blogia?


Haaste lähtee:
Fannyn taloon
Silmukat ristissä
Anne-Marille
Elisalle
Essille